Punaherukkamehu keittämällä ilman mehumaijaa

Punaherukkamehu pakastemarjoista.

Pakastimessa oli paljon viime vuonna pakastettuja punaherukoita ja jääkaapista oli mehut loppu, joten teki mieli keittää pakastepunaherukat mehuksi. Mehu onkin suosikkitapani käyttää punaherukat eli punaviinimarjat: silloin saa siivilöityä huonon makuiset ja huonon suutuntumaiset osat pois sekä laimennettua ja makeutettua mehun sopivan makuiseksi. Olen tehnyt mehua punaherukoista sekä kylmäpuristamalla että keittämällä, ja todennut keittämällä tulevan paljon parempaa. Kylmäpuristaessa punaherukoista tulee esille kitkeriä ja jopa metallisia makuja, kun taas keittäminen tuo punaherukoista esille hienoja aromaattisia ja raikkaita makuja. Keitetty punaherukkamehu kuuluu mielestäni ehdottomasti niihin mehuihin, mitä kannattaa tehdä, jos aineksia on. Punaherukkamehun teen keittämällä samalla tavalla riippumatta siitä, olivatko marjat pakastemarjoja vai tuoreita. Keitän mehun punaherukoista samalla tavalla kuin muistakin marjoista: Laitan marjat kattilaan, peitän kylmällä vedellä, kiehautan, keitän 10 minuuttia, siivilöin. Lähiaikoina kylmänä juotavaksi tarkoitetut mehut laimennan ja makeutan sopivaksi hyvissä ajoin, jotta maut ehtivät tasaantua, kun taas kuumana juotavat mehut voin laimentaa ja makeuttaa vasta juuri ennen käyttöäkin.

Punaherukkamehu keittämällä

punaherukoita (pakastettuja tai tuoreita)

vettä

Laita punaherukat riittävän isoon kattilaan, jossa on paljon tilaa kuohumiselle. Punaherukoista ei tarvitse perata ensin pois oksia tai muita punaherukkapensaan roskia. Jos punaherukat ovat pakastettuja, ne on parasta laittaa kattilaan jäisinä ja peittää heti kylmällä vedellä, koska silloin maku säilyy parhaiten.

Lisää kattilaan kylmää vettä sen verran, että marjat peittyvät. Kun veden laskemisen on lopettanut, pakastemarjat voivat nousta pintaan, mutta se ei haittaa.

Kiehauta. Muodostuvaa vaahtoa voi nostaa lusikalla pois, mutta se ei ole välttämätöntä. Kun on kiehahtanut, keitä kovalla lämmöllä 10 minuuttia.

Ota sopivan kokoinen tiheä siivilä ja sen alle riittävän kokoinen kattila mehun valumista varten. Jos haluaa täysin kirkasta mehua, voi vuorata siivilän harsokankaalla, mutta se ei ole välttämätöntä. Kaada marjat mehuineen siivilään. Anna mehun valua rauhassa siivilän läpi alla olevaan kattilaan. Jos mehusta haluaa kirkasta, marjoja ei kannata tässä vaiheessa painella. On hyvä antaa mehun valua rauhassa noin puoli tuntia, kunnes mehua ei enää valu eikä tipu.

Siivilän läpi valunut mehu on punaherukkamehutiivistettä. Punaherukkamehutiivisteen laimennan yleensä suhteessa 1:6, eli 1 osa punaherukkamehutiivistettä ja 6 osaa vettä. Sopivaksi laimennettuun mehuun sekoitan sokeria 10 grammaa per 100 grammaa laimennettua mehua, eli 100 grammaa (noin 1 1/5 dl) per litra. Kylmänä juotavaksi tarkoitetut mehut laimennan ja makeutan valmiiksi kannuun, ja annan mehun tasaantua jääkaapissa vähintään muutaman tunnin, mieluiten yön yli.

Punaherukkamehutiivistettä voi säilyttää joko jääkaapissa tai pakastimessa. Jos haluaa säilyttää pitkään (viikkoja tai yli) ja haluaa mehun säilyvän saman vahvuisena ja saman makuisena, suosittelen pakastamaan mehut tiivisteinä pienehköissä pakastusrasioissa tai -pulloissa. Punaherukka on hapan marja, joten punaherukoista tehty mehu voi säilyä jääkaapissa tiiviisti suljetussa puhtaassa astiassa homehtumatta kuukausiakin, mutta maku yleensä kuukausien jääkaappisäilytyksen aikana voimistuu ja raikkaus voi kadota. Jos haluaa säilyttää pitkään jääkaapissa, silloin kannattaa kuoria pois kaikki vaahdot, mitä muodostuu.

