Nopea linssikeitto ylijääneestä kookos-kanakeiton liemestä

Toissapäivänä tehtiin kookos-kanakeittoa. Siitä oli nyt jäljellä vain pitkä liemi, josta oli kanan palat syöty pois, ja samoin suurin osa vihanneksista. Ylijääneestä liemestä tein nyt linssikeiton. Tämä linssikeitto oli nyt tekotavaltaan hyvin simppeli: tähän tuli vain se ylijäänyt kookos-kanakeiton liemi, linssejä, ananaspurkin mehua ja suolaa. Tästä tuli mielestäni hyvää. Maistuu lempeältä sekä vähän hedelmäiseltä ja makealta. Ananaspurkin mehua tähän tuli mieleeni laittaa, koska sitä sattui olemaan jääkaapissa tähteenä, ja se osoittautui sopivan tähän keittoon kuin nenä päähän.

Nopea linssikeitto ylijääneestä kookos-kanakeiton liemestä

6 dl kookos-kanakeiton lientä (oli reilu 600 g)

3 dl punaisia linssejä (240 g)

3 dl ananaspurkin mehua (300 g – yhdestä isosta ananaspurkista ja yhdestä pienestä)

½ tl suolaa

Huuhtele linssit siivilässä. Kiehauta liemi kattilassa. Sekoita kiehuvaan liemeen linssit. Madalla lämpö pienimmälle ei-nollalle ja laita kansi päälle. Anna hautua 10 minuuttia tai pakkauksen ilmoittama keittämisaika. Sekoita mukaan ananaspurkin mehu ja suola. Kiehauta. Siirrä pois levyltä. Anna tekeytyä kannen alla vielä muutama minuutti.

Vinkkejä:

* Kokeile ananaspurkin mehun sijaan myös tavallista ananasmehua tai muuta hedelmämehua (esim. appelsiinimehua tai omenamehua).

* Ylijääneet keittojen liemet voi mainiosti pakastaa, ja tarvittaessa sulattaa tämäntyyppisiä keittoja varten. Myös lopputuloksena syntyvän keiton voi pakastaa.

* Jos löytyy tuoreita yrttejä, tämän annoksen päälle sopisi ainakin tuore minttu tai tuore ruohosipuli.

Päivitys myöhempänä päivänä:

Tämä keitto oli hyvää myös uudelleenlämmitettynä. Myös lapset tykkäsivät.

Tomaattinen linssikeitto parmesaanin kanssa

Teki mieli tehdä satsi tomaattista linssikeittoa. Tein melkein samalla tavalla kuin aiemmin: https://ruokaideat.com/2019/06/03/linssikeittoa-grada-padano-juustoraastetta-ja-piimasampyla/

Nyt vain vaihdoin vihannekset niihin, mitä tällä kertaa oli tuoreina. Juustonkin vaihtoin siihen, mitä satttui olemaan avattuna, joka nyt oli parmesaani. Tosi hyvää oli näinkin. Maistui hyvin myös lapsille ja vieraalle.

Käytin tähän loppuun linssipaketin, jonka parasta ennen oli jo yli kaksi vuotta sitten – lokakuu 2017. Nyt en huomannut näissä linsseissä mitään vikaa. Edellisellä kerralla näitä vanhoja linssejä käyttäessäni koin, että linssit jäivät ehkä normaalia kovemmiksi, mutta tällä kertaa en huomannut sellaista ollenkaan.

Tomaattinen linssikeitto

2 dl vihreitä linssejä

1 litra hyvää lientä

400 g tomaattimurska

2 tomaattia

2 porkkanaa

1 sipuli

2 rkl voita paistamiseen

1 valkosipulin kynsi

1 laakerin lehti

1 tl savupaprikajauhetta

½ tl oreganoa

½ tl basilikaa

1/4 tl timjamia

1 laakerin lehti

2 tl sokeria

suolaa maun ja liemen suolaisuuden mukaan – nyt meni 2 3/4 tl

Tarjoiluun:

raastettua parmesaania tai muuta hyvää juustoa (esim. Grada Padano tai Pecorino)

Kuori sipuli ja valkosipuli, silppua ne. Pilko tomaatit pieniksi paloiksi. Kuori porkkanat ja pilko ne pieniksi paloiksi.

Kuullota sipulisilppu kolmen litran kattilan pohjalla voissa. Lisää valkosipuli, savupaprika, oregano, basilika ja timjami. Paista käännellen vielä noin minuutti tai kunnes mausteet tuoksahtavat. Lisää tomaatit, porkkanat, laakerin lehti, liemi ja tomaattimurska. Kiehauta.

