Jääkaapissani oli jo hävettävän pitkään lojunut kaalin loppu, joka oli pinnasta jo aika pahan näköinen. Jääkaapissani oli myös yksittäisiä purkista ja liemestä pois otettuja suolakurkkuviipaleita ja paistettua jauhelihaa, jonka puolisoni oli paistanut joskus jonakin aiempana päivänä tällä viikolla. Näistä tuli mieleeni tehdä gruusialaista kaalivuokaa, mutta kun punnitsin kaalin, sitä oli niin pieni määrä, etten viitsinyt alkaa uunia lämmittämään.
Mieleeni tuli sitten tehdä kaalipataa liedellä. Leikkasin kaalista pahan näköiset pintaosat pois ja silppusin loput. Kaalisilppua tuli 150 g. Silppusin myös ne suolakurkkuviipaleet, joita oli 50 g. Nämä olivat kotona tehtyjä fermentoituja suolakurkkuja viime elokuulta, ja niissä oli sellaisenaan liian voimakas ja suolainen maku, joten aluksi pelkäsin, että tuo määrä niitä tekisi kaalipadasta liian happaman tai muuten liian pahan makuisen.
Mutta niin ei käynytkään. Sen sijaan kaalipadasta tuli paras, mitä olen koskaan tehnyt. Suolakurkun makua ei huomaa lopputuloksesta, vaan sen sijaan maistuu sopivan mukavan umamiselta. Fermentoiduissa tuotteissa usein on paljon umamia – niin näköjään myös näissä suolakurkuissa. Muita umamin lähteitä tässä kaalipadassa olivat vain se monta päivää sitten voissa paistettu sika-nautajauheliha, valkosipuli ja sipuli. Kaalipatojen ohjeissa usein on lihalientä, mutta itse laitoin tällä kertaa nesteeksi vain vettä, ja hyvä niin, koska juuri näin maku oli just hyvä. Söin loppujen lopuksi kerralla koko satsin, enkä vain tuota kuvassa näkyvää määrää.
Nyt tällä kertaa tuli harvinaisen helpolla näin hyvää. Silppusin kaalit (150 g) ja suolakurkut (50 g), yhden pienen sipulin ja yhden valkosipulin kynnen. Paistoin ensin kattilan pohjalla voissa sipulisilpun. Sitten lisäsin 2 dl vettä, kaalisilpun, suolakurkkusilpun, valkosipulisilpun ja paistettua jauhelihaa 70 g. (Se 400 gramman paketti jauhelihaa oli tietääkseni maustettu näin: 1 tl suolaa, 1 tl paprikajauhetta, 1 tl sipulijauhetta, ½ tl valkosipulijauhetta ja ½ tl basilikaa.) Kiehautin seoksen, madalsin lämmön matalimmalle ei-nollalle, ja lähdin katsomaan tv:tä.
45 min myöhemmin tulin takaisin keittiöön. Maistoin ja lisäsin makukokemukseni perustella puoli teelusikkaa suolaa, teelusikan siirappia ja vähän ripottelin pussista meiramia mukaan. Sekoitin, maistoin, ja maku oli täydellinen! Wau, tätäpä pitää tehdä toistekin!
Suolakurkkujen käyttö lämpimissä ruuissa on ehdottomasti jotain, mitä aion kokeilla toistekin. Olen tottunut käyttämään niitä vain kylminä lämpimän ruuan kanssa, mutta nyt silmäni avautuivat uusille mahdollisuuksille.
Kaali-jauhelihapata tähteeksijääneestä paistetusta jauhelihasta (1 annos)
150 g kaalia
70 g paistettua ja maustettua jauhelihaa
50 g suolakurkkua
1 sipuli + 1 rkl voita paistamiseen
1 valkosipulin kynsi
2 dl vettä
½ tl suolaa tai maun mukaan
1 tl siirappia
ripaus meiramia
Silppua kaali, suolakurkku, sipuli ja valkosipuli. Kuullota sipuli voissa. Lisää vesi, kaali, suolakurkku ja paistettu jauheliha. Kiehauta, madalla lämpö matalimmalle ei-nollalle, ja peitä kannella. Jätä hautumaan, kunnes kaali on kypsää (käy katsomassa 30-45 minuutin päästä). Sekoita mukaan suola, siirappi ja meirami.
