Uunissa paahdettu munakoiso

Tänään huomasin jääkaapissa munakoison, joka oli ostettu 1.5. Se näytti siltä, että se ei enää kauaa säily, joten päätin käyttää sen pois. Paahdoin sen uunissa, ja tuli hyvä kasvislisäke. Maistuu vähän paahteiselta, vähän hedelmäiseltä, vähän sienimäiseltä ja vähän sipsimäiseltä.

Uunissa paahdettu munakoiso eli uunimunakoiso
1 munakoiso
3 rkl öljyä
suolaa
Leikkaa munakoiso viipaleiksi. Levitä viipaleet leivinpaperoidulle pellille niin, että ne eivät koske toisiinsa. Sivele viipaleet öljyllä. Ripottele suolaa päälle. Paahda 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes on väriä pinnassa (n. 40 min).
Vinkki: Munakoison voi leikata myös esimerkiksi kuutioiksi, niin kuin olen aiemmassa postauksessa tehnyt.

Paahdettua munakoisoa syötiin aterialla, jolla oli myös savulohta, appelsiini-jogurttikastiketta ja keitettyjä perunoita.

Ruisleivitettyjä voissapaistettuja silakkafileitä, perunamuusia persiljalla ja paahdettua munakoisoa

Hyppää reseptiin

Suomalaisen ruoan päivänä päätin tehdä lounaaksi suomalaista ruokaa suomalaisista aineksista. Ensin ajattelin laittaa uuniin paahtumaan suomalaisia vihanneksia:

Kuvassa on suomalainen munakoiso ja suomalaisia palsternakkoja. Tarkoitus oli laittaa uuniin paahtumaan molempia. Palsternakat jätin kuitenkin odottamaan muuta käyttöä, koska uunipelti tulikin täyteen jo tuosta yhdestä munakoisosta:

Munakoisoja varten sekoitin pikkukupissa ruokalusikallisen sulatettua voita ilman pohjaheraa ja teelusikallisen hunajaa. Sekä voi että hunaja ovat mielestäni huippuja suomalaisia tuotteita, jotka nostavat muiden tuotteiden makuja uudelle tasolle niin yhdessä kuin erikseen. Sekoitin voi-hunajaseoksen munakoisokuutioihin,ripottelin suolaa päälle ja laitoin munakoisopellin uuniin 40 minuutiksi. Silloin ne näyttivät tältä:

Paahdettuja munakoisokuutioita (40 min 200 asteessa)

Muun ruuan valmistumista odotellessani söin osan paahdetuista munakoisokuutioista sellaisenaan. Ne maistuivat mukavan paahteisilta ja hedelmäisiltä. En ollut ennen huomannutkaan, kuinka hedelmäinen maku munakoisossa on.

Silakkafileet olivat suomalaista pakastesilakkaa tämän näköisessä pussissa:

Sieltä otin sulamaan yksittäin pakastettuja silakkafileitä sen verran kuin arvelin minun ja 3-vuotiaani yhdellä aterialla syövän:

Tuoreina myytäviin silakkafileisiin verrattuna nämä pakastesilakkafileet ovat paljon isompia. Tuoreina en ole koskaan nähnyt myytävänä noin isoja. Suuresta koosta tosin seuraa se, että Evira kehottaa rajoittamaan näiden syöntiä:

“Lapset, nuoret ja hedelmällisessä iässä olevat voivat syödä vain 1-2 kertaa kuukaudessa isoa, perkaamattomana yli 17 cm:n silakkaa tai vaihtoehtoisesti Itämerestä pyydettyä lohta tai taimenta. “
Evira

Linkki Eviran lainaukselle: https://aineisto.ruokavirasto.fi/evira20181231/www/elintarvikkeet/tietoa-elintarvikkeista/elintarvikevaarat/elintarvikkeiden-kayton-rajoitukset/kalan-syontisuositukset/index.html

Näiden pakastesilakkafileiden pakkauksessa luki, että jos ne haluaa leivittää, niiden pitää ensin antaa sulaa huoneenlämmössä niin kauan, että pinnat näyttävät kosteilta. Siinä kesti minulla nyt jotain puolesta tunnista tuntiin:

Silakkafileitä sulaneina niin paljon, että pinnat ovat kosteita ja leivitys voi tarttua.

