Minttupirtelö tuoreista mintun lehdistä

Tuli mieleeni tehdä minttupirtelöä tuoreista mintunlehdistä, joita pihallani vielä toistaiseksi kasvaa. Tein minttupirtelön näin:

Minttupirtelö (1 annos)
kourallinen tuoreita mintun lehtiä (n. 5 g)
1 rkl sokeria
1 pallo tai siivu vaniljajäätelöä
2-2½ dl täysmaitoa
Soseuta kaikki ainekset sauvasekoittimella tai tehosekoittimella. Jos pintaan nousee pysäyttämisen jälkeen häiritseviä mintunlehden palasia, ne voi halutessaan napata lusikalla pois tai siivilöidä.

Minulla ei nyt ollut kaupan vaniljajäätelöä, mutta oli kotitekoista. Meillä on sitä tämän näköisenä:

Vaniljajäätelön tekemisestä kirjoitin aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/06/17/paivayskermasta-kotitekoista-vaniljajaateloa/

Minttupirtelön tekemisestä kuvat alla:

Kupissa mintun lehtiä ja sokeria.
Kupissa mintun lehtiä, sokeria ja vaniljajäätelöä.
Kupissa mintun lehtiä, sokeria, vaniljajäätelöä ja maitoa.
Minttupirtelö sauvasekoittimella soseutettuna.
Minttupirtelö lasiin kaadettuna.
Valmis minttupirtelö sivusta katsottuna. Pintaan nousi soseutumattomia mintun palasia, mutta en vaivautunut niitä poistamaan.
Minttupirtelön juonnin jälkeen pohjalle jäi soseutumattomat mintun palaset. Olisin voinut kipata ne roskiin, mutta mielenkiinnosta söin ne lusikalla. Ne eivät maistuneet enää mintun raikkaalta ominaismaulta, vaan enemmän sellaiselta salaattimaiselta vihreän vihanneksen makuiselta. Siten jatkossa kippaisin suosiolla vain roskiin nuo.

Tämä minttupirtelö oli minun mielestäni todella hyvää. Oikein wau-hyvää! Maistui makealta, raikkaalta ja ihanalta. Juuri sellaiselta, kuin halusinkin minttupirtelöni maistuvan. Nyt tuli mintusta pirtelöön juuri se maku, jonka halusinkin, eikä ylimääräisiä makuja.

Aiemmin olen mintun lehdistä tehnyt minttujäätelöä ohjeella, jossa mintun lehtiä haudutettiin kermassa olisikohan ollut puoli tuntia tai tunti. Silloin jäätelöön tuli mintusta myös epätoivottuja salaattimaisia makuja. Nyt tästä kerrasta oppineena vaikuttaa siltä, että ne mintun parhaat raikkaat maut siirtyvät nesteeseen heti soseuttaessa, minkä jälkeen mintun palaset olisi hyvä siivilöidä pois, jos minttujäätelöä haluaa tehdä. Mutta hetijuotavasta pirtelöstä ei niin ole väliä, siivilöiko ne pois vai ei.

Itsetehtyä minttupestoa ja pestopastaa

Pihallani kasvaa yllin kyllin tuoretta minttua:

Tuli sitten mieleeni kokeilla tehdä siitä pestoa. Käytin vain tavallista pesto-ohjetta, ja korvasin siinä olevat basilikat mintulla. Toimi hyvin. Lopputuloksessa en huomannut mintun ominaismakua, vaan maistui vain sellaiselta geneeriseltä yrtti-juusto-valkosipulitahnalta, joka oli oikein hyvää. Ei tietenkään ole minttupestossa juuri basilikan makua, mutta hyvänmakuista se silti on. Oikein hieno tapa saada paljon minttua kulumaan kerralla. Tällä kertaa oli siitäkin oiva juttu, että kaupassakäynnistä oli jo ainakin viikko aikaa, ja tälläiseen minttupestoon vielä ainekset kotona.

