Lihamureketta pakkasesta, rakettispagettia ja raakana paistetut juurekset

Tänään tein tällaisen helpon ja maukkaan aterian. Lämmitin mikrossa pakastettuja lihamurekeviipaleita, jotka olin pakastanut tästä satsista: https://ruokaideat.com/2019/10/09/lihamureketta-ja-paistettuja-perunoita-nyhtopossun-tahteista/

Lisäksi keitin rakettispagettia pakkauksen ohjeen mukaan, valutin ja kaadoin sen päälle lautasella öljyä kostukkeeksi. Veden kiehumista odotellessa kuorin juureksia, ja pilkoin ne ohuiksi tikuiksi. Ne kypsyivät kätevästi pannulla siinä ajassa, minkä raketti spagetti tarvitsi kypsymiseen. Makukin oli oikein hyvä.

Raakana paistetut hunajaiset juurekset
1 pieni lanttu
1 pieni punajuuri
2 isoa porkkanaa
voita paistamiseen
suolaa
reilu 1 tl hunajaa tai maun mukaan
Kuori juurekset. Lanttu kannattaa kuoria huolellisesti niin, että jäljelle ei jää yhtään vihreää (vihreä on kitkerää). Pilko juurekset ohuiksi tikuiksi. Paista isolla paistinpannulla voissa keskilämmöllä välillä käännellen, kunnes juurekset ovat kypsiä (5-10 min). Mausta suolalla ja hunajalla. Voi maustaa myös yrteillä ja pippurilla, jos tykkää.

Graavilohipasta – helppo ja nopea sitruunainen ja kermainen lohipasta graavilohesta

Sattui olemaan ylimääräisinä graavilohta, puoli purkkia tuorejuustoa (josta puolet meni eilen pikasämpylöihin), kermaa, sitruuna ja ruohosipulia. Niistä aineksista tuli tosi hyvä graavilohipasta. Nimestä voisi periaatteessa jättää graavi-sanan poiskin, koska lopputuloksesta en maista, oliko se lohi graavia vai ei-graavia. Joka tapauksessa, tämä oli nyt oikein mainio keino saada käytettyä ylimääräiset graavilohet. Yhtä hyvin tähän voisi käyttää muunkinlaista lohta, kunhan vain suolan maistaa sopivaksi. Tästä graavilohimäärästä liukeni nyt kastikkeeseen juuri sopivasti suolaa, kun taas alun perin liian suolaisen makuinen graavilohi ei enää tässä ruuassa maistunutkaan liian suolaiselta. Tämä nopea graavilohipasta maistui nyt ennen kaikkea ihanan sitruunaiselta ja kermaiselta lohipastalta.

Graavilohen, pastan ja kastikkeen suhdelukuja katsoin täältä: https://www.arla.fi/reseptit/graavilohipasta/ … mutta muuten poikkesin ohjeesta aika paljon.

Graavilohipasta
300 g vaaleaa spagettia tai muuta vaaleaa pastaa (tämän makuiset ruuat mielestäni eivät toimi tummilla tai täysjyväisillä pastoilla)
150-200 g graavilohta (tai muuta ruodotonta nahatonta lohta paloina – käy sekä raaka että kypsä, myös kylmä- tai lämminsavustettu, mutta valmiiksi kypsiä ei kannata kiehauttaa kastikkeessa, vaan sekoittaa mukaan vasta lopussa isoina paloina)
100 g tuorejuustoa (voi tarvittaessa korvata esim. smetanalla, creme fraichella tai kuohukermalla)
1½ dl kuohukermaa
1 sitruunan kuori raastettuna
½ sitruunan mehu
Tarjoiluun:
tuoretta ruohosipulia tai muuta tuoretta yrttiä, jos on (voidaan joko sekoittaa lopussa koko hommaan tai lisätä vasta lautasella)
Keitä pasta kypsäksi suolaisessa vedessä. Itse käytän tähän pastamäärään 2 litraa vettä, johon käytän 20 g merisuolaa eli kukkuraisen ruokalusikallisen. Ota keitinvettä muutama desilitra talteen varmuuden vuoksi, jotta sitä voidaan lisätä, jos pasta näyttää kuivalta (minulla tällä kertaa ei näyttänyt, mutta joskus näyttää).
Pastaa odotellessa sekoita toisessa kattilassa maitotuotteet ja graavilohi (tai muu raaka lohi paloina). Kiehauta. Tarvittaessa hauduta miedolla lämmöllä, kunnes kala on kypsää. Ohuet graavilohisiivut kypsyivät siinä ajassa, mikä meni kiehauttamiseen. Siirrä kattila pois levyltä, ja sekoita mukaan sitruunan kuoriraaste ja sitruunan mehu.
Sekoita keskenään pasta ja kastike. Nauti heti. Lopussa voi halutessa sekoittaa mukaan tuoreita silputtuja yrttejä tai vaihtoehtoisesti lisätä niitä vasta lautasella (niin kuin itse tein, koska osa syöjistä väistelee vihreitä). Tuoreet yrtit kruunaavat kokonaisuuden, mutta on hyvää ilmankin.

