Avainsana: Maizena

Jacky Makupalan tapainen suklaavanukas ruokakermasta

Eilen tein ruokakermasta vaniljakastiketta, jonka suutuntumasta tuli mieleeni Jacky Makupalat, joita tykkäsin syödä lapsena. Nyt teki mieli kokeilla, tuleeko samalla reseptillä itse tehty Jacky Makupala, jos lisään valmistusvaiheessa sopivat määrät kaakaojauhetta ja sokeria. Kyllä tuli! Maku ja suutuntuma ovat juuri sitä, miltä muistan Jacky Makupalan maistuvan ja tuntuvan. Edellisestä kerrasta, kun söin Jacky Makupalaa, on tosin jo pari vuosikymmentä aikaa, joten makumuisto ei ole tuore, mutta minulle tuli tästä kuitenkin vahva deja vu -tunne.

Kotitekoinen Jacky Makupala -tyylinen suklaavanukas ruokakermasta (3 pientä annosta – voi tuplata tai moninkertaistaa)

3 ½ dl ruokakermaa (350 g – voi olla UHT-ruokakermaa tai tavallista)

1 rkl Maizena-maissitärkkelystä (10.5 g)

1 rkl kaakaojauhetta (6 g – siis 100-prosenttista kaakaojauhetta, kuten Van Houten)

2 ⅓ rkl sokeria (28 g)

Sekoita kaikki ainekset kattilassa (esim. kierrevispilällä). Kuumenna kiehuvaksi koko ajan sekoittaen (tässä vaiheessa sekoittaminen kannattaa tehdä lastalla, jotta pohjalle jäävätkin sekoittuvat hyvin). Siirrä eri astiaan jäähtymään. Jäähdytä jääkaappikylmäksi, mieluiten peittämättä. Tarjoa jääkaappikylmänä. Ennen tarjoamista poista mahdollinen kuorettunut pinta.

Vinkki!

Ruokakermoja myydään monenlaisia. Tähän reseptiin ruokakerman on oltava maustamatonta. Maun vuoksi kannattaa valita sellainen ruokakerma, jossa ei ole lisättyä vettä. Itse käytin tähän Arlan UHT-ruokakermaa, jota olin ostanut alennuksella hävikkiruokakaupasta.

Tällä kertaa olin tyytyväinen tässä kaikkeen muuhun paitsi pintaan, josta tuli ruma. Jäähdytin annoskulhoissa, jolloin rumaa pintaa tuli suhteessa paljon. Seuraavalla kerralla jäähdyttäisin koko määrän yhdessä isossa astiassa, poistaisin kuorettuneen pinnan ja vasta sitten siirtäisin annoskulhoihin. Instagramissa sain myös hyvän vinkin, että pinta voisi pysyä samanlaisena kuin alla olevat osat, jos pintaan aivan kiinni laittaa jäähtymisen ajaksi kelmun ja poistaa kelmun vasta sitten, kun on jäähtynyt. En ole itse sellaista kokeillut, mutta kuulostaa toimivalta.

Käytin tähän muuten samaa reseptiä kuin eiliseen vaniljakastikkeeseen ruokakermasta, mutta katsoin sopivat kaakaojauheen ja sokerin määrät tästä Kotikokin suklaavanukas-reseptistä: https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/97779/Suklaavanukas/ Suhteutin maissitärkkelyksen, kaakaojauheen ja sokerin määrät sille ruokakermamäärälle, mikä minulla nyt oli, eli 3 ½ dl. Vaniljatuotteet jätin pois, enkä niitä tähän kaivannut.