Pinjansiemenet korvaan yleensä pestoissa pähkinöillä tai siemenillä mitä sattuu olemaan. Silloin toki ei tule pinjansiementen mäntymäistä ominaismakua pestoon, mutta itse pärjään pestossa ilmankin sitä makua. Pinjansiemenistä voi joutua maksamaan nelisenkymppiä per kilo tai enemmän, mutta maapähkinät, joilla nyt korvasin pinjansiemenet, maksoivat vain kolme euroa per kilo. Siinä on jo merkittävä hintaero. Mutta jos pitää pinjansiementen makua tärkeänä pestossa, silloin toki kannattaa käyttää pinjansiemeniä. Oma yleisohjeeni pestoille on tässä:

Pesto aineksista mitä sattuu olemaan
30 grammaa tuoreita yrttejä (yhtä lajia tai sekoitus)
50 g pähkinöitä tai siemeniä
1 valkosipulin kynsi
100 grammaa raastettua parmesaania tai pecorinoa tai Grada Padanoa
1-1½ dl extraneitsytoliiviöljyä tai mitä öljyä sattuu olemaan
ripaus suolaa, jos juustona parmesaania ja pähkinät/siemenet suolaamattomia
ripaus pippuria haluttaessa
Soseuta sauvasekoittimella tai tehosekoittimella yrtit, pähkinät/siemenet, valkosipulin kynsi, juustoraaste ja 1 dl öljyä. Lisää halutessa vielä ½ dl, jos pesto vaikuttaa liian kuivalta muuten. Mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla.

Ainekset, joista tein minttupeston: raastettua pecorinojuustoa, extraneitsyt oliiviöljyä, tuoreita mintun lehtiä, maapähkinöitä ja valkosipulin kynsi
Peston tekoa sauvasekoittimella.
Valmis pesto siirrettynä kulhoon. Osa öljystä erottuu, mutta se ei käyttöä haitannut.

Tehtyäni peston tein samantien lounaaksi pestopastan. Keitin 2 litraa vettä, johon kiehumisvaiheessa lisäsin 20 grammaa suolaa. Siihen lisäsin 300 grammaa tagliatelle-pastaa, ja keitin paketin mukaisen maksimiajan (en välitä al dente pastasta). Valutin, ja säästin keitinvettä. Sekoitin keskenään pastaa, vähän keitinvettä ja pestoa, ja annoksen päälle raastettua pecorinoa. Oli tosi hyvää, wau!

Aiemmin, kun tein pestopastan basilikapestosta, sekä itse peston että pestopastan väri oli aika eri kuin nyt: https://ruokaideat.com/2019/06/10/pestoa-aineksista-mita-oli-ja-pestopastaa/

Vaikuttaisi siltä, että mintusta ei ehkä irtoa vihreää väriä itse pestoon yhtä paljon kuin basilikasta. Mintun palaset näyttävät enemmän jäävän omiksi vihreiksi pikkupalasikseen muun peston pysyessä lähinnä juuston värisenä. Mutta makua se ei haitannut, mielenkiintoinen kuriositeetti vain 🙂

Kukkakaalicurry aineksista mitä oli ja riisiä

Tein viikko sitten kesäkeittoa: https://ruokaideat.com/2019/07/22/kesakeittoa-ryynirieskaa-ja-munavoita/

Kesäkeittoa varten ostetusta isosta kukkakaalista noin puolet meni kesäkeittoon, ja toinen puoli majaili vielä jääkaapissa. Pöydällä taas majaili 4 ylikypsäksi päässyttä tuoretta tomaattia. Juolahti sitten mieleeni tehdä kukkakaalicurry, johon menisi loput kukkakaalit ja tomaatit. Näin samalla tilaisuuden käyttää tuoretta minttua, kun kerran sitä hyvin kasvaa pihalla. Olen sen verran tyytyväinen lopputulokseen, että kirjoitan heti ohjeen ylös:

Kukkakaalicurry
300-400 grammaa kukkakaalia
4 tomaattia
1 tl kotitekoista currymausteseosta (ohje alempana)
1 purkki smetanaa (120 grammaa)
1 sipuli
5 grammaa eli noin 1-2 cm kokoinen palanen tuoretta inkivääriä
2 rkl voita
1 tl suolaa
1 rkl sokeria
Tarjoiluun:
keitettyä (basmati)riisiä
tuoretta minttua, jos on
rapeiksi paahdettuja suolattuja maapähkinäpaloja tai muuta rapeaksi paahdettua suolattua pähkinää tai kokeile esim. rapeutettuja kikherneitä
Currymausteseos:
4 rkl kokonaisia korianterin siemeniä
1 rkl kokonaisia juustokuminan eli jeeran siemeniä
1 rkl kokonaisia sarviapilan siemeniä
1 rkl kokonaisia sinapin siemeniä
1 rkl kokonaisia kardemumman siemeniä
8 kokonaista neilikkaa
5 cm palanen kanelitankoa
2 pientä kuivattua chiliä tai 1 tl chilihiutaleita
1/4 teelusikkaa jauhettua muskottia
1 rkl jauhettua kurkumaa
Tee ensin currymausteseos. Paahda kokonaisia siemeniä ja kanelitangon palaa pannulla miedolla lämmöllä ilman rasvaa 1 minuutti, kunnes mausteet tuoksuvat. Ota mausteet pois pannulta, ja anna jäähtyä. Siirrä paahdetut mausteet maustemyllyyn, ja lisää loput mausteet. Jauha jauheeksi, ja siirrä syrjään. Voidaan tehdä hyvissä ajoin ennakkoon. Tähän ruokaan tätä mausteseosta tarvitaan vain 1 tl. Loput kannattaa säilyttää tiiviissä lasipurkissa. Sopii moneen ruokaan.
Kukkakaalicurrya varten pese kukkakaali ja pilko se suupaloiksi. Pese myös tomaatit ja pilko nekin suupaloiksi. Kuori sipuli ja leikkaa renkaiksi. Kuori inkiväärin palanen ja hienonna se.
Sulata kattilan pohjalla voi. Kuullota siinä sipulirenkaat läpikuultaviksi. Lisää hienonnettu inkivääri ja 1 tl currymausteseosta. Paista sekoitellen noin minuutti, kunnes mausteet tuoksuvat. Lisää tomattipalat, kukkakaalipalat ja smetana. Sekoita ja kiehauta. Kiehahtamisen jälkeen madalla lämpö pienimmälle ei-nollalle ja laita kansi päälle. Anna hautua noin puolesta tunnista yhteen tuntiin, kunnes kukkakaalit ovat kypsiä. Sekoita mukaan suola ja sokeri. Maista, ja lisää jompaakumpaa tai molempia tarvittaessa.

Nyt tuli mielestäni oikein onnistunut ruoka, jota odotan jo innolla syöväni huomennakin. Tämä oli oiva tilaisuus käyttää kotitekoista currymausteseosta, joka tehtiin pääsiäisen jälkeen sitä varten, että voi tehdä pääsiäisen lammaspaistin tähteistä lammascurryn. Mausteseoksen ohje on täältä: https://www.taste.com.au/recipes/coconut-lamb-curry/4eb01aa1-5166-4470-9347-3587a5a5bafb

Nyt 3 kk myöhemmin tästä mausteseoksesta tuli vieläkin ruokaan miellyttävän raikas sitrusmainen maku, joka mielestäni tulee korianterin siemenistä. Reseptiä kun katsoo, niin korianteriahan tuossa mausteseoksessa onkin paljon enemmän kuin mitään muuta maustetta: 4 rkl korianteria, kun muita mausteita on kutakin korkeintaan 1 rkl. Nyt vasta tajuan, että tuo resepti on australialainen, joten heidän ruokalusikkansa tarkoittaakin 20 ml eikä 15 ml kuten meidän ja muun maailman. Noh, meni jo. Korianterin määrässä silti ei tullut isoa poikkeamaa alkuperäisohjeesta, koska korianterin määrä ohjeessa oli annettu 1/4 cup, mikä Australian cupeissa tarkoittaa 62.5 ml ja Amerikan cupeissa 59.25 ml, jotka molemmat käytännössä ovat meidän ruokalusikoissa 4 rkl.

