Venäläinen kaalilaatikko

Tuli vastaan Soppa365-sivustolla venäläisen kaalilaatikon resepti, joka vaikutti mielenkiintoiselta. Aineksetkin minulla oli jo valmiiksi kotona: kaali, jauheliha, tomaattimurska, smetana, suolakurkku, valkosipuli, siirappi, sipuli, lihaliemi… vain rikotut ohrasuurimot minulta puuttuivat, mutta korvasin ne puuroriisillä, niin kuin kaalilaatikoissa yleensä voi 1:1-korvauksen tehdä. Kyseessä oli helppo kaalilaatikko siinä mielessä, että kaalia ei tarvinnut paistaa eikä keittää ensin, vaan kaali laitettiin uuniin raakana. Tämä venäläisen kaalilaatikon resepti on hyvin samankaltainen kuin gruusialainen kaalilaatikko, mutta pienillä eroavaisuuksilla: tähän ei tule juustoraastetta päälle, tomaattisoseen sijaan tulee tomaattimurskaa, creme fraichen sijaan on smetanaa, tähän ei tule Provencen yrttiseosta, kun taas tähän tulee lihalientä ja ohraa/riisiä. Gruusialaisen kaalilaatikon resepti löytyy K-ruoka.fi-sivustolta: https://www.k-ruoka.fi/reseptit/gruusialainen-kaalilaatikko

Noudatin Soppa365:n venäläisen kaalilaatikon ohjetta siis muuten, mutta korvasin rikotut ohrasuurimot puuroriisillä. Maku oli kuitenkin vain ihan ok, enkä tekisi uudelleen. Maistui siltä niin kuin sellainen vähän hapokas kaalisalaatti olisi lämmitetty, sekoitettu bolognesekastikkeen kanssa ja lisätty paljon valkosipulia. Valkosipulin kynsiä tuli siis neljä kappaletta tähän koko määrään, ja valkosipuli tuoksui/haisi voimakkaasti koko kypsennyksen ajan sekä myös kypsennyksen jälkeen. Itse tykkään paljon enemmän perinteisestä suomalaisesta kaalilaatikosta, joka maistuu lähinnä makealta, umamilta ja meiramilta lihasattumilla – ja juuri sellaisena siitä pidän. Tämä venäläinen kaalilaatikko oli jotenkin ”liikaa makuja tottumattomalle” minun makuuni. Minun makuhermoilleni siis valkosipulia oli liikaa ja kaalilaatikoksi tämä oli mielestäni liian epämakea. En ole yleensäkään happamien makujen ystävä vaan enemmän makeiden, joten siksi perinteinen makean puoleinen siirapin makuinen kaalilaatikko on minun juttuni. Joku vähemmän makeasta pitävä happamampien makujen ystävä saattaisi taas tykätä enemmän tästä venäläisestä kaalilaatikosta.

Resepti suosikkikaalilaatikkooni eli perinteinen suomalainen kaalilaatikko mauilla lihaliemi, siirappi, meirami: https://ruokaideat.com/2019/05/28/kaalilaatikkoa/

Tämän venäläisen kaalilaatikon loput aion laittaa pakkaseen annoksina niin kuin yleensä teen tavallisellekin kaalilaatikolle. Oli nimittäin hyvää tai ei, kilosta kaalia tehty laatikkoruoka on tässä taloudessa liikaa samalla viikolla syötäväksi. Jos tämä venäläinenkin kaalilaatikko on kylmänä kiinteää helposti paloiksileikattavaa, pakastan sen paloina leivinpaperoidussa uunivuoassa samalla tavalla kuin perinteisenkin kaalilaatikon. Jos taas se ei ole kylmänä kiinteää, lusikoin vain sitä puolen litran pakastusrasioihin sen verran kuin oletan kerta-annoksen olevan.

1 kg kaalia, joka meni tähän venäläiseen kaalilaatikkoon.

Venäläinen kaalilaatikko menossa uuniin.

Muita laatikkoruokia:

Kaalilaatikkoon sopii hyvin kotitekoinen lihaliemi.

Päivitys seuraavana päivänä:

Pakastin loput kaalilaatikot leivinpaperoiduissa uunivuoissa annospaloina, ja jäätymisen jälkeen siirsin ne pakastuspusseihin pakastimeen:

Kaalilaatikon palaset menossa pakkaseen.