  • Ainekset sekoitettuna ennen kuumentamista.
  • Kiehautettu seos.
  • Lusikasta näkee paksuuden kuumana. Jäähtyessään paksuuntui lisää.
  • Tätä en tekisi ensi kerralla: Siirsin annoskulhoihin jäähtymään. Parempi olisi jäähdyttää yhdessä isossa kulhossa.
  • Ripottelin sokeria pinnalle kuorettumisen ehkäisemiseksi. Tätäkään en seuraavalla kerralla tekisi, vaan antaisin kuoren muodostua sellaiseksi, että se on helppo poistaa.
  • Jääkaapissa jäähtyneet, jotka oli jääkaapissa peitetty pikkulautasilla. Peittämisenkin jättäisin seuraavalla kerralla tekemättä, koska peittämisestä johtuen osa kosteudesta haihtui ja tippui takaisin pinnalle, rumentaen pintoja.
  • Nam!
  • Ja vielä viimeiset lusikassa. Lusikassa näkyvät ”raidat” johtuvat siitä, että osa kosteudesta tippui hyytymisen jälkeen takaisin vanukkaaseen. Siksi seuraavalla kerralla jäähdyttäisin peittämättä.

Vaniljakastike ruokakermasta

Ruokakermasta tehtyä vaniljakastiketta ja hedelmäsalaattia.

Kaapissani oli vielä yksi litra Fiksuruoka.fi-kaupasta ostettua Arlan UHT-ruokakermaa, jolla oli parasta ennen 11.6. eli neljä päivää sitten. Haistelujen ja katselujen perusteella kyseinen ruokakerma oli vielä kunnossa, joten ajattelin käyttää sen pois. Nyt teki mieli kokeilla tehdä siitä ruokakermasta vaniljakastiketta. Onnistui hyvin, ja tästä tuli uusi suosikkitapani käyttää ruokakermaa. Tuli ihanan paksua, sopivan makeaa ja sopivan vaniljaista. Himona lusikoin vaniljakastiketta suuhuni ihan sellaisenaankin, vaikka hedelmäsalaattiakin olisi voinut ottaa lisää.

Vaniljakastike ruokakermasta

6 ½ dl ruokakermaa (650 g – voi olla UHT-ruokakermaa tai tavallista)

½ dl sokeria (43 g)

2 rkl Maizena-maissitärkkelystä (21 g)

1 rkl vaniljauutetta TAI 1 rkl vaniljasokeria TAI 3/4 tl vaniljajauhetta TAI 1 ½ vaniljatangon siemenet

Sekoita kattilassa ruokakerma, sokeri ja maissitärkkelys (esim. kierrevispilällä). Kuumennan kiehuvaksi koko ajan sekoittaen (sekoita mielellään lastalla, ettei kattilan pohjaan jää mitään ruskistumaan). Kiehahtamisen jälkeen siirrä kattila pois levyltä. Sekoita mukaan vaniljatuote. Kaada tarjoiluastiaan (esim. kastikekannu) ja siirrä jäähtymään. Jäähdytä vähintään kädenlämpöä viileämmäksi, mieluiten jääkaappikylmäksi. Tarjoa kylmänä.

Vinkki!

Ruokakermoja myydään monenlaisia. Tähän reseptiin ruokakerman on oltava maustamatonta. Maun vuoksi kannattaa valita sellainen ruokakerma, jossa ei ole lisättyä vettä.

Tällä kertaa jäähdytin tämän vaniljakastikkeen kaatamalla kastikekannuun ja siirtämällä jääkaappiin useaksi tunniksi. Kolmen tunnin jälkeen oli jäähtynyt kädenlämpöä viileämmäksi ja samalla paksuuntunut ihanaksi, joten silloin oli valmista tarjottavaksi.

En löytänyt googlaamalla reseptiä, jolla vaniljakastike tehtäisiin ruokakermasta, joten otin tavallisen vaniljakastikereseptin ja korvasin kaikki siinä olevat nesteet ruokakermalla, koska päiväysvanhana halusin saada sitä ruokakermaa kulumaan mahdollisimman paljon. Käytin tätä Kotilieden vaniljakastikereseptiä: https://kotiliesi.fi/resepti/vaniljakastike/ , jossa oli 6 dl maitoa, 1 dl kermaa ja 2 keltuaista. Korvasin ne kaikki 6 ½ desilitralla ruokakermaa, ja muiden ainesten määrät pidin ennallaan. Hyvää tuli näin. Suutuntuma muistuttaa Jacky makupaloja, joita söin innoissani lapsena.

