Pizzaa gluteenittoman suolaisen pannukakun pohjalla

Lapsi toivoi kinkku-ananaspizzaa. Meillä oli siihen muuten ainekset, mutta vehnäjauho oli loppu. Tuli sitten mieleeni gluteeniton pannukakkupohja, joka on osoittautunut aiemmin hyväksi ja sopivaksi suolaisten täytteiden kanssa: https://ruokaideat.com/2019/07/15/gluteenitonta-pannukakkua-suolaisilla-ja-makealla-taytteella/

Kokeeksi tein sitten pizzapohjan tuolla ohjeella. Maito tosin meillä oli loppu, joten sen korvasin tällä kertaa vedellä (seuraavalla kerralla käyttäisin maitoa, jos sitä olisi). Pizzapohja ei nyt ollut kaikista paras tekemäni pizzapohja (vaan tämä vehnäjauhoista tehty edelleen on: https://ruokaideat.com/2019/06/13/pizzaa-ja-varhaiskaalisalaattia/ )

… mutta tämä ei ollut missään nimessä myöskään huonoin koskaan tekemäni pizzapohja. Tätä riisi- ja maissijauhoista tehtyä pizzapohjaa huonompia maultaan ovat mielestäni olleet minun kokeilemistani pizzapohjista erityisesti grahamjauhoista ja/tai hiivaleipäjauhoista tehdyt pizzapohjat. Täysjyväspelttijauhoista tehdyn pizzapohjan kanssa tämä on ehkä samalla viivalla, sanoisin. Mutta tosiaan, edelleen suosikkipizzapohjani on vehnäjauhoista tehty, jossa on voita taikinassa.

Kuitenkin, vehnäjauhojen puuttuessa tämäkin pizzapohja nyt kelpasi. Se oli mielestäni maultaan neutraali, mutta paistaessa tuoksui nachoilta. Ne ruskistuneet reunat, joiden päällä ei ollut täytettä, maistuivat jostakin syystä joltakin jäätelötötteröltä, jota olen joskus syönyt jossain. Ei välttämättä huono asia, mutta pizzapohjassa vähän epätavallinen kyllä. Tähän pohjaan tuli sokeria 2 rkl (alkuperäisen Virtasalmen viljatuotteen ohjeen mukaan eli lettutaikinan ohje tuplattuna uunipannukakuksi), mikä ei maistunut liian makealta täytteiden alla, mutta ruskistuneet reunat maistuivat makeammilta kuin pizzapohjalta odottaisi. Seuraavalla kerralla siis, jos sellainen tulee, olisi varmaan hyvä vähentää sokerin määrää.

Suutuntuma tällä pizzapohjalla oli aika erilainen kuin pizzapohjilla yleensä. Suutuntumassa oli jonkinlaista puuromaisuutta, kun pizzapohjilta yleensä odottaisi leipämäisyyttä. Mutta se nyt ei ollut iso asia. Joka tapauksessa, tämäkin nyt ajoi asiansa pizzapohjana. Ei maistunut pahalta, ei ollut liian kovaa, sitkeää eikä haurasta, täytti pizzanhimon ja pystyi syömään käsin. Voin tehdä tätä toistekin joskus, jos on pizzanhimo, eikä voi käyttää vehnäjauhoja. Kuitenkin silloin, kun vehnäjauhoja on, käytän pizzapohjaan mieluiten niitä.

Vastaisuuden varalle kirjoitan tähän auki koko ohjeen:

Gluteeniton pizza pannukakkupohjalla

Pohja:

3 dl (180 grammaa) riisijauhoa
2 dl (100 grammaa) maissijauhoa
2 tl suolaa
2 rkl sokeria (tai vähemmän esim. 1 rkl, jos ei halua makeita reunoja)
4 kananmunaa
6 dl vettä tai maitoa
50 grammaa voita sulatettuna

(Kannattaa tehdä tomaattikastike ensin, jos sitä ei ole valmiina. Löytyy alempaa.) Lämmitä uuni 200 asteeseen. Vispaa käsivispilällä sekaisin kananmunat ja neste. Sekoita mukaan suola ja sokeri. Sekoita mukaan jauhot ja vispaa niin kauan, että on tasaista, eikä ole möykkyjä. Vispaa sekaan sulatettu voi. Kaada taikina leivinpaperoidulle uunipellille. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla noin puoli tuntia, kunnes pinta on kiinteä ja osittain ruskistunut.

Tomaattikastike (tästä riittää kahteen pellilliseen – ylimääräiset voi esim. pakastaa):
400 g tomaattimurskaa
1 laakerinlehti
½ tl suolaa riippuen täytteiden suolaisuudesta
1 tl sokeria
½ tl oreganoa
½ tl basilikaa
1/4 tl timjamia
Laita kattilaan tomaattimurska, laakerinlehti, suola ja sokeri. Kiehauta. Madalla lämpöä matalimmalle ei-nollalle ja hauduta ilman kantta tunti. Poista laakerinlehti. Lisää oregano, basilika ja timjami. Sekoita tasaiseksi, ja siirrä kastike jäähtymään.

Kinkku-ananaspizzan täytteet:

100 g kinkkusiivuja pilkottuna

1 tölkki ananaspaloja (mehut viemäriin tai talteen muuta käyttöä varten)

350 g raastettua juustoa

Pizzan kokoaminen:

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Levitä kypsän pohjan päälle tomaattikastiketta. Ripottele päälle juustoraaste ja sitten täytteet. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla n. 15 min, kunnes juusto on sulanut.

