Miten tehdä mehua marjoista ilman mehumaijaa, mehulinkoa ja mehuprässiä

Marjoja kattilassa ennen mehuksi tekemistä.

Tässä kirjoituksessa esittelen kaksi tapaa tehdä marjoista mehua ilman erillisiä mehuntekoon tarkoitettuja välineitä. Näihin tapoihin ei tarvita mehustinta, linkoa eikä mehupuristinta. Esittelen kaksi eri tapaa tehdä mehua tavallisilla keittiövälineillä: keittämällä ja kylmäpuristamalla. Näistä keittäminen on nopeampi tapa, kylmäpuristaminen hitaampi. Mausta tulee erilainen riippuen siitä, valmistiko mehun keittämällä vai kylmäpuristamalla.

Hyppää kohtaan: Kylmäpuristettu mehu kotikonstein

Keitetty mehu

Mehun keittämiseen tarvitaan marjoja, vettä, kattila, siivilä, hella ja jokin riittävän kokoinen astia siivilöidylle mehulle. Keitetyssä mehussa on siihen käytettyjen ainesten maut kypsennetyssä muodossa. Keitettyyn mehuun voi käyttää tuoreita tai pakastettua marjoja tai niiden sekoitusta. Voi käyttää yhtä marjalajia tai sekoitusta useammasta marjalajista. Sekaan voi halutessa laittaa myös esimerkiksi kirsikoita, raparperia ja/tai omenaa pilkottuina ilman siemenkotia. Jos marjojen seassa sattuu olemaan pienehköjä määriä marjojen lehtiä, varpuja tai muita vastaavia marjapensaan omia roskia, niitä ei tarvitse ottaa pois ennen mehuksi keittämistä.

Mehu marjoista keittämällä

marjoja

vettä

Laita marjat kattilaan. Mahdolliset pakastemarjat kannattaa laittaa mieluiten jäisinä, sulattamatta niitä ensin. Lisää kylmää vettä sen verran, että marjat peittyvät. Keittämisvaiheessa kuohuu paljon, joten kannattaa jättää paljon kuohumisvaraa. Tarvittaessa jaa marjamäärä useampaan kattilaan.

Kiehauta. Keitä kovalla lämmöllä 10 minuuttia. Ota tiheä siivilä ja sen alle puhdas kattila tai muu riittävän kokoinen astia. Kaada keitetty mehu marjoineen siivilään. Jos mehusta haluaa aivan kirkasta, voi siivilän vuorata ensin puhtaalla harsokankaalla, mutta se ei ole välttämätöntä.

Anna mehun valua rauhassa siivilän läpi, kunnes mehua ei enää valu eikä tipu. Marjoja ei kannata painella eikä sekoittaa siivilässä, koska sellaisesta tulee helposti mehuun sameutta.

Jos mehua tuli enemmän kuin ehtii lähiviikkoina käyttää, kannattaa ylimääräiset pakastaa. Kylmänä juotavaksi tarkoitetut mehut kannattaa laimentaa ja makeuttaa sopiviksi jo hyvissä ajoin ennen kuin niitä on tarkoitus juoda. Sopiva laimennussuhde riippuu marjoista, ja sen löytää helpoiten kokeilemalla. Jos mehu on sekoitus eri marjalajeja ja mukana on happamia marjoja, oma alkuarvaukseni laimennussuhteelle on yleensä 1:6 eli 1 osaa mehua ja 6 osaa vettä. Jos mukana ei ollut happamia marjoja, riittää yleensä vähemmän vettä. Kun sopiva mehun ja veden suhde on löytynyt, makeutan mehun yleensä sekoittamalla mukaan 100 grammaa sokeria (1 15 dl) per 1 litra sopivan vahvuista mehua. Kun mehuun on sekoitettu jotain, kannattaa antaa makujen tasaantua jääkaapissa vähintään muutama tunti, mutta mieluiten seuraavaan päivään. Kuumana juotavat mehut taas yleensä maistuvat tasaisilta jo heti sekoittamisen jälkeen.