Huuhtele linssit siivilässä. Lisää kiehuvaan liemeen huuhdellut linssit. Madalla lämpö pienimmälle ei-nollalle ja laita kansi päälle. Keitä 20 minuuttia tai kunnes linssit ja vihannekset ovat kypsiä.

Lisää sokeri ja suola. Tarkista maku. Voi tarjota heti tai myöhempänä päivänä uudelleen lämmitettynä. Tästä määrästä tuli 7-8 lautasellista.

Söin tätä keittoa vielä seuraavana päivänä ja sitä seuraavana, kunnes loppui. Kolmantena päivänä en enää kaivannut tämän päälle parmesaania, ja maistui oikein hyvin ilman. Maut syventyivät kahden päivän aikana.

Lempeänmakuista linssikeittoa ja tuoretta minttua

Teki mieli tehdä lempeänmakuista keltaista linssikeittoa. Teen linssikeitot usein punaisina tomaattia sisältävinä, mutta nyt halusin mieluummin keltaista. Haasteena oli määrittää, mikä on se oikea määrä currymausteseosta niin, että tulee keltaista muttei kuitenkaan liian mausteista, vaan vain lempeää. Lopputulos oli, että sillä currymäärällä millä tuli sopiva lempeä maku, väri jäi haaleammaksi kuin toivoin. Jatkossa varmaan lisäisin curryn lisäksi myös kurkumaa väriksi.

Mausta tuli tosiaan sopiva mukavan lempeä, ja tuore minttu päälle ripoteltuna sopi siihen oikein hyvin. Lapseni ei yleensä pidä voimakkaista mauista, ja hänkin söi tätä hyvällä ruokahalulla (ilman mintun lehtiä päällä). Linssejä ja paprikaa voisi lisätä tähän enemmänkin, mutta se nyt on makuasia.

Lempeänmakuinen linssikeitto

2.5 dl punaisia linssejä huuhdeltuina (tai enemmän jos haluaa paksumpaa, esim. 3-4 dl)

1½ litraa umamipitoista lientä mitä sattuu olemaan, esim. kasvis-, kana- tai lihalientä

1 purkki maustamatonta tuorejuustoa (tai maustettua, jos maut ovat sellaisia mitä tähän keittoon haluaa)

1 tl currymausteseosta

(1 tl jauhettua kurkumaa, jos haluaa keltaisempaa)

1 sipuli hienonnettuna

1 valkosipulin kynsi hienonnettuna

n. 1½-2 cm pala tuoretta inkivääriä kuorittuna ja hienonnettuna

1 rkl voita kuullottamiseen (tai muuta sopivanmakuista rasvaa)

1 laakerin lehti

2 porkkanaa

kourallinen pakastepaprikaa pilkottuna (voisi laittaa enemmänkin esim. 2 kourallista) TAI ½-1 punaista paprikaa pilkottuna

1 tl sokeria

suolaa (minulla oli liemi suolatonta, joten laitoin 3 tl suolaa)

(lisäksi haluttaessa voi lisätä esimerkiksi 1 sitruunan kuoret raastettuna ja/tai 1 tl sitruunamehua)

Tarjoiluun tuoretta minttua tai muuta hyvää yrttiä jos on, mutta hyvä ilmankin.

Kuullota sipuli-, valkosipuli- ja inkiväärisilput voissa (tai muussa rasvassa). Sekoita mukaan currymausteseos (ja haluttaessa kurkuma) ja paista noin minuutti. Lisää liemi, laakerinlehti, paprikat ja porkkanat, ja kiehauta. Sekoita mukaan (siivilässä)huuhdellut linssit ja keitä miedolla lämmöllä kannen alla 20 minuuttia. Sekoita mukaan tuorejuusto ja sokeri, sekä suolaa, jos tarpeen. (Tässä vaiheessa voi lisätä myös sitrushedelmien kuoriraasteita ja mehua, jos on ja tykkää.)

