Tomaatti-mozzarellapannukakkua pakkasesta ja rucolaa

Olin tehnyt 1½ kk aiemmin tomaatti-mozzarellapannukakkua, ja pakastanut paloina: https://ruokaideat.com/2019/07/27/suolaista-pannukakkua-tahteista-ja-paivaystuotteista/

Pakkasesta lämmitettynä oli vieläkin tosi hyvää. Erikoista oli se, kuinka tomaattien tuoreusmaku ja -tuoksu olivat vielä 1½ kk pakastamisen jälkeenkin tallella. Sen pitempää säilymistä en voinut tällä kertaa testata, koska nämä pannukakkupalaset loppuivat siihen.

Se on jännä, miten jotkut tuoremaut säilyvät pakastimessa ja jotkut eivät. Toinen pakastettava, missä olen havainnut tuoremakujen säilyvän, on jäätelö. Tuoreista mansikoista kun tekee jäätelöä, siinä jäätelössä maistuu vielä pakkasessaolon jälkeenkin mansikoiden tuoreusmaku. Mutta sellaisinaan pakastetuissa mansikoissa tuoreusmaku häviää minun kokemukseni mukaan heti pakastettaessa. Voisikohan ehkä olla niin, että rasva auttaa niitä tuoreusmakuja säilymään pakkasessa? Ei kai pannukakulla ja jäätelöllä muutakaan yhteistä ole kuin rasva? Mene ja tiedä. Mielenkiintoinen asia joka tapauksessa. Tuntuu, että tulee olemaan hyvä idea jatkossakin säilöä kesän makuja pakkaseen niin pannukakun kuin jäätelönkin muodossa.

Tonnikala-perunavuokaa pakkasesta tuunattuna

Lämmitin lounaaksi pakkasesta viimeiset tonnikala-perunavuoat, josta satsista kirjoitin alun perin tänne: https://ruokaideat.com/2019/08/02/tonnikala-perunavuokaa-ja-kirsikka-porkkanaraastetta/

Kyseinen tonnikala-perunavuoka oli tylsän makuinen, joten tuunaaminen oli paikallaan. Nyt tuunasin tuoreella rucolalla ja mikrossalämmitetyllä pakastepaprikalla. Hyvin alkoi taas maistua Ruualta tämäkin tylsä ruoka. Jo ilman tuunaustakin se tuntuu jotenkin maustuneen pakkasessa lisää niin, että nyt erotin siitä jo mausteiden makuakin.

Lisäksi otin pöydältä pari päivää sitten leipomosta haettua nyt jo vähän kuivahtanutta leipää. Paahdoin ja voitelin sen, jolloin se oli taas hyvää.

Ruisleivitettyjä voissapaistettuja silakkafileitä, perunamuusia persiljalla ja paahdettua munakoisoa

Hyppää reseptiin

Suomalaisen ruoan päivänä päätin tehdä lounaaksi suomalaista ruokaa suomalaisista aineksista. Ensin ajattelin laittaa uuniin paahtumaan suomalaisia vihanneksia:

Kuvassa on suomalainen munakoiso ja suomalaisia palsternakkoja. Tarkoitus oli laittaa uuniin paahtumaan molempia. Palsternakat jätin kuitenkin odottamaan muuta käyttöä, koska uunipelti tulikin täyteen jo tuosta yhdestä munakoisosta:

Munakoisoja varten sekoitin pikkukupissa ruokalusikallisen sulatettua voita ilman pohjaheraa ja teelusikallisen hunajaa. Sekä voi että hunaja ovat mielestäni huippuja suomalaisia tuotteita, jotka nostavat muiden tuotteiden makuja uudelle tasolle niin yhdessä kuin erikseen. Sekoitin voi-hunajaseoksen munakoisokuutioihin,ripottelin suolaa päälle ja laitoin munakoisopellin uuniin 40 minuutiksi. Silloin ne näyttivät tältä:

Paahdettuja munakoisokuutioita (40 min 200 asteessa)

Muun ruuan valmistumista odotellessani söin osan paahdetuista munakoisokuutioista sellaisenaan. Ne maistuivat mukavan paahteisilta ja hedelmäisiltä. En ollut ennen huomannutkaan, kuinka hedelmäinen maku munakoisossa on.

