Jauhelihakeitto

Tekaisin jauhelihakeittoa porukalle ruuaksi. Yritin tehdä sen sellaiseksi, että se maistuu vauvasta vaariin, joten tein sen näin:

Jauhelihakeitto

10 perunaa

1½ litraa lihalientä

1 laakerinlehti

400 g sika-nautajauhelihaa

1 sipuli (meni lisäksi ihan pieni määrä viipaloidun punasipulin loppuja, jotka olivat jääneet edellispäivän lämppäreiden teosta)

200 g porkkanaa (voi myös korvata osan muilla juureksilla kuten lanttu, palsternakka, selleri tai pakastekeittojuurespussi, jos tykkää)

suolaa maun mukaan (liemeni oli suolatonta, joten laitoin tähän suolaa 4 tl, joka oli hyvin varovasti, ettei ole kenellekään syöjistä liian suolainen)

Tarjolle lisäsuolaa + tuoretta persiljaa (jota kasvoi vielä pihalla)

Kuori perunat. Pilko ne pieniksi kuutioiksi (helpottaa lasten pienellä lusikalla syömistä, kun samaan pikkulusikkaan mahtuu muutakin kerralla kuin vain perunaa). Laita perunat kattilaan ja lisää päälle kylmä liemi ja laakerinlehti. Kiehauta, madalla lämpöä ja keitä kannen alla kypsiksi.

Kiehumista odotellessa kuori ja pilko porkkanat. Lisää ne liemeen sitten, kun kaikki porkkanat on pilkottu. Perunoiden ja porkkanoiden kypsymistä odotellessa silppua sipuli niin hienoksi kuin pystyt, ettei lapsilla mene koko ruoka-aika näkyvien sipulipalojen poisnyppimiseen.

Ruskista jauheliha voissa (tai muussa rasvassa tai ilman). Lisää sipulisilppu ja paista sekoitellen läpikuultavaksi. Sekoita jauhelihaseos rasvoineen keiton joukkoon. Anna hautua, kunnes perunat ja porkkanat ovat kypsiä. Maista suolaisuus sopivaksi.

Jauhelihakeittoa kattilassa.

Itse näen perunaa sisältävissä keitoissa olennaisena sen, että laitan perunat kylmään veteen, en kuumaan. Koen, että perunan maku ja suutuntumat ovat paremmat, jos ne aloittaa kylmästä eikä kuumasta vedestä. 3-vuotias lapseni on jossain vaiheessa tullut siihen käsitykseen, että hän ei tykkää perunoista, mutta tätä keittoa maistaessaan hän totesi yllättyneenä: ”äiti, peruna ei ole pahaa, se on hyvää!”

Tätä keittoa riitti mukavasti kolmeksi päiväksi ilman, että ehdin kyllästyä. Sen kanssa syötävät leivät tosin vaihdoin joka kerta.

Rieska sekalaisista tähteistä ja amerikkalaistyylistä jauhelihakeittoa pakkasesta

Jääkaappiini oli viikon varrella kertynyt sekalaisia tähteitä:

Kuvassa ylhäällä vasemmalla kaurapuuroa (tehty mikrossa täysmaitoon) ja oikealla mukissa yksi keitetty kuorittu peruna. Kuvassa alhaalla vasemmalla keitettyä pikariisiä ja oikealla perunamuusia.

Kun ottaa huomioon sen, että vehnäjauhot olivat loppu (kaikki olivat menneet pizzapohjaan: https://ruokaideat.com/2019/06/13/pizzaa-ja-varhaiskaalisalaattia/), mutta hiivaleipäjauhoja vielä oli, en keksinyt muuta itseäni miellyttävää perunamuusin käyttötarkoitusta kuin perunarieskat. Kaikkiin muihin minun mielestäni hyviin perunamuusin jatkojalostuksiin tarvitaan vehnäjauhoja eikä maku ole hyvä hiivaleipäjauhoilla, mutta perunarieskat olen aina tehnyt hiivaleipäjauhoilla ja hyvää on aina tullut. Nyt kun perunamuusin lisäksi tähteenä oli keitetty peruna, kaurapuuroa ja kypsää riisiä, päätin kokeilla jatkojalostaa ne kaikki tähteet kerralla samaan rieskaan. Lopputulos oli oikein onnistunut. Niin onnistunut, että haluan kirjata koko reseptin ylös:

