Sattui olemaan paketti viimeisen käyttöpäivän mozzarellaa. En jaksanut alkaa siitä sen kummemmin kokkailemaan, joten tein siitä vain voileivät. Otin pakkasesta ruisleipiä paahtimeen, ja kun olivat pompanneet, voitelin ne. Leikkasin mozzarellasta paloja, ja levitin ne ruisleipien päälle. Päälle laitoin vielä rucolaa, kun sitä sattui olemaan. Oli tosi hyvää, ja oikein hyvin sopivat ainekset yhteen! Kyllä teen toistekin <3
Pakkasesta lämmitettynä oli vieläkin tosi hyvää. Erikoista oli se, kuinka tomaattien tuoreusmaku ja -tuoksu olivat vielä 1½ kk pakastamisen jälkeenkin tallella. Sen pitempää säilymistä en voinut tällä kertaa testata, koska nämä pannukakkupalaset loppuivat siihen.
Se on jännä, miten jotkut tuoremaut säilyvät pakastimessa ja jotkut eivät. Toinen pakastettava, missä olen havainnut tuoremakujen säilyvän, on jäätelö. Tuoreista mansikoista kun tekee jäätelöä, siinä jäätelössä maistuu vielä pakkasessaolon jälkeenkin mansikoiden tuoreusmaku. Mutta sellaisinaan pakastetuissa mansikoissa tuoreusmaku häviää minun kokemukseni mukaan heti pakastettaessa. Voisikohan ehkä olla niin, että rasva auttaa niitä tuoreusmakuja säilymään pakkasessa? Ei kai pannukakulla ja jäätelöllä muutakaan yhteistä ole kuin rasva? Mene ja tiedä. Mielenkiintoinen asia joka tapauksessa. Tuntuu, että tulee olemaan hyvä idea jatkossakin säilöä kesän makuja pakkaseen niin pannukakun kuin jäätelönkin muodossa.
Kyseinen tonnikala-perunavuoka oli tylsän makuinen, joten tuunaaminen oli paikallaan. Nyt tuunasin tuoreella rucolalla ja mikrossalämmitetyllä pakastepaprikalla. Hyvin alkoi taas maistua Ruualta tämäkin tylsä ruoka. Jo ilman tuunaustakin se tuntuu jotenkin maustuneen pakkasessa lisää niin, että nyt erotin siitä jo mausteiden makuakin.
Lisäksi otin pöydältä pari päivää sitten leipomosta haettua nyt jo vähän kuivahtanutta leipää. Paahdoin ja voitelin sen, jolloin se oli taas hyvää.
Persilja-voikastiketta jäi, ja savusiika loppui. Kokeilin sitten käyttää loput persilja-voikastikkeet tonnikala-perunavuokaan. Käytin siihen perunapussin loput (noin puoli kiloa) kuorittuina viipaloituina, purkillisen tonnikalaa ja nesteeksi ne persilja-voikastikkeen loput kuumennettuna (niitä oli noin 300 grammaa), purkin smetanaa ja mausteita. Paistoin 200-asteisen uunin alatasolla tunnin.
Lopputulos oli rakenteen puolesta hyvä, mutta makua en voi kehua. Maistui sellaiselta tylsältä perunaruualta, jossa ei ole muita makuja kuin peruna, ja se perunankaan maku ei ollut sellainen, mitä lisää haluaisi. Haisi happamalta, joten yhtenä ongelmana oli ehkä liiallinen happopitoisuus. Jatkossa jos tähteeksi jäänyttä sitruunakastiketta käytän johonkin ruokaan, pitää varmaan muiden raaka-aineiden olla enemmän sellaisia, jotka tasapainottavat sitä happoisuutta. Tonnikala-riisivuoka tai tonnikala-pastavuoka olisivat varmasti toimineet paremmin näillä nesteillä, mutta tonnikala-perunavuoka ei nyt vain toiminut. Sitä kuitenkin jäi vielä 4 annosta, joista pakastin kaksi ja kaksi jääkaappiin jäänyttä arvioin syöväni lounaiksi huomenna ja ylihuomenna, koska ei se nyt syömäkelvotonta ollut, vaikkei hyvääkään.
Mutta kirsikka-porkkanaraaste toimi hyvin. Kyseiset oman pihan tuoreet kirsikat ovat sellaisenaan syötyinä liian happamia minun makuuni, mutta näin porkkanaraasteen seassa pieninä määrinä toimivat oikein mukavasti. Toimisivat varmaan myös vihersalaatissa.
Päivitys 3.8.2019 eli seuraavana päivänä:
Tänään söin lounaaksi tätä eiliseltä jäänyttä tonnikala-perunavuokaa, mutta tuunattuna, kun kerran tekohetken jälkeen oli käyty kaupassa ja oli millä helposti tuunata 😀
Lämmitin mikrossa annoksen tätä tonnikala-perunavuokaa, ja laitoin sen päälle paljon tuoretta rucolaa. Samalle lautaselle lisäksi tuoretta tomaattia, jota laitoin aina samaan haarukalliseen tonnikala-perunavuoan kanssa. Yleensä siis syön lisukekasvikset eri haarukallisissa kuin pääruuan, koska yleensä en halua pääruuan omia makuja peittää kasvislisukkeiden makujen alle. Mutta tällä kertaa nimenomaan halusin peittää pääruuan tylsät ei-houkuttelevat maut, ja se toimi hyvin 😀 Pääruuassa tuntui nyt olevan kalaliemestä tullutta umamia sen verran, että se nyt korosti rucolan ja tomaatin makuja kivasti. Nyt maistui ruualta, eikä vain tylsältä ruualta 🙂
Se oli voin kanssa oikein hyvää. Tämän aterian paras osa.
Päivitys 4.8.2019 eli kaksi päivää tekopäivän jälkeen:
Tänään söin lounaaksi viimeisen jääkaapissa olleen annoksen tätä tonnikala-perunavuokaa. Olisin syönyt samalla lailla tuunattuna kuin eilen kun kerran se toimi, mutta rucola loppui jo. Kokeilin sitten laittaa rucolan sijaan tuoretta minttua, jota meillä kasvaa yllin kyllin pihalla. Ei toiminut yhtä hyvin kuin rucolan kanssa eli ei jatkoon, mutta ihan ok kuitenkin. Tältä annos näytti:
We use cookies on our website to give you the most relevant experience by remembering your preferences and repeat visits. By clicking “Accept”, you consent to the use of ALL the cookies. Read More
This website uses cookies to improve your experience while you navigate through the website. Out of these cookies, the cookies that are categorized as necessary are stored on your browser as they are essential for the working of basic functionalities of the website. We also use third-party cookies that help us analyze and understand how you use this website. These cookies will be stored in your browser only with your consent. You also have the option to opt-out of these cookies. But opting out of some of these cookies may have an effect on your browsing experience.
Necessary cookies are absolutely essential for the website to function properly. This category only includes cookies that ensures basic functionalities and security features of the website. These cookies do not store any personal information.
Any cookies that may not be particularly necessary for the website to function and is used specifically to collect user personal data via analytics, ads, other embedded contents are termed as non-necessary cookies. It is mandatory to procure user consent prior to running these cookies on your website.