Täytettyjä paprikoita ja sivutuotteena riisi-mustapapuvuokaa

Eilen oli kaupasta ostettu parhaat päivänsä nähneitä paprikoita. Yhtä niistä jo käytin täytettyyn patonkiin lounaalla: https://ruokaideat.com/2019/08/12/patonki-taytettyna-voilla-paprikalla-fetajuustolla-ja-rucolalla/

Lopuista ehjistä paprikoista tuli mieleen tehdä täytettyjä paprikoita. Päätin kokeilla tehdä meksikolaisinspiroituja riisi-mustapapu-cheddarjuustotäytteisiä paprikoita suurin piirtein tällä ohjeella: https://www.allrecipes.com/recipe/231514/vegetarian-mexican-inspired-stuffed-peppers/

Nyt uusin silmin tuota ohjetta katsoessani tajuankin, mikä meni pieleen. Ohjeessa on ” chili-style diced tomatoes ”, eikä tavallista tomaattimurskaa. Googlen perusteella chili-style diced tomatoes on valmiiksi chili con carnea varten maustettua tomaattimurskaa. Eli maustaminen jäi minulla nyt vajaaksi siksi, koska tuossa ohjeessa piti tulla tomaattimurskasta osa mausteista. Sitäpaitsi käytin muutenkin tomaattimurskan sijaan tuoreita tomaatteja (5 kpl pilkottuina), kun kerran niitä oli. Lopputulos oli aika mitäänsanomattoman makuinen, mutta myös vetinen. Maustetta jeera/juustokumina eli englanniksi cumin käytin yhden teelusikan, enkä puoli teelusikallista niin kuin ohjeessa, mutta siltikään se mauste eikä mikään muukaan mauste maistunut lopputuloksessa ollenkaan. Juustona käytin savustettua extra mature cheddaria 200 gramman paketin, kun sitä nyt sattui olemaan, ja ajattelin sen tähän sopivan. Kuitenkaan lopputuloksessa sen juuston ominaismakua en huomannut, vaikka kypsennettäessä tuoksuikin savustetulta.

Nyt vasta huomaan tuosta alkuperäisestä ohjeesta myös: ” I created this so it’s not too spicy, but is packed with flavor. My kids loved it! ” Ok eli ilmeisesti tällä ohjeella pitikin tulla sellainen ei-mausteinen lasten makuun sopiva. Seuraavalla kerralla saan kyllä olla tarkempi siitä, mitä ohjeita oikein valitsen…

Ohjeen mukaisella täyte- ja paprikamäärällä täytettä jäi aika paljon yli:

Täytettyjen paprikoiden tekemisestä jäi myös yli paprikoista leikatut yläosat:

Ylijäämätäytteestä ja pilkotuista paprikoiden yläosista päätin sitten tehdä uunivuoan, josta voisin osan pakastaa. Sekoitin vain ne keskenään ja levitin voideltuun uunivuokaan. Paistoin ensin 175-asteisen uunin keskitasolla 45 minuuttia, sitten nostin lämmön 200 asteeseen ruskistuneemman pinnan saamiseksi, ja paistoin vielä 10 minuuttia.

Olin jo syönyt mahan täyteen niitä tylsän makuisia täytettyjä paprikoita, mutta tämän riisi-mustapapuvuoan valmistuttua maistoin kuitenkin mielenkiinnosta vähän sitäkin. Se oli tosi paljon parempaa kuin ne täytetyt paprikat! Maut olivat tiivistyneet. Erityisesti juuston maku, joskin edelleenkään en huomannut siinä savustuksen makua, vaan vain juustoisen maun. Mausteiden makuja en edelleenkään huomannut, vaan maun luonnehtisin sellaiseksi juustoiseksi riisiksi. Lapsilleni taitaa maistua tuollainen juustoriisiruoka sellaisenaan, mutta itse taidan syöntivaiheessa lisätä siihen vielä jonkun maun. Nyt tulee sellaisista mieleen vaikkapa tuore rucola tai sweet chili -kastike. Samoja voisin itseasiassa lisätä myös niihin tylsiin täytettyihin paprikoihin, joita niitäkin jäi vielä huomiselle.