Vinkki: Samalla tavalla voi tehdä mehua myös ilman marjoja esimerkiksi omenoista ja/tai raparperista. Paloittele ne ilman siemenkotia, peitä kylmällä vedellä, kiehauta, keitä 10 min ja siivilöi. Omena- tai raparperimehuja en yleensä koe tarpeelliseksi laimentaa vedellä, mutta nekin makeutan 100 grammalla sokeria per 1 litra mehua.

Mehun valmistamista keittämällä kylmäpuristuksen sijaan suosin erityisesti seuraavien marjojen tapauksessa: marja-aronia, mansikka, mustikka, punaherukka, mustaherukka. Tykkään niistä mauista, jotka kyseisiin marjoihin tulevat kypsentämällä. Myös happamat omenat ja raparperi mielestäni paranevat maultaan, kun niistä tehdään mehu keittämällä.

Olen tehnyt mehua keittämällä monista eri marjoista. Tähän mennessä ainoa keittämällä tekemäni marjamehu, josta en ole tykännyt, on ollut pihjajanmarjamehu. Keitetty pihlajanmarjamehu maistuu mielestäni vihannesmaiselta, mutta ei kuitenkaan akuutin nielaisukelvottoman pahalta niin kuin pihlajanmarjat sellaisenaan minun suussani ovat.

Linkkejä postauksiin keittämällä tekemistäni mehuista:

Kylmäpuristettu marjamehu kotikonstein

Kylmäpuristetun marjamehun valmistamiseen tavallisilla keittiövälineillä tarvitaan marjoja, vettä, jokin riittävän iso astia marjoille, perunasurvin, siivilä ja jokin astia siivilöidylle mehulle. Perunasurvimen sijaan on mahdollista käyttää myös sauvasekoitinta tai tehosekoitinta, mutta minun kokemusteni mukaan mausta tulee paljon parempi, kun koneen sijaan käyttää käsikäyttöistä perunasurvinta. Tähän menetelmään valmistaa kylmäpuristettua mehua tarvitaan myös aikaa ja kylmäsäilytystilaa mehun valmistamisen ajaksi: vähintään yön yli ja korkeintaan kaksi vuorokautta.

Kylmäpuristetussa marjamehussa on siihen käytettyjen marjojen maut kypsentämättömässä muodossa. Kylmäpuristamalla tehtävään marjamehuun voi käyttää tuoreita tai pakastettua marjoja tai niiden sekoitusta. Voi käyttää yhtä marjalajia tai sekoitusta useammasta marjalajista. Jos marjojen seassa sattuu olemaan marjojen lehtiä, varpuja tai muita vastaavia marjapensaan omia roskia, niitä ei tarvitse ottaa pois ennen mehuksi keittämistä. Kylmäpuristettu mehu ei säily yhtä hyvin kuin keitetty, joten sitä kannattaa tehdä kerralla vain sen verran kuin aikoo käyttää esimerkiksi viikon kuluessa.

Marjamehu kylmäpuristamalla

marjoja

vettä

Laita marjat riittävän kokoiseen astiaan. Mahdolliset pakastemarjat kannattaa laittaa mieluiten jäisinä, sulattamatta niitä ensin. Lisää kylmää vettä sen verran, että marjat peittyvät. Jos mukana oli pakastemarjoja, anna niiden sulaa siinä vedessä, kunnes niitä on mahdollista survoa.

Survo marjat rikki perunasurvimella. Peitä astia ja siirrä se jääkaappiin maustumaan vähintään yön yli, mielellään vähintään yhdeksi vuorokaudeksi, mutta korkeintaan kahdeksi vuorokaudeksi.

Ota tiheä siivilä ja laita sen alle puhdas riittävän kokoinen astia mehun valumista varten. Jos haluat ehdottoman kirkasta mehua, vuoraa siivilä puhtaalla harsokankaalla, mutta se ei ole välttämätöntä.