  • Kattilassa sekoitetut ruokakerma, sokeri ja maissitärkkelys.
  • Kiehautettu ja nostettu pois levyltä.
  • 1 rkl vaniljauutetta menossa sekaan.
  • Vaniljauutteen sekoitus mukaan kierrevispilällä.
  • Tästä lusikasta näkyy vaniljakastikkeen paksuus kuumana. Jäähtyessään se paksuuntui lisää.
  • Kuumana kaadoin vaniljakastikkeen kastikekannuun ja sinne mahtumattomat pieneen kuppiin. Siirsin ne jääkaappiin jäähtymään muutamaksi tunniksi.
  • Vaniljakastike kannussa kuumana.
  • Hedelmäsalaatti, jonka kanssa söin vaniljakastiketta. Tässä hedelmäsalaatissa on purkki säilyke hedelmäcocktailia sekä tuoreita hedelmiä, mitä sattui löytymään. Tuoreet hedelmät on kuorittu ja pilkottu sekä sekoitettu tölkkihedelmien joukkoon.
  • Kolme tuntia jääkaapissa jäähtynyt vaniljakastike.
  • Vaniljakastike kannussa kylmänä.
  • Annokseni hedelmäsalaattia ja vaniljakastiketta. Tämän jälkeen lusikoin vaniljakastiketta suuhuni myös sellaisenaan.
  • Kannuun jääneet jäähtyneet vaniljakastikkeet.

Tämä oli mielestäni hyvä tapa saada käytettyä pois ylimääräistä ruokakermaa, ja hyvältä maistui. Kuitenkin, jos tarvetta käyttää pois jotain tiettyä raaka-ainetta ei olisi ja voisin tehdä vaniljakastikkeen mistä tahansa aineksista mistä haluaisin eikä ylimääräiselle vaivannäölle olisi esteitä, tekisinkö silloin juuri ruokakermasta? Todennäköisesti en. Jos vaniljakastikkeen tekee sillä Kotilieden alkuperäisellä reseptillä täysmaidosta, kuohu- tai vispikermasta, kananmunan keltuaisista, sokerista, vaniljatuotteesta ja maissitärkkelyksestä, lopputuloksesta tulee selvästi umamisempi ja täyteläisempi kuin tästä ruokakermaversiosta. Kun vaniljakastiketta syö jonkin muun tuotteen kanssa, mahdollisen umamisuuden huomaan siitä, korostaako se vaniljakastike sen muun tuotteen makua niin, että kokonaisuudesta tulee enemmän kuin osiensa summa. Tässä ruokakermapohjaisessa vaniljakastikkeessa maistan olevan paljon enemmän umamia kuin esimerkiksi kasvipohjaisissa vaniljakastikkeissa (kaura-, soija- ja riisipohjaiset), mutta selvästi vähemmän umamia kuin kuohu- tai vispikermaa ja keltuaisia sisältävissä vaniljakastikkeissa. Vaniljakastikkeista kaikista eniten umamia on minun kokemusteni mukaan sellaisessa creme anglaise -vaniljakastikkeessa, jossa kaikki neste on kuohu- tai vispikermaa ja keltuaisia, ja paksuunnus tehdään keltuaisilla ilman lisättyjä tärkkelystuotteita. Kuitenkin mielestäni kaikista helpoin tapa saada jälkiruualle jotain valkoista umamiboostia on vatkata vaahdoksi kuohu- tai vispikermaa, maustaa se 1 ruokalusikallisella sokeria per desilitra kermaa sekä vaniljatuotteella. Pitkään säilyvistä helppokäyttöisistä tuotteita saman asian ajaa kotitekoinen vaniljajäätelö, jossa kaikki neste on kuohu- tai vispikermaa ja keltuaisia.