Joka tapauksessa, niillä ainesosamäärillä, millä tämä tuli tehtyä, tämä mausteseos on mielestäni oikein hyvä. Maussa huomaan ennen kaikkea korianteria, ja taustalla myös jotain suomalaisista jälkiruuista tuttua makua, joka on joko kardemumma tai neilikka tai molemmat. Kaupan tavallisessa Santa Maria -merkkisessä currymausteseoksessa taas mielestäni päällimmäinen maku on sarviapilan maku, enkä siinä huomaa sitä korianterinsiementen raikasta sitruksista makua, joka tässä ruuassa mielestäni oli se olennainen maku. Jatkossa, jos minulla ei olisi tätä kotitekoista currymausteseosta valmiina, voisin ehkä tehdä tällaisen ruuan korvaamalla currymausteseoksen samalla määrällä vastajauhettua korianterin siementä, kun kerran se tässä se olennainen maku oli. Se pitäisi tosin ehkä paahtaa ensin. Tällä hetkellä kuitenkin olen erittäin tyytyväinen, että tuo mausteseos oli tehtynä, koska en olisi viitsinyt sitä vain tätä ruokaa varten tehdä. Kun tätä mausteseosta on ollut valmiina, olen käyttänyt sitä ainakin kebakkotaikinaan ja broilerisuikaleille tulevaan kylmään kastikkeeseen, josta ensimmäisen kerran huomasin sen raikkaan sitruksisen korianterin maun.

Kebakoista kirjoitin aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/05/11/kebakkoja-kurkkuviipaleita-ja-paahdettua-leipaa/

Broilerisuikaleiden kylmästä kastikkeesta kirjoitin aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/05/06/the-journey-begins/

Kukkakaalipalaset meinasin ensin paistaa rasvassa, mutta sitten muistui mieleeni se, miltä sama kukkakaali maistui siinä viikko sitten tehdyssä kesäkeitossa. Yllätyksekseni kukkakaali maistui kesäkeitossa miellyttävän neutraalilta. Kesäkeittoa syödessäni ihmettelinkin, miten voi olla niin hyvää kukkakaalia. Olen mieltänyt kukkakaalit usein kitkerän makuisiksi, mutta kesäkeitossa sitä kukkakaalin kitkeryyttä ei maistunut ollenkaan. Tuumasin sitten, että ehkä kukkakaaliin päteekin se sama, mikä keräkaaliin ja lanttuunkin: paistamalla tulee kitkerää, mutta jossain veden kiehumispistettä matalammassa lämpötilassa kitkeryys katoaa. Niinpä sitten jätin kukkakaalit paistamatta kokonaan. Tarkoituksella lisäsin kukkakaalit vasta yhtä aikaa nesteiden ja nestepitoisten ainesten kanssa, jotta kukkakaalilla olisi aikaa olla siinä jossain mahdollisesti maagisessa kiehumispistettä matalammassa lämpötilassa kitkeryyttään hävittämässä.

Lopputuloksessa pidin erittäin paljon siitä, etten maistanut siinä kukkakaalille ominaista kitkeryyttä lainkaan. Maistelin kukkakaalipalasia sellaisenaankin ilman lisukkeita, ja ne maistuivat mielestäni siltä miellyttävän pehmeän neutraalilta, miltä siinä kesäkeitossakin. Ehkä kukkakaaliin siis todellakin pätee se sama, mikä keräkaaliin ja lanttuunkin? Jotta voisin olla varma asiasta, pitäisi ehkä testata asiaa toistekin. Samalla tulee mieleeni, päteeköhän sama asia mahdollisesti vielä muihinkin kaalin sukuisiin kasviksiin. Jääkaapissani on tällä hetkellä eräs kukkakaalin sukulainen: parsakaali. Pitäisiköhän testata silläkin? Katsotaan. Kiinnostaisi kyllä tietää, ihan vain oppinäkökulmasta.

Smetanan sijaan olisin käyttänyt kuohukermaa, jos sitä olisi ollut, mutta ei sattunut nyt olemaan. Hyvin toimi kuitenkin smetanallakin. Jatkossa tällaista ruokaa tehdessäni käytän kuohukermaa, jos on, ja smetanaa, jos ei ole. Jos ei ole kumpaakaan, taidan jättää curryt tekemättä. Kookoskermaa ja kookosmaitoa minulla on kaapissani, mutta niistä joskus tulee huono maku ruokaan, joten olen alkanut vähän pelätä niiden käyttöä ruuissa.