Silakkafileet olivat suomalaista pakastesilakkaa tämän näköisessä pussissa:

Sieltä otin sulamaan yksittäin pakastettuja silakkafileitä sen verran kuin arvelin minun ja 3-vuotiaani yhdellä aterialla syövän:

Tuoreina myytäviin silakkafileisiin verrattuna nämä pakastesilakkafileet ovat paljon isompia. Tuoreina en ole koskaan nähnyt myytävänä noin isoja. Suuresta koosta tosin seuraa se, että Evira kehottaa rajoittamaan näiden syöntiä:

”Lapset, nuoret ja hedelmällisessä iässä olevat voivat syödä vain 1-2 kertaa kuukaudessa isoa, perkaamattomana yli 17 cm:n silakkaa tai vaihtoehtoisesti Itämerestä pyydettyä lohta tai taimenta. ”
Evira

Linkki Eviran lainaukselle: https://aineisto.ruokavirasto.fi/evira20181231/www/elintarvikkeet/tietoa-elintarvikkeista/elintarvikevaarat/elintarvikkeiden-kayton-rajoitukset/kalan-syontisuositukset/index.html

Näiden pakastesilakkafileiden pakkauksessa luki, että jos ne haluaa leivittää, niiden pitää ensin antaa sulaa huoneenlämmössä niin kauan, että pinnat näyttävät kosteilta. Siinä kesti minulla nyt jotain puolesta tunnista tuntiin:

Silakkafileitä sulaneina niin paljon, että pinnat ovat kosteita ja leivitys voi tarttua.

Leivitykseksi sekoitin lautasella 1 dl ruisjauhoja ja 1 tl suolaa. En enää muista, mistä olen niiden suhdeluvun oppinut, mutta tuolla suhdeluvulla olen kuitenkin tehnyt jo vuosia. 1900-luvun alun Kotiruoka-kirjassa tosin samaan jauhomäärään tuli suolaa 1 rkl, mutta ehkä siihen aikaan oltiin totuttukin suolaisempaan ruokaan.

1 dl ruisjauhoja, joihin on sekoitettu 1 tl suolaa. Kierittelin silakkafileet tässä seoksessa ennen paistamista.

Ruisjauho-suolaseoksessa molemmin puolin kieritellyt silakkafileet paistoin voissa. Lisäksi tein perunamuusin, jota varten keitin jauhoisia perunoita, survoin ne ja sekoitin näppi- ja suutuntumalta täysmaitoa, voita ja suolaa. Niiden määrät suhteessa perunan määrään ovat minulla nyt ja yleensäkin maistelun perusteella samaa luokkaa kuin silloin, kun olen noudattanut ainesosien suhteissa tätä Valion ohjetta: https://www.valio.fi/reseptit/perunamuusi/

Niinpä, jos haluaisin kirjoittaa tästä koko ateriasta ihan reseptin auki, kirjoittaisin sen näin:

Ruisleivitettyjä silakkafileitä, perunamuusia ja paahdettua munakoisoa
Silakkafileet:
200-400 g silakkafileitä
1 dl ruisjauhoja
1 tl suolaa
voita paistamiseen
Jos silakkafileet ovat pakastettuja, ota ne sulamaan huoneenlämpöön noin tunti ennen ruuanvalmistusta. Sekoita keskenään ruisjauhot ja suola. Kierittele silakkafileet (jos pakastettuja, on oltava tässä vaiheessa vähintään niin paljon sulanut, että pinnat ovat kostuneet) ruisjauho-suolaseoksessa. Paista silakkafileet voissa molemmin puolin ruskeiksi.
Perunamuusi:
700 g jauhoisia perunoita
vettä keittämiseen niin, että perunat peittyvät
n. 2½ dl täysmaitoa
25 g voita
1 tl suolaa
(halutessa ja jos on: tuoretta persiljaa)
Kuori perunat. Keitä ne kypsiksi vedessä joko kokonaisina tai paloiteltuina. Kaada keitinvesi pois. Survo perunat perunasurvimella. Sekoita mukaan maito, voi ja suola. (Tässä vaiheessa voi vatkata sähkövatkaimella tasaiseksi jos haluaa, mutta itse en pidä sitä tarpeellisena.) Lisää halutessasi perunamuusiin persiljaa.
Paahdetut munakoisot
1 munakoiso
1-2 rkl voita
1 tl hunajaa
suolaa
Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sulata voi esim. mikrossa tai kattilassa hellalla. Kuutioi munakoiso. Levitä munakoisokuutiot leivinpaperoidulle uunipellille. Nyppäise voisulan pinnasta lusikalla pois valkoiset herapalaset. Kaada voisulaa varovasti toiseen kuppiin niin, että pohjalla oleva hera ei tule mukaan, koska hera herkästi aiheuttaa palaneen maun paahdettaviin ruokiin. (Heran voi säästää ja laittaa jääkaappiin muuta tarkoitusta varten.) Sekoita herattomaan voisulaan hunaja. Kaada seos munakoisokuutioiden päälle, ja sekoita tasaiseksi. Ripottele suolaa päälle. Paahda 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes munakoisokuutiot näyttävät paahtuneilta (n. 40 min).

Lempeänmakuista linssikeittoa ja tuoretta minttua

Teki mieli tehdä lempeänmakuista keltaista linssikeittoa. Teen linssikeitot usein punaisina tomaattia sisältävinä, mutta nyt halusin mieluummin keltaista. Haasteena oli määrittää, mikä on se oikea määrä currymausteseosta niin, että tulee keltaista muttei kuitenkaan liian mausteista, vaan vain lempeää. Lopputulos oli, että sillä currymäärällä millä tuli sopiva lempeä maku, väri jäi haaleammaksi kuin toivoin. Jatkossa varmaan lisäisin curryn lisäksi myös kurkumaa väriksi.

Mausta tuli tosiaan sopiva mukavan lempeä, ja tuore minttu päälle ripoteltuna sopi siihen oikein hyvin. Lapseni ei yleensä pidä voimakkaista mauista, ja hänkin söi tätä hyvällä ruokahalulla (ilman mintun lehtiä päällä). Linssejä ja paprikaa voisi lisätä tähän enemmänkin, mutta se nyt on makuasia.

Lempeänmakuinen linssikeitto
2.5 dl punaisia linssejä huuhdeltuina (tai enemmän jos haluaa paksumpaa, esim. 3-4 dl)
1½ litraa umamipitoista lientä mitä sattuu olemaan, esim. kasvis-, kana- tai lihalientä
1 purkki maustamatonta tuorejuustoa (tai maustettua, jos maut ovat sellaisia mitä tähän keittoon haluaa)
1 tl currymausteseosta
(1 tl jauhettua kurkumaa, jos haluaa keltaisempaa)
1 sipuli hienonnettuna
1 valkosipulin kynsi hienonnettuna
n. 1½-2 cm pala tuoretta inkivääriä kuorittuna ja hienonnettuna
1 rkl voita kuullottamiseen (tai muuta sopivanmakuista rasvaa)
1 laakerin lehti
2 porkkanaa
kourallinen pakastepaprikaa pilkottuna (voisi laittaa enemmänkin esim. 2 kourallista) TAI ½-1 punaista paprikaa pilkottuna
1 tl sokeria
suolaa (minulla oli liemi suolatonta, joten laitoin 3 tl suolaa)
(lisäksi haluttaessa voi lisätä esimerkiksi 1 sitruunan kuoret raastettuna ja/tai 1 tl sitruunamehua)
Tarjoiluun tuoretta minttua tai muuta hyvää yrttiä jos on, mutta hyvä ilmankin.
Kuullota sipuli-, valkosipuli- ja inkiväärisilput voissa (tai muussa rasvassa). Sekoita mukaan currymausteseos (ja haluttaessa kurkuma) ja paista noin minuutti. Lisää liemi, laakerinlehti, paprikat ja porkkanat, ja kiehauta. Sekoita mukaan (siivilässä)huuhdellut linssit ja keitä miedolla lämmöllä kannen alla 20 minuuttia. Sekoita mukaan tuorejuusto ja sokeri, sekä suolaa, jos tarpeen. (Tässä vaiheessa voi lisätä myös sitrushedelmien kuoriraasteita ja mehua, jos on ja tykkää.)