Päivitys 26.1.2020:

Lämmitin tänään annoksen tätä venäläistä kaalilaatikkoa pakkasesta ja söin sen. Oli makeutunut niin kuin tavallinen kaalilaatikkokin. Valkosipulin maku ei tuntunut enää yhtä hyökkäävältä kuin alun perin. Nyt antaisin lausunnon ”ihan hyvä”. Kuitenkin edelleen tykkään enemmän suomalaisesta kaalilaatikosta. Tämä venäläinenkin versio tulee kyllä silti syödyksi pakkasesta ajan mittaan.

Valkoinen pizza nyhtöpossun jämistä

Oli jäljellä nyhtöpossua sen verran, että se olisi sopiva määrä pellilliseen pizzaa. Nyt oli tomaattituotteet loppu kaikkien mentyä eiliseen nyhtöpossulasagnetteen, joten tuli mieleen tehdä valkoinen pizza. Valkoiseen pizzaan yleensä laitetaan kastikkeeksi creme fraichea, mutta minulla ei ollut sitäkään. Smetanaa oli, joten korvasin sillä.

Tein pizzapohjan samalla tavalla kuin yleensäkin. Blogiaikoinani olen tehnyt sillä pohjalla ainakin lihapulla-pekonipizzaa, portobello-aurajuustopizzaa ja poropizzaa. Kohonneen pizzapohjan levitin voidellulle uunipellille niin kuin yleensäkin, mutta tomaattikastikkeen sijaan levitin pohjan päälle kaksi purkkia smetanaa. Päälle laitoin säikeiksirevittyä nyhtöpossua, suolaa ja parmesaania. Moni tekee valkoisen pizzan ilmankin juustoa, mutta itse halusin nyt tähän käyttää parmesaania, joka on hyvää ja sitä sattui olemaan avattuna. Paiston jälkeen valuttelin vielä kauttaaltaan päälle öljyä, niin kuin tässä Valion valkoisen pizzan ohjeessa neuvottin tekemään.

Tuli superhyvää! Smetana sopi tähän aivan mahtavan hyvin. Smetanasta tuli ihana paksu suutuntuma ja raikas täyteläinen maku. Nyhtöpossu, jonka katsominenkin jo kyllästytti, sai uutta eloa tästä ruuasta. Jo tympivästä nyhtöpossusta tuli kuin tulikin vielä yksi herkullinen ruoka, JES!

Lisäksi tein pakastevihanneksia mikrossa pakkauksen ohjeen mukaan. Eli 250 grammaa kulhoon, 5 min mikrossa täydellä teholla puolivälissä sekoittaen.

Valkoinen pizza
Pohja:
5 dl vehnäjauhoja
2 dl vettä
1 tl suolaa
1 pussi kuivahiivaa tai 25 g tuorehiivaa (puolet 50 gramman paketista)
50 g sulatettua voita
Kastike:
2 purkkia (à 120 g) smetanaa tai creme fraichea (joissakin ohjeissa kastikkeena käytetään turkkilaista jogurttia, kermaviiliä tai tuorejuustoa – niitäkin voisin joskus tähän kokeilla)
Täytteet:
tällä kertaa 150 grammaa nyhtöpossua, suolaa ja 110 grammaa parmesaania, mutta vain mielikuvitus on rajana – ainakin kaikki mikä sopii leivän päälle, todennäköisesti sopii tähänkin. Yksi hyvä tunnettu yhdistelmä tähän on pekoni ja punasipuli.
Päälle:
öljyä (voi olla mitä öljyä löytyy ja mistä tykkää, tai voi käyttää halutessa myös voisulaa)
Jos käytät tuorehiivaa, lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja liuota tuorehiiva siihen. Jos käytät kuivahiivaa, lämmitä vesi 42-asteiseksi (kädenlämpöä kuumempi mutta ei kättä polttava) ja sekoita kuivahiiva jauhoihin. Sekoita suola jauhoihin tai veteen, kunhan jompaan kumpaan. Sekoita keskenään jauhot ja vesi. Jos seos vaikuttaa kuivalta, voi sekoittaa mukaan vähän lisääkin vettä. Sekoita mukaan voisula sen lämpöisenä, että se ei polta sormia. Vaivaa taikina kimmoisaksi. Jätä peitettynä kohoamaan noin puoleksi tunniksi.
Levitä kohonnut taikina voidellulle uunipellille. Levitä päälle smetana/cremefraiche/turkkilainenjogurtti/kermaviili/tuorejuusto. Ripottele tai asettele päälle täytteet. Nyhtöpossua käytettäessä ripottelin päälle ensin nyhtöpossusäikeet, sitten suolaa, ja sen jälkeen ripottelin päälle parmesaania. Paista 250-asteisen uunin ylätasolla 10-15 minuuttia, kunnes reunat ovat saaneet väriä ja pohjasta on kypsä. Minulla sopiva paistoaika oli nyt 12 minuuttia. Uunistaoton jälkeen valuttele öljyä kauttaaltaan päälle. Öljyn lisäksi sopii päälle tuoreet hyvät yrtit kuten rucola ja basilika. Joissakin ohjeissa myös lisätään parmesaanilastuja tai ilmakuivattua kinkkua tai kylmäsavulohta päälle paistamisen jälkeen.