Silti, tällekin ruokakermasta tehdylle vaniljakastikkeelle on paikkansa. Tämä on kätevä, kun tähän ei tarvita muita valkoisia nestemäisiä tuotteita kuin ruokakerma, joka voi olla pitkän säilyvyyden tuote. Tulen tehneeksi tätä varmasti uudelleenkin tilanteissa, joissa on tarvetta käyttää pois ylimääräistä ruokakermaa, tai jos haluan tehdä maitopohjaista vaniljakastiketta paksumpaa, eikä kuohu- tai vispikermaa satu olemaan. Silloin kun kaupassa ei ole käyty eikä tuoreita maitotuotteita ole, UHT-ruokakermasta tulee mielestäni parempaa vaniljakastiketta kuin UHT-maidosta ja UHT-vispikermasta, koska UHT-maidossa on oma kyllästyttävä makunsa, jollaista en huomaa UHT-kermoissa.

Päivitys 24.6.2020: Tämä vaniljakastike on tosi hyvää suklaamukikakun kanssa.

Broilerin koivet uunissa + kastike paistoliemestä

Tein tänään tällaisen simppelimakuisen aterian broilerin koivista, jotka olivat maustamattomia ja maustoin ne itse pelkällä suolalla. Kypsensin ne uunissa ensin pakkauksen ohjeen mukaan, sitten kaadoin paistoliemet talteen, siirsin koivet takaisin uuniin saamaan väriä, millä aikaa tein paistoliemestä ja kuohukermasta kastikkeen. Kastikkeesta tuli vahvan kanaliemen makuinen, joka lautasella korostaa mukavasti niitä makuja jotka yhtä aikaa tulevat suuhun. Niinpä tämänkertaisessa broilerihimossani en kaivannut broileriini muita mausteita kuin suola, jolloin riittävä makukombo minulle nyt oli broileri + suola + kanaliemi + kerma + valkoinen riisi. (Lisäksi oli salaatti, jonka söin erikseen).

Broilerin koivet uunissa ja paistoliemikastike

800 g maustamattomia broilerin koipia

suolaa

(halutessa muitakin mausteita, esim. currya, paprikajauhetta, valkosipulijauhetta, pippuria, rakuunaa)

Paistoliemikastike eli paistinkastike:

paistoliemet + vuoan huuhteluliemet (yhteensä noin 2½ dl)

kuohukermaa, kunnes nestettä on yhteensä 4 dl eli 400 g (kermaa n. 1½ dl)

2 rkl maissitärkkelystä (Maizena) + tilkka kylmää vettä

suolaa lopussa maun mukaan (esim. 1 maustemitta)

(halutessa muitakin mausteita, esim. yhtä tai useampaa näistä: sitrusmehua ja/tai sitruskuorta, currya, valkosipulia, yrttejä tuoreina tai kuivattuina, musta- tai valkopippuria)

Voitele sopivan kokoinen uunivuoka, ja laita siihen broilerin koivet. Hiero käsillä broilerin koipiin suolaa kaikille pinnoille (halutessa voi hieroa myös muita mausteita). Suolan määrä on makuasia: itse laitan tähän broilerimäärään vähintään 1½ tl, mutta 3 tl on jo liikaa. Anna broilerin koipien olla huoneenlämmössä vuoassaan hieromisen jälkeen yksi tunti.

