Uunipyttipannu ylijääneistä grillatuista makkaroista

Viikonlopulta oli jäänyt tähteeksi 3 grillattua makkaraa. Niistä tein nyt pyttipannun uunissa. Tuli oikein hyvää. Tämä uunissa tehty pyttipannu maistuu mielestäni paahteisemmalta ja vähemmän rasvaiselta kuin tavallinen pyttipannu, mutta rasvaa voi toki lisätä perunoihin enemmänkin, jos sitä rasvaisuutta enemmän haluaa. Pyttipannun tekeminen uunissa sopi minulle tällä kertaa hyvin siksi, koska halusin tehdä isomman määrän kuin yhteen paistinpannuun mahtuu, ja lisäksi minulla oli nyt vain jauhoisia perunoita, jotka pannulla käänneltäessä helposti hajoavat.

Uunipyttipannu grillatuista makkaroista ja raaoista perunoista

750 g jauhoisia perunoita, keittämättömiä (voi käyttää myös yleisperunoita tai kiinteitä perunoita – paistoaika voi olla silloin eri, tarkkaile ruskistumista)

2 rkl öljyä

suolaa

3 grillattua makkaraa

Hyviä lisukkeita:

paistettuja kananmunia 1-2 kpl per syöjä

paistettu sipuli esim. 3 sipulista

Kuori perunat. Leikkaa ne noin 1-2 cm levyisiksi kuutioiksi. Levitä ne leivinpaperoidulle uunipellille. Ripottele päälle suolaa. Valuta päälle öljy. Sekoita tasaiseksi. Levitä perunakuutiot niin, että ne eivät ole päällekkäin, eivätkä mielellään koske toisiinsa. (Toisiinsa koskevat perunakuutiot helposti tarttuvat kiinni toisiinsa paistamisen aikana.)

Paista perunakuutioita 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes ne alkavat ruskistua (n. 30 min). Sillä aikaa käsittele makkarat. Jos makkaroissa on grillauksesta mustuneita osia, leikkaa ne mustat pois. Pilko makkarat noin 1-2 cm levyisiksi kuutioiksi.

Kun perunat ovat alkaneet ruskistua, sekoita joukkoon makkarakuutiot. Levitä peruna- ja makkarakuutiot leivinpaperoidulle pellille mielellään niin, että ne eivät koske toisiinsa. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla vielä, kunnes makkarat alkavat ruskistua (vielä n. 15 min), mutta perunat eivät ole vielä palaneet. Tarjoa mielellään paistetun sipulin ja paistettujen kananmunien kanssa.

Vinkkejä:

* Uunipyttipannun voi tehdä myös keitetyistä perunoista. Tee samalla tavalla kuin raaoista perunoista, mutta tarkkaile ruskistumista jo 15-20 minuutin paistamisen jälkeen.

* Uunipyttipannun voi tehdä myös grillaamattomista makkaroista. Tee silloin samalla tavalla. Voi käyttää myös ylijäänyttä uunissa tai pannulla paistettua makkaraa.

* Kokeile makkaran sijaan esimerkiksi halloumia (1 pkt). Voi käyttää raakaa, paistettua tai grillattua halloumia.

Annos sivusta kuvattuna.

Kuvan idut ovat mungpavun ituja, joiden idättämisestä kirjoitin tänne.

Kuvan uunipunajuuret olivat jämiä eiliseltä mac and cheese -aterialta. Kyseisistä uunipunajuurista kirjoitin tänne.

Päivitys 23.4.2020:

Tältä aterialta yli jääneet paistetut sipulit söin uunipunajuurien ja fetan kanssa aterialla, jossa oli myös pakastettua lohi-riisivuokaa tuoreen ruohosipulin kanssa.

Paistettuja varhaisperunoita, paistettuja sieniä ja paistettuja munia


Toissapäivänä keitin varhaisperunoita: https://ruokaideat.com/2019/06/21/uusia-perunoita-persilja-voikastiketta-paistettuja-munia-ja-salaattia-kermaviilikastikkeella/

Niitä oli vielä jäljellä, joten tuli mieleen paistaa ne voissa. Paistoin niitä ohuina viipaleina sen verran kuin mahtui pannulle yhteen kerrokseen:


Minun paistinpannullani reunimmaiset eivät ruskistu yhtä hyvin kuin keskimmäiset, mutta hyvin maistui silti. Lisäksi oli nyt paistettuja sieniä ja paistettuja kananmunia. Kokonaisuus oli yksinkertainen, mutta oikein maukas ja nautinnollinen.