Leivitykseksi sekoitin lautasella 1 dl ruisjauhoja ja 1 tl suolaa. En enää muista, mistä olen niiden suhdeluvun oppinut, mutta tuolla suhdeluvulla olen kuitenkin tehnyt jo vuosia. 1900-luvun alun Kotiruoka-kirjassa tosin samaan jauhomäärään tuli suolaa 1 rkl, mutta ehkä siihen aikaan oltiin totuttukin suolaisempaan ruokaan.

1 dl ruisjauhoja, joihin on sekoitettu 1 tl suolaa. Kierittelin silakkafileet tässä seoksessa ennen paistamista.

Ruisjauho-suolaseoksessa molemmin puolin kieritellyt silakkafileet paistoin voissa. Lisäksi tein perunamuusin, jota varten keitin jauhoisia perunoita, survoin ne ja sekoitin näppi- ja suutuntumalta täysmaitoa, voita ja suolaa. Niiden määrät suhteessa perunan määrään ovat minulla nyt ja yleensäkin maistelun perusteella samaa luokkaa kuin silloin, kun olen noudattanut ainesosien suhteissa tätä Valion ohjetta: https://www.valio.fi/reseptit/perunamuusi/

Niinpä, jos haluaisin kirjoittaa tästä koko ateriasta ihan reseptin auki, kirjoittaisin sen näin:

Ruisleivitettyjä silakkafileitä, perunamuusia ja paahdettua munakoisoa
Silakkafileet:
200-400 g silakkafileitä
1 dl ruisjauhoja
1 tl suolaa
voita paistamiseen
Jos silakkafileet ovat pakastettuja, ota ne sulamaan huoneenlämpöön noin tunti ennen ruuanvalmistusta. Sekoita keskenään ruisjauhot ja suola. Kierittele silakkafileet (jos pakastettuja, on oltava tässä vaiheessa vähintään niin paljon sulanut, että pinnat ovat kostuneet) ruisjauho-suolaseoksessa. Paista silakkafileet voissa molemmin puolin ruskeiksi.
Perunamuusi:
700 g jauhoisia perunoita
vettä keittämiseen niin, että perunat peittyvät
n. 2½ dl täysmaitoa
25 g voita
1 tl suolaa
(halutessa ja jos on: tuoretta persiljaa)
Kuori perunat. Keitä ne kypsiksi vedessä joko kokonaisina tai paloiteltuina. Kaada keitinvesi pois. Survo perunat perunasurvimella. Sekoita mukaan maito, voi ja suola. (Tässä vaiheessa voi vatkata sähkövatkaimella tasaiseksi jos haluaa, mutta itse en pidä sitä tarpeellisena.) Lisää halutessasi perunamuusiin persiljaa.
Paahdetut munakoisot
1 munakoiso
1-2 rkl voita
1 tl hunajaa
suolaa
Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sulata voi esim. mikrossa tai kattilassa hellalla. Kuutioi munakoiso. Levitä munakoisokuutiot leivinpaperoidulle uunipellille. Nyppäise voisulan pinnasta lusikalla pois valkoiset herapalaset. Kaada voisulaa varovasti toiseen kuppiin niin, että pohjalla oleva hera ei tule mukaan, koska hera herkästi aiheuttaa palaneen maun paahdettaviin ruokiin. (Heran voi säästää ja laittaa jääkaappiin muuta tarkoitusta varten.) Sekoita herattomaan voisulaan hunaja. Kaada seos munakoisokuutioiden päälle, ja sekoita tasaiseksi. Ripottele suolaa päälle. Paahda 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes munakoisokuutiot näyttävät paahtuneilta (n. 40 min).