Kaada survotut marjat nesteineen siivilään. Anna mehun valua rauhassa siivilän läpi, kunnes mehua ei enää valu eikä tipu. Marjoja ei kannata painella eikä sekoittaa siivilässä, koska sellaisesta voi tulla mehuun sameutta.

Siivilän läpi valunut neste on kylmäpuristettua mehutiivistettä. Kylmäpuristetut mehut kannattaa säilyttää jääkaapissa puhtaassa kannellisessa astiassa. Kylmäpuristettuja mehuja en erityisesti suosittele varta vasten tekemään isoa määrää pakastamista varten, koska pakastaminen muuttaa raakaa marjamakua paljon ja huonompaan suuntaan. Kuitenkin pilaantumisen ehkäiseksi voi ylimääräiset kylmäpuristetut mehut pakastaa, jos mehuun ei käytetty kertaalleen pakastettuja marjoja. Kylmäpuristetut mehut kannattaa juoda kylmänä, koska silloin niiden kypsentämätön maku tulee parhaiten esille.

Kylmäpuristetut marjamehut suosittelen hyvissä ajoin ennen juontia laimentamaan ja makeuttamaan sopivaksi. Tällä tavalla tehtyä kylmäpuristettua mustikoista tehtyä mehua ei välttämättä tarvitse laimentaa vedellä ollenkaan, kun taas happamista marjoista tehtyä kylmäpuristettua mehua voi olla tarvetta laimentaa paljonkin. Sopivan laimennussuhteen löytää helpoiten kokeilemalla. Kuten keitetyt mehut, myös kylmäpuristetut mehut makeutan sopivan laimennusuhteen löydyttyä sekoittamalla mukaan 100 grammaa sokeria (1 15 dl) per 1 litra sopivan vahvuista mehua. Kun mehuun on sekoitettu jotain, kannattaa antaa makujen tasaantua jääkaapissa vähintään muutama tunti, mutta mieluiten seuraavaan päivään.

Kylmäpuristetun mehun ohjeissa usein sekoitetaan mukaan myös vähän sitruunahappoa, viinihappoa tai muuta hapanta ennen seisotusta jääkaapissa. Minun kokemusteni mukaan kuitenkin mausta tulee minun suussani parempi ilman happojen lisäystä, joten siksi itse en lisää kylmäpuristettuihin mehuihin happoa. Tässä esimerkki Marttojen ohjeesta, jossa kylmäpuristettavaan puolukkamehuun lisätään 1/4 tl viini- tai sitruunahappoa per 1.2 litraa vettä: https://www.martat.fi/reseptit/puolukkamehu/

Mehun valmistamista kylmäpuristamalla keittämisen sijaan suosin itse erityisesti vadelman tapauksessa, koska osa vadelman hienoista mauista katoaa kypsennettäessä. Kylmäpuristettu vadelmamehu onkin yksi suosikkitavoistani käyttää vadelmaa, kuten myös siemenetön vadelmahillo eli vadelmakastike ja vadelmasiirappi.

Toinen marjamehu, joka minun mielestäni on paremman makuista kylmäpuristamalla tehtynä kuin keittämällä, on puolukkamehu. Kylmäpuristettu puolukkamehu maistuu mielestäni raikkaammalta kuin keittämällä tehy puolukkamehu, ja vähemmän siltä juuri puolukalle ominaiselta happamalta maulta, joka keitetyssä puolukkamehussa tuntuu usein jälkimaussa. Silti minulla tulee keitettyäkin puolukkamehua tehtyä ja juotua, koska keittäminen on nopeampi napa saada iso määrä puolukoita mehuksi, ja ylimääräiset keitetyt puolukkamehut voi säilöä pakastimessa maun juurikaan heikkenemättä.

Siemenetön vadelmahillo eli itsetehty säilyvä vadelmakastike

Pakastevadelmista tehty hillo ilman siemeniä.

