Ruokablogi jossa nirso aikuinen käyttää kaikkea ja kaiken
Toissapäivänä oli kiireinen päivä, mutta mies ehti paistella sieniä pannulla voissa herkulliseksi paistokseksi <3 Lisäksi sitten lämmitin pakkasesta viimeiset kana-riisilaatikot, ja hain pihalta tuoretta minttua siihen päälle. Sopi hyvin 🙂 Harmittaa, että tämä kana-riisilaatikko nyt loppui, koska se on maistunut hyvin eikä vain minulle 😀
Kana-riisilaatikon ohjeen kirjoitin aiemmin tänne, ja aion katsoa sitä sieltä jatkossakin:
Kana-riisilaatikko
Jääkaapissani oli lantun palanen, joka oli ostettu 13.5. eli jotain 1½ kuukautta sitten. Se oli nyt tämän näköinen:
Tuli sitten mieleeni, että josko vihdoin tekisin tuolle jotain. Päätin sitten tehdä sosekeiton, ja käyttää siihen nämä jääkaapistani löytyvät ainekset:
Ylläolevassa kuvassa porkkanapussin loput eli viisi porkkanaa, paketti tuorejuustoa ja se nahistunut lanttu. Aloitin käsittelemällä lanttua. Leikkasin lantusta kuoret ja huonoksimenneet reunat pois, ja pilkoin lantun palasiksi kattilan pohjalle:
Punnitsin, että lanttua tuli nyt 45 grammaa. Sitten kuorin ja pilkoin porkkanat, ja laitoin ne kattilaan lantun päälle. Laskin hanasta kylmä vettää juurespalojen päälle niin, että ne juuri peittyvät. Punnitsin, että vettä tuli 666 grammaa. Pakastimessani on kotitekoista lihaliemitiivistettä, jota laitoin tähän 6 grammaa. Kyseinen lihaliemitiiviste on kokoonkeitettyä naudan kielen keitinlientä, ja sillä on sellainen kätevä ominaisuus, etä se ei jäädy, joten sitä voi yksinkertaisesti lusikoida suoraan pakkasesta tarvittavan määrän. Sitten heitin päälle koko purkin tuorejuustoa:
Kiehautin seoksen, ja madalsin lämmön pienimmälle ei-nollalle. Jätin hautumaan siksi aikaa, kun tein muita juttuja. Tulin takaisin keittiöön 45 minuuttia myöhemmin. Kokeilin haarukalla juuresten kypsyyttä, ja kypsiähän ne olivat. Soseutin keiton kattilassa sauvasekoittimella, ja lisäsin suolaa ja sokeria. Suolaa lisäsin nyt 3/4 teelusikallista ja sokeria yhden teelusikallisen. Maistoin, ja totesin maun juuri sopivaksi. Valmis keitto oli kattilassa tämän näköistä:
Lisäksi hain takapihaltani tuoretta minttua, koska muistin, että sen maku sopii tällaisiin, ja niin se toden totta sopikin. Pakastimesta otin lisäksi leipää. Itselleni otin pakastimesta viimeisen viipaleen risottoleipää, jonka olin leiponut mm. risoton tähteistä ja pakastanut 8. toukokuuta: https://ruokaideat.com/2019/05/08/tahteista-savelletyt-sosekeitto-ja-tuore-leipa/
Lisäksi söin yhden varhaisperunasämpylän, joka oli vielä eilen ollut pakkasessa. Lapsi pyysiä niitä eilen iltapalaksi, mutta ei jaksanutkaan syödä tätä viimeistä, joten se jäi minun syötäväkseni. Kirjoitin kyseisestä varhaisperunasämpyläsatsista tänne: https://ruokaideat.com/2019/06/24/tuoretomaattikeittoa-mozzarellan-ja-tuoreen-basilikan-kanssa-seka-varhaisperunasampyloita/
Kokonaisuus oli mielestäni nyt oikein maistuva. Se nahistunut lanttu ei maistunut lopputuloksessa niin hyvässä eikä pahassakaan. Maistui pehmeältä ja makealta porkkanasosekeitolta, jota raikas mintun maku täydensi juuri kivasti. Lantun osuus oli ilmeisesti niin pieni, että sitä ei huomannut maussa, mutta enpä toisaalta tähän lantun makua kaivannutkaan, vaan halusin vain sen johonkin saada käytettyä. Leivätkin olivat hyviä, ja jäi vähän harmittamaan, että nyt loppui se risottoleipä, joka ei vielä tuoreeltaan ollut niin hyvää, mutta pakastimesta paahdettuna oikein hyvää. Itse sosekeiton teosta opin tällä kertaa sen, että yksi tuorejuustopurkki noin 7 desilitraan nestettä onkin juuri hyvä. Aiemmin olen laittanut tuorejuustopurkin yhteen litraan tai enempäänkin nestemäärään, mutta nyt tuo korkeampi tuorejuuston osuus teki mausta ja suutuntumasta oikein kivan. Aionpa toistekin käyttää sosekeittoon tuorejuustoa yksi purkki per 7 desilitraa nestettä.