Munakoisopastaa fetajuuston ja tuoreen mintun kanssa

Eilen paistoin pannulla kolme kotimaista munakoisoa: https://ruokaideat.com/2019/07/17/possu-riisivuokaa-tahteista/

Nyt teki mieli tehdä paistetun munakoison tähteistä munakoisopastaa. Kasvispastat ovat minun mielestäni erityisen hyviä yleensä silloin, kuin niissä on suolaisen juustoista pastaa, makeaa kasvista ja päällä suolaista juustoa (hyviä tapoja olisi varmasti muitakin, mutta tällaiseen tapaan minä olen tykästynyt). Takapihallani kasvaa hyvin nyt kesällä tuoretta minttua, joka on vain kaupan mintturuukkuja istutettuna multaan. Tuore minttu sopii hyvin kasvisruokiin, joten laitoin sitä tähän päälle.

Eilisistä munakoisoista otin lautaselle sen verran kuin arvioin tällä aterialla kuluvan, ja valutin sen päälle anteliaasti hunajaa. Laitoin sen lautasen kylmään uuniin, ja sitten säädin uunin 200 asteeseen. Jätin lämpenemään siksi aikaa, kun pasta valmistuu.

Oli tarkoitus käyttää tähän pastaan pecorino- tai parmesaanijuustoa, mutta molemmat olivatkin loppu. Jääkaapistani löytyi sitten Grada Padanoa, jota monet suosittelevat parmesaanin tilalle, joten päätin kokeilla sillä. Keitin siis pastan kypsäksi, ja sillä aikaa raastoin Grada Padanoa hienoimmalla terällä sen verran, kuin tuntui sopivalta. Kun pasta oli kypsää, valutin sen ja säästin keitinveden. Sekoitin pastaan raastetun Grada Padanon ja jonkin verran keitinvettä niin, että pasta näyttää sopivan kostealta. Annostelin lautaselle, ja päälle sitä uunissa lämmitettyä hunajaista paistettua munakoisoa, murennettua fetajuustoa ja tuoretta minttua. Idean hunajan ja fetajuuston yhdistämiseen olen saanut kirjasta Roman Cookery.

Annos oli aika hyvä, mutta siitä puuttui vielä sellainen viimeinen silaus. Mielestäni asia oli nyt kiinni siitä, että itse pasta maistui alisuolaiselta eikä tarpeeksi juustoiselta. En ole varma, eikö Grada Padano sitten ollutkaan tarpeeksi voimakas juusto tähän käyttöön, vai laitoinko sitä vain liian vähän. Todennäköisesti laitoin sitä liian vähän. Olisi varmasti kannattanut mitata pastan ja juuston määrät ja katsoa niiden suhteet vaikkapa tästä hyväksihavaitusta reseptistä https://www.soppa365.fi/reseptit/kasvis-arjen-nopeat-alkuruuat-pastat-ja-risotot-lisukkeet/cacio-e-pepe , mutta eipä sitä aina jaksa punnita ja mittailla. Nyt kun ihan katson tuota reseptiä, siinä on 400 grammaa spagettia ja 200 grammaa pecorino-juustoa, joten jep, liian vähän juustoa suhteessa spagettiin selvästikin laitoin. Noh, muistanpahan sitten punnita ensi kerralla. Käytännössä, tuo pasta cacio e pepe, jonka päällä hunajaista paistettua munakoisoa, fetaa ja tuoretta minttua, olisi varmasti ollut minun makuuni täydellinen annos.