Rieska sekalaisista tähteistä (2 pellillistä)

noin 6 dl perunamuusia

3 dl kaurapuuroa (täysmaitoon tehtyä)

1 keitetty kuorittu peruna

1.5 dl keitettyä pikariisiä

6 dl hiivaleipäjauhoja

2 tl suolaa

2 kananmunaa

2-3 dl täysmaitoa niin, että kaikki jauhot kastuvat

Lämmitä uuni 250 asteeseen. Raasta keitetty peruna hienolla terällä (ja muusaa ne, jotka ovat liian pieniä raastettavaksi). Vispaa kananmunien rakenne rikki erillisessä pienessä astiassa (esim. juomalasissa). Sekoita keskenään perunamuusi, raastettu peruna, riisi, kaurapuuro, suola ja vispatut kananmunat. Sekoita mukaan hiivaleipäjauhot ja sen verran maitoa, että kaikki jauhot kastuvat ja seos on helposti lusikalla levitettävää. Levitä seos kahdelle voidellulle uunipellille ja paista pelti kerrallaan 250-asteisen uunin ylätasolla noin 15 min, kunnes pinnassa on tummia pilkkuja, mutta ei ole vielä kärähtänyt. Omassa uunissani tummia pilkkuja tuppaa tulemaan enemmän siihen päätyyn, joka on kauempana uunin ovesta, joten 10 minuutin jälkeen käännän peltin niin, että tummapilkkuisempi puoli on lähempänä uunin ovea.

Yleensä teen pellillisen perunarieskaa näin: 3 dl perunamuusia, 3 dl hiivaleipäjauhoja, 1 tl suolaa, 1 kananmuna, maitoa kunnes kaikki jauhot kastuvat, levitetään voidellulle uunipellille, paisto 250-asteisen uunin ylimmällä tasolla 10-15 min, kunnes on tummapilkkuinen muttei palanut. Lopputulos on aina ollut sellainen, mistä pidän tosi paljon. Oli mielenkiintoista kokeilla lisätä nyt noihin samoihin ainesmääriin enemmän tavaraa.

Nyt lopputulos oli mielestäni maultaan vielä parempaa kuin perunarieska. Perunarieskan suutuntumaan ja makuun yhdistyi nyt kauran ruskistumispintaa ja ryynimäistä suutuntumaa, josta tuli mieleen karjalanpiirakoiden suutuntuma ja maku. Koska tavaraa per pelti oli nyt enemmän kuin perunarieskaa tehdessäni, rieska oli nyt vähän paksumpaa, mutta se oli nyt vain hyvä asia. Hyvää makua ja suutuntumaa oli paljon myös siinä pehmeässä keskustassa, eikä vain paahtuneissa ala- ja yläpinnoissa. Tämä kaiken mahdollisen tärkkelystuotejämän lisääminen perunarieskataikinaan on ehdottomasti sellainen idea, mitä aion hyödyntää toistekin, mikäli sama tähdetilanne sattuu tulemaan toistekin.

Alaolevissa kuvissa kahdessa ensimmäisessä on taikina levitettynä uunipelleille ennen paistoa. Kahdessa seuraavassa kuvassa on rieskat paiston jälkeen. Kahdessa seuraavassa kuvassa on rieskat leikattuna paloiksi (ensimmäisestä pellillisestä ehti kadota osa suihin kesken leikkaamisen). Seuraavissa kuvissa näkyy rieskojen korkeus ja pakastepussit, joissa siirsin pakkaseen osan rieskoista myöhempää käyttöä varten. Pakastuspusseista näkyy, kuinka paljon alapinta ruskistui, eli osa paloista jonkin verran ja osa ei ollenkaan.