Tällainen riisi-mustapapuvuoka oli tässä nyt sellainen kiintoisa idea, johon voin palata ehkä vielä joskus myöhemminkin. Rakenne on jo sopiva. Maku kaipaa vielä hiomista, mutta tästä kerrasta oppineena lähtisin seuraavalla kerralla tällaisella meiningillä kokeilemaan:

Riisi-mustapapuvuoka

5 dl keitettyä riisiä (voi olla tähteeksi jäänyttä tai vastakeitettyä)

1 purkki mustapapuja

1 purkki tomaattimurskaa

200 grammaa vahvaa cheddarjuustoraastetta (extra mature cheddar, voi olla savustettua tai ei)

1 sipuli

1 valkosipulin kynsi tai useampikin maun mukaan

1 paprika

2 teelusikallista (vasta)jauhettua juustokuminaa eli jeeraa (engl. cumin)

2 tl oreganoa

2 tl sipulijauhetta

1 tl valkosipulijauhetta

1½ tl suolaa

2 tl sokeria

(haluttaessa tuoretta tai kuivattua chiliä maun mukaan esim. 1 tl kuivattua chilijauhetta tai 1 tuore chili pilkottuna)

Lisäksi kokeilisin seuraavalla kerralla sekaan ennen paistamista joko: 1 ananastölkki liemineen TAI sweet chili -kastiketta (sitä kokeilisin 1 dl sekaan ennen paistamista)

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Silppua sipuli ja valkosipuli, ja pilko paprika. Kuullota ne (ja tuore pilkottu chili, jos käytät sitä) voissa tai öljyssä, kunnes sipuli on läpikuultavaa. Sekoita mukaan kuivatut mausteet paitsi suola ja sokeri. Paista sekoitellen noin minuutti, kunnes mausteet tuoksuvat. Lisää tomaattimurska, suola ja sokeri, ja sekoita. Ota kattila levyltä, ja sekoita mukaan keitetty riisi. Avaa mustapapupurkki, ja huuhtele se kylmällä vedellä siivilässä. Sekoita mustapavut riisi-tomaattimurskaseokseen kattilaan. Raasta juusto, ja sekoita se seokseen. Levitä seos voideltuun uunivuokaan. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinta on ruskistunut (noin 40-50 minuuttia).

Päivitys 13.8.2019 eli seuraavana päivänä:

Tänään söin loput täytetyt paprikat lounaaksi mikrossa lämmitettyinä tuoreen rucolan kanssa:

Itse täytetyt paprikat maistuivat nyt mausteisemmilta ja juustoisemmilta kuin eilen, ja rucola piristi makua minimaalisesti. Kuitenkin jotain tästä ruuasta nyt edelleen puuttui. Luulen, että se puuttuva jokin oli umami ja/tai makeus. Alun perin kuvittelin, että siitä savustetusta extravahvasta cheddarjuustosta tulisi tähän ruokaan tarpeeksi umamia, mutta selvästikään niin ei nyt käynyt. Jatkossa jos tällaista ruokaa tekisin, pitäisi varmaan umamisuutta vahvistaa käyttämällä tähän jotain kasvis-, kana- tai lihalientä mitä sattuu olemaan ja sekoittaa se nesteeseen ennen kiinteitä aineita. Yksi vaihtoehto voisi olla myös syödä tällaiset pliisut ruuat sweet chili -kastikkeen kanssa, minkä olisin tällä kertaa tehnytkin, jos minulla olisi sitä kastiketta ollut. Mutta eipä ollut, koska aika harvoin kuitenkaan kaipaan sitä.