Minulla currymausteseos oli nyt kotitekoista. Samaa, jota käytin aiemmin esim. kukkakaalicurryyn: https://ruokaideat.com/2019/07/28/kukkakaalicurry-ja-riisia/

Mausteseoksen ohje on täältä: https://www.taste.com.au/recipes/coconut-lamb-curry/4eb01aa1-5166-4470-9347-3587a5a5bafb

Kuitenkin tässä keitossa sitä mausteseosta on suhteessa niin vähän, että juuri tässä ruuassa en erota makua kaupan currymausteseoksesta. Kukkakaalicurryssä mausteseoksella oli suurempi rooli, ja ero kaupan currymausteseokseen erottui paljon selvemmin. Kukkakaalicurryssä makuero kaupan Santa Maria -merkkiseen currymausteseokseen oli mielestäni erityisesti se, että kaupan curry maistuu enemmän sarviapilalta (engl. fenugreek) ja tämä kotitekoinen enemmän korianterilta. Mutta tässä linssikeitossa tosiaan makueroa en huomannut.

Liemi minulla oli pakastettua broilerin siipien marinadia/paistolientä (eli marinadia jossa on myös kypsennetty), jonka olen aikoinaan pakastanut niin, että olen kipannut hyytelöityneen siivilöidyn liemen kupista leivinpaperoituun vuokaan, leikellyt siitä paloja, levittänyt ne siihen vuokaan niin, etteivät koske toisiinsa, ja sitten koko homma kelmutettuna pakkaseen. Jäätymisen jälkeen olen ne irroittanut leivinpaperista ja siirtänyt pakastusrasiaan. Tätä lientä käytin tähän keittoon 30 grammaa yhteen ja puolen litraan, jolloin umamia tuli minun makuuni sopivasti. Näillä määrillä keiton mausta ei erota, mitä lientä siihen on käytetty, joten tämän keiton liemenä voisi käyttää mitä umamipitoista lientä nyt sattuu olemaan. Itse ruokahävikin välttämisen takia käytän jämäliemet pois ennen kuin varta vasten ostan lientä. Juuri tälle kyseiselle broilerinsiipien paistoliemelle muuten yksi toinen hyväksihavaitsemani käyttötapa on broileripyöryköiden nesteenä ilman laimentamista, jolloin tulee oikein maukkaita kanaliemen makuisia pyöryköitä.

Kaksi päivää myöhemmin söimme tätä samaa linssikeittoa lounaaksi, mikrossa lämmitettynä:

Tällöin en kokenut tarpeelliseksi lisätä enää minttua päälle. Lisäksi otin pari siivua paikallisen leipomon kauraleipää tähdepäällisillä. Voi ja Oivariini olivat kodistani loppu, joten tuli mieleeni laittaa leipärasvaksi kylmiä tähdekastikkeita, mitä oli. Yhdelle leipäpalalle laitoin kotitekoisen peston loput. Kyseisestä pestosatsista kirjoitin aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/09/02/poro-pastavuokaa-pakkasesta-pestoa-ja-salaattia/

Toiselle leivälle laitoin tähteeksijäänyttä appelsiini-smetanakastiketta ja edellispäivän paistetun kananmunan kylmänä (ripottelin päälle suolaa). Molemmat leivät toimivat oikein hyvin, mutta erityisesti jälkimmäinen! Appelsiini-smetanakastike maistui tuoreeltaan liikaa sipulijauheelta, mutta nyt kaksi päivää myöhemmin tällä lailla syötynä se maistuikin juuri sopivalta ja oikein hyvältä! Siinä kastikkeessa oli appelsiinin kuoriraastetta, jonka maku oli nyt voimistunut oikein kivaksi.

Appelsiini-smetanakastike oli jäänyt tältä broilerisuikaleaterialta: https://ruokaideat.com/2019/09/06/broilerisuikaleita-riisia-appelsiini-smetanakastiketta-ja-porkkana-appelsiiniraastetta/

Paistettu kananmuna oli jäänyt pyttipannuaterialta: https://ruokaideat.com/2019/09/07/pyttipannua-paistettua-kananmunaa-ja-ruisleipaa/

Itse linssikeitonkin maku oli voimistunut. Se maistui nyt kaksi päivää tekohetken jälkeen mausteisemmalta kuin alun perin, erityisesti tuoreen inkiväärin maku oli nyt selvemmin erottuva. Olin vähän ihmeissäni, kun 3-vuotiaani kuitenkin söi keittolautasellisensa tyytyväisenä loppuun ja sanoi: ”Hyvää!” Olisin luullut, että hän vierastaa tässä maistuvia mausteita (joita aiemmin on vierastanut), mutta näköjään luulinkin väärin…

Lounaaksi toissapäivän linssikeiton loput ja eilistä riisirieskaa

Eilen tein riisin tähteistä riisirieskaa, ja kirjoitin siitä tänne: https://ruokaideat.com/2019/06/04/savusiikasalaattia-ja-itsetehtya-riisirieskaa-keitetyn-riisin-tahteista/