Kaalin kanssa olen usein tehnyt sen virheen, että ruskistan kaalin rasvassa ensin. Olen joutunut kantapään kautta oppimaan, että kaikki ei parane alkuruskistamalla. Kaali ja sille sukua oleva lanttu vaikuttavat minun kokemusteni perusteella olevan parempia keitettyinä kuin paistettuina. Paistamalla ne jäävät minun makuuni liian kitkeriksi, mutta molemmat muuttuvat kitkeristä makeiksi jossakin matalassa 50-100 asteen välillä olevassa lämpötilassa, jota lämpötilaa niille kannattaa pitää pitkä aika. Niinpä olen oppinut, että kaalin ja lantun lisään kylmään veteen, en kiehuvaan. Olen kuullut, että sama koskisi myös naurista, mutta en ole vielä kokeillut, koska olen ehkä vieläkin traumatisoitunut kitkeristä nauriskokeiluista, joiden tekohetkellä en vielä tiennyt näistä lämpötilajutuista.
Nyt kun ajattelen tätä kitkerä/makea-asiaa, niin perunaa koskee sama: joskus maistuu kitkerältä, joskus makealta. Ehkä minun pitäisi perunatkin alkaa laittamaan kylmään veteen, eikä kiehuvaan niin kuin yleensä teen? Keitetyt perunat sillä tavalla, millä yleensä teen eli kiehuvaan veteen laitettuina, maistuvat kitkeriltä, mikä vaatii voikastiketta taittamaan kitkerää makua pois, ja lopputuloksena harvoin tulen keittäneeksi perunoita. Pitääkin joskus kokeilla keittää perunat niin, että lisään ne kylmään veteen, joka sitten vasta kiehautetaan.
Jälkiruuaksi tein nyt suklaapuuroa lapsen jonakin aiempana aamuna jääkaappiin jättämistä kaurapuuron lopuista. Puuro oli mikrossa täysmaitoon tehtyä. Sekoitin siihen nyt maitoa (jääkaapissa oli saman lapsen jättämä vajaa maitomuki, jonka kaadoin tähän), makeuttamatonta kaakaojauhetta (½ rkl), sokeria (1 rkl) ja pieni loraus vaniljauutetta. Sekoitin haarukalla kaiken tasaiseksi, ja söin kaiken. Hyvää oli! Kaurasta liukeneva tärkkelys riitti emulgointiaineeksi niin, että kaakaojauhe sekoittui tasaisesti, vaikka siinä ei emulgointianetta ollutkaan mukana. Aiemmin olen syönyt kylmänä jälkiruokana myös kaurapuuron jämät, jossa oli mustikoita seassa. Silloin sekoitin mukaan vain maitoa, sokeria ja vaniljauutetta, ja tosi hyvää tuli. Joskus taas lisään vain hilloa ja maitoa ja sekoitan tasaiseksi – hyvää sekin. Samat luultavasti toimisivat muillakin tähteeksi jääneillä maitoon tehdyillä puuroilla.
Suklaapuuro tähteeksijääneestä puurosta (1 annos)
kylmää puuroa (sopii ainakin kaura- ja riisipuurot)
täysmaitoa
makeuttamatonta kaakaojauhetta (n. ½ rkl)
sokeria (n. 1 rkl)
halutessa loraus vaniljauutetta tai ripaus vaniljasokeria
Sekoita puuroon ensin maitoa sen verran, että seokseen on helppo sekoittaa kuivat aineet. Sekoita mukaan loput aineet. Syö heti.