Tänään luokseni oli tulossa vieraita, ja halusin leipoa heille jotain makeaa. Heille piti olla gluteenitonta, jollaisia hyviä makeita kakun tapaisia en osaa liian montaa tehdä. Lopulta tuli mieleeni, että haluan tehdä juustokakun ja sen voi tehdä gluteenittomasti aineksista, mitä kotonani jo oli. Mantelit, voi, sokeri, tuorejuusto, smetana, tomusokeri, sitruunan kuori, liivate ja mustikkahillo olivat nyt kaikki, mitä tarvitsin tämän juustokakun tekemiseen ja niitä kaikkia minulla oli, joten tuumasta toimeen.

Pohjaan käytin inspiraationa Suklaakirjasta löytyvän suklaapiirakan hyväksihavaittua ohjetta, jossa pohja tehdään jauhetuista parapähkinöistä, voista ja sokerista (kirjan ohjeessa 225 grammaa parapähkinöitä, 4 rkl sokeria, 4 tl voita – itse olen todennut paremmaksi käyttää voita tuohon määrään 4 rkl eikä 4 tl). Minulla ei nyt sattunut olemaan muita pähkinöitä kuin manteleita, joten käytin niitä. Googlen perusteella moni muukin käyttää mantelia juustokakun pohjaan. Jauhoin tehosekoittimella 200 gramman pussin manteleita:

Tässä vaiheessa tuli mieleeni, että haluan ehdottomasti siivilöidä tuon mantelirouhelman. En tykkää juustokakun pohjassa isoista palasista enkä kitkeristä mantelinkuorista. Tiheän siivilän läpi painelemalla jäljelle jäi vain hienoa kuoretonta jauhoa:

Ensimmäinen kuva vasemmalta: mantelijauhelma suoraan tehosekoittimesta lautaselle siirrettynä. Keskimmäinen kuva: tiheän siivilän läpi menneet mantelijauheet. Ensimmäinen kuva oikealta: siivilän läpi jäänyt karkeampi mantelirouhe, jonka siirsin ilmatiiviseen purkkiin odottamaan jotain muuta käyttöä.

Punnitsin, että hienointa mantelijauhetta tuli 80 grammaa. Katsoin kuitenkin silmämääräisesti, että se oli tarpeeksi peittämään irtopohjavuoan pohjan. Heitin sitten arviolta voin ja sokerin määrät niin, että voita sulatin nyt 38 grammaa ja sokeria laitoin 2 rkl. Sekoitin yhteen voisulan, mantelijauheen ja sokerin, ja painelin seoksen leivinpaperoidun irtopohjavuoan pohjalle. Paistoin 200-asteisen uunin keskitasolla 9 min, kunnes näkyi jotain ruskistusta. Tässä vaiheessa en onnistunut löytämään patakintaita, joten tuli varmaan ylimääräistä paistoaikaa vielä 1-2 min. Alla olevissa kuvissa vasemmalla pohja ennen paistamista ja oikeanpuolimmaisessa paiston jälkeen:

Paiston jälkeen olin havaitsevinani vähän palaneen hajua ilmassa, mutta syöntivaiheessa paistoaste osoittautui sopivaksi.

Täytteen tein tällä ohjeella ja nyt huomaan, että suolan unohdin laittaa: https://glutenfreeonashoestring.com/no-bake-cheesecake-recipe/

Sivuston https://convertrecipe.com laskurilomakkeen mukaan meikäläisissä mittayksiköissä resepti menee näin:

For the filling

⅔ dl (59 ml) lukewarm water

1 2/3 teaspoons (5 g) unflavored powdered gelatin

2 230-g packages (450 g total) cream cheese, at room temperature

2 ⅓ dl (227 g) sour cream, at room temperature

2 ⅓ dl (115 g) confectioners’ sugar

1/8 teaspoon kosher salt

1 1/2 teaspoons pure vanilla extract

Seeds from one-half of a vanilla bean (optional)

Olisin tehnyt prikulleen tuon ohjeen mukaan, jos minulla olisi nyt ollut vaniljauutetta tai vaniljatankoja, mutta nyt oli loppu. Sen sijaan huomasin jääkaapissani avatun sitruunanpuolikkaan, joten raastoin siitä kuorta sen verran kun pystyin, mitä nyt tuli 5 grammaa. Suolan tosiaan unohdin, mutta olisi se ollut varmaan parempi laittaa.