Paista 175-asteisen uunin keskitasolla 45 minuuttia. Kiehauta vettä (vedenkeittimellä). Siirrä koivet hetkeksi pois vuoasta. Kaada kattilaan broilerin koivista irronneet nesteet eli paistoliemet. Kaada tyhjennettyyn vuokaan kiehuvaa vettä sen verran, että vuoan pohja peittyy. Rapsuta (lusikalla) veden joukkoon kaikki vuoan pohjaan tarttunut kiinteä aines. Kaada tämä kanaliemen makuja sisältävä vesi siihen samaan kattilaan, jossa paistoliemetkin ovat. Lisää kattilaan kuohukermaa sen verran, että nestettä on yhteensä 4 dl (400 g). (Tässä vaiheessa voi lisätä halutessa myös varovaisen määrän valkosipulia ja/tai kuivamausteita, mutta suola vasta lopussa.) Kiehauta seos. Sillä aikaa sekoita keskenään 2 rkl maissitärkkelystä ja sen verran kylmää vettä, että kaiken maissitärkkelyksen saa sekoitettua veteen tasaisesti. Sekoita maissitärkkelysseos kiehuvaan nesteeseen ohuena nauhana koko ajan (kierrevispilällä) sekoittaen. Keitä miedolla lämmöllä (pienin ei-nolla) kolme minuuttia koko ajan sekoittaen. (Jos tässä vaiheessa näyttää liian paksulta, voi lisätä vettä, kunnes paksuus on sopiva. Jos taas näyttää liian ohuelta, voi suurustaa lisää tai keittää kokoon.) Anna hautua miedolla lämmöllä (voi laittaa metalliritilikönkin kattilan ja keittolevyn väliin, jottei kiehu), kunnes broilerin koivet ovat valmiita (kuitenkin mielellään vähintään 15 min).

Voitele vuoka uudestaan, ja siirrä broilerin koivet takaisin siihen. Tässä vaiheessa kannattaa jättää ylöspäin ne puolet, jotka aiemmin olivat alaspäin. Siirrä takaisin uuniin ruskistumaan. Nosta lämpötila joko 225 asteeseen tai 250 asteeseen, tai käytä grillitoimintoa (voi käyttää myös oikeaa grilliä). Anna olla, kunnes broilerin koivet ovat saaneet jotain väriä pintaansa. 225 asteessa siinä kesti vielä 40 min, joten seuraavalla kerralla ehkä nopeuttaisin käyttämällä grillitoimintoa.

Kun broilerin koivet ovat valmiita, lisää kastikkeeseen suolaa maun mukaan. Aloita vähästä (esim. 1 maustemitta), ja tee lisäyksiä vasta maistelujen jälkeen, koska hautunut kanaliemi korostaa makuja, myös suolan makua. Kun suolapitoisuus on sopiva, voi lisätä halutessa myös tuoreita makuaineita, kuten sitrusmehua ja/tai kuorta ja/tai tuoreita silputtuja yrttejä. Lisää niitäkin varovasti ja maistellen. Kanan koiville ja paistoliemikastikkeelle hyvä lisäke on valkoinen riisi, mutta voi kokeilla myös esim. pastaa tai lohkoperunoita.

  • Broilerin koipiin hierottu suolaa.
  • Tunti myöhemmin, jolloin osa suolasta näyttää imeytyneen lihaan.
  • Paketin ohjeen mukaisen 45 minuutin paistamisen jälkeen. Tässäkin vaiheessa pitäisi olla jo kypsää, mutta itse tykkään saada broileriin jotain väriäkin. Valkoiset läiskät ovat suolaa, jota on niihin kohtiin lipsahtanut tarpeettoman paljon.
  • Paistoliemet kaadettuna kattilaan. Tässä vaiheessa niitä oli 37 grammaa.
  • Kiehuvaa vettä kaadettuna tyhjennettyyn vuokaan.
  • Kiinteät ainekset rapsutettuna veden joukkoon.
  • Nesteet kaadettu taas kattilaan, ja vuoka voideltu uudelleen tarttumisen ehkäisemiseksi.
  • Broilerin koivet siirretty takaisin vuokaan.
  • Lautaseen, jolla broilerin koivet olivat, valui sinnekin paistolientä. Kaadoin nämäkin paistoliemet kattilaan.
  • Paistoliemet ja vuoan huuhteluvedet kattilassa. Nyt nesteitä oli yhteensä 241 grammaa.
  • Lisätty kuohukermaa, kunnes nestettä oli yhteensä 400 grammaa eli 4 dl.
  • 2 rkl Maizenaa ja tilkka vettä sekoitettuna keskenään suurukseksi.
  • Suurustettu kastike.
  • Broilerin koivet, kun ne olivat olleet vielä 40 min 225 asteessa. Seuraavalla kerralla nopeuttaisin grillitoiminnolla.
  • Broilerin koivet sivummasta kuvattuina.
  • Ylijäänyt broilerin koipi, jonka jatkojalostanen johonkin myöhemmin.
  • Koivista jääneet luut.
  • Siirsin luut pakastusrasiaan, kannen päälle ja pakkaseen. Siellä ne odottavat liemen keittelyä yhdessä muiden luiden kanssa.

