Broilerin jauhelihapihvejä, farfallepastaa, uunikasviksia ja kastikkeena pannunhuuhdelientä

Sattui olemaan paketti viimeisen käyttöpäivän broilerin jauhelihaa, joten tein siitä pihvejä. Yleensä olen tehnyt broilerinjauhelihapihvit taikinasta, jonka nesteenä on kanalientä, jolloin tulee oikein maukkaita kananmakuisia pihvejä, mutta nyt en viitsinyt alkaa taikinaa sekoittamaan.

Muotoilin sitten vain jauhelihat suoraan pihveiksi, paistoin voissa ruskeiksi molemmin puolin, haudutin vielä hetken kypsäksi, ja ripottelin molemmille puolille mausteseosta. Mausteseokseksi sekoitin 1 tl suolaa, 1 tl sokeria, 1 tl paprikajauhetta, 1 tl sipulijauhetta, ½ tl currya ja 1/4 tl valkosipulijauhetta. Sekoitin mausteseoksen kupissa, ja ripottelin sitä pihveille molemmin puolin. Mausteseosta jäi vielä paljon myöhempää käyttöä varten.

Uunikasviksina oli nyt parsakaalia ja palsternakkaa, jotka pilkottiin paloiksi ja paistettiin voisulaan sekoitettuina ja suolattuina 200-asteisen uunin keskitasolla leivinpaperoidulla pellillä 40 minuuttia.

Kastikkeeksi tuli nyt pannunhuuhdelientä, joka oli oikein maukasta. Kun pihvit olivat kypsiä, nostin ne pois pannulta, ja laitoin pannuun kylmää vettä tilalle. Kiehautin, ja annoin kiehua vähemmäksi hetken aikaa. Lopulta siivilöin tämän nesteen, ja kaadoin sen kuppiin, josta sitä saa kukin syöjä kaataa ruokansa päälle sen verran kuin haluaa. Suurustaakin olisi voinut, mutta en viitsinyt, koska lautasella olevat pastat sitovat nesteet joka tapauksessa.

Kokonaisuus oli oikein maukas. Broilerinjauhelihapihvit itsessään olivat nyt miedon makuisia, koska mausteseosta oli vain pinnoissa. Suutuntuma niissä oli kuitenkin sellainen miellyttävä, josta tykkään. Pannunhuuhdeliemessä oli enemmän mausteiden makua kuin itse pihveissä, ja lisäksi pannunhuuhdeliemi maistui umamilta, joka teki kokonaisuudesta oikein maukkaan. Kokonaisuus oli hyvin yksinkertainen, helppo, nopea ja maukas, jota aion kyllä hyödyntää jatkossakin.

Perunamuusia, itsetehtyjä jauhelihapihvejä pakkasesta, eilistä salaattia ja eilistä pestoa

Tänään teki mieli syödä lounaaksi perunamuusia, jauhelihapihvejä ja salaattia. Jauhelihapihvejä tein valmiiksi pakkaseen aiemmin, ja kirjoitin niistä tänne: https://ruokaideat.com/2019/05/31/makaronia-jauhelihapihveja-tomaattia-ja-kurkkua/

Salaattia oli valmiina vielä eiliseltä, joten nyt oli helppo ahkeroida tälle aterialle pelkkä perunamuusi. Olen ottanut tavaksi aloittaa perunamuusitkin niin, että perunat laitetaan kylmään veteen, ei kiehuvaan. Minusta vaikuttaa siltä, että perunalle ominaista kitkeryyttä tulee silloin vähemmän kuin kiehuvaan veteen laitettujen perunoiden tapauksessa. Tämä liittyy maanalaisten kasvisten kitkeryys-/imellytyspohdintaani, josta kirjoitin aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/05/11/kaalipataa-ja-suklaapuuroa/

Eilen tehtyä pestoa oli vielä jäljellä, joten päätin kokeilla sitä tämän aterian kanssa. Kyseisestä pestoerästä kirjoitin tänne: https://ruokaideat.com/2019/06/10/pestoa-aineksista-mita-oli-ja-pestopastaa/

Peston maku samassa haarukallisessa jauhelihapihvin ja perunamuusin kanssa oli ehkä minulle jotenkin liian vieras yhdistelmä, jota en taida kokeilla uudestaan. Peston maku oli ehkä liian voimakas yhdistelmään, jonka kuuluisi olla miedon tuttu lohturuokamainen/kotiruokamainen/lapsuusruokamainen. Mutta salaatin kanssa syötynä pesto oli nyt todella hyvää! Wau, salaattia peston kanssa aion todellakin syödä toistekin. Salaatti+pesto yhdistelmänä maistui mielestäni siltä, että oli suussa mukava tasapaino raikkaita ja tuoreita makuja yhdistettyjä juustoisuuteen ja öljyisyyteen. (Tähän laittaisin sydämenkuvan, jos osaisin, mutta olen niin uusi WordPressin käyttäjä, että en vielä osaa 😀 Muutenkaan en ole vielä tottunut tähän emoji-maailmaan, vaan vieläkin käyttäisin mieluummin näitä omasta nuoruudestani tuttuja kaksoispiste D -hymiöitä :D)