Päivitys myöhempänä päivänä:

Tältä annos näytti seuraavana päivänä mikrossa lämmitettynä:

Graavilohipastaa seuraavana päivänä mikrotettuna.

Hyvää oli vielä seuraavanakin päivänä, mutta parhaimmillaan tämä ruoka on tuoreena. Tuoreeltaan oli mehevämpi, sillä yön aikana spagetti imi kastiketta itseensä. Lohipalojenkin maku oli parhaimmillaan vastavalmistettuna, mutta kokonaisuudessaan ruoka oli silti hyvää uudelleenlämmitettynäkin.

Linkkejä muihin tekemiini hyviin pastaruokiin:

Muita tapoja käyttää graavilohta löytyy kirjoituksestani Ylijäänyt graavilohi, kylmäsavulohi ja muu suolattu kuumentamaton kala.

Halloumipyttipannu

Hyppää päivitykseen 16.4.2020

Hyppää reseptiin: Halloumipyttipannu raaoista perunoista (kirjoitettu 17.10.2019), Halloumipyttipannu keitetyistä perunoista (kirjoitettu 16.4.2020)

Jääkaapissa sattui olemaan miehen paistamaa halloumia tähteenä:

Tuli sitten mieleeni, että koitanpa tehdä siitä pyttipannun. Perunoita ei ollut valmiiksi keitettyinä, joten käytin raakoja perunoita, jotka paistoin kypsäksi. Kuorin ja pilkoin perunoita kuutioiksi sen verran kuin mahtuu pannulle suunnilleen yhteen kerrokseen niin, että perunakuutioita ei ole päällekkäin. Kypsensin perunakuutiot pannulla voissa välillä käännellen noin 15 minuuttia, kunnes olivat pinnoiltaan ruskistuneita. Pilkoin halloumit kuutioiksi ja lisäsin ne perunakuutioiden joukkoon lopussa. Ripottelin suolaa mukaan, siirsin pyttipannun pois pannulta ja paistoin pannulla kananmunat molemmin puolin ruskistuneiksi. Lisukkeiksi tuli porkkanatikkuja ja kotimaista vesimelonia.

Halloumipyttipannun maku jäi yllättävän miedoksi. Halloumia oli vajaa 100 grammaa ja perunoita raakapainona yli 500 grammaa, mikä on mielestäni sopiva suhdeluku makkaraa käytettäessä, mutta halloumia käytettäessä olisi selvästikin pitänyt olla suurempi halloumin osuus. Puolelle kilolle perunoita olisi varmaan pitänyt olla halloumia ainakin koko paketillinen, joko 200 g tai 250 g paketillinen. Sellaisenaan paistetun halloumin olen kokenut sopivan hyvin yhteen lohko- ja paistettujen perunoiden kanssa, mutta näköjään tosiaan halloumia olisi hyvä olla aika iso osuus suhteessa perunan määrään.

Paistetun kananmunan kanssa halloumipyttipannu ei sopinut yhteen yhtä hyvin kuin perinteinen makkarapyttipannu sopii. Munan maku hallitsi liikaa silloin, kun suussa oli yhtä aikaa munaa ja halloumipyttipannua. Söin sitten munan ja pyttärin tällä kertaa erikseen, jolloin maistui paremmalta. Tulin myös siihen tulokseen, että halloumipyttipannussa perunoiden olisi parempi olla pienempinä kuutioina, jolloin perunan maukkaan paistopinnan osuus maksimoituisi. Seuraavalla kerralla tekisin halloumipyttipannun näin:

Halloumipyttipannu raaoista perunoista (n. 2 annosta)
noin puoli kiloa kiinteitä perunoita (noin 5 kpl)
1 paketti halloumia (200 g tai 250 g paketti)
paistamiseen voita tai muuta rasvaa
suolaa (ja halutessa muita mausteita)
(halutessa sieniä tai vihanneksia – raakoja tai kypsiä esim. uunikasvisten tähteitä)
(halutessa tuoreita yrttejä esim. minttua, rucolaa tai basilikaa)
Kuori perunat ja leikkaa ne pieniksi kuutioiksi. Pilko myös halloumi kuutioiksi. Paista perunakuutiot isolla paistinpannulla rasvassa keskilämmöllä kypsiksi silloin tällöin käännellen muttei koko ajan käännellen, kunnes pinnat ovat ruskistuneet ja perunat kypsiä, noin 15 minuuttia. Siirrä perunakuutiot pois pannulta. Ruskista pannulla halloumikuutiot, jos halloumikuutiot eivät olleet jo valmiiksi paistettuja (lisää rasvaa tarvittaessa, tässä vaiheessa voi myös paistaa sieniä ja/tai vihanneksia halutessa). Valmiiksi paistetuille halloumikuutioille riittää, että lämpenevät pannulla. Lisää ruskistettujen halloumikuutioiden sekaan perunakuutiot ja suolaa (ja halutessa muita mausteita). Sekoita hyvin ja siirrä pois levyltä. Tarjoa heti. Viimeistele halutessa tuoreilla yrteillä, jos on.