Pina Colada -pirtelö kookosmaidosta, banaanista, ananaksesta, vaniljauutteesta ja jääpaloista

Tämän Pina Colada -pirtelön resepti on kirjasta Hyvän olon jäätelökirja, jonka on kirjoittanut Virpi Mikkonen. Koronahamstrauksen takia tähän sattui nyt olemaan kotona ainekset: kookosmaito, säilykeananas, banaani, vaniljauute ja jääpalat. Kookosmaitoa tuli yksi tölkki eli 4 dl, säilykenanaspaloja 2 dl, banaaneja 2 kpl, vaniljauutetta 1 tl ja jääpaloja 3 kpl. Kaikki ainekset ajetaan tehosekoittimella tasaiseksi. Banaanien piti alkuperäisen reseptin mukaan olla pakastettuja kypsiä, mutta niiden puuttuessa käytettiin tuoreita kypsiä.

Valmistamisen jälkeen ilmassa leijaili sellainen ei-hyvä pähkinäinen (huonon kookosmaidon) aromi, joten arvelin tästä tulleen pahaa. Maku oli kuitenkin ihan kiva. Juomisen jälkeen vasta se pähkinäinen aromi tuli suuhun ja jäi pyörimään siellä, mutta ei kuitenkaan merkittävän pahana. Se pähkinäinen aromi tuli kookosmaidosta, joka oli halvinta mahdollista, eli sininen säilykepurkki. Ilman sitä ei-hyvää pähkinäisyyttä on mielestäni esimerkiksi Santa Marian liilassa tetrassa myytävä Extra Creamy Coconut milk, jossa on mielestäni hyviä makuja huonojen makujen sijaan. Paremmalla kookosmaidolla olisin siis voinut pitää tästä pirtelöstäkin enemmän.

Itselleni terästäisin tätä pirtelöä myös valkoisella sokerilla. Lapset pyysivät tätä lisääkin. Lapsi sanoi: ”Banaani tekee tästä hyvää. Muuten tämä olisi pahaa.”

Ei huono pirtelö. Tämä on helposti toteutettavissa pitkään säilyvistä kotivara-aineksista, jos käyttää pakastettuja banaaneja. Jos kookosmaitona olisi hyvää kookosmaitoa ja mukana myös valkoista sokeria, voisin tykätä tästä ihan tosissaan. Rakenne oli hyvä, vaikka banaanit olivatkin tuoreita eivätkä jäisiä.

Omena-aroniasmoothie

Tällaista on tullut tehtyä usein viime aikoina. Minulla sattuu nyt olemaan paljon sekä aroniamehua että omenoita oman pihan sadoista, joten tämä on ollut kätevä tapa saada molempia kulumaan. Soseutan vain sauvasekoittimella keskenään kuorittuja omenapaloja ja juomavahvuiseksi laimennettua ja makeutettua aroniamehua. Olennaista on, että omenoita ei saa olla liikaa, koska liialliset omenahiput tuntuvat mielestäni epämiellyttävältä suussa.

Sopivassa suhteessa tämä on mielestäni oikein mukavaa juotavaa. Omenan ja aroniamehun maut sopivat hyvin yhteen. Lisäksi aroniamehun väri kätevästi peittää omenan mahdolliset tuntumat. Tätä tarkoitusta varten myös pakastin kuorittuja omenaviipaleita.

Kyseisestä marja-aroniamehusatsista kirjoitin aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/08/31/marja-aroniamehu-oman-pihan-marja-aronioista/

Omenamehu keittämällä ilman mehumaijaa

Kattilassa keitetty omenamehu.

Meillä on tällä hetkellä enemmän omenoita kuin mitä ehditään sellaisenaan syödä. Olin juuri keittänyt omenahilloa, joten ajattelin samoilla kattilan, leikkuulaudan ja leikkuuveitsen sotkemisilla keittää samalla omenamehuakin. Keitin omenamehun tutulla periaatteella:

Keitetty omenamehu

omenoita

vettä

sokeria

Pese omenat tarvittaessa. Pilko omenat kuorineen, poista siemenkodat ja kannat. Laita omenapalat kattilaan. Lisää kylmää vettä niin paljon, että omenapalat peittyvät. Omenapalat nousevat yleensä pintaan, jolloin jos päällimmäiset ovat kuitenkin kastuneet, vettä on todennäköisesti tarpeeksi.

