Katselin tänään keittiötä ja huomasin paprikoita, jotka olivat alkaneet nahistua ja niihin oli tullut jo tummia pilkkuja. Helpoiten paprikat kuluisivat salaattiin, mutta salaatit olivat nyt loppu. Kun huomasin myös jääkaapissa Grada Padano -juuston kannikan, tuli mieleeni, mitä haluan: paprikaista linssikeittoa, jonka päällä raastettua Grada Padano -juustoa. Innostuin siitä ajatuksesta niin paljon, että kävin tuumasta toimeen.

Olen tehnyt linssikeittoa elämäni aikana monilla eri tavoilla. Tomaattimurskaa olen tainnut laittaa aina, mutta loppu on vaihdellut aika paljon sen mukaan, mitä tekee mieli ja mitä pitää saada käytettyä johonkin ennen pilaantumista. Tuoreita vihanneksia yleensä laitan, mitä sattuu olemaan – yleensä ainakin porkkanaa, mutta nyt se oli loppu. Viime kertoina olen tykästynyt erityisesti paprikan makuun linssikeitossa, joten ne olivat nyt se pääasia.

Joskus teen linssikeitosta mausteiden makuisen, jolloin päämausteina ovat jeera eli juustokumina ja kaneli, ja sitruunan tai muun sitrushedelmän kuori ja/tai mehu, jos on. Joskus laitan linssikeittoon lihaa jossain muodossa: esimerkiksi viimeiset ylikypsät kasslerit, kypsien broilerien loput, paistettua jauhelihaa, kinkkua tai pekonia. Erityisesti pekonista linssikeitossa minulla on erittäin hyvät muistot. Viimeksi kun tein pekoni-linssikeittoa, tein lopuista todella hyvän makuisen linssi-pastavuoan, jossa alakerroksena oli pastaa ja linssikeittoa ja yläkerroksena smetanaa, pecorino-juustoraastetta ja kananmuna. Silloin vain googlasin “pasta bake” ja korvasin reseptissä olevat nesteet linssikeitolla, mikä toimi hyvin sekä rakenteen että maun puolesta.

Nyt kuitenkaan ei tehnyt mieli laittaa tähän linssikeittoon pekonia eikä muitakaan lihasattumia. Nyt halusin vain sellaisen paprikaisen tomaattisen umamisen linssikeiton, jonka päälle sopii raastettu Grada Padano.

Linsseinä käytän linssikeitossa yleensä punaisia linssejä, mutta ne olivat nyt loppu. Löysin sitten kaapista vihreitä linssejä, joiden parasta ennen oli mennyt jo 2017:

En ole heittänyt niitä pois, koska olen vielä tänäkin vuonna saanut niistä hyvää linssikeittoa. Silloin viime kerralla käytin punaiset linssit loppuun, ja jatkoin vihreillä linsseillä. Sekin oli ihan hauska, että keitossa oli yhtä aikaa linssejä kahta eri väriä. Mutta sen jälkeen ei ole näköjään tullut ostettua vielä uusia punaisia linssejä. No, nyt ne on laitettu ostoslistaan.

Nyt halusin tehdä linssikeitosta ei-mausteisen, pizzan makumaailmasta ammentavan, johon sopii se Grada Padano -raaste päälle. Tein sen sitten näin:

Linssikeitto

2 dl vihreitä linssejä

400 g tomaattimurskaa (Mutti Polpa)

1 litra umamipitoista lientä

2 pientä punaista paprikaa

2 pientä keltaista paprikaa

1 pieni oranssi paprika

1 sipuli

1 valkosipulin kynsi

2 rkl voita paistamiseen

1 laakerinlehti

1 tl savupaprikajauhetta

½ tl oreganoa

½ tl basilikaa

1/4 tl timjamia

3 tl suolaa, jos liemi ei ole suolaista. (Jos liemi on teollisesta lihaliemikuutiosta, sen mukana tulee suolaa 2 tl.)

2 tl sokeria

Silppua sipuli ja valkosipuli. Pilko paprikat. Paista 3 litran kattilan pohjalla voissa sipulit, valkosipulit ja paprikat. Lisää laakerinlehti, savupaprikajauhe ja yrtit. Paista vielä 1 minuutti, tai kunnes mausteiden tuoksut tulevat nenään. Lisää liemi ja tomaattimurska ja kiehauta. Huuhtele linssit ja sekoita ne keittoon. Keitä 20 min, tai kunnes linssit ovat kypsiä. Sekoita mukaan suola ja sokeri. Tarjoa raastetun Grada Padano -juuston ja pehmeän leivän kanssa.