Tältä aterialta jääneet luut keitän jonain päivänä kanaliemeksi yhdessä muiden pakkaseen keräiltyjen broilerin luiden kanssa.

Ylijäänyttä riisiä käytin riisiteeleipiin.

Päivitys 13.5.2020:

Tältä aterialta ylijääneen broilerin koiven käytin minestrone-tyyliseen keittoon.

Päivitys 15.5.2020:

Tältä aterialta ylijääneen paistinkastikkeen käytin nopeaan kinkkupastaan.

Porsaan palapaisti, keitetyt perunat, sinappikastike ja pakastevihannekset

Tämä oli tosi hyvänmakuinen ateria. Aloitin aterian tekemisen joskus aamupäivällä. Ruskistin valurautapannulla voissa 800 grammaa porsaan palapaistia, jotka tuli ostettua, koska olivat tarjouksessa. Siirsin ruskistuneet palapaistit kattilaan, ja sekoitin niihin 2 tl suolaa. Pannulle lisäsin 6 dl vettä (koska pakkauksen ohjeessa neuvottiin laittamaan nestettä 3 dl per 400 gramman paketti), kiehautin sen ja samalla kaavin lastalla pannun pohjaan hyytyneitä lihanesteitä mukaan. Kun tunsin kaapineeni tarpeeksi, kaadoin ne pannunhuuhdevedet sinne kattilaan lihapalojen päälle, ja sekoitin näppituntumalta ½ tl suolaa mukaan. Kiehautin, madalsin lämmön pienimmälle ei-nollalle, kansi päälle ja jätin hautumaan 1½ tunniksi niin kuin pakkauksen ohjeessa neuvottiin. Ei kuitenkaan ollut vielä siinä vaiheessa nälkä, joten laitoin kattilan ja levyn väliin sellaisen metalliritilikön, pidin hellan säädön ennallaan eli pienimmällä ei-nollalla, ja jätin siihen neljäksi tunniksi. Nälän tullessa keitin perunat, tein mikrossa pakastevihannekset pakkauksen ohjeen mukaan, viipaloin suolakurkkuja ja tein kastikkeen.

Hyppää reseptiin

Kastikkeen pohjaksi kaadoin lihat nesteineen siivilän läpi toiseen (pienempään) kattilaan. Punnitsin, että nestettä oli jäljellä enää 300 grammaa, vaikka 600 grammaa siihen alun perin laitoin. Lisäsin nesteeseen 200 grammaa smetanaa (eli melkein kaksi purkillista – toisesta purkista mies oli pikkumäärän käyttänyt johonkin) ja ruokalusikallisen makeaa sinappia. Kiehautin, ja kiehumista odotellessa sekoitin kylmään vesitilkkaan pienessä lasissa 1½ rkl Maizenaa. Sekoitin Maizenan kiehuvaan nesteeseen, madalsin lämmön pienimmälle ei-nollalle ja keitin koko ajan sekoittaen 3 minuuttia. Kastiketta ei olisi haitannut enempikin paksuus, mutta en jaksanut alkaa enää lisäämään enempää Maizenaa, koska halusin jo päästä syömään.

