Eilistä pastavuokaa parmesaanin kanssa ja varhaiskaalisalaattia tuunattuna

Eilen tein pastavuokaa, ja kirjoitin siitä tänne: https://ruokaideat.com/2019/06/14/pastavuokaa-tahteista-ja-eilista-varhaiskaalisalaattia-tuunattuna/

Pakastin siitä osan annospaloina, ja jätin jääkaappiin sen verran kuin arvioin meidän tänään sitä syövän. Nyt teki mieli raastaa siihen päälle mikrolämmityksen jälkeen paljon parmesaania, joten niin tein. Se olikin juuri sitä mikä siitä puuttui! Eilen ilman parmesaania kyseinen pastavuoka oli vain ihan ok, mutta nyt parmesaanin kanssa tosi hyvää! Jes! Wau!

Aiempana päivänä tein varhaiskaalisalaattia: https://ruokaideat.com/2019/06/13/pizzaa-ja-varhaiskaalisalaattia/

Sitä oli vieläkin jäljellä ja paljon. Eilen tein sitä varten valmiiksi jääkaappiin monta annosta vinaigretteä, mutta tällä kertaa ei tehnytkään mieli sitä. Nyt teki mieli vain lisätä salaattiin hunajamelonia, jota mies oli pilkkonut valmiiksi, ja öljyä. Niin sitten tein.

Nyt sitä varhaiskaalisalaattia on vieläkin jäljellä aika paljon:

Nyt kun olen sitä jo kolmena päivänä putkeen syönyt erilaisilla lisäyksillä, tuntuu, että ei tuo loppumäärä kyllä salaatin muodossa taida upota. Yksi varhaiskaali oli vain liian iso kokonaan salaatiksi tehtäväksi, kun en nyt niin paljon itse varhaiskaalin makuun ihastunut. Voisin lähipäivinä poimia tuosta varhaiskaalisalaatista hedelmäpalaset parempiin suihin ja käyttää tuon lopun pilkotun varhaiskaalisalaatin johonkin kypsennettävään ruokaan. Mieluiten sellaiseen, joka loppuisi yhdellä syömiskerralla. Taidanpa tutkailla jotain varhaiskaalipata/-wokkireseptejä, jos jossakin vaiheessa jaksan.

Varhaiskaali on kuulemma sellainen satokausikasvis, jonka sesonki on lyhyt ja se kannattaa hyödyntää. En ole varma, tulenko hyödyntäneeksi sen satokautta enää ensi vuonna, mutta tulipahan nyt ainakin kokeiltua.

Mahtavaa sienipastaa ja porkkanatikkuja

Jääkaappini oli jo melkein tyhjä. Jo niin lähellä tyhjyyttä, että huomasin sinne unohtuneet 4 jumboherkkusientä. En muista, kuinka kauan ne olivat olleet siellä. Joitakin viikkoja varmaan. Joka tapauksessa, osa niistä näytti jo epäilyttäviltä:

Silti, kun niitä sieniä katselin, minut valtasi tunne, että haluan ehdottomasti syödä sienipastaa. Niinpä leikkasin sienistä pahan näköiset kohdat pois, ja käytin loput sienipastaan.

Keitin 2 pesää tagliatelle-pastaa runsassuolaisessa vedessä ja säästin keitinveden. Pastaveden kiehuessa pilkoin kunnossa olevat osat sienistä ja paistoin ne pannulla kokoon voissa. Maustoin ne pienillä määrillä sokeria ja suolaa. Raastoin myös parmesaania sen verran, kuin tuntui sopivalta. Pastan ollessa kypsä valutin sen niin, että keitinvettä jäi mukaan vähäsen. Sekoitin mukaan paistetut sienet, toissapäivältä tähteeksi jäänyttä voi-valkoviinikastiketta ehkä kaksi ruokalusikallista, raastetut parmesaanit ja vähän lisää keitinvettä. Sekoitin tasaiseksi, ja valmista tuli. Kylläpäs alkoikin näyttää herkulliselta. Kastiketta tuli varmaan jonkun mielestä vähän liikaa, mutta minun mielestäni juuri sopivasti. Minä tykkään syödä pastan kanssa paljon hyvää kastiketta niin, että melkein on leukakin kastikkeessa. Silloin kun pastanhimo on, tykkään myös syödä pastaa paljon, enkä laimentaa sitä liioilla kasvismäärillä.

Kaadoin koko satsin omalle lautaselleni ja raastoin päälle paljon parmesaania. Kyllä, tykkään syödä pastan kanssa paljon parmesaania. Ja sitten maistamaan:

Oi wau! Olipas parasta ruokaa, mitä olen pitkään aikaan tehnyt. Tosi hyvää. Jes! Tällaista haluan lisää. Paitsi että se loppui. Mitään ei jäänyt tähteeksi. Mitähän huomenna söisin?

(Ai niin joo, ne porkkanatikut. Niitä söin lisäksi, koska niitä nyt sattui olemaan jääkaapissa. Lapsia varten olin pilkkonut.)

Eilisiä risottoa ja uunijuureksia kinkun ja parmesaanin kanssa

Eiliseltä jäi risottoa ja uunijuureksia, mutta ei muuta. Nyt teki mieli syödä lounaaksi niitä kinkun ja parmesaanin kanssa, joten lämmitin mikrossa itselleni annoksen parmesaania ja uunijuureksia. En jaksanut alkaa leikkuulautaa sotkemaan, joten revin käsin kinkkua suoraan paketista suoraan annoksen päälle ja raastoin vielä parmesaania päälle. Hyvin toimi. Voisin syödä toistekin, jos samoja aineksia sattuu joskus toistekin löytymään.