Pizzapohjan päällä smetanaa ja nyhtöpossua.

Paistamisen jälkeen, kun on öljyä valuteltu päälle.

Muita suosimiani tapoja tähteeksijääneiden lihojen käyttämiseen löytyy kirjoituksestani Tähteiden jatkojalostus: kypsät lihat, kanat ja kalat.

Possu-riisilaatikko tähteistä

Eilen söimme riisiä ja nyhtöpossua. Kuten kyseisessä postauksessa kirjoitin, keitin riisiä eilen tarkoituksella ison määrän seuraavan päivän laatikkoruokaa varten. Tänään sitten tein sen laatikkoruoan. Siihen meni loput keitetyt riisit, nyhtöpossua (joka oli savustettu, mutta sitä ei huomaa tämän laatikon lopputuloksesta), lihamurekkeen paistoliemet rasvoineen, smetanapurkin loput, paistettua sipulia ja munamaitoa. Lisukkeena söin uunijuureksia, jotka olivat miehen tekemiä eiliseltä.

Possu-riisilaatikosta tuli miedon makuinen, josta lapset tykkäsivät. Maku muistuttaa mielestäni hyvin paljon makaronilaatikkoa, eli pehmeän makuista vaaleaa viljaa munamaidossa lihasattumilla. Itse kaipaisin lopputulokseen ehkä lisää umamia ja/tai rasvaisuutta, mutta se on makuasia ja niitähän voi lisätä lautasellekin esim. soijakastikkeen ja öljyn muodossa, ja lapset tosiaan tykkäsivät ihan tällaisenaan. Rakenteesta tuli onnistunut eli kiinteä laatikkoruoka, jota on kätevä pakastaa annospaloina. Tästä ruuasta tiedän, että tätä voin kiireisessä arjessa sulattaa lapsille annokset ja olla varma, että he syövät väistelemättä. Kirjoitan ohjeen tänne talteen sellaisena kuin sen tein, ja kirjoitan siihen sulkuihin tuunausohjeet vahvempaa makua kaipaaville.

Possu-riisilaatikko (ohjeen voi myös esim. puolittaa tarvittaessa)
1400 g keitettyä riisiä (17.5 dl – tai keitä 500 g / 6 dl riisiä kypsäksi)
500 g nyhtöpossua tai muuta kypsää/ylikypsää porsaanlihaa (tai muun eläimen lihaa, mutta silloin vaihda myös ruuan nimi – voi myös paistaa 600 g lihaa kypsäksi ja jatkaa siitä. Voi käyttää myös jauhelihaa ja/tai lihajalosteita.)
2 sipulia
1 litra täysmaitoa (tai muuta maitoa – mutta silloin lisäisin enemmän muuta rasvaa)
3 kananmunaa
suolaa maun mukaan (itse laitoin munamaitoon 3/4 tl ja lihan sekaan 1 tl)
umamin lähteitä maun mukaan: tällä kertaa 100 g lihamurekkeen paistolientä – voisi laittaa enemmänkin esim. 200 g ja sen voisi korvata myös muulla umamipitoisella liemellä esim. vahva liha- tai kanaliemi
rasvan lähteitä maun mukaan: tällä kertaa 90 g smetanaa – voisi laittaa enemmänkin esim. 2 purkillista (yht. 240 g) ja sen voisi korvata myös esim. kermalla tai laittamalla pinnalle voinokareita tai öljyä
(halutessa juustoraastetta sekaan ja/tai pinnalle)
(halutessa mausteita: esim. valkosipulia, paprikajauhetta, soijakastiketta, tuoretta inkivääriä, yrttejä, sitruunan/limen/appelsiinin kuorta)
(tarjoiluun halutessa esim. soijakastiketta, kalakastiketta, öljyä, sweet chili -kastiketta, ketsuppia, sinappia, tuoreita yrttejä, sitruuna- tai limemehua)
Pilko kypsä liha suupaloiksi. Sekoita siihen tarvittaessa mausteita. Itse sekoitan tässä vaiheessa puoleen kiloon lihaa 1 tl suolaa, jos liha ei jo maistu suolatulta.
Silppua sipulit. Kuullota ne läpikuultaviksi esim. voissa tai muussa rasvassa. Siirrä jäähtymään.
Sekoita keskenään kypsä riisi, kypsät lihapalat ja sipulit (ja halutessa juustoraastetta). Levitä seos voideltuun riittävän suureen uunivuokaan.
Sekoita keskenään maito, kananmunat ja suola (itse lisään tähän määrään suolaa 3/4 tl). (Voi lisätä halutessa muitakin mausteita.) Jos käytät hyytelöitynyttä lientä, sulata se mikrossa. Sekoita munamaitoon liemi. Sekoita mukaan myös smetana/kerma, jos käytät sitä. Sekoita tasaiseksi esim. kierrevispilällä.
Kaada munamaitoseos riisiseoksen päälle. (Tässä vaiheessa voi halutessa lisätä pinnalle esim. juustoraastetta/voinokareita/öljyä.) Kypsennä 200-asteisen uunin alatasolla, kunnes pinta on ruskistunut ja munamaito hyytynyt. Minulla siinä kesti 1 tunti.