Olen yrittänyt viime aikoina tyhjentää pakastinta viimevuotisista pakastemarjoista, jotta tulisi tilaa uuden sadon marjoille. Viimevuotisista pakastevadelmista tein tällä kertaa vadelmahillon, joka tunnetaan myös nimellä vattuhillo. Tällä kertaa tein vattuhillon ilman siemeniä, koska siemenetön vadelmahillo on mielestäni paremman makuista. Tätä siemenetöntä vadelmahilloa voi kutsua paksuutensa puolesta myös nimellä vadelmakastike. Aiempina vuosina olen tehnyt ylimääräisistä pakastevadelmista vadelmasiirappia, mutta tällä kertaa valitsin vadelmahillon siksi, koska hillosokerilla tehty hillo säilyy jääkaapissa paremmin kuin vadelmasiirappi.

Siemenetön vadelmahillo eli itsetehty vadelmakastike

vadelmia (tuoreita, pakastettuja tai sekoitus kumpaakin)

hillosokeria 1 kg per 2 kg vadelmia (2 kg vadelmia on noin 4 litraa)

kylmää vettä (tuoreille vadelmille n. 1 dl vettä per 2 kg vadelmia, pakastevadelmille n. 3 dl vettä per 2 kg vadelmia)

Laita vadelmat kattilaan. Pakastevadelmat kannattaa laittaa kattilaan suoraan pakkasesta sulattamatta ensin, jotta maku säilyisi parhaiten. Lisää vesi. Kuumenna. Yhteen jäätyneitä pakastevadelmia voi kuumennuksen aikana hakata irti toisistaan metallilastalla, jos haluaa nopeuttaa niiden sulamista.

Kun kaikki vadelmat ovat sulaneita ja seos pulpahtaa, on aika lisätä hillosokeri. Lisää hillosokeri vähän kerrallaan koko ajan sekoittaen. Kuumenna kiehuvaksi. Keitä miedolla lämmöllä 10 minuuttia välillä sekoittaen. Kuori vaahto pois (esim. lusikalla).

Kaada seos tiheään siivilään, jonka alla on puhdas kattila. Sekoittele ja painele siivilässä olevaa massaa niin, että mahdollisimman paljon pääsee valumaan siivilän läpi. Jos koko massa ei mahdu siivilään kerralla, kaada siivilään vain vähän kerrallaan ja kaada lisää sitä mukaa, kun tilaa vapautuu.

Sitten kun siivilässä näyttää olevan jäljellä vain kiinteää massaa, anna ainesten jäähtyä puoli tuntia. Siivilän läpi mennyttä nestettä voi sekoittaa välillä.

Kaada siivilän läpi mennyt neste kuumiin puhtaisiin tölkkeihin. Sulje kannet. Säilytä kylmässä. Hyytymisen jälkeen voi tarvittaessa sekoittaa haarukalla tasaiseksi, jos on hyytynyt epätasaisesti. (Hyytymisen jälkeen voi osan vadelmahillosta/vadelmakastikkeesta myös kaataa pieniin pulloihin, joista on helppo kaataa annoksen päälle, kun on ensin varmistettu, että ei hyytynyt liian paksuksi kaatamiseen.)

Hillosokerilla tehty hillo säilyy yleensä jääkaapissa ainakin vuoden, mutta olen nähnyt säilyvän useammankin vuoden.

Siemenetön vadelmahillo sopii esimerkiksi puuroon, jogurttiin, lettujen/pannukakun/vohvelien kanssa kermavaahtoon yhdistettynä sekä vaniljajäätelön kastikkeeksi. Siivilään jäävälle vadelmamassalle ei ole käyttöä tässä reseptissä.

Vinkki: Yksi helppo keino varmistaa tölkkien kuumuus ja puhtaus on ottaa ne suoraan tiskikoneesta höyryävän kuumina. Kädet kannattaa silloin suojata puhtailla patakintailla.

Tämä siemenetön vadelmahillo perustuu tähän Dan Sukkerin tavalliseen vadelmahilloreseptiin: https://www.dansukker.fi/fi/resepteja/vadelmahillo.aspx Koska en löytänyt googlella siemenettömän vadelmahillon reseptiä, käytin tavallista vadelmahillon reseptiä ja lisäsin siihen siivilöinnin.

