Avainsana: juusto

Persilja-cheddarpasta ja persilja-cheddartahna

  • Pastan seassa persilja-cheddartahnaa ja päällä raastettua cheddarjuustoa.
  • Pastan päällä persilja-cheddartahnaa.
  • Persilja-cheddartahna, jonka tein sauvasekoittimella.

Jääkaapissani oli avattu paketti Extra Mature Cheddar -juustoa. Se oli ostettu punalaputettuna, ja parasta ennen -oli mennyt jo viime viikolla:

Ajattelin käyttää sen pois johonkin. Koska jääkaapissani oli myös vajaa ruukku persiljaa, tuli mieleeni kokeilla tehdä persilja-cheddartahnaa samalla periaatteella kuin millä teen pestot. Pestot teen siis yleensä kaavalla 30 g yrttejä, 100 g juustoa, 50 g pähkinöitä ja/tai siemeniä, 1-1½ dl öljyä, 1 valkosipulin kynsi, suolaa maun mukaan. Lopputulosta kutsun sitten joko pestoksi tai tahnaksi riippuen siitä, onko se enää lähelläkään pestoa.

Pestohan yleensä tehdään tuoreesta basilikasta, parmesaanista tai pecorinosta, pinjansiemenistä, oliiviöljystä, valkosipulista ja suolasta. Yleensä jos vaihdan vain basilikan tilalle jonkun muun yrtin ja pinjansiementen tilalle muita siemeniä ja/tai pähkinöitä, kutsun lopputulosta vielä pestoksi. Tästä blogistani löytyviä esimerkkejä sellaisesta ovat ainakin basilika-persiljapesto ja minttupesto. Peston periaattella tekemiäni tahnoja tästä blogista löytyy ainakin feta-minttutahna. Tällaisia tuoreyrtti-juustotahnoja ja pestoja käytän mielelläni ainakin pastaan, leivän päälle, salaatinkastikkeena sekä joidenkin pääruokien kastikkeena esim. perunat/couscous + jokin haarukalla ja veitsellä syötävä proteiiniruoka.

Mutta takaisin tähän persilja-cheddartahnaan. Koska persiljaa oli vain vajaa ruukullinen, tein puolikkaan annoksen. Tähän tuli 19 grammaa persiljan lehtiä, 50 g hienoksiraastettua cheddarjuustoa, 25 g maapähkinöitä, 3/4 dl öljyä ja 3/4 maustemitallista suolaa. Valkosipuliakin olisi voinut laittaa, mutta en nyt tällä kertaa halunnut raa’an valkosipulin makua. Oli nopea tehdä sauvasekoittimella sillä aikaa kuin pasta kypsyi.

Mausta tuli hyvä. Maistuu raikkaalta persiljalta, cheddarjuustolta ja vähän myös hernemäiseltä, mikä maku tulee maapähkinöistä. Maapähkinöiden sijaan voisi myös laittaa jotain muuta pähkinää/siementä mitä löytyy ja mistä tykkää. Oli mielestäni oikein hyvää pastan kanssa niin, että loput raastetuista cheddarjuustoista ripottelin vielä päälle. Alun perin ajattelinkin tehdä siitä päiväysvanhasta cheddarjuustosta juustopastaa, mutta tämä olikin kätevä tapa saada kulumaan samalla persiljatkin ilman tarvetta erikseen kypsentää kastiketta.

Persilja-cheddartahna (n. 2 annosta pasta-annokseen, voi halutessa tuplata)

15-20 g tuoreen persiljan lehtiä

50 g extra mature cheddar -juustoa, hienoksi raastettuna

25 g maapähkinöitä (voi korvata muilla pähkinöillä ja/tai siemenillä mistä tykkää)

3/4 dl öljyä (70 g)

(halutessa ½-1 valkosipulin kynttä)

suolaa maun mukaan (itse laitoin 3/4 maustemitallista)

(halutessa pippuria maun mukaan)

Soseuta kaikki ainekset (paitsi suola) keskenään sauvasekoittimella tai tehosekoittimella. Sekoita lopussa mukaan suolaa maun mukaan. Tarjoa esim. pastan kanssa, leivän päällä, salaatinkastikkeena tai muiden ruokien kastikkeena.