Toissapäivänä tein linssikeittoa, josta myös kirjoitin postauksen: https://ruokaideat.com/2019/06/03/linssikeittoa-grada-padano-juustoraastetta-ja-piimasampyla/

Nyt lounaaksi tuli mieleeni syödä niitä molempia lounaaksi. Toissapäivänä ripottelin linssikeiton päälle Grada Padano -juuston kannikan loput raastettuna, mikä toimi hyvin, mutta silloin meni kaikki, joten nyt sitä ei sitten ollut jäljellä. Nyt sitten söin linssikeiton loput ripottelematta päälle mitään. Hyvin se toimi näinkin. Maku oli nyt kahden päivän aikana syventynyt ja oli nyt aika syvän umaminen. Makean paprikaiset maut olivat tuoreeltaan etualalla, mutta nyt vahvasti taka-alalla. Nyt maistui umamia jo sen verran paljon, että olisi jo ollut syömäkelvoton puolisolleni, joka aistii voimakkaan umamisuuden syömäkelvottoman metallisena makuna. Mutta minulle näin voimakas umamisuus oli vielä hyvä. Sinänsä tällaista umamirikasta keittoa olisi voinut käyttää vaikkapa pastakastikkeenakin, mutta nyt tällä kertaa ei huvittanut. Mielessäni leikittelin silläkin ajatuksella, että tekisin pizzaa, johon tomaattikastikkeen sijaan laittaisin tätä tomaattista umamista linssikeittoa. Hauskalta kuulostava idea, mutta ei huvittanut alkaa sitä nyt toteuttamaan.

Linsseistä kirjoitin toissapäivänä, että jäivät tässä keitossa sellaisiksi, että ne olivat pureskeltavia, mutta ei kovia. En ollut varma, kuuluuko vihreiden linssien olla keitettyinä suutuntumaltaan sellaisia, vai olivatko nämä parasta ennen 10/2017 -linssit vain liian vanhoja pehmetäkseen sellaisiksi, mitä niiden kuuluu olla. Nyt kaksi päivää myöhemmin nämä vihreät linssit olivat joka tapauksessa tässä keitossa pehmenneet sellaisiksi mielestäni paremman suutuntumaisiksi. Luulen vahvasti, että se linssien vanhuus teki niistä alun perin tavallista pureskeltavampia, mutta tällainen pitkä liotus pehmensi ne ”normaaleiksi”. Samassa linssipaketissa on vielä linssejä jäljellä, joten jatkoa ajatellen olisi hyvä ehkä muistaa liottaa niitä ennen tai jälkeen keittämisen. Tai sitten jättää keittämättä kokonaan, ja vain idättää. Linssin idut ovat muistaakseni hyviä, mutta en ole varma, onnistuisivatko näin vanhat linssit enää itämään.

Suhteeni palkokasveihin on muutenkin tällainen, että ne helposti jäävät minulla kaappiin tai pakastimeen liian pitkäksi aikaa. Herneitä ja papujakin minulla taitaa olla kaapin perukoilla vuosia vanhoja. Pakastimessa minulla on vielä keitettyjä suomalaisia luomuhärkäpapuja, jotka on ostettu joskus ainakin kolme vuotta sitten, ja keitetty ja pakastettu ainakin vuosi sitten. Pitäisipä joskus nekin käyttää pois. Olen onnistunut tekemään niistä tähän mennessä vain yhden hyvän ruuan ja se oli nuudeli-härkäpapuwokki, joka oli hyvää silloin, kun siihen lorahti anteliaasti hunajaa. Siinä muodossa voisin saada tuon viimeisen härkäpapupussin pakastimesta joskus syötyä.

Mutta takaisin tähän päivään. Eiliset riisirieskat olivat minusta nyt vieläkin parempia kuin eilen. Moni sanoo rieskojen olevan parhaimmillaan tuoreina, mutta ainakin tällaiset täysmaitoa ja voita sisältävät rieskat ovat minun mielestäni parempia seuraavana päivänä kunnolla jäähtyneinä, jolloin suutuntuma kiinteytyy vieläkin mukavammaksi, ja suu aistii ehkä enemmän kerralla sellaista kylmän maitorasvan kivaa makua. Edelleen ihastelin sitä, kuinka tässä riisirieskareseptissä todellakin oli tarpeeksi suolaa, ja siitä asiasta nautin nyt todella paljon. Tällaisia taidan tehdä toistekin, mikäli tähderiisiä sattuu olemaan.