Tuon sivuston ohjeessa ei ollut mukana kunnon leikattavaa kiillettä, mutta minä halusin sellaisen. Kiilteeseen sopivia aineksia minulla ei nyt ollut muuta kuin mustikkahilloa, joten päätin käyttää sitä. En löytänyt suomeksi enkä englanniksi netistä ohjetta, paljonko hilloa pitäisi laittaa kiilteeseen, joten kokeilin soveltaa itse. Makujen maailma Leivonta -keittokirjan mukaan tuon kokoisen kakun kiilteeseen tarvitsee nestettä 2 dl, joten kokeilin nyt laittaa 1.5 dl mustikkahilloa ja ½ dl vettä. Liivatetta minulla oli vain jauheena, enkä isoina lehtinä sitä kaipaakaan. Arvioin tarvittavan liivatemäärän nyt näppituntumalla ja laitoin lopulta 3/4 tl. Lopputuloksen hyytyneestä rakenteesta näin, että arvio oli mennyt kohdalleen.

Koko juustokakun ohjeeksi summaisin nyt itselleni tällaisen:

Juustokakku aineksista mitä oli (gluteeniton, kananmunaton)

Pohja:

200 grammaa manteleita

40 grammaa voita

2 rkl sokeria

Täyte:

½ dl vettä + 5 grammaa liivatejauhetta

400 g tuorejuustoa (eli 2 200 gramman purkkia)

2 purkkia smetanaa (à 120 g)

120 grammaa tomusokeria

5 g raastettua sitruunan kuorta

1/8 teelusikkaa suolaa (unohtui, mutta seuraavalla kerralla kyllä laittaisin)

Kiille:

1½ dl mustikkahilloa

½ dl vettä

3/4 tl liivatejauhetta

Jauha mantelit tehosekoittimessa ja painele hienon siivilän läpi. Sulata voi mikrossa ja sekoita se ja sokeri siivilän läpi menneisiin hienoihin mantelijauheisiin (säästä karkeat mantelirouheet muuhun). Painele seos leivinpaperoidun irtopohjavuoan pohjalle ja paista 200-asteisen uunin keskitasolla 5-10 min, kunnes pohja on saanut vähän väriä.

Tee täyte. Laita pieneen kattilaan puolisen desilitraa lämmintä vettä (vaikka mikrossa lämmitettyä, suurin piirtein kädenlämpöinen ok). Ripottele päälle liivatejauhe. Vispilöi sekaisin ja anna turvota muutama minuutti. Laita kattila liedelle ja säädä liesi pienimmälle ei-nollalle. Kuumenna, kunnes liivatejauhe on liuennut ja seos nestemäistä. Siirrä seos jäähtymään.

Vatkaa kulhossa sähkövatkaimella tuorejuusto ja smetana notkeaksi seokseksi. Lisää liivateseos ja vatkaa tasaiseksi. Lisää tomusokeri, sitruunan kuori ja suola. Vatkaa tasaiseksi. Siirrä seos irtopohjavuokaan jäähtyneen pohjan päälle ja tasoita lastalla sen verran kuin jaksat. Siirrä jääkaappiin.

Tee kiille. Mittaa siihen samaan tyhjennettyyn liivateseoskattilaan mustikkahillo, vesi ja sokeri. Kuumenna matalalla lämmöllä, kunnes seos on juoksevaa. Kaada täytteen päälle ja tasoita sen verran kuin jaksat. (Päivitys pari päivää myöhemmin: Parempi ensin liuottaa liivatejauheet pelkkään veteen samalla lailla kuin täytteessä niin, että näkee liivatejauheen varmasti liuenneen, ja vasta sitten kannattaa lisätä mustikkahillo.) Hyydytä jääkaapissa vähintään neljä tuntia. Maku yleensä paranee, jos malttaa odottaa yönkin yli.

Kun vihdoin oli valmista, leikkasin paloja itselleni, perheelleni ja vierailleni. Rakenne oli oikein onnistunut. Maku oli sellainen, että siinä selvästi huomasin hapanmaitotuotteen maun erona siihen, kun yleensä käytän juustokakkuihin kuohukermaa (jota ei nyt sattunut olemaan) enkä smetanaa niin kuin nyt. Kaipasin juustokakkuun lisää makeutta, joten tartuin punalaputettuna ostettuun vaahterasiirappipurkkiin ja kaadoin sitä annokseni päälle. Sitten alkoikin maistua jo todella hyvältä, wau! Muut syöjät tykkäsivät kovasti, enemmän kuin minä itse, mutta olen minä paljon huonommankin makuisia juustokakkuja elämäni aikana syönyt, ja tämänkin aion kyllä ennemmin tai myöhemmin hotkia loppuun asti, jos sitä vielä vieraiden lähdettyä jää jäljelle.