Keitettyjä varhaisperunoita jäi vielä jääkaappiin muutama. Ne käytän varmaan johonkin muuhun ruokaan lähipäivinä, mutta en tiedä vielä, mihin. Kaksi päivää sitten keitetyissä en enää huomannut sitä varhaisperunoille ominaista tuoretta makua, joten kohtelen niitä varmaan samalla tavalla kuin ”vanhojakin” keitettyjä perunoita. Huvittaisi ehkä laittaa ne leipätaikinaan. Katsotaan, tuleeko lähiaikoina leipomishimoa.



Uusia perunoita, persilja-voikastiketta, paistettuja munia ja salaattia kermaviilikastikkeella

Uudet perunat voikastikkeen kanssa <3 kuuluu kesän suosikkimakuihini. Nyt oli tarkoitus syödä niiden kanssa kalapuikkoja, joita tein kolme päivää sitten ( https://ruokaideat.com/2019/06/19/kalapuikkoja-kahdella-eri-aterialla/ ), mutta niitä olikin jäljellä vähemmän kuin muistin, joten annoin lasten syödä ne kaikki. Itselleni paistoin lisäksi kananmunia. Paistetut munat maistuivat niin hyvältä uusien perunoiden ja persilja-voikastikkeen kanssa, että en jäänyt niitä kalapuikkoja kaipaamaankaan. Salaatin päälle laitoin sitä kermaviilikastiketta, jota olin tehnyt niiden kalapuikkojen kanssa syötäväksi kolme päivää sitten. Nekin sopivat hyvin yhteen. Yleensäkin tykkään tehdä kylmiä kastikkeita ylimäärin senkin takia, että ne yleensä sopivat hyvin yhteen salaatin kanssa. Tällainen yksinkertainen uudet perunat + persiljalla maustettu voisula + paistetut munat + salaatti kermaviilikastikkeella oli nyt oikein maistuva, eikä tarvinnut nähdä liikaa vaivaa. Huomiselle jäi vielä kypsiä uusia perunoita, sitä salaattia ja kermaviilikastiketta. En ole vielä päättänyt, mitä näistä tähteistä teen, mutta jonkinlainen perunasalaatti voisi ainakin toimia.

Pekonia, paistettuja munia, paahtoleipää ja kombuchaa

Jääkaapissamme oli paketti pekonia, jolla on viimeinen käyttöpäivä huomenna. Puolisoni päätti paistaa sen tänään aamiaiseksi, jottei se unohdu pilaantumaan. Lisäksi hän paistoi pekoninpaistosta jääneessä rasvassa kananmunia, joiden parasta ennen -päiväys on huomenna. Niitä sinänsä ei ollut kiirettä käyttää, sillä ne säilyvät yleensä viikkoja parasta ennen -päiväyksen jälkeen, mutta yli kuukauden vanhoja olen joutunut joskus heittämään pois kellutustestin jälkeen.

Tällaisella aamiaisella tykkään syödä lisäksi paahtoleipää, jota säilytän pakastimessa niin kauan kunnes loppuu. Nykyisessä paahtoleipäpussissa lukee parasta ennen 27.2, joten se on varmaan ostettu joskus tammi- tai helmikuussa ja pakastettu silloin. Nyt heitin suoraan pakastimesta paahtimeen ja paahdoin leivänpaahtimeni asetuksella 4, jolloin tuli minun makuuni sopiva paahtotulos.

Maistuipa nyt hyvin pitkästä aikaa pekoni, paistettu kananmuna ja paahtoleipä. Varsinkin, kun ei tarvinnut itse tehdä muuta kuin paahtaa leipä ja voidella se 🙂

Ruokajuomaksi join nyt, niin kuin kaikilla muillakin aterioilla, joilla olen viime vuosina syönyt kotona, vedellä laimennettua kombuchaa. Nyt tuli mieleen ottaa siitä kuvakin, kun puoliso laittoi juuri uuden sokeroidun tee-erän hautumaan seuraavaa kombuchasatsia varten:

Yllä vasemmassa kuvassa tee hautumassa kombuchaa varten. Oikeanpuoleisessa kuvassa kombuchajuomani, jonka olen laimentanut vedellä omaan makuuni sopivaksi. Kuten kuvasta näkyy, laimennan kombuchaa todella paljon vedellä, ja juuri niin se on minun mielestäni hyvä. Kuvassa näkyvässä laimennussuhteessa juon kombuchaa sekä ruokajuomana että janojuomana. Tuollainen maistuu mielestäni paremmalta kuin vesi sellaisenaan, ja koen sen myös sammuttavan janon vettä paremmin. Maun voisin kuvailla olevan vesi raikastettuna, jossa mukana aavistus hedelmäisyyttä. Jos taas laitan enemmän kombuchaa suhteessa veteen kuin normaalisti, happamuustaso nousee jo sellaiseksi, mistä en pidä, minkä voi tasapainottaa sokeroimalla, mutta minun ei tee mieli juoda jatkuvasti makeita juomia.