Linssikeittoa, Grada Padano -juustoraastetta ja piimäsämpylä

Katselin tänään keittiötä ja huomasin paprikoita, jotka olivat alkaneet nahistua ja niihin oli tullut jo tummia pilkkuja. Helpoiten paprikat kuluisivat salaattiin, mutta salaatit olivat nyt loppu. Kun huomasin myös jääkaapissa Grada Padano -juuston kannikan, tuli mieleeni, mitä haluan: paprikaista linssikeittoa, jonka päällä raastettua Grada Padano -juustoa. Innostuin siitä ajatuksesta niin paljon, että kävin tuumasta toimeen.

Olen tehnyt linssikeittoa elämäni aikana monilla eri tavoilla. Tomaattimurskaa olen tainnut laittaa aina, mutta loppu on vaihdellut aika paljon sen mukaan, mitä tekee mieli ja mitä pitää saada käytettyä johonkin ennen pilaantumista. Tuoreita vihanneksia yleensä laitan, mitä sattuu olemaan – yleensä ainakin porkkanaa, mutta nyt se oli loppu. Viime kertoina olen tykästynyt erityisesti paprikan makuun linssikeitossa, joten ne olivat nyt se pääasia.

Joskus teen linssikeitosta mausteiden makuisen, jolloin päämausteina ovat jeera eli juustokumina ja kaneli, ja sitruunan tai muun sitrushedelmän kuori ja/tai mehu, jos on. Joskus laitan linssikeittoon lihaa jossain muodossa: esimerkiksi viimeiset ylikypsät kasslerit, kypsien broilerien loput, paistettua jauhelihaa, kinkkua tai pekonia. Erityisesti pekonista linssikeitossa minulla on erittäin hyvät muistot. Viimeksi kun tein pekoni-linssikeittoa, tein lopuista todella hyvän makuisen linssi-pastavuoan, jossa alakerroksena oli pastaa ja linssikeittoa ja yläkerroksena smetanaa, pecorino-juustoraastetta ja kananmuna. Silloin vain googlasin ”pasta bake” ja korvasin reseptissä olevat nesteet linssikeitolla, mikä toimi hyvin sekä rakenteen että maun puolesta.

Nyt kuitenkaan ei tehnyt mieli laittaa tähän linssikeittoon pekonia eikä muitakaan lihasattumia. Nyt halusin vain sellaisen paprikaisen tomaattisen umamisen linssikeiton, jonka päälle sopii raastettu Grada Padano.

Linsseinä käytän linssikeitossa yleensä punaisia linssejä, mutta ne olivat nyt loppu. Löysin sitten kaapista vihreitä linssejä, joiden parasta ennen oli mennyt jo 2017:

En ole heittänyt niitä pois, koska olen vielä tänäkin vuonna saanut niistä hyvää linssikeittoa. Silloin viime kerralla käytin punaiset linssit loppuun, ja jatkoin vihreillä linsseillä. Sekin oli ihan hauska, että keitossa oli yhtä aikaa linssejä kahta eri väriä. Mutta sen jälkeen ei ole näköjään tullut ostettua vielä uusia punaisia linssejä. No, nyt ne on laitettu ostoslistaan.

Nyt halusin tehdä linssikeitosta ei-mausteisen, pizzan makumaailmasta ammentavan, johon sopii se Grada Padano -raaste päälle. Tein sen sitten näin:

Linssikeitto

2 dl vihreitä linssejä

400 g tomaattimurskaa (Mutti Polpa)

1 litra umamipitoista lientä

2 pientä punaista paprikaa

2 pientä keltaista paprikaa

1 pieni oranssi paprika

1 sipuli

1 valkosipulin kynsi

2 rkl voita paistamiseen

1 laakerinlehti

1 tl savupaprikajauhetta

½ tl oreganoa

½ tl basilikaa

1/4 tl timjamia

3 tl suolaa, jos liemi ei ole suolaista. (Jos liemi on teollisesta lihaliemikuutiosta, sen mukana tulee suolaa 2 tl.)

2 tl sokeria

Silppua sipuli ja valkosipuli. Pilko paprikat. Paista 3 litran kattilan pohjalla voissa sipulit, valkosipulit ja paprikat. Lisää laakerinlehti, savupaprikajauhe ja yrtit. Paista vielä 1 minuutti, tai kunnes mausteiden tuoksut tulevat nenään. Lisää liemi ja tomaattimurska ja kiehauta. Huuhtele linssit ja sekoita ne keittoon. Keitä 20 min, tai kunnes linssit ovat kypsiä. Sekoita mukaan suola ja sokeri. Tarjoa raastetun Grada Padano -juuston ja pehmeän leivän kanssa.