Päivälliseksi söin tämän postauksen riisi-papuvuokaa tuoreen basilikan kanssa:

En aina syö lämpimien ruokien kanssa leipää, mutta nyt teki mieli ottaa lisäksi pakkasesta itsetehtyä piimälimppua. Kyseisestä piimälimppusatsista kirjoitin aiemmin postauksen tänne: https://ruokaideat.com/2019/08/02/piimalimppua-jonka-taikinassa-tahteeksi-jaaneet-keitetyt-perunat/

Tämä riisi-mustapapuvuoka oli nyt maultaan ihan ok minun mielestäni. Tarjosin sitä kuitenkin myös ystävälleni, joka sanoi sen olevan hyvää, mutta hänen makumieltymyksensä poikkeavat muutenkin aika paljon omistani. Minun mielestäni tämä maistuu voimakkaan juustoiselta riisivuoalta, mutta kaipaisin siihen jotain makua tasapainottamaan juustoisuutta. Sweet chili -kastike voisi ehkä auttaa siihenkin. Itse ruuanlaittovaiheessa voisi auttaa myös tölkkiananas liemineen sekoitettuna koko hommaan ennen paistamista.

Päivitys 14.8.2019:

Loput riisi-mustapapuvuoasta menivät pakkaseen:

Leivinpaperista irrotetut pakastuneet riisi-mustapapuvuoan annospalaset pakastuspussissa, jossa säilytän ne pakkasessa.

Meksikolaistyylistä papukeittoa eilisen tomaattikeiton jämistä ja jämätortillat rapeina keiton päälle

Eilen tein tuoretomaattikeittoa: https://ruokaideat.com/2019/06/24/tuoretomaattikeittoa-mozzarellan-ja-tuoreen-basilikan-kanssa-seka-varhaisperunasampyloita/

Se oli mozzarellan kanssa syötynä aivan mahtavaa, mutta nyt mozzarella oli loppu. Koska pöydällä lojui viikonlopulta jääneitä nyt kuivia ja rapeita tortillankuoria ( https://ruokaideat.com/2019/06/22/tortilla/ ), tuli mieleeni jalostaa tomaattikeitto meksikolaistyyliseksi papukeitoksi, jonka päälle laitetaan niitä rapeita tortillankuoria revittyinä. Tämä sopi kuvioon senkin takia, että pakastimessani oli jo viime vuoden maaliskuusta lähtien ollut pussillinen keitettyjä suomalaisia luomuhärkäpapuja, jotka oli hyvä jo käyttää pois, koska kuulemma mikään ei säily pakastimessa yli vuotta.

Allaolevista kuvissa ensimmäisessä on ne kuivatut tortillan kuoret, jotka olivat jäljellä. Käytännössä siis yksi tortillan kuori. Viikonloppuna mies halusi syödä tortillansa rapeakuorisena, joten hän kuivasi osan tortilloista uunissa rapeiksi tacon muotoisiksi kirjahyllyssämme olevan kirjan ”The DIY Pantry: 30 Minutes to Healthy, Homemade Food” (kirjoittanut: Kresha Faber) ohjeen mukaan. Kuvassa oleva tortilla on aterian jälkeen katkaistu kahtia, jotta se menee pienempään tilaan, ja sen jälkeen peitetty toisella lautasella ja jätetty pöydälle odottamaan, että joku sille jotain tekisi.

Toisessa kuvassa on pakastepussillinen jäisiä keitettyjä härkäpapuja (n. 200 g), jotka olen ostanut ehkä jotain kolme vuotta sitten ja keittänyt kypsiksi n. 1 vuosi 3 kk sitten. Keittämisvaiheessa parasta ennen -päiväys oli jo mennyt, mutta silti pehmenivät keittäessä hyvin ja ehtivät kypsyä jo vähän hajoaviksikin. Kuulemma liian vanhat pavut eivät välttämättä pehmene täysin keitettäessä. Kolmannessa kuvassa on se eiliseltä jäänyt tuoretomaattikeitto.

