Avainsana: ei kovin hyvää

Tonnikala-perunavuokaa ja kirsikka-porkkanaraastetta – ja seuraavana päivänä tuunattuna

Eilen tein perunoita, savusiikaa, persilja-voikastiketta ja keitettyjä porkkanoita: https://ruokaideat.com/2019/08/02/perunoita-savusiikaa-sitruuna-persiljakastiketta-ja-keitettyja-porkkanoita

Persilja-voikastiketta jäi, ja savusiika loppui. Kokeilin sitten käyttää loput persilja-voikastikkeet tonnikala-perunavuokaan. Käytin siihen perunapussin loput (noin puoli kiloa) kuorittuina viipaloituina, purkillisen tonnikalaa ja nesteeksi ne persilja-voikastikkeen loput kuumennettuna (niitä oli noin 300 grammaa), purkin smetanaa ja mausteita. Paistoin 200-asteisen uunin alatasolla tunnin.

Lopputulos oli rakenteen puolesta hyvä, mutta makua en voi kehua. Maistui sellaiselta tylsältä perunaruualta, jossa ei ole muita makuja kuin peruna, ja se perunankaan maku ei ollut sellainen, mitä lisää haluaisi. Haisi happamalta, joten yhtenä ongelmana oli ehkä liiallinen happopitoisuus. Jatkossa jos tähteeksi jäänyttä sitruunakastiketta käytän johonkin ruokaan, pitää varmaan muiden raaka-aineiden olla enemmän sellaisia, jotka tasapainottavat sitä happoisuutta. Tonnikala-riisivuoka tai tonnikala-pastavuoka olisivat varmasti toimineet paremmin näillä nesteillä, mutta tonnikala-perunavuoka ei nyt vain toiminut. Sitä kuitenkin jäi vielä 4 annosta, joista pakastin kaksi ja kaksi jääkaappiin jäänyttä arvioin syöväni lounaiksi huomenna ja ylihuomenna, koska ei se nyt syömäkelvotonta ollut, vaikkei hyvääkään.

Mutta kirsikka-porkkanaraaste toimi hyvin. Kyseiset oman pihan tuoreet kirsikat ovat sellaisenaan syötyinä liian happamia minun makuuni, mutta näin porkkanaraasteen seassa pieninä määrinä toimivat oikein mukavasti. Toimisivat varmaan myös vihersalaatissa.

Päivitys 3.8.2019 eli seuraavana päivänä:

Tänään söin lounaaksi tätä eiliseltä jäänyttä tonnikala-perunavuokaa, mutta tuunattuna, kun kerran tekohetken jälkeen oli käyty kaupassa ja oli millä helposti tuunata 😀

Lämmitin mikrossa annoksen tätä tonnikala-perunavuokaa, ja laitoin sen päälle paljon tuoretta rucolaa. Samalle lautaselle lisäksi tuoretta tomaattia, jota laitoin aina samaan haarukalliseen tonnikala-perunavuoan kanssa. Yleensä siis syön lisukekasvikset eri haarukallisissa kuin pääruuan, koska yleensä en halua pääruuan omia makuja peittää kasvislisukkeiden makujen alle. Mutta tällä kertaa nimenomaan halusin peittää pääruuan tylsät ei-houkuttelevat maut, ja se toimi hyvin 😀 Pääruuassa tuntui nyt olevan kalaliemestä tullutta umamia sen verran, että se nyt korosti rucolan ja tomaatin makuja kivasti. Nyt maistui ruualta, eikä vain tylsältä ruualta 🙂

Lisäksi söin lounaalla itsetehtyä piimälimppua, jonka leivoin eilen ja josta kirjoitin postauksen tänne: https://ruokaideat.com/2019/08/02/piimalimppua-jonka-taikinassa-tahteeksi-jaaneet-keitetyt-perunat/

Se oli voin kanssa oikein hyvää. Tämän aterian paras osa.

Päivitys 4.8.2019 eli kaksi päivää tekopäivän jälkeen:

Tänään söin lounaaksi viimeisen jääkaapissa olleen annoksen tätä tonnikala-perunavuokaa. Olisin syönyt samalla lailla tuunattuna kuin eilen kun kerran se toimi, mutta rucola loppui jo. Kokeilin sitten laittaa rucolan sijaan tuoretta minttua, jota meillä kasvaa yllin kyllin pihalla. Ei toiminut yhtä hyvin kuin rucolan kanssa eli ei jatkoon, mutta ihan ok kuitenkin. Tältä annos näytti:

Lasissa näkyy paljolla vedellä laimennettua kombuchaa, niin kuin minulla kaikilla muillakin kotona syömilläni aterioilla on ruokajuomana. Kombuchasta kirjoitin aiemmin enemmän tänne: https://ruokaideat.com/2019/06/15/pekonia-paistettuja-munia-paahtoleipaa-ja-kombuchaa/

Kasvispastaa ja paahdettuja manteleita

Tänään teki mieli syödä lounaaksi parsakaalipastaa paahdettujen manteleiden kanssa. Mantelin ja parsakaalin yhdistelmään olen törmännyt ensimmäistä kertaa joskus vuosia sitten Mallorcalla, jolloin buffetruokailussa oli tarjolla ruokalaji nimeltään ”broccoli soup with almonds” eli parsakaalikeittoa manteleilla. Idea vaikutti sopivan tähän tilanteeseen, koska jääkaapissani oli paahdettuja suolattuja manteleita, pakastimessani oli parsakaalia ja kuivakaapissani pastaa (niin kuin aina).

Normaalisti laittaisin kasvispastaan parmesaania tai pecorino-juustoa, mutta nyt kumpaakaan ei sattunut olemaan avattuna, joten päätin kokeilla ilman. Jääkaapissani oli kuitenkin vielä noin litra eilisen kalakeiton lientä, josta sattumat oli enimmäkseen syöty. Keittoa ei nyt tehnyt mieli syödä tällä kertaa enempää, mutta halusin kuitenkin sitä lientä johonkin käyttää, joten sain hullun idean keittää pastat siinä kalakeiton liemessä ja lisätä sitä lientä vähän pastan kastikkeeksi. Tulipa kokeiltua joo, mutta en kokeile toiste. Kalaliemen ominaismaku tuli läpi valmiissa ruuassa eikä se siihen sopinut, vaikka ajattelin kalaliemen vain tuovan mukavaa umamiboostia niin kuin kana- ja lihaliemet yleensä tekevät. Paahdetut mantelit kyllä sopivat pastaruuan päälle hyvin, mutta muuten ruuan makumaailma ei nyt ollut erityisen hyvä.

Ruoka olisi kaivannut vielä lisäksi joko suolaista vahvaa juustoa tai jotain makeaa raikasta, tai ehkä jopa molempia. Appelsiineja minulla olisi ollut, ja ne olisivat varmasti piristäneet kokonaisuutta. Mutta tällaisenaan, että parsakaalit vain silputaan, paistetaan voissa ruskeapintaisiksi ja sekoitetaan umamiliemessä keitetyn pastan ja sen keitinliemen kanssa ja päälle ripotellaan paahdettuja manteleita, ei vain nyt ollut minun makuuni tarpeeksi hyvää uudelleentehtäväksi. Pistän korvan taakse jatkoa ajatellen, että kasvispastaan haluan jotain tai kaikkia näistä: 1) sieniä 2) voimakasta juustoa 3) raikasta makeaa hedelmää.