Minulla currymausteseos oli nyt kotitekoista. Samaa, jota käytin aiemmin esim. kukkakaalicurryyn: https://ruokaideat.com/2019/07/28/kukkakaalicurry-ja-riisia/

Mausteseoksen ohje on täältä: https://www.taste.com.au/recipes/coconut-lamb-curry/4eb01aa1-5166-4470-9347-3587a5a5bafb

Kuitenkin tässä keitossa sitä mausteseosta on suhteessa niin vähän, että juuri tässä ruuassa en erota makua kaupan currymausteseoksesta. Kukkakaalicurryssä mausteseoksella oli suurempi rooli, ja ero kaupan currymausteseokseen erottui paljon selvemmin. Kukkakaalicurryssä makuero kaupan Santa Maria -merkkiseen currymausteseokseen oli mielestäni erityisesti se, että kaupan curry maistuu enemmän sarviapilalta (engl. fenugreek) ja tämä kotitekoinen enemmän korianterilta. Mutta tässä linssikeitossa tosiaan makueroa en huomannut.

Liemi minulla oli pakastettua broilerin siipien marinadia/paistolientä (eli marinadia jossa on myös kypsennetty), jonka olen aikoinaan pakastanut niin, että olen kipannut hyytelöityneen siivilöidyn liemen kupista leivinpaperoituun vuokaan, leikellyt siitä paloja, levittänyt ne siihen vuokaan niin, etteivät koske toisiinsa, ja sitten koko homma kelmutettuna pakkaseen. Jäätymisen jälkeen olen ne irroittanut leivinpaperista ja siirtänyt pakastusrasiaan. Tätä lientä käytin tähän keittoon 30 grammaa yhteen ja puolen litraan, jolloin umamia tuli minun makuuni sopivasti. Näillä määrillä keiton mausta ei erota, mitä lientä siihen on käytetty, joten tämän keiton liemenä voisi käyttää mitä umamipitoista lientä nyt sattuu olemaan. Itse ruokahävikin välttämisen takia käytän jämäliemet pois ennen kuin varta vasten ostan lientä. Juuri tälle kyseiselle broilerinsiipien paistoliemelle muuten yksi toinen hyväksihavaitsemani käyttötapa on broileripyöryköiden nesteenä ilman laimentamista, jolloin tulee oikein maukkaita kanaliemen makuisia pyöryköitä.

Kaksi päivää myöhemmin söimme tätä samaa linssikeittoa lounaaksi, mikrossa lämmitettynä:

Tällöin en kokenut tarpeelliseksi lisätä enää minttua päälle. Lisäksi otin pari siivua paikallisen leipomon kauraleipää tähdepäällisillä. Voi ja Oivariini olivat kodistani loppu, joten tuli mieleeni laittaa leipärasvaksi kylmiä tähdekastikkeita, mitä oli. Yhdelle leipäpalalle laitoin kotitekoisen peston loput. Kyseisestä pestosatsista kirjoitin aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/09/02/poro-pastavuokaa-pakkasesta-pestoa-ja-salaattia/

Toiselle leivälle laitoin tähteeksijäänyttä appelsiini-smetanakastiketta ja edellispäivän paistetun kananmunan kylmänä (ripottelin päälle suolaa). Molemmat leivät toimivat oikein hyvin, mutta erityisesti jälkimmäinen! Appelsiini-smetanakastike maistui tuoreeltaan liikaa sipulijauheelta, mutta nyt kaksi päivää myöhemmin tällä lailla syötynä se maistuikin juuri sopivalta ja oikein hyvältä! Siinä kastikkeessa oli appelsiinin kuoriraastetta, jonka maku oli nyt voimistunut oikein kivaksi.

