Tiistaina tein vieraita varten gluteenitonta juustokakkua, jota varten jauhoin tehosekoittimella 200 gramman pussillisen manteleita: https://ruokaideat.com/2019/06/12/gluteenitonta-juustokakkua-aineksista-mita-oli/
Silloin siivilöin kyseisen mantelijauhelman tiheän siivilän läpi. Hienot jauhelmat menivät senpäiväisen juustokakun pohjaan, ja karkeat otin talteen purkkiin. Tänään sitten juolahti mieleeni, että voisin tehdä niistä karkeista mantelijauhelmista mantelikrokanttia. Pidän nimittäin suuresti Daim-patukoista ja Daim-jäätelöstä, joiden ominaismaku tulee mantelikrokantista.
Googlasin “mantelikrokantti”, ja tuli vastaan tämä ohje: http://kotvasia.blogspot.com/2013/12/mantelikrokantit.html
Se vaikutti sopivalta, ja minulla suurin piirtein oli ainekset siihen kotona, joten tuolla ohjeella aloin tekemään. Mantelirouhetta minulla oli vain 2.5 dl, ja ohjeeseen tarvittiin 3 dl, mutta muuten menin ohjeen mukaan. Suklaaksi olisin mieluiten laittanut maitosuklaata niin kuin Daim-patukoissakin on, mutta minulla ei nyt sattunut olemaan maitosuklaata jäljellä, vaan vain tummia suklaita, joten käytin niitä. Halusin lähinnä kokeilla mantelikrokantin tekemistä vain tietääkseni, tuleeko siitä oikeasti se Daimin ominaismaku, josta tykkään.
Ohje menisi siis näin:
Mantelikrokantti
150 g voita
3 dl sokeria
1 dl vaaleaa siirappia
3 dl mantelirouhetta (jos rouhit itse, karkeus on parempi kuin hienous)
200 g suklaata (jos pidät Daim-patukoista, kannattaa käyttää tähän maitosuklaata)
Laita valmiiksi uunipellin päälle leivinpaperi. Sulata voi kattilassa. Sekoita mukaan sokeri, vaalea siirappi ja mantelirouhe. Keitä hiljalleen 10 minuuttia koko ajan pohjaa myöten sekoittaen, ettei pala pohjaan. Kaada sille leivinpaperoidulle pellille ja levitä niin tasaiseksi kerrokseksi kuin jaksat. Jätä kovettumaan.
Kun on kovettunut, sulata suklaa. Itse käytin tähän sitä samaa kattilaa, jossa muukin massa tehtiin. Kaada sulanut suklaa sen mantelikerroksen päälle ja levitä niin tasaiseksi kerrokseksi kuin jaksat. Jätä kovettumaan. Itse odotin kaksi tuntia, ja sitten leikkasin paloiksi terävällä veitsellä.
Kahden tunnin odotuksen jälkeen palaset olivat kiinteitä, mutta vielä aika pehmeitä, eivätkä napsahtavia niin kuin Daim-patukka. Maussa tunnistin sen Daim-patukan hyvän ominaismaun, mutta olisin oikeastaan halunnut, että sitä makua olisi enemmän. Mielestäni Daim-makua tuli suuhun eniten niistä kohdista, joissa oli isompi mantelin palanen. Siispä jatkossa, jos tulisi mielihalu tällaista tehdä, en käyttäisi manteleiden jauhamiseen tekosekoitinta, vaan ehkä vain terävällä veitsellä rouhisin karkeaksi tai jotain. Nyt mantelirouhelmaa tuli 2.5 dl, ja ohjeessa on 3 dl. Voisin joskus kokeilla laittaa vaikka 3.5 dl, koska ne mantelipalaset ovat mielestäni tässä se pointti.
Tumma suklaa päällä maistui todellakin tummalta, mutta kylläpä se noinkin menee. Maitosuklaa olisi tässä paljon enemmän minun makuuni, jos sellaista olisi ollut. Joskus sitä on ollut, mutta sen olen syönyt pois ihan sellaisenaan. Tummat suklaat ovat pysyneet kaapissa pidempään.
Laitoin palat jääkaappiin. Mielenkiintoista maistaa sitten huomenna, onko suutuntuma ja maku muuttunut. Joka tapauksessa, kyllä ne syödyiksi tulevat ennemmin tai myöhemmin. Pilaantumista niille ei varmaan kovin nopeasti tapahdu, koska ne sisältävät vain sellaisia aineksia, joilla on pitkä säilyvyysaika: mantelia, sokeria, siirappia, voita, suklaata. Ihanan yksinkertainen ja lyhyt ainesosaluettelo. Mielestäni on nerokasta, miten mantelista saadaan niin erimakuista ja niin paljon parempaa, kun sen keittää tuollaisessa toffeeseoksessa. Nyt tällä kertaa lopputuloksessa oli toffeen makua mielestäni enemmän kuin mantelikrokantin makua, mutta saapas nähdä, onko tilanne sama vielä yön yli jääkaapissaseisomisen jälkeen. Kuitenkin, kiva oli oppia, että sen Daimin ominaismaun voi saavuttaa ihan kotioloissakin ja vieläpä hyvin yksinkertaisista pitkään säilyvistä aineksista.
Allaolevat kuvat:
Ylin rivi vasemmalta oikealle: mantelirouhelmaa, sokeria, vaaleaa siirappia ja voita sulamassa. Jatkossa tulen siis suosimaan tässä karkeampaa mantelirouhelmaa kuin tuo kuvassa näkyvä.
Keskimmäinen rivi: Vasemmalla voi-sokeri-siirappi-mantelirouheseos kattilassa sekoittumassa ja hiljalleen keittymässä. Seos oli hyvin jähmeää, joten käsi hädin tuskin jaksoi sekoittaa 10 minuuttia. Oikealla kyseinen seos levitettynä leivinpaperille kovettumaan.
Alin rivi: Vasemmalla suklaan sulatusta samassa kattilassa. Keskellä sula suklaa levitetty mantelikerroksen päällä. Oikealla kovettunut lopputulos, joka on leikattu terävällä veitsellä paloiksi.
Päivitys seuraavana päivänä:
Yön yli jääkaapissa seisottuaan nämä Daimin tapaiset palat olivat kovettuneet napsahtaviksi. Tumman suklaan maku tuntui miedommalta nyt jääkaappikylmänä, mutta silti tuntui, että tumman suklaan maku peitti liikaa alleen sitä daimimaista makua. Jatkossa ehdottomasti tumman suklaan sijaan maitosuklaata ja enemmän ja karkeampia mantelipaloja niin tulee täydellinen.