Tässä vadelmahillossa maistuu vadelman hienot aromaattiset maut ilman vadelmansiemenien kitkeryyttä. Tämä on lähes saman makuista kuin vadelmasiirappi, mutta tämä on paksumpaa ja säilyvämpää.

Päivitys 17.7.2020

Tämä vadelmakastike on muuten tosi hyvää myslin ja maidon kanssa:

Mysliä, maitoa ja vadelmakastiketta.

Kuvassa oleva mysli on hävikkiruokakaupasta ostettu tuote Knehtilän Pieni Puro Paljas Granola luomu, joka minun makuuni ei ole tarpeeksi makeaa ollakseen mysliä, mutta vadelmakastike makeuttaa ja maustaa sen herkulliseksi. Osan vadelmakastikkeesta olen nyt kaatanut samasta hävikkiruokakaupasta ostetun mansikkakastikkeen tyhjään pestyyn pulloon, josta sitä on kätevää kaataa annoksen päälle:

Päivitys 31.7.2020

Avattuani täyden purkin tätä siemenetöntä vadelmahilloa huomasin, että hyytymisessä oli epätasaisuutta. Pinnasta oli hyytyneempää kuin sen alta. Kuitenkin haarukalla onnistuin sekoittamaan tasaiseksi. Sekoittamisen jälkeen tuli taas kastikkeen paksuista.

Marja-aroniamehu keittämällä ilman mehumaijaa

Hyppää reseptiin: Marja-aroniamehu eli aroniamehu kattilassa

Pihaltani kerättiin kaksi kiloa marja-aronioita:

En tykkää syödä niitä sellaisenaan, joten päätin kokeilla keittää ne mehuksi. Keitin ne mehuksi samalla tavalla kuin marjamehut yleensäkin: marjat kattilaan, peitetään kylmällä vedellä, kiehautetaan, keitetään 10-15 minuuttia kovalla lämmöllä, siivilöidään, laimennetaan sopivaksi ja makeutetaan.

Keittämisen aikana oli nyt marjamehuksi aika erikoiset tuoksut ilmassa. Tuoksui yllättäen siltä niin kuin keittäisin punajuuria tai härkäpapuja. Keittämisen aikana marja-aronioiden värikin muuttui punajuurien väriseksi, kun alun perin ne olivat mustia.

Maistoin ensin laimentamatonta marja-aroniamehua. Maistui siltä samalta huonolta maulta, joka marja-aronioissa sellaisenaankin on. Sitten kokeilin laimennettuna. Laitoin kuppiin 20 grammaa laimentamatonta marja-aroniamehua, 200 grammaa kuumaa vettä vedenkeittimestä ja 20 grammaa sokeria, ja sekoitin. Maistuikin hyvältä! Maistui hyvältä marjamehulta. Vähän niin kuin mustaherukkamehulta ja vähän niin kuin variksenmarjamehulta. Siinä ei ollut ollenkaan niitä pahoja makuja, joita marja-aroniassa sellaisenaan on, eikä sitä vihannesmaisuutta, joka ilmaan jäi leijailemaan.

Mehuksi keittäminen oli selvästikin hyvä idea. Ainakin kuumana mehuna marja-aroniamehu toimi hyvin. Huomenna varmaan kokeilen kylmänä.

Marja-aroniamehu

marja-aronioita sen verran kuin on (ei tarvitse perata oksia pois ensin)

vettä sen verran että marja-aroniat peittyvät

keittämisen jälkeen vettä laimennukseen ja sokeria makeutukseen

Laita marja-aroniat sellaiseen kattilaan (tai useampaan kattilaan), johon ne mahtuvat hyvin ja kattilaan jää paljon myös kuohumisvaraa. Laske marjojen päälle kylmää vettä sen verran, että marjat peittyvät. Kiehauta. Keitä kovalla lämmöllä 10 minuuttia. Siivilöi tiheän siivilän läpi (siivilän voi vuorata harsokankaalla, jos haluaa vielä tarkemman ja hitaamman siivilöinnin). (Siivilöinnin jälkeen voi myös kiehauttaa uudelleen ja kuoria vaahdot, jos haluaa ne pois.)