Persilja-cheddarpasta

keitettyä vaaleaa pastaa (esim. tagliatelle)

persilja-cheddartahnaa

pastan keitinvettä 1-2 rkl annos, jos on

päälle lisää raastettua cheddarjuustoa, jos on

Sekoita keskenään kuumaa pastaa, persilja-cheddartahnaa, ja vähän pastan keitinvettä, jos on. Tahnaa ja pastaa on hyvä olla sellaisessa suhteessa, että kaikki pastat kastuvat, mutta eivät ui. Sekoittamisen voi tehdä joko kattilassa tai lautasella. Annoksen päälle lautaselle sopii hyvin raastettu cheddarjuusto.

  • Ainekset korkeassa kannussa odottamassa soseuttamista.
  • Sauvasekoitin työnsä ääressä.
  • Suolaa menossa sekaan maun mukaan.
Persilja-cheddartahnaa lusikassa. Sauvasekoittimella ei tullut täysin sileää, mutta makua se ei haitannut. Ei ole myöskään yhtä paksua kuin pesto.

Suolainen puuro voilla, kinkulla, juustolla ja rucolalla

Instagramissa tuli vastaan kuva suolaisesta puurosta. Kuvatekstissä kerrottiin, että voi laittaa päälle, mitä löytyy. Innostuin heti kokeilemaan.

Ensin tein kaurapuuron mikrossa. Sekoitin syvässä lautasessa 1 dl kaurahiutaleita, 2 dl vettä ja suolaa. Suolaa ripottelin selvästi enemmän kuin makeisiin puuroihin. Kuumensin mikrossa täydellä teholla 3 minuuttia. Sekoitin tasaiseksi. Laitoin pienen voisilmän päälle sulamaan. Revin käsin päälle kinkkua, Oltermanni-juuston loppuja ja rucolaa, ja söin.

Oli tosi hyvää! Innostuin tästä nyt täysillä. Tämä on mielestäni vähän niin kuin söisi risottoa, mutta aikaa ja vaivannäköä tarvitsi paljon vähemmän. 3 minuuttia mikrossa, täytteet päälle ja syömään. Tämä taitaa olla uusi suosikkipikaruokani. Voin syödä tätä niin aamiaiseksi kuin lounaaksikin. Lounaaksi tekisin vähän isomman määrän, eli yhteen annokseen ehkä jotain 1.5-2 dl kaurahiutaleita ja 3-4 dl vettä. Nesteenä voisi toki käyttää veden sijaan jotain makuja sisältävää lientäkin tai maitoa ja ehkä vähän kermaakin, mutta suolattu vesikin toimi tässä mielestäni hyvin. (Maitoa ja kermaa käyttäessä tosin on oltava korkeareunainen astia, jottei kuohu yli.) Omassani suolaa oli tosiaan sellainen määrä, että se maistuikin siinä.

Tässä suolaisessa puurossa ovat varmasti vaihtelumahdollisuudet rajattomat. Päälle voi kuulemma laittaa mitä löytyy, jos vain siitä tykkää. Hiutaleina voi luultavasti käyttää muutakin kuin vain kauraa. Maun puolesta voisin kuvitella sopivan ainakin riisi-, ohra-, tattari- ja neljän viljan hiutaleet. Olen nyt niin innostunut tästä, että varmasti kokeilen tätä eri jutuillakin… tai samallakin, kun se nyt maistui niin hyvin.