Appelsiini-smetanakastike oli jäänyt tältä broilerisuikaleaterialta: https://ruokaideat.com/2019/09/06/broilerisuikaleita-riisia-appelsiini-smetanakastiketta-ja-porkkana-appelsiiniraastetta/

Paistettu kananmuna oli jäänyt pyttipannuaterialta: https://ruokaideat.com/2019/09/07/pyttipannua-paistettua-kananmunaa-ja-ruisleipaa/

Itse linssikeitonkin maku oli voimistunut. Se maistui nyt kaksi päivää tekohetken jälkeen mausteisemmalta kuin alun perin, erityisesti tuoreen inkiväärin maku oli nyt selvemmin erottuva. Olin vähän ihmeissäni, kun 3-vuotiaani kuitenkin söi keittolautasellisensa tyytyväisenä loppuun ja sanoi: ”Hyvää!” Olisin luullut, että hän vierastaa tässä maistuvia mausteita (joita aiemmin on vierastanut), mutta näköjään luulinkin väärin…

Kaksi pellillistä perunarieskaa perunamuusin tähteistä ja tähteeksi jäänyttä minestronekeittoa

Jääkaapissani oli 7 dl tähteeksijäänyttä perunamuusia. Tuli mieleeni tehdä siitä kaksi pellillistä perunarieskaa. Tein samalla reseptillä kuin millä yleensäkin teen pellillisen perunarieskaa silloin, kun en halua taputella erillisiä perunarieskoja enkä sotkea käsiäni:

Perunarieska pellillinen
3-4 dl perunamuusia
3 dl hiivaleipäjauhoja tai vehnäjauhoja
1 kananmuna
1 tl suolaa
3 dl täysmaitoa tai sen verran, että taikina on helposti kaadettavaa ja levitettävää
Laita uuni lämpenemään 250 asteeseen. Sekoita keskenään perunamuusi, suola, kananmuna ja maito. (Hyvä väline tähän on käsikäyttöinen kierrevispilä.) Sekoita jauhot joukkoon nopeasti nuolijalla (nopeasti tarkoittaa tässä, että sekoita vain sen verran, että taikina on tasainen, mutta älä vaivaa taikinaan sitkoa.) Levitä taikina voidellulle uunipellille. Tee veitsellä taikinaan viiltoja aivan kuin jakaisit sen annospaloiksi. Viivojen paikat eivät näy lopputuloksessa, mutta ne vähentävät kohokuorisuutta. Paista 250-asteisen uunin ylimmällä tasolla n. 15 minuuttia, kunnes pinta on ruskeapilkkuinen.

Useamman pellillisen tehdessäni sekoitan vain aina uuden määrän taikinaa kullekin pellilliselle, koska olen kokenut vaikeaksi jakaa isompaa taikinaa tasaisesti useammalle kuin yhdelle pellilliselle. Joskus on tullut yhdestä pellillisestä ohuempi ja palaneempi kuin toisesta, joten siksi koen helpommaksi sekoittaa kutakin pellillistä varten taikinan erikseen.

Tämä perunarieska oli hyvää niin kuin yleensäkin. Yhden pellillisen pakastin paloiksi leikattuina ja toisen jätin lähiaikoina syötäväksi. Söimme tätä perunarieskaa tähteeksi jääneen minestronekeiton kanssa, josta kirjoitin aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/08/30/tahteet-minestronekeittoon/

Nyt sattui olemaan tuoretta basilikaa, jota laitoin keittoannokseni päälle:

Minestronekeiton maku oli seisoessaan syventynyt ja rakettispagetit turvonneet lisää. Keitossa olleiden sienten jalkojen makua en keitosta vieläkään erottanut. Punasipuleista oli kaikki pinkki väri paennut, joten tuoreeltaan kinkuksi niitä luullut lapsi tällä kertaa väisteli ne valkoisiksi muuttuneet sipulin näköiset palat.