Laimentamattoman mehun voi laittaa kannelliseen purkkiin ja säilyttää jääkaapissa (tai pakastaa pakastusrasioissa tai -pulloissa). Osan tai kaiken voi myös laimentaa ja makeuttaa kannuun tai pulloon juomavalmiiksi mehuksi. Kuumalle mehulle sopiva laimennussuhde minulla oli 1:10 ja sopiva sokerimäärä 10 grammaa per 100 grammaa sopivan vahvuista mehua. Kylmälle mehulle sopivaksi laimennussuhteeksi osoittautui 1:4, eli yksi osa mehua ja 4 osaa vettä, joihin sekoitetaan sokeria 10 grammaa per 100 grammaa sopivaksilaimennettua mehua. Kylmänä juotavan mehun on hyvä antaa tasaantua laimennuksen ja makeutuksen jälkeen jääkaapissa vähintään muutaman tunnin, mutta mieluummin yön yli tai vuorokauden.

Samalla tavalla keitän mehua ilman mehumaijaa muistakin marjoista, mitä sattuu olemaan. Laimennussuhde riippuu marjan hapokkuudesta, mutta sokeria laitan kaikkiin marjamehuihin 10 grammaa per 100 grammaa sopivan vahvuista mehua.

Marja-aroniamehu on laimentamattomana niin hapanta, että odotan sen säilyvän jääkaapissa, kunnes se tulee käytetyksi loppuun. Kaadoin laimentamattomat marja-aroniamehut kahteen eri kannelliseen lasipurkkiin. Isomman purkin tiivistin varmuuden vuoksi kaatamalla sulatettua kookosöljyä mehun pinnalle, jolloin kookosöljy kovettuu jääkaapissa mehun pinnalle tehden mehusta ilmatiiviin pilaantumattoman. Luulen kuitenkin, että vahvahappoinen marja-aroniamehu säilyisi homehtumatta ilmankin, kun kerran vähemmän hapan puolukkasurvoskin on säilynyt jääkaapissani kuukausia pilaantumatta. Laitoin kuitenkin kookosöljykerroksen päälle ihan vain varmuuden vuoksi, kun se oli niin pieni vaiva.

Päivitys 8.12.2019:

Nyt on juotu loppuun tämän syksyn aroniamehut. Purkissa luki tekopäivä 31.8.2019. Mehu oli jääkaapissa koko sen ajan. Ei ehtinyt pilaantua tuossa ajassa. Isommassa, viimeisenä käytetyssä purkissa oli kookosöljykerros päällä ehkä puolet tuosta ajasta. Purkin pohjimmaisissa mehuissa näkyi olevan paksua hyytelöitynyttä sakkaa mukana, joten pohjimmaiset mehut kaadoin siivilän läpi. Tästä aroniamehusatsista jäi sellainen fiilis, että ehdottomasti kannattaa tehdä aroniamehua taas ensi vuonnakin. Olen tätä juodessani tullut siihen tulokseen, että se mehu, jonka makua tämän aroniamehun maku muistuttaa, on varmaan variksenmarjamehu. Maku muistuttaa mielestäni myös jossain määrin mustaherukkamehua.

Päivitys 15.9.2020:

Tein tänäkin vuonna aroniamehua. Tuli hyvää tälläkin kertaa. Kylmänä hyvä sekoitussuhde vaikuttaa olevan sama kuin viime vuonna, eli 1 osaa mehutiivistettä + 4 osaa vettä + 100 g sokeria per 1 litra laimennettua mehua. Tällä kertaa pakastin ylimääräiset mehutiivisteet pakastusrasioissa.

