Uunimunakasta päiväystuotteista ja tähteistä

Tänään oli sellainen tilanne, että jääkaapissani oli kaksi pakettia mozzarellaa, joilla on viimeinen käyttöpäivä tänään:

Sattui olemaan myös muita aineksia, joille oli hyvä jotain tehdä:

Kuvassa tuoreehkoa osittain jo nahistunutta basilikaa, ne viimeisen käyttöpäivän mozzarellapaketit, maitopurkki, jolla on parasta ennen huomenna, varsisipuli-voikastiketta, keitettyjä varhaisperunoita ja kananmunia, joilla on parasta ennen huomenna.

Näistä aineksista tuli sitten mieleeni, että teenpä uunimunakkaan, johon käytän näitä kaikkia. Uunimunakkaissa lunttaan yleensä kananmunan, nesteen ja suolan määrät tästä Hellapoliisin ohjeesta: https://www.hellapoliisi.fi/pikkusuolaiset/kinkku-uunimunakas/

Nyt aloitin puolittamalla ohjeen. Eli piti tulla 5 kananmunaa, 1.5 dl maitoa, ½ tl suolaa ja lisäksi ne ainekset, mitä piti saada käytettyä. Laitoin varsisipuli-voikastikkeen sulamaan hellan levylle, joka oli säädetty pienimmälle ei-nollalle. Sillä aikaa kuorin ja pilkoin varhaisperunat, ja laitoin ne voideltuun uunivuokaan. Pilkoin myös tuoretta basilikaa sen verran, kuin tuntui olevan sopiva tähän määrään, eli yksi ruokalusikallinen. Siirsin pilkotut basilikat pilkottujen perunoiden päälle uunivuokaan. Siivilöin sulaneen varsisipuli-voikastikkeen ja pilkoin varsisipulit pienemmiksi. Siirsin pilkotut varsisipulitkin perunoiden päälle. Siinä vaiheessa näytti tältä:

Se pieni kattila oli siinä vaiheessa vapautunut, joten rikoin ne 5 kananmunaa tiskien säästämiseksi juuri siihen kattilaan, ja punnitsin sekaan 150 grammaa maitoa. Mittasin sekaan puoli teelusikkaa suolaa. Vispasin koko homman tasaiseksi, ja kaadoin uunivuokaan perunoiden ja muiden päälle:

Sitten avasin mozzarellapaketin, ja kaadoin siitä nesteet pois. Aloin repiä mozzarellaa tuon munajutun päälle. Tarkoituksenani oli käyttää tähän molemmat paketit mozzarellaa, joiden parasta ennen on juuri tänään, mutta huomasin tässä vaiheessa, että ei ne molemmat sovi tähän määrään. Käytin sitten tähän vain yhden paketin, ja kaadoin ne sulaneet siivilöidyt voikastikkeet päälle.

Allaolevissa kuvissa ensimmäisessä on kokonaisuus ennen voikastiketta. Toisessa kuvassa on siivilöity sulatettu voikastike. Kolmannessa kuvassa voikastike on kaadettu päälle. Tuon näköisenä se sitten meni 200-asteiseen uuniin.

Tuon ollessa uunissa päätin tehdä vielä toisenkin samankokoisen uunimunakkaan, jotta saisin siihen käytettyä sen toisen mozzarellapaketin. Kananmunia, maitoa ja tuoretta basilikaa oli vielä jäljellä, joten se tuntui hyvältä idealta. Varhaisperunat ja voikastikkeet menivät kaikki ensimmäiseen munakkaaseen, joten katsoin jääkaapista, mitäs sitten laittaisin sattumiksi tähän toiseen munakkaaseen. Löysin sieltä herkkusieniä, joten päätin käyttää niitä.

Otin sitten toisen samanlaisen pyöreän uunivuoan, ja voitelin sen. Siinä samassa pienessä kattilassa vispasin sekaisin toiset 5 kananmunaa, 150 grammaa maitoa ja ½ tl suolaa. Kaadoin munaseoksen siihen voideltuun uunivuokaan. Silppusin loput tuoreehkot basilikat, joita oli 2 grammaa. Laitoin ne munaseoksen päälle. Revin siihen päälle sen jäljelläolevan paketin mozzarellaa. Viipaloin herkkusieniä, ja asettelin niitä päälle sen verran, kuin mahtui yhteen kerrokseen. Kun ei enää viipaleita mahtunut, jäljelläolevan herkkusienen pilkoin ja asettelin niin, että mahtui yhteen kerrokseen. Kokonaisuus oli tämän näköinen ennen uuniin laittoa:

Hellapoliisin ohjeessa paistoajaksi sanotaan 20 minuuttia. Siinä ajassa tuossa vuoassa ei kuitenkaan tule herkullista ruskeaa pintaa, joten minä paistan niin kauan, että pinta on sen näköinen kuin haluan. Nyt siinä meni molempien uunimunakkaiden tapauksessa 35 minuuttia. Tämän näköisiä ne olivat silloin, kun julistin ne valmiiksi:

Lisäksi tein salaattia aineksista, mitä sattui olemaan. Nyt siihen tuli ruukkusalaattia, romainesalaattia, persiljaa, kurkkua ja appelsiinia. Olin sellaiseen salaattiin nyt hyvin tyytyväinen varsinkin, kun otin omaan annokseeni reilusti makeaa appelsiinia. Uunimunakkaita otin molempia. Molemmat olivat mielestäni todella hyviä. Mozzarella ja tuore basilika tekivät mielestäni nyt uunimunakkaista todella ihania. Varhaisperunat ja sienet olivat tässä nyt vain sivuroolissa, mutta hyvä se oli niitäkin saada käytettyä ennen kuin pilaantuvat. Vesipuhvelimozzarellan ominaismaku mielestäni korostui tässä uunimunakkaassa enemmän kuin esimerkiksi pizzassa, joka minulla ensimmäisenä tuli mieleen mozzarelloista, jotka pitäisi äkkiä käyttää pois. Luulen kuitenkin, että tämä ruoka maistuisi hyvin myös lehmänmaitomozzarellasta tehtynä. Tuore basilika antoi sellaista ihanaa pestomaista makua. Tällaisia teen ehdottomasti toistekin, jos vastaavanlainen tähde- ja päiväystilanne tulee.

Päivälliseksi nakki-makaronilaatikkoa pakkasesta

Eilen päivälliseksi lämmitin mikrossa pakastimesta nakki-makaronilaatikkoa, jonka olin tehnyt näköjään reilu kuukausi sitten: https://ruokaideat.com/2019/05/19/nakki-makaronilaatikkoa-ja-kurkkuviipaleita/

Tähän nakki-makaronilaatikon käytin silloin tähteeksijääneet uunijuurekset, joka silloin tuoreeltaan ensimaistamiseltaan maistui isolta virheeltä, mutta nyt reilua kuukautta myöhemmin se maistui enää vain pieneltä virheeltä. Lantun maku tässä edelleen oli huomattavissa, enkä sitä siihen kaipaisi, mutta kivasti se nyt silti tähän nälkään kelpasi. En aio enää toiste laittaa lanttua makaronilaatikkoon, mutta kylläpä tämäkin satsi silti vielä pakkasesta tulee nälkään syödyksi. Muuten hyvä makaronilaatikko ja nakit sopivat siihen oikein hyvin, mutta jatkossa pidän ehdottomasti lantut erossa makaronilaatikosta.

Tällä kertaa oli myös lapsiltajääneitä porkkanatikkuja, joten söin nekin tämän kanssa.

Lounaaksi kaalilaatikkoa pakkasesta

Eilen minulle oli tulossa vieraita, ja leivoin heille gluteenitonta mustikkapiirakkaa: https://ruokaideat.com/2019/06/30/gluteenitonta-mustikkapiirakkaa-ja-kermavaahtoa/

En jaksanut lisäksi tehdä ruokaa, joten otin lounaan pakkasesta. Tällä kertaa valitsin lounaaksi kaalilaatikkoa, jonka olen tehnyt ja pakastanut näköjään yksi kuukausi sitten: https://ruokaideat.com/2019/05/28/kaalilaatikkoa/

Oli oikein hyvää vielä pakastimesta mikrossalämmitettynä <3

Gluteeniton mustikkapiirakka mantelijauheesta ja kermavaahto – ja ylijäänyt kermavaahto pakkaseen

Siirry kohtaan: Kermavaahto pakkaseen

Minulle oli eilen tulossa vieraita. Heidän ruokavalionsa on gluteeniton, joten halusin leipoa heille jotain gluteenitonta. Ensimmäinen mielihaluni oli tehdä hyväksi jo moneen kertaan havaittu parapähkinäpohjainen suklaapiirakka, jonka ohje on kirjasta Ruokasuosikit suklaa. Siihen kuitenkin olisi tarvinnut tummaa suklaata, ja ostetussa tummassa suklaassa lukikin, että se voi sisältää vehnää. Juuri näille vieraille sitä vehnää tai gluteenia ei saa muruakaan eikä minkäänlaista jäämää olla, joten aloin miettiä jotain muuta tarjottavaa. Mieleeni tuli suklaamuffinssit, joiden ohjetta katselin kirjasta Kiitos hyvää (kirjoittanut Virpi Mikkonen). Siihen ohjeeseen kuitenkin olisi tarvittu 4 dl mantelijauhetta, ja siitä olisi tullut kirjan mukaan vain 8-10 muffinssia. Mielestäni se oli tälle porukalle aivan liian pieni määrä, eikä minulla todennäköisesti ollut niin paljon manteleita, että voisin tuota ohjetta tuplatakaan. Lopulta muistin mantelipohjaisen gluteenittoman mustikkapiirakan ohjeen, johon minulla oli ainekset: https://www.is.fi/ruokala/resepti/art-2000001005193.html