Tuoreen leivän kanssa tykkään syödä keittoa, mutta en jaksanut sitäkin ahkeroida samalle aterialle. Apuun tuli pakastettu amerikkalaistyylinen jauhelihakeitto, josta kirjoitin aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/05/13/amerikkalaista-jauhelihakeittoa-ja-suomalaista-perunalimppua/

Mikrossa lämmitetty syvä lautasellinen jäistä keittoa nyt yllättäen ruskistui reunoilta ennen kuin oli keskeltä lämmin, mutta se ei haitannut. Nyt jäi harmittamaan se, että keitot pakastimesta loppuivat tähän kertaan. Olisi hyvä varmaan jossakin vaiheessa tehdä uusi satsi keittoa pakkaseen, koska keittoja välillä tekee mieli syödä tuoreen leivän kanssa ilman, että jaksaa juuri sinä päivänä nähdä keiton tekemisen vaivaa. Saapas nähdä, milloin inspiroidun.

Amerikkalaista jauhelihakeittoa ja piimäsämpylä

Tänään lounaaksi lämmitin mikrossa itselleni pakastimesta annoksen amerikkalaista jauhelihakeittoa ja piimäsämpylän.

Amerikkalaisesta jauhelihakeitosta kirjoitin postauksen aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/05/13/amerikkalaista-jauhelihakeittoa-ja-suomalaista-perunalimppua/

Piimäsämpylöiden tekemiseen olen käyttänyt pohjana tätä ohjetta: https://anna.fi/mukana-maku/blogit/piimasampylat/

Alkuperäiseen ohjeeseen verrattuna olen tuplannut sokerin määrään kahdesta ruokalusikallisesta neljään ruokalusikalliseen, koska en ole halunnut happamia sämpylöitä, vaikka olenkin piimäpurkin loput halunnut niihin käyttää. Alkuperäisessä ohjeessa sanotaan myös ”juoksevaa rasvaa”, joka minulla on tarkoittanut sulatettua voita. Leipätaikinoihin yleensäkin käytän rasvana sulatettua voita, jos mahdollista, koska voista tulee selvästi enemmän umamia kuin öljyistä tai muista kasvirasvatuotteista. Alkuperäisestä ohjeesta olen poikennut myös siten, että piimällä sivelyt olen jättänyt tekemättä, koska olen kaikki loput piimät jo käyttänyt tähän sämpylätaikinaan ja olen säätänyt aina ohjeen määrät sellaisiksi, että kaikki jäljelläoleva piimä kuluu tarkalleen. Viimeksi piimäsämpylöitä tehdessäni tuplasin alkuperäisen ohjeen, joten ainesten määrät olivat silloin tällaiset:

Piimäsämpylät

5 dl lämmintä piimää eli 500 g (n. 42 astetta)

1 pussi kuivahiivaa

8 rkl sokeria

3 tl suolaa

n. 12 dl vehnäjauhoja eli 840 g

100 g sulatettua voita

Lämpimään piimään sekoitetaan hiiva ja sokeri, seisotetaan 10 min. Lisätään suola ja sulatettu voi, sekä jauhot vähitellen. Vaivataan käsin, kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista. Kohotetaan 1 tunti. Otetaan taikinasta kahdelle leivinpaperoidulle uunipellille sämpylää muistuttavia muotoja ja annetaan kohota 20 min. Paistetaan 200-asteisessa uunissa 15 min.

Kuten ohjeesta näkyy, tässä ohjeessa on perussämpylää selvästi enemmän voita, sokeria ja suolaa suhteessa jauhoihin. Ja se maistuu lopputuloksessa. Lopputulos maistuu loisteliaalta luksussämpylältä. Eräänlaiselta sämpylän ja leivonnaisen välimuodolta. Tykkään. Alun perin tämä oli minulle yksi tapa käyttää pois loput piimät, mutta sittemmin olen ostanut piimää varta vastenkin näiden sämpylöiden tekemistä varten. Muita hyväksi havaitsemiani käyttötapoja piimälle tähän mennessä ovat olleet joululimppu, perunalimppu ja piimäkakku. Ehkä joskus löytyy muitakin.