Toisen lihamurekevuoallisen paistoliemien loput kupissa.

Maito, kananmunat ja suola sekoitettuna tyhjennetyssä riisikattilassa.

Munamaidon sekoittamista tasaiseksi kierrevispilällä.

Possu-riisilaatikko uunistaoton jälkeen.

Possu-riisivlaatikko sivuprofiilista vetäytymisen jälkeen.

Tähteeksijääneet possu-riisilaatikot pakastin. Leikkasin ne paloiksi, ja laitoin ne kahteen isoon leivinpaperoituun uunivuokaan niin, että palat eivät koske toisiinsa. Riisipohjaisten laatikoiden kanssa on myös olennaista pakastuksessa se, että se ruskistunut puoli on alaspäin. Olen joutunut kantapään kautta oppimaan, että riisilaatikko voi olla hyvin vaikea saada jäisenä irti leivinpaperista, jos ruskistunut puoli on ylöspäin ja ei-ruskistunut puoli kiinni leivinpaperissa.

Päivitys myöhempänä päivänä:

Jäätyneet possu-riisilaatikon palaset siirrettyinä pakastuspusseihin, jotka menivät kuvanoton jälkeen pakkaseen säilytykseen.

Aiemmin olen tehnyt laatikkoruoan riisistä ja kanasta: https://ruokaideat.com/2019/05/31/kana-riisilaatikkoa-ja-kurkkuviipaleita/

Päivitys 12.12.2019

Alla kuva annoksestani, jossa on pakastimesta lämmitettyä possu-riisilaatikkoa ja salaattia. Hyvin toimi myös pakastamisen jälkeen.

Nyhtöpossutacot

Eilen tein nyhtöpossua. Kuten kyseisessä postauksessa kirjoitin, suurin osa jäljellejääneestä nyhtöpossusta meni pakkaseen. Jääkaappiin jääneistä tehtiin tacoja. Oli tosi hyvää. Kun tacokuoret ja liha olivat valmiina, ei tarvinnut nähdä isoa vaivaa. Tacokastike puuttui, joten sen tein itse. Tein samalla reseptillä, jolla olen tehnyt ennenkin ja havainnut sen hyväksi. Siinä on mielestäni hyvät texmex-maut, jotka riittävät nostamaan kokonaisuuden texmexmakuiseksi, vaikka liha ei olisikaan texmex-maustettu, niin kuin se tässä tapauksessa ei ole. Kotitekoinen tacokastikkeeni perustuu tähän reseptiin: https://www.allrecipes.com/recipe/240291/homemade-taco-sauce/

Tacokastike
400 g tomaattimurskaa
1½ dl vettä
2 rkl omenaviinietikkaa (tai valkoviinietikkaa niin kuin alkuperäisessä ohjeessa – minulla yleensä ei ole sitä, joten käytän omenaviinietikkaa)
1 rkl jauhettua juustokuminaa eli jeeraa
2 tl sipulijauhetta
1 tl valkosipulijauhetta
1 tl suolaa (alkuperäisessä ohjeessa valkosipulisuolaa, mutta minulla ei yleensä ole sitä, joten käytän tavallista suolaa)
½ tl paprikajauhetta
1 tl sokeria
½ tl cayennepippuria
(alkuperäisessä ohjeessa lisäksi ½ tl chilijauhetta, mutta itse en kaipaa niin tulista)
Sekoita kaikki ainekset keskenään pienessä kattilassa. Kiehauta. Käännä hellan levy pienimmälle ei-nollalle. Anna hautua ilman kantta, kunnes on paksuuntunut (n. puoli tuntia). Siirrä jäähtymään. Tacoihin käytettäessä kannattaa olla jäähtynyt vähintään sen verran, että ei enää nouse höyryä. Tätä tacokastiketta voi käyttää tacoihin sekä lämpimänä että kylmänä. Ylimääräiset tacokastikkeet voi tarvittaessa pakastaa ja/tai käyttää pizzan kastikkeena, jolloin tulee tosi hyvää meksikolaishenkistä pizzaa.