En jaksanut nyt alkaa reseptejä tutkimaan ollenkaan, vaan menin fiiliksellä. Silppusin yhden sipulin ja yhden valkosipulin kynnen. Pöydällä sattui lojumaan yksi punainen suomalainen paprika, joten pilkoin senkin mukaan. Mausteita mittasin nyt kippoon kokemusperäisesti. Ensin jauhoin kippoon 1 teelusikallisen jeeran eli juustokuminan siemeniä käsikäyttöisellä pippurimyllyllä, sitten lisäsin kippoon ½ tl kanelia ja 1 tl oreganoa. Kuullotin ensin 3 litran kattilan pohjalla sipulisilpun läpikuultavaksi, sitten lisäsin paprikan palat ja valkosipulisilpun, ja kuullotin vielä yhden minuutin. Sitten lisäsin kipossa olevat mausteet, sekoitin ja kuullotin vielä hetken, kunnes olivat tasaisesti sekoittuneet ja tuoksuivat. Sitten kaadoin toisesta kattilasta ne kaikki tomaattikeitot mukaan. Yritin punnita, paljonko kattilasta väheni tomaattikeittoa, mutta IKEA:n puntari juuri silloin ei toiminutkaan, joten en tiedä, paljonko sitä tomaattikeittoa tähän meni. Arvioisin, että jotain yhden litran. Jatkossa, jos tällaista keittoa teen ja varmasti teen, laittaisin nämä maustemäärät litraan nestettä. Pakastetun härkäpapukimpaleen (200 g) lisäsin nesteeseen jäisenä ja aloin kiehauttaa. Kun vihdoin kiehui, otin kattilan pois levyltä. Sekoitin mukaan suolaa 2 maustemitallista (koska härkäpapulisäys oli 200 grammaa ja pyrin yleensä 1% suolapitoisuuteen) ja sokeria 1 teelusikallisen. Maistoin, ja totesin maun olevan juuri sopiva. Meksikolaistyylinen makumaailma maistui juuri sopivasti. Jälkimaussa maistui sitä tuoreen tomaatin raikasta makua vielä enemmän kuin eilen (itse asiassa koko eilinen tomaattikeitto kylmänä jääkaapissa tuoksui mukavan aromaattiselta ja raikkaalta, mikä muistutti minua kotitekoisten marjamehujeni tuoksusta). Maussa siis erotti hyvinkin selvästi, että nyt oli käytetty tuoreita tomaatteja eikä säilöttyjä. Silti, talvella tulen varmasti tehneeksi tämäntyyppistä keittoa säilyketomaateistakin.

Suoraan kattilasta maistaessani härkäpavun kuori tuntui suussa jotenkin sitkeämmältä kuin olisi optimaalista. Siinä samassa muistinkin, miksi härkäpavut eivät ole niin nopeasti kuluneet pakastimesta pois. Mutta sillä aikaa kun raastoin lisukkeeksi juustoa, revin tortillakuoria, annostelin lautaselle ja odotin jäähtymistä sopivaksi, kuoret kummasti ehtivätkin mureutua sellaisiksi, että minä eikä kukaan muukaan syöjä huomannut kuorten suutuntumassa mitään vikaa. Mieheni luuli syövänsä keitossa mustapapuja.