Tuota ohjetta olen käyttänyt kerran aikaisemmin. Silloin teki mieleni tehdä gluteenittomana sellainen mustikkapiirakka, jossa on päällä kermaviili-mustikkakerros, joten silloin tein vain tuon ohjeen mukaisen pohjan, jonka päälle tein normaaliohjeella kermaviili-mustikkakerroksen. Se oli oikein hyvää se, joten siksi hyvillä mielin tartuin tähän ohjeeseen uudestaan. Nyt päätin tehdä tuon mustikkapiirakan ihan ohjeen mukaan ja tarjota kermavaahdon kanssa, sillä minulla sattui olemaan 5 dl päiväysvanhaa kuohukermaa (parasta ennen -päiväys mennyt 2 päivää aiemmin) jääkaapissani. Kuohukerman kanssa olen kokemusperäisesti todennut, että 2 päivää parasta ennen -päiväyksen jälkeen on vielä aivan hyvä.

Alkuperäisen ohjeen mukaan tähän piirakkaan tulee 120 grammaa mantelijauhoa, 100 grammaa tomusokeria, 100 grammaa voita, 3 kananmunaa ja 100 g mustikoita. Ei siis muita aineita. Minulla ei ollut mantelijauhoa, mutta oli kokonaisia kuorellisia manteleita, jotka kuorin ja jauhoin itse.

Kuorin mantelit siis näin: Kiehautetaan pieni kattilallinen vettä. Mantelit kipataan kiehuvaan veteen. Annetaan kiehua yksi minuutti. Kaadetaan siivilään ja huuhdellaan kylmällä vedellä. Tämän jälkeen puristetaan mantelit sormilla ulos kuorista niin, että ne on suunnattu alaspäin toiseen käteen.

Tämän jälkeen jauhoin mantelit tehosekoittimessa niin, että välillä pysäytin tehosekoittimen ja kaavin lusikalla reunoilta massaa keskelle:

Kun olin pyörittänyt manteleita tehosekoittimessa sen verran kuin jaksoin ja kaapinut jauhetut mantelit tehosekoittimesta lautaselle, jauhetut mantelit olivat tämän näköisiä:

Tuossa oli melkein 200 grammaa ja tarvitsin vain 120 grammaa, joten siirsin ylimääräiset purkkiin myöhempää käyttöä varten:

En vielä tiedä, mitä teen noille lopuille mantelijauheille. Viimeksi, kun minulla oli ylimääräistä jauhettua mantelia, tein siitä Daimin tapaista makeista: https://ruokaideat.com/2019/06/15/itsetehtyja-daimin-tapaisia-mantelikrokantti-suklaapaloja/

Nyt tuntuu olevan niin lyhyt aika edellisestä Daimin syömisestä, että ei huvita kovin pian tehdä uutta erää. Jossakin vaiheessa tulee varmaan mieleen näille mantelijauheille jotain muuta käyttöä.

Mutta takaisin tähän mustikkapiirakan tekemiseen. Kun mantelit oli jauhettu ja mitattu tarvittava määrä, vatkasin voin ja tomusokerin vaahdoksi, minkä jälkeen vatkasin sekaan kananmunat yksitellen ja mantelijauhon:

Sitten kaadoin koko taikinan leivinpaperoituun piirakkavuokaan ja ripottelin jäisiä mustikoita päälle:

Paistoin 175-asteisen uunin keskitasolla. Ohjeessa sanottiin 20 minuuttia, mutta niin vähän ajan jälkeen oli vielä raaka. Jatkoin paistamista, kunnes näytti kypsältä. Siinä kesti nyt 35 minuuttia. Tämän näköinen se oli, kun otin sen uunista ulos:

Tunteja myöhemmin, kun se oli jäähtynyt kokonaan ja oli ollut jääkaapissa, söin sitä kermavaahdon kanssa. Vatkasin 5 dl kuohukermaa, johon sekoitin 5 rkl sokeria ja pari lorausta vaniljauutetta:

Ensimaistamisella totesin itsekseni: tosi hyvää! Maistelin sekä kermavaahdon kanssa että ilman, ja totesin sen olevan tosi hyvää molemmilla tavoilla. Enemmän syödessäni kuitenkin huomasin, että kananmunan maku tuli paikoitellen esille voimakkaampana kuin mitä mustikkapiirakalta odottaisin. 3 kananmunaahan tähän tuli aika pieneen piirakkaan niin kuin ohjeessa luki, ja onhan se poikkeuksellisen iso kananmunan osuus mustikkapiirakaksi. Mantelin makukin on tässä aika selvä, mutta se ei ole kitkerä eikä paha, kiitos suuren tomusokerin ja voin osuuden. Itsejauhetuista manteleista, joita en jaksanut tällä kertaa siivilöidä, myös seurasi se, että välillä tulee suuhun isompi mantelin palanen, mutta se ei nyt haitannut. Kokonaisuutena kuitenkin sanoisin, että hyvän makuista, vaikka ei maistukaan juuri samalta kuin perinteinen mustikkapiirakka.