Lihamureketta, spagettia ja salaattia

Söin eilen feta-minttupastaa, josta jäi keitettyä spagettia yli: https://ruokaideat.com/2019/08/16/feta-minttupasta-ja-feta-minttutahna/

Toiselta eiliseltä aterialta jäi yli salaattia: https://ruokaideat.com/2019/08/16/poropizzaa-pakkasesta-ja-salaattia-feta-minttutahnalla/

Nyt sitten ajattelin päivällishommat vain hoitaa helpoimman kautta. Lämmitin mikrossa pakastimesta lihamurekeviipaleita, joista kirjoitin aikoinaan tänne: https://ruokaideat.com/2019/07/17/lihamureketta-paahdettuja-varhaisperunoita-ja-karamellisoitua-sipulia/

Spagetitkin lämmitin vain mikrossa, ja annoksen päälle öljyä niin hyvä tuli. Salaattiannokseni päälle lisäsin nyt tuoreita vadelmia, kun niitä nyt sattui olemaan. Nautin tästä ateriasta nyt todella paljon. Lihamureke maistui ennen pakastamista liian suolaiselta, mutta nyt pakastimessa maku olikin jotenkin tasoittunut niin, että enää ei maistunut liian suolaiselta vaan vain maukkaalta. Vautsi mikä parannus, OHHOH! Tämä lihamureke yhdistettynä öljyttyyn spagettiin oli nyt tosi hyvää, oikein WAU-hyvää, vaikka se yksinkertaiselta kuulostaakin.

Vadelmat toimivat salaatissa tosi hyvin. Söin aiemmin tänään paljon samoja vadelmia sellaisenaankin, mutta salaatissa ne jostakin syytä maistuivat aromikkaammilta kuin sellaisenaan. Vadelmat nostivat nyt salaatin jotenkin aivan uudelle hienolle tasolle. Kyllä oli huippu ateria, ei voi nyt muuta sanoa!

Jäätelöä sekalaisista puutarhamarjoista

Tämä jäätelö oli oikein hyvää. Se on tehty jäätelökoneella oman pihan sekalaisista puutarhamarjoista: punaherukoista, karviaisista, mustaherukoista ja kirsikoista. Rakenteeltaan ei ollut täydellisen palloutuvaa, mutta kuitenkin sellaista, että saa jäätelökauhalla otettua palasia irti. Joskus on tullut sellaistakin jäätelöä, jota ei erkkikään saa jäätelökauhalla irti pakastuneesta jäätelöstä, mutta tämän saa. Tässä resepti:

Marjajäätelö

350 g kirpeähköjä marjoja yhtä lajia tai sekoitus esim. herukat, karviaiset, kirsikat

2 dl sokeria (170 g)

2 rkl vettä

6 dl kuohukermaa

1 tl vaniljauutetta

5 kananmunan keltuaista

Laita kattilaan marjat, sokeri ja vesi. Kiehauta. Anna hautua muutama minuutti, kunnes sokeri näyttää liuenneen. Jäähdytä. Soseuta sauvasekoittimella. Laita sose tiheään siivilään, jonka alla on sopivan kokoinen astia ottamassa vastaan siivilöityä sosetta. Painele sose siivilän läpi mahdollisimman tarkkaan niin, että siivilään jää vain kuivaa nahkeaa siemen-kuorisosetta, jota ei käytetä tähän jäätelöön. Siirrä siivilän läpi mennyt sose jääkaappiin jäähtymään.

Vatkaa kuohukerma vaahdoksi. Toisessa kulhossa vatkaa kananmunan keltuaiset vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita nuolijalla keskenään kermavaahto, keltuaisvaahto, vaniljauute ja jäähtynyt marjasose. Valmista jäätelöksi jäätelökoneen ohjeiden mukaan.

Resepti on muokattu tämän ohjeen pohjalta: http://mostbestice.blogspot.com/2014/08/punaherukkajaatelon-aika.html

Tuota kirjoittaessani tajusinkin, miksi tästä jäätelöstä ei tullut sellaista palloutuvaa. Jotta sellaista tulisi, jäätelömassan pitäisi olla jääkaappikylmää jäätelökoneeseen laitettaessa. Tällä kertaa ei maltettu odottaa marjasoseen jäähtymistä kylmäksi asti, joten siinä syy. Mutta hyvän makuista silti tuli <3