Kiehauta. Keitä n. 10 minuuttia, tai kunnes omenapalat ovat pehmeitä. (Minulla ehti nyt kiehua 15 minuuttia, jolloin ehtivät jo hajota, mikä ei ole tarpeellista.)

Siivilöi. Vaahdonkin voi kuoria pois, jos haluaa. Pitkässä säilytyksessä vaahto voi nopeuttaa homehtumista.

Laimenna ja makeuta makusi mukaan. Itse en keitettyä omenamehua laimenna ollenkaan, mutta lisään sokeria 10 grammaa per 100 grammaa juomavahvuista mehua, eli saman sokerimäärän kuin muihinkin itsetehtyihin mehuihin.

Olen keittänyt omenamehua usein silloin, kun minulla on liikaa omenoita kerralla. Yleensä olen keittänyt 10 minuuttia, mikä on ollut sopivasti, mutta tulipa nyt testattua, että 15 minuutissa omenat ovat jo hajoavia.

Mehuksi keittäminen on mielestäni yksi parhaita tapoja saada paljon omenoita kulumaan kerralla. Keitetty omenamehu ei ole mielestäni riittoisaa, koska sitä ei tarvitse laimentaa niin kuin monia happamista marjoita tehtyjä mehuja. Keitetyt omenamehut maistuvat minun mielestäni aina uuniomenoilta, enkä lopputuloksen mausta erota, millaisia siihen käytetyt omenat alun perin olivat: raakoja, happamia, kypsiä, makeita – kaikista mielestäni on tullut saman makuista uuniomenan makuista hyvää makeaa mehua.

Keitetyn omenamehun väri riippuu ennen kaikkea kuorten väristä. Omenamehuun valikoin yleensä sellaisia omenoita, joissa on punaisuutta kuorissa, koska tykkään saada omenamehuun punertavaa sävyä. Täysin punaistakin omenamehua olen joskus saanut tehtyä, kun mukaan on päässyt muutama tummanpunakuorinen omena.

Linkkejä muihin blogikirjoituksiini, joissa olen tehnyt itse mehua:

Päivitys 3.10.2019:

Keitin uuden satsin omenamehua. Tällä kertaa mukaan tuli yksi punajuuren värinen omena:

Kyseinen omena on mielestäni sellaisenaan syötäväksi aivan liian hapan eli syömäkelvoton, ja lienee tarkoitettu siiderinvalmistukseen.

Alla olevista kuvista näkyy, minkä väristä mehua tuli, kun mukana oli yksi punajuuren värinen omena.

Päivitys 13.10.2019:

Keitetty omenamehu omenoista, joita ei ole valikoitu värin perusteella.

Päivitys 11.11.2019:

Keitetty omenamehu omenoista, joita ei ole valikoitu värin perusteella. Osa tähän käytetyistä omenoista oli jo vähän tummunut.

Marja-aroniamehu keittämällä ilman mehumaijaa

Hyppää reseptiin: Marja-aroniamehu eli aroniamehu kattilassa

Pihaltani kerättiin kaksi kiloa marja-aronioita:

En tykkää syödä niitä sellaisenaan, joten päätin kokeilla keittää ne mehuksi. Keitin ne mehuksi samalla tavalla kuin marjamehut yleensäkin: marjat kattilaan, peitetään kylmällä vedellä, kiehautetaan, keitetään 10-15 minuuttia kovalla lämmöllä, siivilöidään, laimennetaan sopivaksi ja makeutetaan.

Keittämisen aikana oli nyt marjamehuksi aika erikoiset tuoksut ilmassa. Tuoksui yllättäen siltä niin kuin keittäisin punajuuria tai härkäpapuja. Keittämisen aikana marja-aronioiden värikin muuttui punajuurien väriseksi, kun alun perin ne olivat mustia.

Maistoin ensin laimentamatonta marja-aroniamehua. Maistui siltä samalta huonolta maulta, joka marja-aronioissa sellaisenaankin on. Sitten kokeilin laimennettuna. Laitoin kuppiin 20 grammaa laimentamatonta marja-aroniamehua, 200 grammaa kuumaa vettä vedenkeittimestä ja 20 grammaa sokeria, ja sekoitin. Maistuikin hyvältä! Maistui hyvältä marjamehulta. Vähän niin kuin mustaherukkamehulta ja vähän niin kuin variksenmarjamehulta. Siinä ei ollut ollenkaan niitä pahoja makuja, joita marja-aroniassa sellaisenaan on, eikä sitä vihannesmaisuutta, joka ilmaan jäi leijailemaan.

Mehuksi keittäminen oli selvästikin hyvä idea. Ainakin kuumana mehuna marja-aroniamehu toimi hyvin. Huomenna varmaan kokeilen kylmänä.