Ja kylläpä tyytyväisenä söinkin! Oli tosi maukasta ja juuri sopivan suolaista. Usein minulla on tullut ali- tai ylisuolaista, mutta nyt kerrankin tuli juuri sopivan suolaista <3 Suolakurkut eivät loppujen lopuksi sopineetkaan tähän niin hyvin kuin kuvittelin, vaan tykkäsinkin enemmän ilman suolakurkkuja. Niinpä santsatessani en santsannut suolakurkkuja ollenkaan, vaan vain perunoita, lihaa ja kastiketta. Kastiketta santsailin itse asiassa tosi monta kertaa.

Minulla on näitä samoja tarjouksesta ostettuja porsaan palapaisteja myös pakastimessa ja haluan ehdottomasti syödä samanlaista ruokaa toistekin, joten kirjoitan tähän selkeämmin auki ohjeen:

Porsaan palapaisti ja sinappikastike

800 g porsaan palapaistia

voita ruskistamiseen

6 dl vettä

2½ tl suolaa (tai maun mukaan)

Kastike:

paistoliemi (n. 3 dl)

200 g smetanaa (n. 2 purkkia à 120 g – kävisi myös kerma jos sitä sattuisi olemaan)

1 rkl makeaa sinappia (tai muuta sinappia tai enemmän sinappia maun mukaan)

1½-2 rkl Maizenaa

Ota porsaan palapaistit mielellään puoli tuntia ennen valmistamisen aloitusta huoneenlämpöön. Ruskista palapaistit isolla valurautapannulla yhdessä kerroksessa voissa. Siirrä ruskistuneet palapaistit kattilaan (tai pataan). Sekoita niihin 2 tl suolaa. Lisää pesemättömälle samalle pannulle 6 dl vettä. Kiehauta, ja kaavi lastalla hyytyneitä lihanesteitä mukaan nesteeseen. Kun enempää ei irtoa, kaada pannun sisältö kattilaan (tai pataan) lihapalojen päälle, ja sekoita mukaan ½ tl suolaa. Kiehauta. Madalla lämpö pienimmälle ei-nollalle. Laita kansi päälle. Jätä 1½ tunniksi. 1½ tunnin jälkeen laita kattilan (tai padan) ja hellan levyn väliin metalliritilikkö, ja jätä muhimaan n. neljäksi tunniksi.

Ota pieni puhdas kattila ja siihen sopiva siivilä. Kaada lihapalat siivilään niin, että liemet valuvat puhtaaseen kattilaan. Lisää liemeen smetanat (tai kermat) ja (makea) sinappi. Kiehauta. Kiehumista odotellessasi sekoita Maizena kylmään vesitilkkaseen. Sekoita Maizena-vesiseos kiehuvaan liemeen koko ajan sekoittaen. Madalla lämpö pienimmälle ei-nollalle, ja keitä koko ajan sekoittaen 3 minuuttia. Maista, ja lisää sinappia tai muuta maustetta tarvittaessa. Tarjoa palapaisti ja kastike mielellään perunoiden ja vihannesten kanssa.

Päivitys myöhempänä päivänä:

Vielä kaksi lounasta tämän jälkeen söin tämän aterian tähteitä. Pilkoin lautaselle keitettyjä perunoita, lihaa ja kastiketta, lämmitin mikrossa ja sekoitin tasaiseksi:

Oli oikein hyvää. Kastikkeessa voimistui jääkaappisäilytyksen aikana makean sinapin maku, mutta ei liialliseksi. Kertaalleen jäähdytetyt uudelleenlämmitetyt keitinperunat usein maistuvat vähän ei-hyviltä, mutta nyt en sitä ei-hyvää makua näissä huomannut, vaan maistui vain hyvältä.