Päivitys seuraavana päivänä:
Söimme lounaalla loput tästä sosekeitosta (ja lisäksi kinkkuvoileipiä). Lämmitin sosekeiton uudelleen kattilassa hellan levyllä. Maku oli nyt erilainen kuin eilen. Lapseni sanoi nyt heti ensimaistamisella ”maistuu pikkulantulta”. Sama lapsi on ihastunut erääseen lastenlauluun, jossa lauletaan ”kukkuu kukkuu pikkulanttu nukkuu kellarin pimeässä nurkassa”. Tosiaan nyt tämä maistui selvästi enemmän lantulta kuin eilen. Eilen ei maistunut mielestäni yhtään lantulta, vaan vain porkkanalta. Nyt maistui sellaiselta mukavan makealta lanttu-porkkanayhdistelmämaulta. Ei siis maistunut kitkerältä lantulta, vaan kivan makealta lantulta <3
Olin jo miettinyt tälle sosekeitolle jatkojalostussuunnitelmatkin siltä varalta, että tätä jää. Aiemmin olen tehnyt sosekeitosta sämpylöitä, lättyjä ja pastavuokaa, jotka kaikki olivat niin hyviä, että tekisin uudestaankin. Nyt olisi huvittanut tehdä sämpylöitä, joita olisin kutsunut juuressämpylöiksi. Tällä kertaa kuitenkin meni jo kaikki.
Jääkaappi alkoi näyttää aika tyhjältä. Eiliseltä siellä oli jäljellä vielä paistettua halloumia (jota silloin söin salaatin kanssa: https://ruokaideat.com/2019/06/06/halloumisalaattia-ja-itseleivottua-leipaa-pakkasesta/) ja joltain super aiemmalta päivältä (en muista montako päivää siitä on, mutta nolon monta kuitenkin) keitettyä makaronia, jota lapset olivat silloin toivoneet. Katselin, että noista tähteistähän saisi aterian aikaiseksi, mutta kaipaisin siihen jotain vihreää lisäksi. Piha oli vihreää täynnä, ja maistelin sieltä voikukan lehtiä. Kaikki nuorimmatkin ja sileälaitaisimmat voikukan lehdet maistuivat aivan liian kitkeriltä minun suuhuni, joten jätin ne pihalle. Huomasin kuitenkin pihalla miehen istuttaman mintturuukun, joka oli kasvanut hyvin. Maistoin sitäkin ja se oli hyvää, joten sitä otin mukaan keittiöön.
Kuitenkin se pelkkä minttu ei minulle nyt riittänyt tähän ruokaan vihreäksi, joten kaivelin sitten pakastinta. Sieltä käteni tarttui parsakaaliin. Kaadoin pussista vähän parsakaaleja kuumalle paistinpannulle, jossa oli nokare voita. Annoin niiden sekoittamatta olla levy täysillä, kunnes alapuoli oli ruskistunut, ja sitten vasta sekoitin. Kun parsakaalit olivat kypsiä, maustoin parsakaalit suolalla, mustapippurilla ja hunajalla. Hunajaa tuli nyt sellainen kukkurallinen jälkiruokalusikallinen per kuvassa näkyvä annos.
Kylmät eilen kypsennetyt halloumit pilkoin kuutioiksi ja sekoitin lautasella kypsän makaronin kanssa, ja lämmitin annoksen mikrossa. Siihen päälle sitten kaadoin ne ihanan hunajaiset parsakaalit ja revin tuoreita mintun lehtiä päälle.
Kokonaisuus oli yksinkertainen ja maukas, ennen kaikkea hunajan ansiosta, mutta oli se tuore minttukin kiva raikas piriste kokonaisuudessa. Kesken syömisen kaavin vielä pannulta loputkin hunaja-voiliejut annoksen päälle, koska siitä tuli niin ihanaa makua. Oli oikein mukava yksinkertainen, nopea ja maistuva ateria tähän hellepäivään.
Tällä aterialla vahvistui käsitykseni siitä, että hunajaiset kasvikset + suolainen juusto = hyvää ruokaa. Makaronikin meni kivasti siinä seassa neutraalina imijänä ja ruokaisuuden lisääjänä.
Tuoretta minttua meillä tosiaan kasvaa takapihalla, mutta tulen käyttäneeksi sitä aika harvoin. Tiedän sen sopivan vain kasvisruokiin, jälkiruokiin ja lammasruokiin. Lammasta minulla kuitenkaan harvoin edes on, ja kasvisruokiin ja jälkiruokiin en ole vain muistanut sitä pihalta hakea. Olipa hyvä, että tällä kertaa satuin ne huomaamaan, koska tällaiseen ruokaan ne sopivat oikein hyvin ja antoivat sellaista kaivattua tuoretta raikasta makua. Muitakin kaupan yrtti- ja salaattiruukkuja pihallemme on istutettu, mutta tähän mennessä vain minttu on menestynyt ilman yrittämistä.