Kesäkurpitsa-jauhelihavuoka

Jääkaapissani oli kolme kesäkurpitsaa, joista en muista enää, milloin ne oli ostettu. Ei se ainakaan tällä viikolla ollut, eikä ne priimakuntoisilta enää näyttäneetkään. Halusin käyttää ne kaikki kesäkurpitsat kerralla johonkin hyvänmakuiseen ruokaan, johon olisi jo ainekset kotona, ja josta voisi helposti pakastaa ylimääräiset. Muuten onnistui, mutta pakastettavaksi ei riittänytkään. Aterialta jäi jäljelle vain yksi annos, ja sen haluan ehdottomasti syödä tänään. Tuli nimittäin tosi hyvää. Kesäkurpitsa on mielestäni parhaimmillaan tällaisissä tomaattisissa juustoisissa ruuissa. Koen kesäkurpitsan maun makeammaksi tässä ruuassa kuin sellaisenaan kypsennettynä.

Olen tehnyt kesäkurpitsa-jauhelihavuokaa yleensä kerran vuodessa silloin, kun suomalaisella kesäkurpitsalla on satokausi. Haasteena siinä on ollut se, että usein siitä tulee enemmän tai vähemmän uiva ruoka. Uivuutta vähentääkseni paahdoin nyt ensin uunissa kesäkurpitsaviipaleista kosteutta pois, annoin bolognesekastikkeesta haihtua nestettä pois ilman kantta, ja sidoin juustokerroksen kananmunalla. Päälliskerrokseen käytin mozzarellaa enkä raastettavaa juustoa, koska raastettavasta juustosta tuppaa tihkumaan paljon rasvaa alempiin kerroksiin, mikä ei tässä tapauksessa ollut toivottavaa, koska rasvassauivaa olisi riskinä tulla muutenkin.

Onnistuin mielestäni hyvin. Heti uunistaoton jälkeen ruuassa näkyi selvästi ylimääräistä imeytymätöntä rasvaa, mutta vetäytymisen jälkeen sitä ei ollutkaan enää mitenkään häiritsevästi liikaa. Varmuuden vuoksi kuitenkin keitin pastaa lisukkeeksi, ja söin tätä pastan kanssa. Pasta imi lautaselta ylimääräisiä rasvoja, mutta niitä ei kuitenkaan ollut lammikoksi asti, joten olisi mennyt ilmankin. Mieheni söikin tätä ruokaa sellaisenaan, ja sanoi sen olevan hyvää ja onnistunutta. Alla resepti, joka on nyt oma sovellukseni niillä aineksilla, mitä sattui olemaan.

Kesäkurpitsa-jauhelihavuoka

Kesäkurpitsat:

1 kg kesäkurpitsaa (nyt 3, mutta riippuu kesäkurpitsojen koosta)

oliiviöljyä (tai muuta öljyä mitä löytyy) ja suolaa päälle

Bolognesekastike:

400 g sika-nautajauhelihaa (kävisi mikä tahansa jauheliha, mutta tätä nyt sattui olemaan)

400 g tomaattimurska

1 sipuli silputtuna

1 tl suolaa

1 tl sokeria

½ tl oreganoa

1/4 tl timjamia

(olisin laittanut myös 1 valkosipulin kynnen ja ½ tl basilikaa, mutta olivat loppu)

Juustoseos:

200 g tuorejuustoa

100 g parmesaania raastettuna (kävisi mikä tahansa raastettava juusto mistä tykkää)

1 kananmuna

1 maustemitta suolaa

Päälle:

1 paketti mozzarellaa revittynä (mahtuisi toinenkin, mutta minulla ei nyt ollut)

Leikkaa kesäkurpitsat pitkiksi ohuiksi viipaleiksi. Levitä ne kahdelle leivinpaperoidulle pellille. Levitä päälle vähän oliiviöljyä, ja ripottele päälle suolaa. Paahda 150-asteisessa uunissa puolisen tuntia (itse vaihdoin peltien paikkoja keskenään puolivälissä, koska minulla ei ole kiertoilmauuni).

Sillä aikaa tee bolognesekastike. Paista jauheliha sipulisilpun kanssa. (Tässä vaiheessa voi paistaa myös valkosipulin kynnen silputtuna, jos on ja tykkää.) Lisää tomaattimurska, kiehauta. Anna hautua miedolla lämmöllä ilman kantta puoli tuntia. Sekoita mukaan mausteet, ja siirrä pois levyltä.

