Instagramissa tuli vastaan kikherne limonellon resepti, jonka on sanottu olevan somehitti, ja jota on tituleerattu myös nimillä somepasta ja pandemiapasta. Reseptin on kirjoittanut Nata Salmela blogissaan WTD (White Trash Disease). Tässä linkki: https://wtd.fi/kikherne-limonello/

Tämän sitruunaisen kikhernepastan raaka-aineet ovat pasta, kikherneet (tölkistä), sitruuna, hunaja, turkkilainen jogurtti, soijakastike, kurkuma, inkivääri ja voi. Tarjoiluun suositellaan ohjeessa parmesaania ja tuoretta korianteria, joista jälkimmäistä minulla ei ollut, mutta muuten menin ohjeen mukaan.

Tämä pasta herätti mielenkiintoni, koska se näytti sisältävän suurin piirtein kaikkea, mitä ruualta haluan: hiilareita, makeutta, raikkautta, umamia, suolaa ja rasvaa. Lisäksi se oli nopea tehdä. Kaiken kukkuraksi minulla oli kaikki tarvittavat ainekset jo muutenkin kotona, vaikka kaupassa ei ole käyty 12 päivään.

Plussaa siitä, että kikherneet eivät maistu tässä ruuassa kitkeriltä. Monissa ruuissa kikherneet maistuvat minun suussani kitkeriltä, mutta tässä ruuassa kikherneet maistuvat mielestäni sisältä neutraaleilta ja pinnasta siltä, miltä tämän ruuan kastike maistuu. Kikherneiden kitkerän maun olen huomannut tulevan esille usein ohuissa kastikkeissa/keitoissa/liemissä, mutta tämän pastan kastike oli paksua turkkilaisen jogurtin ansiosta.

Yllätyin siitä, että tässä ruuassa lapsetkin söivät kikherneitä, eli eivät väistelleet niitä, eivätkä valittaneet niistä. Lapset söivät annoksensa muutenkin reippaasti valittamatta tai viivyttelemättä, vaikka tämän ruuan makumaailma ei ole heille tuttu. He tosiaan eivät tästä ruuasta valittaneet, mutta eivät myöskään kehuneet, eivätkä myöskään pyytäneet tekemään tätä toistekin.

Minun suussani tämä ruoka maistuu hunajalta, sitruunalta ja joltain itämaiselta ruualta. Ei siis missään nimessä mautonta. Kurkuman piti tulla tähän ruokaan vain keltaisen värin takia, mutta tällä ohjeen mukaisella määrällä (½ rkl per 2 annosta) maistan kurkuman maun tässä selvästi. Pastaruuassa pidän kurkuman makua aika odottamattomana makuna, mutta onhan se keltainen väri kieltämättä hieno.

Kokonaisuutena sanoisin tämän ruuan olevan minun suussani tasoa “ihan ok”. Kyllä sitä syö, mutta en ainakaan tällaisena jää kaipaamaan. Minun makuuni kaipaisin enemmän umamia, makeutta ja rasvaa. Vaikka hunajan ominaismaun tässä maistankin, se hunajamaku maistuu tässä ilman makeutta. Sitruuna, turkkilainen jogurtti ja kurkuma ovat tässä ruuassa niin isossa roolissa, että ne vievät hunajan makeuskokemuksen pois, ainakin minun suussani. Niinpä omaan makuuni tämä ruoka toimisi todennäköisesti paremmin ilman turkkilaista jogurttia ja kurkumaa. Soijakastiketta laittaisin enemmän, ja pastan paistaisin säästelemättömässä määrässä öljyä. Silloin tämä ruoka olisi jo hyvin lähellä suosikkireseptiäni nuudeliwokille sekä tätä paistetun spagetin reseptiä. Väri olisi toki paljon tylsempi ilman kurkumaa, eikä kikhernekään häikäise värillään, mutta värikkäillä kasviksilla ja/tai yrteillä voisi hoitaa värihomman kuntoon.

Parmesaani tämän annoksen päällä ei mielestäni jotenkin sopinut yhteen tämän ruuan sisältämien itämaisten makujen kanssa. Parmesaani ei myöskään toiminut tälle pastalle umamibuustina samalla tavalla kuin pastoille yleensä. Luulen tämän johtuvan siitä, että parmesaani ei sulanut tämän pastan päälle. Tämä pasta siis ei ollut höyryävän kuumaa siksi, koska tähän pastaan lopussa sekoitettiin turkkilaista jogurttia, eikä sen jälkeen saanut enää kypsentää, jottei jogurtin rakenne mene rikki.

Tähän reseptiin meni nyt ainoa kikhernepurkki, mikä minulla oli. Tämän ruuan innoittamana laitoin lisää kikherneitä ostoslistaan. Kikherneiden yhdistäminen pastaan on jotain, mitä en olisi itse keksinyt, joten kiitokset siitä. Olen avoin kikherneiden ja pastan yhdistämiselle jatkossakin, joskin juuri omille makuhermoille täydellisen tavan löytäminen ei välttämättä tapahdu hetkessä.

Tämän ruuan makumaailma tuo mieleeni jonkin kookosmaitoa sisältävän kanakastikkeen, jota syödään riisin kanssa. Sellaiseenkin olisi vielä kaapeissa aineksia käymättä kaupassa, joten voi olla, että innostun tekemään sellaista lähipäivinä.