Halusin syödä tämän keiton kanssa vahvaa, murenevaa cheddarjuustoraastetta. Mutta mies olikin jo syönyt vahvat cheddarjuustot loppuun, joten jouduin olemaan nyt ilman. Sen sijaan raastoin annoksen päälle miedompaa cheddarjuustoa (Arla Tolkuton Cheddar), josta cheddarin ominaismakua hädin tuskin huomaa. Syödessäni totesin itsekseni, että joo, kyllä tämä sitä vahvempaa cheddaria kaipaisi. Olen jossakin vaiheessa elämääni oppinut rakastamaan sitä yhdistelmämakua, joka tulee, kun yhdistää tomaattisen jeeran maun vahvan cheddarin (kuten Cathedral City Extra Mature Cheddar) makuun. Sitä yhdistelmää olisin nyt halunnut syödä, ja sen kanssa tämä keitto olisi varmasti ollut täydellinen. Näin miedomman cheddarin kanssa syötynä tämä keitto oli nyt mielestäni ihan kiva, mutta sitä vahvaa cheddaria jäin kaipaamaan. Mieheni sen sijaan raastoi oman annoksensa päälle parmesaania (jota minun ei nyt vain tehnyt mieli), ja sanoi: ”Hyvän makuista. Mä otan tätä lisää” ja meni ottamaan lisää. Hän ei ole sitä tyyppiä, joka sanoisi sellaista usein, joten minun mieltäni sellainen lausahdus lämmitti.

Ensimmäisen kerran ostin, keitin ja yritin tehdä ruokaa härkäpavuista joskus ehkä 10 vuotta sitten. Sillä kertaa samainen mies totesi heti maistaessaan: ”mä en tykkää pavuista.” Silloin en vielä osannut laittaa ruokaa niin hyvin. Sittemmin olen onneksi kehittynyt ruuanlaitossa aika paljon. Kuitenkin nämä härkäpavut ovat jääneet keittiössäni varsin vähälle käytölle, ja nyt oli kiva oppia, että tällaisessa keitossa härkäpavut toimivat, vaikka eivät enää tuoreimmillaan olleetkaan. Toinen hyvä härkäpapuruoka, jonka olen onnistunut tekemään, on hunajainen härkäpapu-kasvis-nuudeliwokki. Nyt kun härkäpavut tältä erää loppuivat, voisin ostaa uuden pussin, ja kokeilla, saisinko niistä jotain muutakin hyvää ruokaa tehtyä.

Kuivat ja rapeat tortillankuoret pehmenivät keitossa heti, eli eivät säilyneet rapeina. Pehmeä tortilla tacomausteisen makuisessa keitossa juustoraasteen kanssa maistui hyvin toimivalta tortillamakumaailmaiselta, eli oli ihan toimiva keino käyttää ne loput tortillat kuivina. Kuitenkin, jos haluaisin keittooni jotain sellaista rousketta, joka pysyykin rapeana keitossa, pitäisi varmaan käyttää jotain uppopaistettuja juttuja. Tortillanpalaset voisi periaatteessa uppopaistaa itse, tai ihan käyttää tällaiseen keittoon valmiita nachoja. Siinä voisikin olla ideaa. Taidanpa ostaa nachopaketin valmiiksi kaappiin ja olettaa, että se siellä säilyy tällaisia ruuanlaittoja varten. Ja vaikkei säilyisikään, jotain iloa niistä varmasti tulisi joka tapauksessa…

On muuten mielenkiintoista se, miten se eilinen punainen tomaattikeitto muutti väriään, kun siihen lisättiin pavut. Eilinen tomaattikeitto näytti punaiselta, josta lusikoitaessa erotti selvästi punaiset tomaatinpalaset kirkkaassa liemessä. Tänään härkäpavut ilmeisesti suurustivat keiton sellaiseksi, että väri olikin tasaisen oranssi.

Vertailun vuoksi, alla vasemmassa kuvassa eilinen tomaattikeitto ja oikealla samasta tomaattikeitosta tehty papukeitto. Kuvanottohetkellä osa papukeitosta oli jo syöty, eikä pavun palasia jostakin syystä enää näy. Suuhun kuitenkin tuli sopivasti pavun palasia, mutta 200 grammaa papuja suunnilleen litraa nestettä on ehkä sellainen määrä, että enemmänkin voisi ehkä papuja laittaa, jos pakkauskoko nyt olisikin vaikkapa 300 grammaa tai 400 grammaa. Pistän jatkossa korvan taakse.