Söin tämän pizzan kanssa tähteeksi jääneitä paahdettuja avomaankurkkuja, joista kirjoitin aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/08/17/perunamuusia-lihamureketta-ja-paahdettuja-avomaankurkkuja/

Loput tomaattikastikket pakastin rasiassa:

Porsaan loin ribs, keitettyjä perunoita, feta-minttutahnaa ja paahdettuja avomaankurkkuja

Tämä oli tosi hyvä ateria. Kolme päivää sitten tekemäni feta-minttutahna sopi oikein mainiosti yhteen perunoiden ja porsaanlihan kanssa. Makuyhdistelmä muistutti Rossossa joskus syömiäni pestoperunoita. Feta-minttutahnasta kirjoitin aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/08/16/feta-minttupasta-ja-feta-minttutahna/

Porsaan loin ribsit oli alun perin tarkoitus grillata, mutta sade vesitti suunnitelmat. Mies sitten kypsensi ribsit uunissa pakkauksen ohjeen mukaan eli olikohan se 190 asteessa 1½ tuntia, ja sen jälkeen ribsit olivat vielä 100 asteessa uunin alimmalla tasolla 2-3 tuntia. Mausteena oli vain suolaa ripoteltuna molemmin puolin. Oli tosi maukasta ja ei ollenkaan kuivaa <3

Avomaankurkut paahdoin eilen. Niistä kirjoitin eilen tänne: https://ruokaideat.com/2019/08/17/perunamuusia-lihamureketta-ja-paahdettuja-avomaankurkkuja/

Perunamuusia, lihamureketta ja paahdettuja avomaankurkkuja

Jääkaapissani oli kesäkurpitsoita ja avomaankurkkuja. Ensin ajattelin tehdä paahdettuja kesäkurpitsoita, mutta sitten katsoin avomaankurkkujen olevan vanhemman näköisiä, joten päätin kokeilla paahtaa ne. Leikkasin avomaan kurkut lohkoiksi, levitin ne leivinpaperin päälle pellille, ja laitoin päälle öljyä ja suolaa. Paistoin 225-asteisessa uunissa tilannetta seuraten.

45 minuutin paahtamisen jälkeen totesin, että alapinnat meinaavat palaa, joten otin pois. Yläpinnat eivät olleet vielä ruskistuneet, ja olivat pehmeitä helpostimuusaantuvia. Maku oli mielestäni hyvin samankaltainen kuin paahdetulla kesäkurpitsalla, mutta ehkä miedompi. Ruskistuneet alapinnat maistuivat aika lailla lohkoperunoiden paistopinnoilta. Lihamurekkeen ja perunamuusin kanssa samassa haarukallisessa syödessä maistui hyvin paljon suolakurkulta hyvällä tavalla. Vaikka alapinnat eivät ruskistuneetkaan, sanoisin silti näistä paahdetuista avomaan kurkuista että JATKOON 🙂

Perunamuusin tein kurkkujen ollessa uunissa. Keitin kuoritut perunat vedessä kypsiksi, kaadoin veden pois, survoin perunat. Lisäsin näppituntumalta täysmaitoa, voita ja suolaa, sekoitin tasaiseksi, ja maistoin, tuliko sopivaa. Tuli, joten oli valmista. Lihamurekkeet lämmitin mikrossa pakastimesta. Kyseisestä lihamurekesatsista kirjoitin aikoinaan tänne: https://ruokaideat.com/2019/07/17/lihamureketta-paahdettuja-varhaisperunoita-ja-karamellisoitua-sipulia/

Mielenkiintoista, että sama lihamureke, joka tuoreeltaan maistui liian suolaiselta, ei nyt maistunut enää edes suolaiselta. Nyt perunamuusin kanssa syödessäni jopa koin tarpeelliseksi lisätä siihen suolaa lautasellani. Jännää, miten maut elää pakkasessakin…

Kinkku-makaronilaatikkoa pakkasesta ja avomaankurkkua, paprikaa ja mustaherukoita

Ei huvittanut kokata päivälliselle mitään, mutta teki mieli syödä mikrolämmitettyä kinkku-makaronilaatikkoa pakkasesta. Kyseisestä satsista kirjoitin postauksen aikoinaan tänne: https://ruokaideat.com/2019/06/01/ruotsalaistyylista-makaronilaatikkoa-kurkkua-ja-tomaattia/

Nyt meni viimeiset näistä kinkku-makaronilaatikon palasista pakkasesta ja harmittaa, että se loppui. Tuoreeltaan tässä kinkku-makaronilaatikossa häiritsi tummien makaronien ominaismaku, mutta nyt se ei enää häirinnyt. Kyllä söisin mielelläni samaa vielä huomennakin, jos sitä vain olisi vielä – mutta kun ei ole…

Lisäksi otin kasviksia mitä nyt sattui olemaan, eli avomaankurkkua, paprikaa ja mustaherukoita. Söin kinkku-makaronilaatikon erikseen ja kasvikset erikseen niin, että niitä kaikkia kasviksia kuitenkin tulee samaan haarukalliseen kerralla. Hyvin sopi avomaankurkku, paprika ja mustaherukka yhteen. Mustaherukka toi sellaista mukavaa aromikkuutta maistumatta kuitenkaan liian hapokkaalta, kun sen hapokkuutta olivat laimentamassa miedommat kurkku ja paprika.