Marja-aroniamehu

marja-aronioita sen verran kuin on (ei tarvitse perata oksia pois ensin)

vettä sen verran että marja-aroniat peittyvät

keittämisen jälkeen vettä laimennukseen ja sokeria makeutukseen

Laita marja-aroniat sellaiseen kattilaan (tai useampaan kattilaan), johon ne mahtuvat hyvin ja kattilaan jää paljon myös kuohumisvaraa. Laske marjojen päälle kylmää vettä sen verran, että marjat peittyvät. Kiehauta. Keitä kovalla lämmöllä 10 minuuttia. Siivilöi tiheän siivilän läpi (siivilän voi vuorata harsokankaalla, jos haluaa vielä tarkemman ja hitaamman siivilöinnin). (Siivilöinnin jälkeen voi myös kiehauttaa uudelleen ja kuoria vaahdot, jos haluaa ne pois.)

Laimentamattoman mehun voi laittaa kannelliseen purkkiin ja säilyttää jääkaapissa (tai pakastaa pakastusrasioissa tai -pulloissa). Osan tai kaiken voi myös laimentaa ja makeuttaa kannuun tai pulloon juomavalmiiksi mehuksi. Kuumalle mehulle sopiva laimennussuhde minulla oli 1:10 ja sopiva sokerimäärä 10 grammaa per 100 grammaa sopivan vahvuista mehua. Kylmälle mehulle sopivaksi laimennussuhteeksi osoittautui 1:4, eli yksi osa mehua ja 4 osaa vettä, joihin sekoitetaan sokeria 10 grammaa per 100 grammaa sopivaksilaimennettua mehua. Kylmänä juotavan mehun on hyvä antaa tasaantua laimennuksen ja makeutuksen jälkeen jääkaapissa vähintään muutaman tunnin, mutta mieluummin yön yli tai vuorokauden.

Samalla tavalla keitän mehua ilman mehumaijaa muistakin marjoista, mitä sattuu olemaan. Laimennussuhde riippuu marjan hapokkuudesta, mutta sokeria laitan kaikkiin marjamehuihin 10 grammaa per 100 grammaa sopivan vahvuista mehua.

Marja-aroniamehu on laimentamattomana niin hapanta, että odotan sen säilyvän jääkaapissa, kunnes se tulee käytetyksi loppuun. Kaadoin laimentamattomat marja-aroniamehut kahteen eri kannelliseen lasipurkkiin. Isomman purkin tiivistin varmuuden vuoksi kaatamalla sulatettua kookosöljyä mehun pinnalle, jolloin kookosöljy kovettuu jääkaapissa mehun pinnalle tehden mehusta ilmatiiviin pilaantumattoman. Luulen kuitenkin, että vahvahappoinen marja-aroniamehu säilyisi homehtumatta ilmankin, kun kerran vähemmän hapan puolukkasurvoskin on säilynyt jääkaapissani kuukausia pilaantumatta. Laitoin kuitenkin kookosöljykerroksen päälle ihan vain varmuuden vuoksi, kun se oli niin pieni vaiva.

Päivitys 8.12.2019:

Nyt on juotu loppuun tämän syksyn aroniamehut. Purkissa luki tekopäivä 31.8.2019. Mehu oli jääkaapissa koko sen ajan. Ei ehtinyt pilaantua tuossa ajassa. Isommassa, viimeisenä käytetyssä purkissa oli kookosöljykerros päällä ehkä puolet tuosta ajasta. Purkin pohjimmaisissa mehuissa näkyi olevan paksua hyytelöitynyttä sakkaa mukana, joten pohjimmaiset mehut kaadoin siivilän läpi. Tästä aroniamehusatsista jäi sellainen fiilis, että ehdottomasti kannattaa tehdä aroniamehua taas ensi vuonnakin. Olen tätä juodessani tullut siihen tulokseen, että se mehu, jonka makua tämän aroniamehun maku muistuttaa, on varmaan variksenmarjamehu. Maku muistuttaa mielestäni myös jossain määrin mustaherukkamehua.

Päivitys 15.9.2020:

Tein tänäkin vuonna aroniamehua. Tuli hyvää tälläkin kertaa. Kylmänä hyvä sekoitussuhde vaikuttaa olevan sama kuin viime vuonna, eli 1 osaa mehutiivistettä + 4 osaa vettä + 100 g sokeria per 1 litra laimennettua mehua. Tällä kertaa pakastin ylimääräiset mehutiivisteet pakastusrasioissa.