Tortilla

Tänään tuli päivälliseksi tortilloja. Täytteeksi tuli nyt jääsalaattia, punaista paprikaa, mausteista jauhelihaa, juustoraastetta, mausteista tomaattikastiketta ja loput kermaviilikastikkeesta, jonka tein alun perin kalapuikoille 3 päivää sitten: https://ruokaideat.com/2019/06/19/kalapuikkoja-kahdella-eri-aterialla

En ollut ennen käyttänyt tortilloissa kermaviilikastiketta, mutta nyt kun kokeilin, tulen haluaamaan sitä niihin jatkossakin. Kermaviilin maku toimi hyvin yhdessä meksikolaistyylisten mausteiden kanssa. Söin yhden tortillan sen kermaviilikastikkeen kanssa, ja toisen ilman (koska loppui), ja se ensimmäinen maistui paljon paremmalta.

Jauheliha oli naudan täysrasvaista jauhelihaa, ja se maustettiin tämän ohjeen mukaan: https://www.recipetineats.com/beef-burritos/

400 grammaan jauhelihaa tuli siis tällainen kotitekoinen mausteseos: 1 teelusikka sipulijauhetta, 1 teelusikka oreganoa, 1 teelusikka suolaa, 2 teelusikkaa jauhettua juustokuminaa eli jeeraa, 2 teelusikkaa paprikajauhetta, 1/4 teelusikkaa jauhettua mustapippuria ja 1/4 teelusikkaa cayennepippuria. Näin tuli mielestäni oikein hyvän makuista tortilloihin, enkä seuraavalla kerralla muuttaisi mitään.

Tacomausteseos itse tehden

1 tl sipulijauhetta

1 tl oreganoa

1 tl suolaa

2 tl jauhettua juustokuminaa eli jeeraa

2 tl paprikajauhetta

1/4 tl jauhettua mustapippuria

1/4 tl cayennepippuria

Sekoita kaikki mausteet keskenään. Mausta tällä koko maustemäärällä 400 g jauhelihaa tai vähemmän mausteista halutessa 800 grammaa jauhelihaa. Jos tämä maustemäärä käytetään 800 grammaan jauhelihaa, kannattaa siinä tapauksessa laittaa myös suolaa esim. 3/4 – 1 tl lisää.

Mausteinen tomaattikastike tacoihin tehtiin tällä ohjeella: https://www.allrecipes.com/recipe/240291/homemade-taco-sauce/ Noilla maustemäärillä tuli minun makuuni aika tulista, mikä oli mielestäni oikein hyvä kermaviilikastikkeen kanssa, mutta ilman vähän ehkä liian tulinen minulle. Tuolla ohjeella kuitenkin on tehty ennenkin, ja tuolla ohjeella haluan jatkossakin. Viimeksi teimme tuolla ohjeella huhtikuussa, ja silloin käytin ylijääneet tomaattikastikkeet pizzan tomaattikastikkeeksi. Silloin tuli todella hyvää meksikolaismakuista pizzaa, jota varmaan teen tälläkin kertaa, jos tätä kastiketta jää yli.

Huhtikuussa, kun meillä oli tortillapäivä, teimme itse myös tortillakuoret. Ne olivat hyviä ja toimivia. Ne maistuivat hyvin rieskaisilta. Niiden tekeminen kaulitsemisineen ja yksi kerrallaan pannulla kypsentämisineen sekä ennen kaikkea siivous- ja tiskihommineen on kuitenkin sellainen urakka, että kaupasta ostetuillekin tortillakuorille on paikkansa, kuten tänään oli. Olen lukenut sellaisiakin juttuja, että jos kerran maistaa itsetehtyjä tortillakuoria, ei enää palaa kaupastaostettuihin, mutta meillä se selvästikään ei mennyt niin. Molemmat kelpaavat hyvin, mutta kaupastaostetuilla pääsee paljon pienemmällä työmäärällä.

Katso myös: Jauhelihatortillat – helppo ja nopea versio