Paahdettuja maapähkinöitä ruoka-annoksen päällä testasin edellisen kerran possu-riisivuoan kanssa: https://ruokaideat.com/2019/07/17/possu-riisivuokaa-tahteista/

Sen kokeilun perusteella nyt tuntui siltä, että halusin vähän muuttaa maapähkinöiden paahtamistapaa. Nyt halusin pilkkoa maapähkinät pienemmiksi, ja paahtaa ne öljyn kanssa. Niinpä tein niin, ja se sopi hyvin tämänkertaiseen nälkään. Paahtamisen jälkeen suolasin vielä reilulla kädellä, ja siirsin jäähtymään. Paahdetut suolatut maapähkinän palaset sopivat mielestäni hyvin tähän ruokaan sekä maun että suutuntuman puolesta. Nyt kuitenkin paahdetut maapähkinän palaset loppuivat, mutta riisiä ja kukkakaalicurrya jäi vielä huomiselle. Huomenna kokeilen ehkä pintarapeana jotain muuta maapähkinäpalasten sijaan. Kaapissani on tölkillinen kikherneitä, joita voisin ehkä kokeilla rapeuttaa tätä ruokaa varten. Ei-rapeassa muodossa en niin kikherneen ominaismausta välitä, mutta rapeana olen joskus saanut hyvänmakuista kikhernettä.

Kesäkeiton lopuista kasvislättyjä minttu-jogurttikastikkeen kanssa

Olin tehnyt aiempana päivänä kesäkeittoa, ryynirieskaa ja munavoita: https://ruokaideat.com/2019/07/22/kesakeittoa-ryynirieskaa-ja-munavoita/

Kolmena päivänä sitä samaa kesäkeittoa syötyäni ja sen ryynirieskan loputtua totesin, että ei enempää tässä muodossa kiitos. Tein sitten lopuista lättyjä, niin kuin olen aiemmin tehnyt kasvissosekeittojenkin lopuista. Tämän kesäkeiton nyt soseutin ja punnitsin. Sitä oli jäljellä 670 grammaa. Katsoin sitten tavallisen lättyreseptin kirjasta, jossa oli maitoa 6 dl, ja korvasin maidon soseutetulla kesäkeitolla. Ohjeessa olevan rasvan korvasin sulatetulla munavoilla, jota ei ollut jäljellä paljon, mutta eipä sille ollut muutakaan käyttöä, koska ryynirieska jo loppui. Kesäkeittolätyt tein siis näin:

Kasvislätyt tähteeksi jääneestä kasviskeitosta
6-7 dl tähteeksi jäänyttä kasviskeittoa soseutettuna tai valmiiksi hienojakoisena (esim. kesäkeittoa, kasvissosekeittoa tai pinaattikeittoa)
2 kananmunaa
3 dl vehnäjauhoja
1 rkl sokeria
1 tl suolaa
4 rkl sulatettua voita tai tähteeksi jäänyttä munavoita, jos sitä on
Paistamiseen:
voita
Vispaa käsivispilällä kananmunat tasaisiksi. Vispilöi joukkoon soseutetut tai valmiiksi hienojakoiset kasviskeiton loput. Lisää joukkoon vehnäjauhot koko ajan sekoittaen. Jätä turpoamaan puoleksi tunniksi. Sekoita joukkoon sokeri ja suola. Sulata voi tai munavoi, ja sekoita sekin joukkoon. Paista lätyt lettupannun koloissa voissa.

Kasvislätyt olivat nyt maultaan mielestäni hyvin samankaltaisia kuin pinaattilätyt ja parsakaalilätyt, joita niitäkin olen joskus tehnyt parsakaalisosekeiton lopuista. Lapset söivät mielellään niitä paljon ihan sellaisenaan. Itseäni varten tein kasvislätyille myös kastikkeen, joka teki kokonaisuudesta erityisen maistuvan, jollaista söisin mielelläni useamminkin.

Pihallani kasvaa tuoretta minttua, joten halusin käyttää sitä lättyjen kanssa syötävään kastikkeeseen. Oli tarkoitus tehdä minttu-kermaviilikastiketta, mutta kermaviili olikin loppu. Jääkaapista löytyi sitten turkkilaista jogurttia, josta en juuri nyt muista, milloin se edes oli avattu. Maistoin sitä, ja se oli vielä kelpoa, joten päätin käyttää sitä. Tein minttu-jogurttikastikkeen näin:

Minttu-jogurttikastike kasvislätyille
400 grammaa turkkilaista jogurttia
kourallinen tuoretta minttua (punnittuna siitä tuli 3 grammaa)
4 tl sokeria
2 tl suolaa
Revi minttu pieniksi paloiksi. Sekoita keskenään jogurtti, revitty minttu, sokeri ja suola. Siirrä jääkaappiin maustumaan vähintään puoleksi tunniksi.