Perunakuutiot, jotka menivät tähän ruokaan (n. 500 g). Seuraavalla kerralla pilkkoisin perunakuutiot vielä pienemmiksi.

Aiempia kirjoituksiani pyttipannusta:

Päivitys 16.4.2020:

Halloumipyttipannu keitetyistä perunoista ja paistetusta halloumista. Lisänä kaali-appelsiiniraastetta ja pakasteherneitä.

Tänään jääkaapissani oli paistettua halloumia ja keitettyjä perunoita, joten tein niistä pyttipannun. Tuli oikein maistuvaa. Keitettyjä perunoita tuli nyt 340 grammaa ja paistettua halloumia 80 grammaa. Keitetyistä perunoista tulikin parempaa halloumipyttipannua kuin raaoista perunoista. Raaoista perunoista tulee yleensä rapeampi pyttipannu, mutta keitetty peruna taas vaikuttaa imevän paremmin itseensä makuja. Viime aikoina olen oppinut keitetyistä perunoista myös, että keitetyt perunat kannattaa lisätä kylmään, ei kuumaan rasvaan. Kylmään rasvaan lisätyt keitetyt perunat näyttävät menettävän sen tunkkaisen eilismaun paistamisen aikana paremmin kuin kuumaan rasvaan lisätyt. Veikkaan syynä olevan perunan entsyymit, jotka hajottavat tärkkelystä sokereiksi jossain n. 60-70 Celsius-asteen lämpötilassa.

Halloumipyttipannu keitetyistä perunoista ja kypsennetystä halloumista (n. 2 annosta)
300-350 g keitettyjä jäähtyneitä perunoita ilman kuoria
80 grammaa paistettua halloumia
paistamiseen 1-2 rkl voita tai muuta rasvaa
suolaa
(Muunnokset kuten edellä reseptissä Halloumipyttipannu raaoista perunoista)
Pilko perunat ja halloumit kuutioiksi. Laita isolle paistinpannulle voita (tai muuta rasvaa). Kun voi alkaa sulaa, levitä se pannulle ja lisää perunakuutiot. Kuumenna sekoittamatta, kunnes perunoiden alapinnat vaikuttavat ruskistuneilta. Sekoita perunat nopeasti niin, että nyt eri puolet pääsevät koskemaan pannuun kuumaan pintaan. Paista sekoittamatta hieman keskilämpöä kuumemmalla (keittolevyn säätö 2/3) pari minuuttia, kunnes alapinnat ovat ruskistuneet. Sekoita taas niin, että taas eri puolet pääsevät koskemaan pannun kuumaan pintaan. Paista taas pari minuuttia sekoittamatta, sitten nopea sekoitus. Jatka samalla tavalla, kunnes perunoissa näyttää olevan ruskistuspintaa suurin piirtein joka puolella, mutta perunat eivät ole vielä alkaneet palaa. Kun perunat näyttävät olevan valmiita, ripottele niihin suolaa ja sekoita.
Lisää kypsät halloumikuutiot. Kääntele, kunnes halloumikuutiot ovat lämpimiä. Tarjoa heti.

Halloumit, jotka menivät tämänkertaiseen pyttipannuun.

Kolmannen ruskistus-sekoittamissyklin jälkeen.

Keitetyt perunat olivat peräisin toissapäiväiseltä aterialta, jossa oli karitsan jauhelihapihvejä, valkosipuli-jogurttikastiketta, keitettyjä perunoita ja paahdettua kesäkurpitsaa. Kaali-ananasraaste oli toissapäivältä.