Suolaa laitoin nyt keitinveteen tavallista vähemmän siksi, koska olen aiemmin Pasta Cacio e Pepeä tehdessäni onnistunut tekemään liian suolaista. Nyt kun tämä pasta jäikin alisuolaiseksi, aloin tutkia juustojen suolapitoisuuksia: Grada Padano 1.5%, parmesaani Parmiggiano Reggiano 1.6%, Pecorino Romano 5.2%. Oho, näköjään se liikasuolaisuuden riski olikin vain Pecorinossa, eikä Grada Padanossa ja parmesaanissa, joiden luulin olevan kaikkien suunnilleen yhtäsuolaisia. Ilmeisesti Grada Padanoa ja parmesaania käytettäessä voisin kuitenkin suolata pastan keitinveden samalla tavalla kuin normaalistikin (eli yksi kukkurainen keittolusikallinen noin yhteen ja puoleen litraan vettä), ja varovammin suolata vain Pecorinoa käytettäessä. Noh, opinpahas taas uutta.

Joka tapauksessa, vaikka annos ei nyt ollutkaan täydellinen, se oli silti sellainen, jollaisen söisin mielelläni toistekin. Lapset tykkäsivät nyt kovasti tällaisesta miedon makuisesta spagetista, jossa juustoisuus, suolaisuus ja rasvaisuus eivät olleet heidän makuunsa liiallisia, mutta suutuntuma oli kuitenkin sellainen, että oli pelkkää spagettia mehevämpi. Kyseistä spagettia jäi vielä jääkaappiin, joten sitä varmasti syödään jossakin muodossa vielä tulevina päivinä.

Päivitys 20.7.2019 eli kaksi päivää myöhemmin:

Söin munakoisopastaa fetajuustolla vielä kahtena lounaana tuon ensimmäisen kerran jälkeenkin, kun kerran alkuviikosta paistamistani kolmesta munakoisosta, kypsästä spagetista ja fetajuustosta riitti niin moneen lounaaseen, enkä ehtinyt kyllästyä. Toisella ja kolmannella lounaalla en enää lisännyt munakoisoon hunajaa ollenkaan, koska en tuntenut haluavani sitä enää niillä kerroilla. Toisella ja kolmannella syömiskerralla muutin syömistapaa niin, että lisäsin mikrossa lämmitettyyn annokseen paljon enemmän fetaa, ja sekoitin fetat tasaisesti spagetti-munakoisoseoksen joukkoon. Ensimmäisellä kerralla siis fetaa oli vain vähän pintaripotteluja, mutta toisella ja kolmannella kerralla syötäessä ruoka oli ennen kaikkea fetapasta, jossa vähän munakoisopalasia seassa. Silloin annokseni näytti tältä:

Ylläolevissa kuvissa feta-munakoisopasta-annokseni kolmannella syömiskerralla. Vasemmassa kuvassa annos ennen tuoreen mintun lisäämistä. Oikeanpuoleisessa kuvassa mintun lisäämisen jälkeen. Annos maistui kyllä ilmankin minttua, mutta hain sitä pihalta, kun kerran sitä siellä nyt niin hyvin kasvaa, ja tähän annokseen se hyvin sopii.

Tällä tavalla syötynä tämä ruoka olikin tosi hyvää – sekä mintun kanssa että ilman. Hunaja munakoisoissa ei ollutkaan tässä olennaista, vaan vain se, että ruoka kaipasi enemmän suolaista juustoa ja ihan sekoitettuna koko hommaan, eikä vain pintaripotteluja. Tästä tulikin mieleeni, että voisin tykätä ihan sellaisesta simppelitekoisemmastakin feta-kasvispastasta, että keitetään vain spagetit, sekoitetaan mukaan jotain rasvaa mitä sattuu olemaan ja kypsiä kasviksia mitä sattuu olemaan, ja sitten lautasella sekoitetaan mukaan paljon fetajuustoa tai muuta suolaista vahvaa juustoa. Munakoisopastat tekisin jatkossa näin:

Munakoisopasta
kypsennettyä munakoisoa pilkottuna
keitettyä vaaleaa pastaa
fetajuustoa
(lisäksi öljyä ja tuoreita yrttejä halutessa)
Sekoita kaikkia aineksia keskenään niin, että fetajuustoa on niin paljon, että sitä riittää joka haarukalliseen.