Sekoita tuorejuustoon suola ja kananmuna (esim. kierrevispilällä). Sekoita mukaan juustoraaste. Seoksesta tulee paksua.

Lado voidellun uunivuoan pohjalle puolet kesäkurpitsaviipaleista niin, että vuoan pohja peittyy. Levitä päälle bolognesekastike. Lado lusikalla päälle juustoseos, ja levitä lusikalla tasaisemmaksi sen verran kuin pystyt. Lado päälle loput kesäkurpitsaviipaleista niin, että alemmat kerrokset peittyvät. Jos osa kesäkurpitsaviipaleista on ohuempia ja tummuneempia kuin muut, taita tummuneet osat vaaleampien alle, jotta valmiiksitummuneet eivät pala uunissa.

Laita päällimmäiseksi revittyä mozzarellaa. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinta on ruskistunut (minulla kesti siinä 45 min). Uunistaoton jälkeen anna vetäytyä vähintään 15 min. Voi syödä sellaisenaan tai pastan/riisin/couscousin/leivän kanssa.

  • Uunissa paahdettuja kesäkurpitsasiivuja.
  • Toinen pellillinen uunissa paahdettuja kesäkurpitsasiivuja.
  • 100 g parmesaaniraastetta.
  • Valmis bolognesekastike.
  • Voidellun uunivuoan pohjalla puolet kesäkurpitsasiivuista, joiden päälle on levitetty bolognesekastike.
  • Tuorejuusto, johon on sekoitettu suolaa ja kananmuna.
  • Seos, jossa on tuorejuustoa, suolaa, kananmuna ja parmesaaniraaste.
  • Juustoseos levitettynä bolognesekerroksen päälle.
  • Loput kesäkurpitsasiivuista levitettynä juustokerroksen päälle.
  • Mozzarellaa päällä. Valmis menemään uuniin.
  • Heti uunistaoton jälkeen. Reunoilla näkyy ylimääräinen vetäytymätön rasvaa.
  • 7 minuutin vetäytymisen jälkeen.
  • Annokseni farfallepastaa ja kesäkurpitsa-jauhelihavuokaa.
  • Jäljellejäänyttä kesäkurpitsa-jauhelihavuokaa…
  • …sivuprofiilista kuvattuna.

Päivitys 27.9.2019:

Tämä oli vielä parempaa seuraavana päivänä! Lämmitin annoksen mikrossa, jolloin osa jäi kylmäksi ja osa kuumaksi. Sekä kylmät että kuumat osat maistuivat tosi hyvältä. Harmi, että se jo loppui…

Kanakeittoa pakkasesta ja lämpimiä voileipiä

Pakastettu kanakeitto ja lämpimät voileivät maistuivat todella hyvin. Kyseisestä kanakeittosatsista kirjoitin tarkemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/08/06/kanakeittoa-grillatun-broilerin-jamista/

Kanakeitto maistui pakastamisen jälkeen paljon paremmalta kuin alun perin. Tuoreeltaan siinä maistui ja haisi sellainen liiallinen savuisuus hiiligrillatuista broilerin luista, mutta nyt pakastamisen jäljiltä sitä makua ja hajua en enää havainnut, vaan nyt maistui siltä kanakeittomaulta, jolta halusinkin sen maistuvan. Hyvä tietää siis, että liian savunmakuisilla keitoilla on vielä toivoa tasoittua paremmiksi, saattaa vain vaatia vähän aikaa. Kuitenkin voimakkaansavuisia hiiligrillattuja luita liemissä saatan ehkä rajoittaa jatkossa, jos haluan keiton olevan hyvää jo tekopäivänä.