Silloin tällöin kuitenkin olen tehnyt ”kombuchamehua” sekoittamalla kombuchaa veteen ehkä tuplasti sen verran kuin normaalisti ja sokeroimalla. Tällöin olen laittanut 1 osa kombuchaa, 4-5 osaa vettä ja sokeria 10 grammaa per desilitra, ja antanut tasoittua jääkaapissa yön yli. Tuoreesta kombuchasta tehtynä kyseinen ”mehu” maistuu tasoittuneena säilykepersikalta, ja etikoituneesta kombuchasta tehtynä monipuolisen hedelmäiseltä ja raikkaalta. Etikoituneille kombuchoille en itse asiassa olekaan keksinyt muuta hyvää nautintokäyttöä kuin ”mehuksi” tekeminen eli sopivasti laimentaminen ja sokeroiminen (samassa suhteessa laimennan ja sokeroin muuten myös monia kotitekoisia marjamehuja, joita teen silloin, kun on ylimääräisiä marjoja). Hyvää käyttöä etikoituneelle kombuchalle on myös vessanpöntön pesu ja kalkkeumien liuotus, joihin se toimii kuin etikka, mutta ei löyhkää.

Meillä on ollut kombucha ehkä jotain 5 vuotta. Silloin ostettiin jostakin ekokaupasta Karma Kombucha -niminen pakkaus, jolla kombucha lähti alkuun. Nykyään kombuchamme on jo aika iso, ja siitä on välillä leikattu paloja irti ja tehty siitä karkkeja Art of Fermentation -kirjan ohjeen mukaan. Kyseiset karkit maistuvat omenaisilta. Itse kombuchajuoman maku oli alussa omenainen, mutta nykyään persikkainen.

Itsetehty kombucha oli minulle sellainen, johon ihastuin heti ensimaistamisella. Silloin kombucha oli vielä tosi pieni ja nestemäärä suhteessa kombuchasienen määrään todella suuri, joten silloin kombuchaa ei tarvinnut laimentaa ollenkaan, vaan se oli sellaisenaan hyvää juotavaa, joka silloin mielestäni maistui raikkaalta jääteeltä. Kombuchan kasvaessa aloin kaivata vähitellen enemmän laimennusta, ja nyt viime vuosina olen pitäytynyt suurin piirtein laimennussuhteessa 1:10. Päällimmäinen syy, miksi pidän ja pidin heti alusta alken kotitekoisesta kombuchasta, on se, että se tyydyttää minulla raikkaiden juomien kaipuun. Silloin kun en ole kotona ja kombuchaa ei ole saatavilla, tulen tyydyttäneeksi sen raikkaan juoman kaipuun hedelmä- ja marjamehuilla. Kotona, kun kombuchaa on saatavilla, kombucha täyttää sen saman himon, joka minulla on mehuihin, enkä yleensä silloin kaipaa mehuja erikseen. Jos taas sekä kotikombuchaa että hyvää mehua on yhtä aikaa saatavilla, juon yleensä ruokajuomaksi mieluummin kombuchaa ja makeat mehut sitten aterian jälkeen, jos tekee mieli.

Kaupasta ostetut valmiit kombuchat eivät ole olleet minun makuuni. Niissä on sellainen ärhäkkä liian vahva maku, josta en pidä. En ole tosin kokeillut laimentaa niitä yhtä paljon kuin kotikombuchaa. Joka tapauksessa, kodin ulkopuolella en osta niitä kaupan kombuchapulloja, koska niissä tilanteissa laimentaminen ei yleensä ole käytännöllistä.

Tästä ateriasta muuten jäi yksi tähde, jonka aion hyötykäyttää myöhemmin: pekonista irronnut rasva. Kaikki se ei imeytynyt kananmuniin. Kaadoin pekoninpaistorasvan tiheän siivilän läpi mukiin, ja siirsin sen jääkaappiin odottamaan myöhempää käyttöä. Pekoninrasvasta saa hyvää umamia, joka sopii moneen ruokaan. Pekoninrasvassa on kokemukseni mukaan selvästi enemmän umamia kuin voissa ja vielä paljon merkittävämmin enemmän kuin öljyissä.