Alla vasemmassa kuvassa keittoannokseni ennen juustoraasteen ripottelua ja oikean puolimmaisessa juustoraasteen ripottelun jälkeen:

Minulla oli nyt liemenä kotitekoinen ylijäämäaineksista tehty lihaliemikuutio + 1 litra vettä, joten en tarjoaisi tätä ruokaa kasvissyöjälle, vaikka tämä ulkoisesti näyttääkin kasvissyöjälle sopivalta. Kuitenkin tuo lihaliemikuutio olisi helposti tarvittaessa korvattavissa vegetaarisella umamipitoisella liemellä, jota minulla nyt ei vain satu olemaan, koska en henkilökohtaisesti välttele lihaa, vaan välttelen vain ruokahävikkiä, joten käytän hyödyksi kaikki lihaperäisetkin liemet. Jos haluaisin umamipitoista lientä ylijäämäaineksista ilman lihaa, keittäisin liemen parmesaanin kovista kannoista. Niitä minulla onkin rasiallinen pakastimessa, mutta tähän mennessä olen nekin käyttänyt yhdessä luiden yms. lihansyönnin roippeiden kanssa lihaliemeen.

Grada Padano -juustonkaan soveltuvuudesta kasvissyöjälle en menisi vannomaan, koska jotkut italialaiset juustot sisältävät kuolleen eläimen mahasta peräisin olevaa juoksutetta. En tiedä, kuuluuko tämä Grada Padano niihin kasvissyöjälle soveltumattomiin juustoihin, eikä sillä ollut tällä kertaa väliä, koska pöydässämme ei nyt ollut kasvissyöjiä.

Paprikat minulla olivat nyt tämän näköisiä:

Ne olivat Lidlistä ostettuja ja kooltaan ehkä puolet tavallisen paprikan koosta. Siksi nämä eivät täytetyt paprikat -nimiseen ruokaan nyt soveltuneet, mutta linssikeittoon sopivat hyvin.

Nautin tällä kertaa tästä linssikeitosta todella paljon. Maistui lempeän paprikaiselta ja umamiselta, niin kuin nyt kaipasinkin. Savupaprikan ja yrttien makua en nyt lopputuloksesta erottanut, joten joku toinen kerta saattaisin laittaa niitä tuplamääränkin. Raastettu Grada Padano päällä täydensi kokonaisuuden todella hyväksi. Pakastimesta sulatettu viimeinen itseleivottu piimäsämpylä maistui nyt vielä paremmalta kuin aiemmin, johtuen varmasti keiton umameista. Piimäsämpylöistä kirjoitin aiemmin postauksen tänne: https://ruokaideat.com/2019/05/30/amerikkalaista-jauhelihakeittoa-ja-piimasampyla/

Grada Padano -juuston etsin alun perin käsiini siksi, koska jossakin sanottiin sen olevan halvempaa kuin parmesaani, mutta olevan hyvin samankaltaista. Halvin raastamaton Grada Padano maksoi kuitenkin K-kaupassa 29.95 euroa per kilo ja halvin raastamaton parmesaani K-kaupassa 30.75 euroa per kilo. Hintaero olikin siis niin pieni, että en alkaisi sitä erikseen mainitsemaan. Maun puolesta mielestäni Grada Padano ei sellaisenaan maistu aivan yhtä hyvältä kuin parmesaani, mutta tällaisessa keiton päälle ripottelemisessa se hyvinkin ajaa saman asian. Molempia voin periaatteessa jatkossa ostaa, ja molemmat varmasti tulevat käytetyiksi, jos niitä on.

Vihreät linssit olivat nyt keitossa selvästi enemmän pureskelua vaativia kuin punaiset linssit olisivat. En ollut nyt varma, vaatisivatko vihreät linssit jonkin verran vähemmän pureskelua, jos eivät olisi jo monta vuotta vanhoja. Eivät kuitenkaan kovia olleet, mutta olen jo unohtanut, millainen rakenne vihreillä linsseillä ”kuuluu” keitossa olla, koska olen ilmeisesti jo useita vuosia käyttänyt linssikeittoon vain punaisia linssejä, ja siksi vihreät linssit ovat jääneet vuosiksi kaappiin. Silti, tämä ruoka oli nyt hyvää ja aion syödä tätä hyvällä halulla huomennakin.