Possu-riisivuokaa tähteistä

Jääkaapissani oli tähteinä grillattuja possun ribsejä, sekä niiden jäähtynyttä marinadia, jossa ne oli myös kypsennetty uunissa:

Yllä vasemmassa kuvassa tähteeksi jääneet grillatut ribsit. Oikeanpuolimmaisessa kuvassa kahdessa kupissa siivilöity jääkaappilämpöinen paistoliemi, joka siis sisältää sen marinadin. Marinadi tehtiin aiempana päivänä ennen ribsien uunikypsennystä tuoreista tomaateista, fariinisokerista, kotitekoisesta omenasiideristä, sipulista, valkosipulista, chilistä, kanelista ja Dijon-sinapista keittämällä ja kokoonkeittämisen jälkeen soseuttamalla.

Lisäksi oli tähteenä nippusipulia, joka oli grillattu varhaisperunoiden kanssa samassa nyytissä, josta varhaisperunat oli syöty ja nippusipulit jäljellä jäähtyneinä jääkaapissa:

Näistä tähteistä teki mieli sitten tehdä uunissa riisipainotteinen vuoka, jossa on mukana ananastölkki mehuineen. Inspiraationa tälle ruualle toimi aasialaisissa ravintoloissa kohtaamani annokset, joissa oli lihan seassa tölkkiananasta nesteineen.

Koska minulla ei tällä kertaa sattunut olemaan valmiiksikeitettyä riisiä tähteenä, aloin etsiä ohjetta sellaiselle uuniruoalle, jossa riisiä ei tarvitse keittää ensin. Löysin Googlella tämän: https://www.recipetineats.com/oven-baked-chicken-and-rice/

Katsoin sitten tuosta kypsennysohjeet ja nesteen määrän suhteessa riisin määrän, ja aloin säveltää siitä eteen päin. Irrotin ribseistä lihat luista, ja pilkoin lihat aivan pieniksi palasiksi:

Luut käärin kelmuun ja laitoin pakastimeen muiden luiden joukkoon odottamaan liemien keittelyä:

Pakastimessani on tällä hetkellä aika paljon jämäluita, eli sellaisia luita, joista on ensin lihat syöty ympäriltä ja sitten pakastettu. Sitten kun jaksan, keitän ne liemeksi. Possun luihin yhdistän aina lientä keittäessäni naudan luita ja myös naudan jänteitä, kalvoja ja muita sitkeitä ei-pureskeltavia osia, jolloin tulee mielestäni hyvä lihaliemi. Pelkistä possun luista tulee sen makuinen liemi, että en sen ominaismausta niin välitä, mutta possun luilla saa jatkettua naudanlihalientä riittoisammaksi, koska possunkin luista irtoaa umamia vahvistamaan naudanlihaliemen makua. Pakastimessani on liemiaineksiksi myös parmesaanin kantoja, joista myös tulee kivasti umamia liemeen. Broilerin ja kanan luista taas keitän sellaisen yleisliemen, joka sopii umamia antamaan vähän joka paikkaan, mutta jolla ei ole voimakasta ominaismakua.

Mutta se niistä luista tällä kertaa. Itse lihaa näistä ribseistä jäi nyt tähän ruokaan käytettäväksi jotain 90-100 grammaa. Riisiä päätin laittaa sen verran kuin tuossa Recipetineats-sivuston ohjeessa oli, eli 270 grammaa. Lihaa siis tuli todella vähän suhteessa riisin määrään, mutta ei haittaa. Olin jo edellisenä päivänä syönyt kylläksi lihaa juuri kyseisten ribsien muodossa, joten ei himottanut nyt syödä mitenkään erityisen lihaista ruokaa. Riisipainotteinen kevyehkö ruoka oli se, mikä himotti nyt.