Minttu-jogurttikastike oli mielestäni maultaan oikein mukava ja raikas. Kasvislättyjen loputtua sitä syötiin myöhempinä päivinä uunilohen ja grillattujen muikkujen kanssa, ja molempien kanssa se sopi oikein hyvin. Varmasti tämä minttu-jogurttikastike olisi sopinut myös salaatinkastikkeena, kasvistikkujen dippailuun sekä kasvispyöryköiden ja -pihvien kastikkeeksi, mutta tällä erää se loppui. Haaveilin myös lisääväni sen loppuihin kaakaojauhetta ja paljon lisää sokeria ja syöväni jälkiruokana, mutta sitä ei riittänyt sinne asti.

Munakoisopastaa fetajuuston ja tuoreen mintun kanssa

Eilen paistoin pannulla kolme kotimaista munakoisoa: https://ruokaideat.com/2019/07/17/possu-riisivuokaa-tahteista/

Nyt teki mieli tehdä paistetun munakoison tähteistä munakoisopastaa. Kasvispastat ovat minun mielestäni erityisen hyviä yleensä silloin, kuin niissä on suolaisen juustoista pastaa, makeaa kasvista ja päällä suolaista juustoa (hyviä tapoja olisi varmasti muitakin, mutta tällaiseen tapaan minä olen tykästynyt). Takapihallani kasvaa hyvin nyt kesällä tuoretta minttua, joka on vain kaupan mintturuukkuja istutettuna multaan. Tuore minttu sopii hyvin kasvisruokiin, joten laitoin sitä tähän päälle.

Eilisistä munakoisoista otin lautaselle sen verran kuin arvioin tällä aterialla kuluvan, ja valutin sen päälle anteliaasti hunajaa. Laitoin sen lautasen kylmään uuniin, ja sitten säädin uunin 200 asteeseen. Jätin lämpenemään siksi aikaa, kun pasta valmistuu.

Oli tarkoitus käyttää tähän pastaan pecorino- tai parmesaanijuustoa, mutta molemmat olivatkin loppu. Jääkaapistani löytyi sitten Grada Padanoa, jota monet suosittelevat parmesaanin tilalle, joten päätin kokeilla sillä. Keitin siis pastan kypsäksi, ja sillä aikaa raastoin Grada Padanoa hienoimmalla terällä sen verran, kuin tuntui sopivalta. Kun pasta oli kypsää, valutin sen ja säästin keitinveden. Sekoitin pastaan raastetun Grada Padanon ja jonkin verran keitinvettä niin, että pasta näyttää sopivan kostealta. Annostelin lautaselle, ja päälle sitä uunissa lämmitettyä hunajaista paistettua munakoisoa, murennettua fetajuustoa ja tuoretta minttua. Idean hunajan ja fetajuuston yhdistämiseen olen saanut kirjasta Roman Cookery.

Annos oli aika hyvä, mutta siitä puuttui vielä sellainen viimeinen silaus. Mielestäni asia oli nyt kiinni siitä, että itse pasta maistui alisuolaiselta eikä tarpeeksi juustoiselta. En ole varma, eikö Grada Padano sitten ollutkaan tarpeeksi voimakas juusto tähän käyttöön, vai laitoinko sitä vain liian vähän. Todennäköisesti laitoin sitä liian vähän. Olisi varmasti kannattanut mitata pastan ja juuston määrät ja katsoa niiden suhteet vaikkapa tästä hyväksihavaitusta reseptistä https://www.soppa365.fi/reseptit/kasvis-arjen-nopeat-alkuruuat-pastat-ja-risotot-lisukkeet/cacio-e-pepe , mutta eipä sitä aina jaksa punnita ja mittailla. Nyt kun ihan katson tuota reseptiä, siinä on 400 grammaa spagettia ja 200 grammaa pecorino-juustoa, joten jep, liian vähän juustoa suhteessa spagettiin selvästikin laitoin. Noh, muistanpahan sitten punnita ensi kerralla. Käytännössä, tuo pasta cacio e pepe, jonka päällä hunajaista paistettua munakoisoa, fetaa ja tuoretta minttua, olisi varmasti ollut minun makuuni täydellinen annos.