Muut tämänkertaiset tacotäytteet: Eilistä nyhtöpossua lämmitin mikrossa ja ripottelin lisäsuolaa päälle. Raastoin paketillisen extra mature cheddar -juustoa, joita oli ostettu punalaputettuna kolme pakettia ja joiden parasta ennen oli 28.9. Revin pehtoorinsalaattia pienemmiksi. Viime viikonloppuna avatun smetanapurkin loput myös menivät tacoihin. Smetanan maku sopi tosi hyvin yhteen tacokastikkeen maun kanssa. Smetanapurkin loputtua laitoin seuraaviin tacoihini smetanan sijaan majoneesia, joka sekin taittaa tacokastikkeen tulisuutta ja mausteisuutta sopivasti. Enemmän kuitenkin tykkäsin tässä nyt smetanasta kuin majoneesista, jotka molemmat mielestäni tacoihin sopivat, mutta smetana maistui jotenkin raikkaammalta.

Tacokastiketta jäi tältä aterialta tuon verran jäljelle. Tacokuoret jo loppuivat, joten tuon määrän tacokastiketta varmaan joko pakastan tai käytän johonkin muuhun ruokaan.

Nyhtöpossutacot
tacokuoria
nyhtöpossua
tacokastiketta
salaatin lehtiä (ja halutessa muita vihanneksia)
juustoraastetta (esim. extra mature cheddar, mutta käy mikä tahansa juusto mistä tykkää – tosin juuston voi halutessa jättää poiskin)
smetanaa tai majoneesia
Jos nyhtöpossu on kylmää, lämmitä se esim. mikrossa tai uunissa. Tässä vaiheessa voi halutessa lisätä nyhtöpossuun suolaa ja/tai mausteita. Halutessasi lämmitä tacokuoret pakkauksen ohjeen mukaan, mutta toimivat myös lämmittämättä. Kokoa täytteet tacokuoriin mieluiten siinä järjestyksessä, että liha on alimmaisena ja kastikkeet päällimmäisinä. Juustoraasteet tykkään itse mieluiten laittaa lämpimän lihan tai muun lämpimän päälle niin, että juusto vähäsen sulaa, mutta se on makuasia. Nauti kootut tacot heti.

Broilerihampurilaisia ja vesimelonisalaattia

Tein broilerihampurilaisia broilerinjauhelihapihveistä, jotka olivat jääneet aiemmalta päivältä: https://ruokaideat.com/2019/09/22/broilerin-jauhelihapihveja-farfallepastaa-uunikasviksia-ja-kastikkeena-pannunhuuhdelienta/

Sämpylät olivat pakastettuja itseleipomiani tästä satsista: https://ruokaideat.com/2019/08/16/itsetehdyt-sampylat/

Kastikkeeksi kokeilin smetanapurkin loppuja, joka oli jäänyt lohiaterian voi-siiderikastikkeen teosta: https://ruokaideat.com/2019/09/22/paistettua-lohta-voi-siiderikastiketta-riisia-ja-uunikasviksia/

Sekoitin smetanapurkin loppuun näppituntumalta currya, suolaa ja sokeria. Laitoin jääkaappiin puoleksi tunniksi maustumaan. Kastike oli mukavan paksua tässä vaiheessa, mutta heti kuuman hampurilaisen väliin päästessään se alkoikin sulaa ja valua holtittomasti, ja sotkuisa syöminen oli taattu. Ok, ei siis toiste smetanaa kuuman hampurilaisen väliin. Makukin olisi kaivannut jotain raikasta vielä suuhun yhtä aikaa. Mutta tulipa kokeiltua kuitenkin. Seuraavaan hampurilaiseen ehkä taas majoneesia.

Salaattina oli nyt jääsalaatti-vesimelonisalaattia. Vesimeloni oli suomalaista. En ole varma, oliko se raaka, vai miksi se oli vaaleampaa väriltään kuin ulkomainen vesimeloni. Mielestäni ei kuitenkaan raa’alta maistunut. Mielestäni ei myöskään maistunut yhtä makealta kuin ulkomainen (espanjalainen) vesimeloni, mutta makealta kuitenkin.