Ribsien paistolientä oli jäljellä noin 600 grammaa. Päätin, että en laita tähän ruokaan sitä koko määrää, koska ruuasta voisi tulla silloin liian hapan ja liian umaminen. Maistoin siis kyseistä lientä tuoreeltaan, ja koin sen maun happamaksi ja umamiseksi. Minulla oli sitä paistolientä kahdessa eri kupissa, joista päätin laittaa tähän ruokaan sen pienemmän kupillisen. Sulatin sen kattilassa. Isommasta kupista nappasin tähän ruokaan mukaan myös sen kovettuneen rasvakannen, ja sulatin senkin kattilassa yhtä aikaa sen liemen kanssa. Rasvan lisäämisessä ei ollut sitä vaaraa, että happoa tulisi liikaa.

Ylläolevissa kuvissa paistolientä rasvoineen sulamassa ja sulatettuna. Sulatettuun lisäsin puoli litraa vettä (jotta tulisi se määrä nestettä riisimäärää kohden kuin siinä Recipetineats-ohjeessa) sekä fiilispohjalta yhden teelusikallisen suolaa ja yhden teelusikallisen sokeria. Grillatut nippusipulit pilkoin niin pieniksi kuin jaksoin. Tämän jälkeen otin uunivuoan, joka silmämääräisesti oli lähimpänä sitä ohjeessa annettua kokoa 25 x 35 cm. Oli tarkoitus mitata siihen 270 grammaa pitkäjyväistä riisiä, mutta se olikin loppu, joten käytin basmatiriisiä, ja sitä lipsahtikin 290 grammaa. Uunivuoassa sekoitin keskenään riisit, pilkotut lihat, pilkotut nippusipulit, tölkillisen ananaspaloja mehuineen, sekä kattilasta ne sulatetut liemet. Laitoin folion päälle, ja paistoin 180-asteisen uunin keskitasolla 30 min, niin kuin siinä Recipetineats-sivuston ohjeessa neuvottiin. Edelleen ohjeen mukaan, otin sitten folion pois ja paistoin vielä 20 minuuttia. Sitten näyttikin valmiilta ja tuoksui hyvältä, joten olin tyytyväinen.

Kuten kuvista näkyy, uunikypsennyksen aikana kaikki lihanpalaset nousivat pintaan, eli seos ei pysynyt sellaisena kuin millaiseksi sen sekoitin. Mutta mitäpäs pienistä. Silti tämä on niin kätevä tapa tehdä uuniruokaa, että aion tehdä toistekin.

Tekopäivänä söin tätä ruokaa sellaisenaan. Lisäkkeenä oli tomaattia, kurkkua ja vesimelonia, joita silloin sattui olemaan. Maku oli sellainen mieto ja miellyttävä. Ruokahan oli enimmäkseen riisiä, mutta se ei ollut ollenkaan kuivaa, vaan sellaista mukavan mehevää ja rasvatun makuista. Possunlihapalaset maistuivat kivasti umamilta, ja ananaspalaset sopivat yhdistelmään. Kokonaisuutena luonnehtisin, että ruoka maistui sellaiselta comfortfoodmaiselta, että on paljon pehmeän makuista riisiä, jossa seassa vähän umamin makuista lihaa ja vähän makeaa ananasta. Minun makuuni siis hyvinkin mieluisaa ruokaa ja grillausruokien jälkeisenä päivänä minulle oikein tervetullutta.

Olin aikonut pakastaa tästä osan annoksina, mutta tuntui siltä, etten vielä kyllästynyt siihen, joten annoin jäädä jääkaappiin loput. Seuraavana päivänä tuli mieleeni, että olisi kiva syödä tätä ruokaa paahdettujen cashewpähkinöiden kanssa. Inspiraation siihen olen saanut aasialaisista ravintoloista, joissa olen tykännyt sellaisista ruuista, joissa on paahdettuja cashewpähkinöitä liharuoan seassa ja riisiä syödään lisäkkeenä.