Makumaailma tässä juustokakussa oli nyt aika mieto. Mantelisen pohjan maku oli aika neutraali, ja sen osuus makukokonaisuudessa oli hyvin vähäinen. Seuraavalla kerralla voisin laittaa siihen enemmän sokeria. Täytteeseen laittaisin seuraavalla kerralla myös vaniljaa jossakin muodossa, ja pitääkin sitä muistaa ostaa, jottei se olisi seuraavallakin jälkkärihimotuskerralla loppu. Täytteeseen laittaisin seuraavalla kerralla myös lisää sokeria, mutta kaikki syöjät eivät vaikuttaneet sitä kaipaavan, joten lienee makuasia. Vaahterasiirappi lisänä sinänsä auttaa kutakin samaan sellaisen makeuden kuin haluaa. Kiilteenkin maku kokonaisuudessa jäi aika miedoksi, eikä sitä juuri huomannut. Mutta juustokakuilla on tapana parantua maussaan seuraavaan päivään mennessä, joten katsotaan, miltä maistuu sitten huomenna.

Joka tapauksessa, tämä on mielestäni hyvinkin kehityskelpoinen resepti juustokakulle. Rakenneasiat ovat jo kunnossa, ja maun suhteen tarvitsee tehdä vain pientä viilaamista, ennen kuin juuri minä pidän lopputulosta täydellisenä.

Päivitys pari päivää myöhemmin:

Kaikki juustokakku on syöty pois. Yön yli jääkaapissa ollut juustokakku oli mielestäni muuttunut maultaan ihanaksi, enkä enää kaivannut siihen lisää makeutusta. Sokeri oli vasta yön yli seisomisen jälkeen jotenkin kunnolla makeuttanut kokonaisuuden. Tuon makuista olisin voinut syödä paljon enemmänkin, jos sitä olisi riittänyt, mutta tällä kertaa tällä porukalla loppui kesken.

Kuitenkin liivatejauheen kanssa oli mennyt jotain pieleen: juustokakkua syödessäni huomasin välillä pureskelevani pienenpieniä hyytelöpalasia, jotka eivät maistuneet miltään. Ne tuntuivat sen kokoisilta niin kuin liivatejauhehippusia olisi jäänyt liukenematta koko hommaan, ja hyytyneet sitten yksinään pieniksi hyytelöpisteiksi. Outoa, että en huomannut samaa ilmiötä vielä samana päivänä syödessä, vaikka silloin söin enemmän. Juustokakku oli osan aikaa jääkaapista ilman kelmua, joten kuivuminen ehkä teki liivatejutuille jotain tepposia? Liivatteella hyydytetyissä kiilteissä olen ennenkin huomannut kuivumisen myötä epätoivottua pureskeltavuutta. Ehkä minun kannattaisi jatkossa käyttää ei-piansyötävissä kiilteissä hyytelösokeria tai pektiinia, tai ainakin kokeilla käyttää. Ei tuo nyt iso juttu ollut nuo pikkuruiset hyytelöpalaset seassa eikä kukaan niistä valittanut, mutta ehkä olisi kuitenkin parempi, jos niitä jatkossa ei olisi.

Kun katsoin juustokakkupalasta lautasellani tarkemmin, näinkin pieniä värittömiä hyytelöpalasia. Ne olivat heti kiilteen alla täytteen seassa. Epäilen, että ne ehkä olivat jotenkin valuneet kiilteestä täytteeseen ja hyytyneet vasta siellä. Mustikkakiilteen väri oli sellainen, että siitä oli mahdotonta tekovaiheessa nähdä, olivatko liivatejauheet liuenneet vai ei. Nyt vaikuttaa siltä, että eivät olleet liuenneet. Täytteen sekaan valuminen olisi varmaan ollut mahdotonta, jos täyte olisi kunnolla hyytynyt ennen kiilteen lisäämistä, mutta joo en vain sillä kertaa jaksanut odottaa ja ymmärrän hyvin itseäni. Joka tapauksessa, seuraavalla kerralla kiillettä tehdessäni taidan käyttää liivatejauheen sijaan hyytelösokeria tai pektiiniä. Kumpikin säilyy kotona pitkään niin kuin liivatejauhekin, joten ei ongelmaa siinä.