Seuraavana päivänä söin tätä mustikkapiirakkaa lisää kermavaahdon kanssa. Silloin en enää huomannut kananmunan makua, mutta mantelin maun kyllä. Luulen, että jos tätä vain sanoisi nimellä manteli-mustikkapiirakka, niin asia olisi ok. Vieraat tykkäsivät kovasti. Itse en ole varma, tulenko tätä tehneeksi uudestaan. Ehkä, jos tulisin ostaneeksi mantelijauhon valmiina kaupasta ja silloinkin tulisi hyvän makuinen, voisin tulla tehneeksi tällaisen uudestaan, koska silloin tässä olisi aktiivinen valmistusvaihe aika nopea. Nyt en ole pitkään aikaan ostanut valmista mantelijauhoa, koska ostin kerran pahanmakuisia (liiallisen kitkerän marsipaanin makuisia) mantelijauhoja, joista jäi minulle jonkinlainen kammo. Muistan kuitenkin, että silloin oli kyse rasvavähennetystä mantelijauhosta, joten jos vain ostaisin sellaisen mantelijauho/-jauhepussin, josta ei ole poistettu rasvaa, voisin olla tyytyväisempi makuun.

Kermavaahdon pakastaminen

Mustikkapiirakka meni kaikki kahdessa päivässä. Kermavaahtoa jäi vielä vieraiden lähdettyäkin enemmän, kuin mitä omalla porukalla voi kulua lähipäivinä. Kokeilin sitten pakastaa loput kermavaahdot, mikä Googlen mukaan on hyvä idea. En ole aiemmin tullut pakastaneeksi kermavaahtoa sellaisenaan, mutta olen pakastanut monia kermavaahtoa sisältäviä täytekakkuja ja ollut tyytyväinen niihin pakastamisen jälkeenkin. Nyt tuo eilinen kermavaahto oli löystynyt turhan valuvaksi yön aikana, joten vatkasin sen uudestaan kiinteämmäksi ennen pakastamista:

Sitten otin ison uunivuoan, laitoin sen päälle leivinpaperia, ja leikkasin leivinpaperin sopivan kokoiseksi. Sen leivinpaperoidun uunivuoan päälle sitten nostelin lusikalla kermavaahtonokareita ja kelmutin koko homman:

Tuon kelmutetun homman vein sitten pakastimeen. Huomenna, kun kermavaahtonokareet ovat jäätyneet kiinteiksi, irrotan ne sitten leivinpaperista ja siirrän pakastuspussiin. Sieltä voin sitten ottaa nokareen kermavaahtoa huoneenlämpöön tai jääkaappiin sulamaan aina, kun siltä tuntuu.

Jäiset kermavaahtonokareet pakastuspussissa, joka meni pakastimeen säilytykseen.

Päivitys myöhemmin:

Tämän jälkeen olen pakastanut kermavaahtoa samalla tavalla useita kertoja. On toiminut aina hyvin. Olen käyttänyt pakastetut kermavaahdot kylmiin jälkiruokiin, sillä kuumuudella on taipumus saada pakastetun kerman rasvat erottumaan.

Kana-riisilaatikkoa pakkasesta ja tuoretta basilikaa

Tästäkin tuli näköjään sellainen päivä, ettei oikein napannut kokata, ja pakastimen antimet kelpasivat. Lämmitin mikrossa kaikille annokset kana-riisilaatikkoa, jonka olin tehnyt ja pakastanut milloin lie. Kirjoitin tarkemman reseptin tänne silloin, kun viimeksi samaa ruokaa pakkasesta mikrottelin: https://ruokaideat.com/2019/05/31/kana-riisilaatikkoa-ja-kurkkuviipaleita/

Huomasin nyt pöydällä unohtuneen tuoreen basilikan, josta oli osa syöty ja osa alkanut nuupahtaa. Teki sitten mieli nyt syödä sitä tuoreehkoa basilikaa tämän kana-riisilaatikon kanssa. Maistui hyvin, haluan toistekin. Lapseni, joka söi tätä kana-riisilaatikkoa ilman basilikaa päällä, sanoi: “näyttää peukku alaspäin, maistuu peukku ylöspäin”. Samaa mieltä olen 😀