Yllätyksekseni cashewpähkinät olivat kuitenkin loppu, joten se siitä. Päätin sitten kokeilla cashewpähkinöiden sijaan paahdettuja suolattuja maapähkinöitä. Kaapissa oli kilon pussi maapähkinöitä sellaisenaan, joten paahdoin ne pannulla ja sekoitin mukaan suolaa. Annoksen tätä possu-riisivuokaa lämmitin mikrossa, ja kaadoin paahdetut pähkinät päälle ja vielä lisää suolaa niiden päälle.

Kyseistä annosta syödessäni tulin siihen lopputulokseen, että tykkäsinkin tästä ruuasta enemmän ilman niitä pähkinöitä. Yön aikana tämän possu-riisivuoan maku oli muuttunut sellaiseksi mielenkiintoiseksi, jonka maun pähkinät peittivät, mutta en halunnut niiden sitä tekevän. Ananasmehun maku (koko ruuassa eikä vain ananaspaloissa) oli nyt voimistunut oikein miellyttäväksi. Possupalat olivat muuttuneet sen makuisiksi, mitä miellän kiinalaisten ravintoloiden possupalojen olevan: makeita ja umamisia. Oikein maukkaita. Ruokaa jäi vielä jääkaappiin, ja huomenna haluan ehdottomasti syödä sitä sellaisena, ettei mikään sitä kivaa aasialaistyylistä makua peitä. Paahdetut suolatut maapähkinät arvioisin sopivan paremmin sellaisiin ruokiin, joiden maku ei peity maapähkinän maun alle tai jossa makua ei ole tai jonka maku halutaan peittää. Ensimmäisistä tulee mieleen nyt vaikkapa joku aasialaismausteinen makea naudanliharuoka, tai joku mausteinen kasvisruoka johon halutaan jotain rousketta.

Nyt kun vielä tekee mieli syödä tätä samaa ruokaa vielä kolmantenakin päivänä putkeen, haluan saman tien kirjoittaa tänne itselleni muistiin ohjeen ennen kuin unohdan sen:

Possu-riisivuoka tähteistä
290 grammaa basmatiriisiä raakana
n. 100 grammaa grillattua possun ribseistä irrotettua lihaa tai maun mukaan enemmän, jos on
Grillattuja tai kypsennettyjä vihanneksia maun mukaan, jos on: esimerkiksi nippusipulia maun mukaan tai sen verran kuiun on
190 grammaa possun ribsien paistolientä, jossa seassa marinadi
5 dl vettä
1 pieni tölkki ananaspaloja mehuineen
1 teelusikallinen suolaa, jos paistoliemi ei maistu suolaiselta
1 tl sokeria, jos paistoliemi maistuu happamalta
Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Pilko lihat sen kokoisiksi paloiksi kuin sinusta on mukava uuniruoassa syödä. Pilko mahdolliset kypsennetyt vihannekset sen kokoisiksi kuin sinusta on sopivaa. Sulata kattilassa paistoliemi rasvoineen. Sekoita siihen vesi, suola ja sokeri. (Tässä vaiheessa voi lisätä myös muita mausteita, jos haluaa. Itse en kaivannut, mutta mausteisemman ystävät voivat kaivata vaikkapa valkosipulia, sipulia, inkivääriä, chiliä, sitruunan kuorta tms.) Sekoita uunivuoassa keskenään riisit, pilkotut lihat, mahdolliset pilkotut pehmeät vihannekset, ananaspalat mehuineen, sekä kattilasta se liemi. Laita folio päälle ja kypsennä 180-asteisen uunin keskitasolla ensin puoli tuntia. Sitten ota folio pois ja kypsennä vielä 20 minuuttia, kunnes neste näyttää hävinneen mutta ruoka ei näytä vielä liian kuivalta eikä varsinkaan palaneelta. Anna vetäytyä uunista ottamisen jälkeen 10 min.