Paistettua lohta, voi-siiderikastiketta, riisiä ja uunikasviksia

Tämä oli oikein loisteliaan hyvää. Lohet on paistettu pannulla voissa, riisit ovat pikariisiä ja kasvispalat on kypsennetty uunissa voisula-hunajaseoksella siveltyinä 40 minuuttia. Tässä ateriassa se kaikista kirkkain tähti on kuitenkin se kastike, joka tehtiin näin:

Voi-siiderikastike
1 sipuli
2 dl kuivaa siideriä (tai sama määrä valkoviiniä, jolloin nimeksi vaihtuu voi-valkoviinikastike)
1 dl vettä
½ dl smetanaa (50 g)
150 g voita
ripaukset suolaa ja valkopippuria
Kuori sipuli, hienonna se. Kiehauta siideri, lisää sipulisilppu ja vesi. Keitä kasaan, kunnes jäljellä on noin puoli desilitraa. Siivilöi. Kaada siivilän läpi mennyt neste sipulittomaan kattilaan. Lisää smetana ja kiehauta. Ota kattila pois levyltä. Vatkaa kierrevispilällä kylmä voi pieninä kuutioina vähän kerrallaan joukkoon niin, että voita lisätään vasta silloin, kun edellisiä voikuutioita ei enää näy. Mausta.

Tämän kastikkeen ohje oli alun perin nimellä Voi-valkoviinikastike Yhteishyvän sivuilla reseptissä Lohiperhoset ja voi-valkoviinikastike: https://yhteishyva.fi/reseptit/lohiperhoset-ja-voi-valkoviinikastike/recipe-4629

Tekemisen myötä olen muokannut reseptin oman makuni mukaiseksi. Alkuperäisen reseptin ½ dl etikkaa antaa minun makuuni liian etikkaisen maun, joten olen korvannut sen lisämäärällä siideriä tai valkoviiniä, kumpaa nyt sattuu olemaan. Kerman olen korvannut smetanalla siksi, koska smetanalla tulee paksumpaa ja sitä jääkaapissani on aina, toisin kuin kermaa. Tämä resepti on todettu toimivaksi sekä siiderillä että valkoviinillä, enkä itse huomaa lopputuloksen mausta eroa, kumpaa tähän on käytetty. Lopputulos maistuu mielestäni sellaiselta mukavalta ja ylelliseltä voiemulsiokastikkeelta, jossa on vähän jotain hapokkuutta mukana, enkä tunnista sen hapokkuuden lähdettä mausta.

Jauhelihakeitto

Tekaisin jauhelihakeittoa porukalle ruuaksi. Yritin tehdä sen sellaiseksi, että se maistuu vauvasta vaariin, joten tein sen näin:

Jauhelihakeitto
10 perunaa
1½ litraa lihalientä
1 laakerinlehti
400 g sika-nautajauhelihaa
1 sipuli (meni lisäksi ihan pieni määrä viipaloidun punasipulin loppuja, jotka olivat jääneet edellispäivän lämppäreiden teosta)
200 g porkkanaa (voi myös korvata osan muilla juureksilla kuten lanttu, palsternakka, selleri tai pakastekeittojuurespussi, jos tykkää)
suolaa maun mukaan (liemeni oli suolatonta, joten laitoin tähän suolaa 4 tl, joka oli hyvin varovasti, ettei ole kenellekään syöjistä liian suolainen)
Tarjolle lisäsuolaa + tuoretta persiljaa (jota kasvoi vielä pihalla)
Kuori perunat. Pilko ne pieniksi kuutioiksi (helpottaa lasten pienellä lusikalla syömistä, kun samaan pikkulusikkaan mahtuu muutakin kerralla kuin vain perunaa). Laita perunat kattilaan ja lisää päälle kylmä liemi ja laakerinlehti. Kiehauta, madalla lämpöä ja keitä kannen alla kypsiksi.
Kiehumista odotellessa kuori ja pilko porkkanat. Lisää ne liemeen sitten, kun kaikki porkkanat on pilkottu. Perunoiden ja porkkanoiden kypsymistä odotellessa silppua sipuli niin hienoksi kuin pystyt, ettei lapsilla mene koko ruoka-aika näkyvien sipulipalojen poisnyppimiseen.
Ruskista jauheliha voissa (tai muussa rasvassa tai ilman). Lisää sipulisilppu ja paista sekoitellen läpikuultavaksi. Sekoita jauhelihaseos rasvoineen keiton joukkoon. Anna hautua, kunnes perunat ja porkkanat ovat kypsiä. Maista suolaisuus sopivaksi.

Itse näen perunaa sisältävissä keitoissa olennaisena sen, että laitan perunat kylmään veteen, en kuumaan. Koen, että perunan maku ja suutuntumat ovat paremmat, jos ne aloittaa kylmästä eikä kuumasta vedestä. 3-vuotias lapseni on jossain vaiheessa tullut siihen käsitykseen, että hän ei tykkää perunoista, mutta tätä keittoa maistaessaan hän totesi yllättyneenä: ”äiti, peruna ei ole pahaa, se on hyvää!”

Tätä keittoa riitti mukavasti kolmeksi päiväksi ilman, että ehdin kyllästyä. Sen kanssa syötävät leivät tosin vaihdoin joka kerta.