Suolaa laitoin nyt keitinveteen tavallista vähemmän siksi, koska olen aiemmin Pasta Cacio e Pepeä tehdessäni onnistunut tekemään liian suolaista. Nyt kun tämä pasta jäikin alisuolaiseksi, aloin tutkia juustojen suolapitoisuuksia: Grada Padano 1.5%, parmesaani Parmiggiano Reggiano 1.6%, Pecorino Romano 5.2%. Oho, näköjään se liikasuolaisuuden riski olikin vain Pecorinossa, eikä Grada Padanossa ja parmesaanissa, joiden luulin olevan kaikkien suunnilleen yhtäsuolaisia. Ilmeisesti Grada Padanoa ja parmesaania käytettäessä voisin kuitenkin suolata pastan keitinveden samalla tavalla kuin normaalistikin (eli yksi kukkurainen keittolusikallinen noin yhteen ja puoleen litraan vettä), ja varovammin suolata vain Pecorinoa käytettäessä. Noh, opinpahas taas uutta.

Joka tapauksessa, vaikka annos ei nyt ollutkaan täydellinen, se oli silti sellainen, jollaisen söisin mielelläni toistekin. Lapset tykkäsivät nyt kovasti tällaisesta miedon makuisesta spagetista, jossa juustoisuus, suolaisuus ja rasvaisuus eivät olleet heidän makuunsa liiallisia, mutta suutuntuma oli kuitenkin sellainen, että oli pelkkää spagettia mehevämpi. Kyseistä spagettia jäi vielä jääkaappiin, joten sitä varmasti syödään jossakin muodossa vielä tulevina päivinä.

Päivitys 20.7.2019 eli kaksi päivää myöhemmin:

Söin munakoisopastaa fetajuustolla vielä kahtena lounaana tuon ensimmäisen kerran jälkeenkin, kun kerran alkuviikosta paistamistani kolmesta munakoisosta, kypsästä spagetista ja fetajuustosta riitti niin moneen lounaaseen, enkä ehtinyt kyllästyä. Toisella ja kolmannella lounaalla en enää lisännyt munakoisoon hunajaa ollenkaan, koska en tuntenut haluavani sitä enää niillä kerroilla. Toisella ja kolmannella syömiskerralla muutin syömistapaa niin, että lisäsin mikrossa lämmitettyyn annokseen paljon enemmän fetaa, ja sekoitin fetat tasaisesti spagetti-munakoisoseoksen joukkoon. Ensimmäisellä kerralla siis fetaa oli vain vähän pintaripotteluja, mutta toisella ja kolmannella kerralla syötäessä ruoka oli ennen kaikkea fetapasta, jossa vähän munakoisopalasia seassa. Silloin annokseni näytti tältä:

Ylläolevissa kuvissa feta-munakoisopasta-annokseni kolmannella syömiskerralla. Vasemmassa kuvassa annos ennen tuoreen mintun lisäämistä. Oikeanpuoleisessa kuvassa mintun lisäämisen jälkeen. Annos maistui kyllä ilmankin minttua, mutta hain sitä pihalta, kun kerran sitä siellä nyt niin hyvin kasvaa, ja tähän annokseen se hyvin sopii.

Tällä tavalla syötynä tämä ruoka olikin tosi hyvää – sekä mintun kanssa että ilman. Hunaja munakoisoissa ei ollutkaan tässä olennaista, vaan vain se, että ruoka kaipasi enemmän suolaista juustoa ja ihan sekoitettuna koko hommaan, eikä vain pintaripotteluja. Tästä tulikin mieleeni, että voisin tykätä ihan sellaisesta simppelitekoisemmastakin feta-kasvispastasta, että keitetään vain spagetit, sekoitetaan mukaan jotain rasvaa mitä sattuu olemaan ja kypsiä kasviksia mitä sattuu olemaan, ja sitten lautasella sekoitetaan mukaan paljon fetajuustoa tai muuta suolaista vahvaa juustoa. Munakoisopastat tekisin jatkossa näin:

Munakoisopasta
kypsennettyä munakoisoa pilkottuna
keitettyä vaaleaa pastaa
fetajuustoa
(lisäksi öljyä ja tuoreita yrttejä halutessa)
Sekoita kaikkia aineksia keskenään niin, että fetajuustoa on niin paljon, että sitä riittää joka haarukalliseen.