Tämä ruoka oli mielestäni hyvä löytö. Teen varmasti tämän tyyppistä riisivuokaa toistekin sen mukaan, mitä aineksia sattuu olemaan. Tämä toimisi varmasti myös broilerilla, naudalla ja ehkä kalallakin. Kasvisruokaversionakin voisi toimia, mutta silloin lisäisin ehdottomasti paljon enemmän makeutta esim. hunajasta tai muusta nestemäisestä makeuttajasta sekä pähkinöitä jossakin muodossa. Hyviä vihanneksia tähän varmasti olisivat ainakin grillatut tai paistetut paprikat. Grillatun maissinkin loput olisin leikannut ja pilkkonut tähän ruokaan, jos sitä olisi ollut jäljellä, mutta kaikki meni jo tuoreeltaan. Grillatun kesäkurpitsankin tähteet varmasti sopisivat tähän.

Päivitys 17.7.2019 eli kaksi päivää tämän ruuan tekemisen jälkeen:

Söimme tänään lounaaksi loput tästä possu-riisivuoasta. Lämmitin loput uunissa (kylmään uuniin ja lämpenemään 200 asteeseen, lämmennyt tarpeeksi kun uunin lamppu sammuu). Mies oli ostanut eilen kaupasta kolme kotimaista munakoisoa, joten päätin paistaa ne tähän lisukkeeksi:

Ensimmäisen paistoerän paistoin eilisistä lihamurekkeista irronneissa jääkaapissa kovettuneissa rasvoissa:

Itse lihamurekkeen teosta kirjoitin eilen tänne: https://ruokaideat.com/2019/07/17/lihamureketta-paahdettuja-varhaisperunoita-ja-karamellisoitua-sipulia/

Loput paistoerät paistoin voissa. Munakoiso imi paljon enemmän rasvaa kuin mitä muistin sen imevän. Paiston lopussa maustoin ripauksilla suolaa ja sokeria. Lapsi oli sitä mieltä, että paistettu munakoiso maistuu vähän niin kuin paistetulta herkkusieneltä. Ehkä niissä tosiaan jotain samaa on. Minun annoksestani tuli tämän näköinen:

Kuten kuvasta näkyy, munakoisoviipaleista tuli aika veteliä ja melkein hajoavia. Tämä johtuu siitä, että ahnehdin nälissäni laittamalla liikaa munakoisoa pannulle kerralla. Tämän tajuttuani päätin, että paistan loput munakoisot kunnolla vasta syönnin jälkeen paremmalla jaksamisella. Eli että munakoisoviipaleita pannuun vain yhteen kerrokseen niin, että eivät ole yhtään päällekkäin. Sillä tavalla olikin helppo ja nopea paistaa, ja äkkiä tuli nätin ruskistuneita. Alla olevassa kuvassa loput vähemmän hätiköiden paistetut munakoisoviipaleet, jotka käytän myöhempinä päivinä miten nyt tuleekaan mieleen:

Maistelin muuten rinnakkain voissapaistettuja veteliä munakoisoviipaleita ja lihamurekkeen rasvoissa paistettuja veteliä munakoisoviipaleita. Lihamurekkeen rasvoissa paistetuissa oli selvästi enemmän umamia, niin kuin odotinkin. Itse munakoiso ei varmaan ollut parhaimmillaan tällä lailla vetelänä ja tuntui, että kaipasin sen päälle jotain juustoa, mutta aika hyvää kuitenkin. Loput possu-riisivuoat maistuivat myös hyvin ja lapsetkin söivät, joten aika hyvä tällainen satsi mitä pystyi syömään kolmena lounaana putkeen kyllästymättä.