Lämpimät voileivät tein tällä kertaa pakastetuista ruispuikuloista. Levitin suoraan jäisten ruispuikulan puolikkaiden päälle voita, juustoa, kinkkukuutioita ja ohuita punasipuliviipaleita. Lämmitin 250-asteisessa uunissa 10 minuuttia, jolloin juusto oli sulanut. Jotkut tykkäävät odottaa niin kauan, että juusto ruskistuu, mutta itse tykkään mieluummin vain sulaneesta ei-ruskistuneesta juustosta. Usein teen lämpimiä voileipiä myös mikrossa, mikä on hyvin nopeaa, jos niitä tarvitsee tehdä vain pieni määrä.

Uunissa paahdetut portobellosienet ja portobellovoileipä

Tein aiempana päivänä pellillisen pizzaa, johon meni 1½ portobellosientä: https://ruokaideat.com/2019/08/24/portobello-aurajuustopizzaa/

Samasta portobellopaketista oli jäljellä vielä 2½ portobellosientä. Parasta ennen -päiväys oli mennyt kolme päivää aiemmin, joten päätin tehdä niille jotain.

Tuli sitten mieleeni paahtaa loput portobellosienet uunissa juustokuorrutettuina, ja syödä ne lounaalla leipien välissä:

  • Portobellosieniä jalat poistettuina ja suolaa ripoteltuna päälle.
  • Portobellosieniä, joiden päälle höylätty juustoa.
  • Portobellot oltuaan 20 minuuttia 200-asteisessa uunissa.
  • Paahdetuilla paahtoleipäpuolikkailla majoneesia ja suolakurkkuviipaleita.
  • Uunipaahdettu portobello leivän päällä.
  • Tällaisena söin sen.

Tästä tuli tosi hyvää! Niin hyvää, että kirjoitan vastaisuuden varalle alas ihan ohjeenkin:

Portobellovoileivät

portobellosieniä niin monta kuin haluaa annoksia

juustoa (minulla oli Castello Artfully Authentic Cheddar)

suolaa

paahtoleipäpareja niin monta kuin haluaa annoksia

majoneesia

suolakurkkuja

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Leikkaa portobelloista jalat pois (ja säästä ne muuhun käyttöön). Laita portobellot pellille leivinpaperin päälle niin, että ylöspäin on se puoli, josta jalat poistettiin. Ripottele päälle suolaa. Höylää portobellojen päälle juustoa. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla n. 20 min, tai kunnes juusto on ruskistunut.

Paahda paahtoleivät. Levitä paahtoleiville majoneesia. Laita alimmaiseksi tarkoitetuille paahtoleiville suolakurkkuviipaleita ja paahdettu portobellosieni. Laita toinen suolakurkuton majoneesilla voideltu paahtoleipä kanneksi. Nauti heti.

Portobellosienten jalat otin talteen ja laitoin pikkukulhoon jääkaappiin odottamaan muuta käyttöä (joo, on siellä yksi vahingossa irronnut osa portobellon lakkiakin :D):

Pienemmän portobellosienen söin itseleivotun pakastetun sämpylän välissä hampurilaistyyliin, kun se oli sille juuri sopivan kokoinen:

Kyseessä on tämä sämpyläsatsi: https://ruokaideat.com/2019/08/16/itsetehdyt-sampylat/

Suolakurkut oli alun perin pilkottu tätä ateriaa varten: https://ruokaideat.com/2019/08/21/porsaan-palapaistia-keitettyja-perunoita-sinappikastiketta-ja-pakastevihanneksia/

… ja ne kaikki loput pilkotut suolakurkut menivät siihen paahtoleipä-portobello-annokseen. Tämän hampurilaisversion söin sitten sellaisena, että oli vain sämpylä, majoneesia ja portobello. Maistui paljon pliisummalta kuin se, missä oli paahtoleipää ja suolakurkkua, mutta ihan hyvä kuitenkin. Paahtoleipä-suolakurkku-majoneesi-portobello kombo vei tässä nyt selvästi voiton. Apua varmasti tuli sekä suolakurkuista että paahtoleivän ohuudesta. Sen puolikkaan portobellon söin pois ihan sellaisenaan, mikä myös maistui tosi hyvin. Voisin tällaisia paahdettuja portobelloja hyödyntää myöhemmin muissakin yhteyksissä.