Alla vasemmassa kuvassa keittoannokseni ennen juustoraasteen ripottelua ja oikean puolimmaisessa juustoraasteen ripottelun jälkeen:

Minulla oli nyt liemenä kotitekoinen ylijäämäaineksista tehty lihaliemikuutio + 1 litra vettä, joten en tarjoaisi tätä ruokaa kasvissyöjälle, vaikka tämä ulkoisesti näyttääkin kasvissyöjälle sopivalta. Kuitenkin tuo lihaliemikuutio olisi helposti tarvittaessa korvattavissa vegetaarisella umamipitoisella liemellä, jota minulla nyt ei vain satu olemaan, koska en henkilökohtaisesti välttele lihaa, vaan välttelen vain ruokahävikkiä, joten käytän hyödyksi kaikki lihaperäisetkin liemet. Jos haluaisin umamipitoista lientä ylijäämäaineksista ilman lihaa, keittäisin liemen parmesaanin kovista kannoista. Niitä minulla onkin rasiallinen pakastimessa, mutta tähän mennessä olen nekin käyttänyt yhdessä luiden yms. lihansyönnin roippeiden kanssa lihaliemeen.

Grada Padano -juustonkaan soveltuvuudesta kasvissyöjälle en menisi vannomaan, koska jotkut italialaiset juustot sisältävät kuolleen eläimen mahasta peräisin olevaa juoksutetta. En tiedä, kuuluuko tämä Grada Padano niihin kasvissyöjälle soveltumattomiin juustoihin, eikä sillä ollut tällä kertaa väliä, koska pöydässämme ei nyt ollut kasvissyöjiä.

Paprikat minulla olivat nyt tämän näköisiä:

Ne olivat Lidlistä ostettuja ja kooltaan ehkä puolet tavallisen paprikan koosta. Siksi nämä eivät täytetyt paprikat -nimiseen ruokaan nyt soveltuneet, mutta linssikeittoon sopivat hyvin.

Nautin tällä kertaa tästä linssikeitosta todella paljon. Maistui lempeän paprikaiselta ja umamiselta, niin kuin nyt kaipasinkin. Savupaprikan ja yrttien makua en nyt lopputuloksesta erottanut, joten joku toinen kerta saattaisin laittaa niitä tuplamääränkin. Raastettu Grada Padano päällä täydensi kokonaisuuden todella hyväksi. Pakastimesta sulatettu viimeinen itseleivottu piimäsämpylä maistui nyt vielä paremmalta kuin aiemmin, johtuen varmasti keiton umameista. Piimäsämpylöistä kirjoitin aiemmin postauksen tänne: https://ruokaideat.com/2019/05/30/amerikkalaista-jauhelihakeittoa-ja-piimasampyla/

Grada Padano -juuston etsin alun perin käsiini siksi, koska jossakin sanottiin sen olevan halvempaa kuin parmesaani, mutta olevan hyvin samankaltaista. Halvin raastamaton Grada Padano maksoi kuitenkin K-kaupassa 29.95 euroa per kilo ja halvin raastamaton parmesaani K-kaupassa 30.75 euroa per kilo. Hintaero olikin siis niin pieni, että en alkaisi sitä erikseen mainitsemaan. Maun puolesta mielestäni Grada Padano ei sellaisenaan maistu aivan yhtä hyvältä kuin parmesaani, mutta tällaisessa keiton päälle ripottelemisessa se hyvinkin ajaa saman asian. Molempia voin periaatteessa jatkossa ostaa, ja molemmat varmasti tulevat käytetyiksi, jos niitä on.

Vihreät linssit olivat nyt keitossa selvästi enemmän pureskelua vaativia kuin punaiset linssit olisivat. En ollut nyt varma, vaatisivatko vihreät linssit jonkin verran vähemmän pureskelua, jos eivät olisi jo monta vuotta vanhoja. Eivät kuitenkaan kovia olleet, mutta olen jo unohtanut, millainen rakenne vihreillä linsseillä “kuuluu” keitossa olla, koska olen ilmeisesti jo useita vuosia käyttänyt linssikeittoon vain punaisia linssejä, ja siksi vihreät linssit ovat jääneet vuosiksi kaappiin. Silti, tämä ruoka oli nyt hyvää ja aion syödä tätä hyvällä halulla huomennakin.