Jäätelöä sekalaisista puutarhamarjoista

Tämä jäätelö oli oikein hyvää. Se on tehty jäätelökoneella oman pihan sekalaisista puutarhamarjoista: punaherukoista, karviaisista, mustaherukoista ja kirsikoista. Rakenteeltaan ei ollut täydellisen palloutuvaa, mutta kuitenkin sellaista, että saa jäätelökauhalla otettua palasia irti. Joskus on tullut sellaistakin jäätelöä, jota ei erkkikään saa jäätelökauhalla irti pakastuneesta jäätelöstä, mutta tämän saa. Tässä resepti:

Marjajäätelö
350 g kirpeähköjä marjoja yhtä lajia tai sekoitus esim. herukat, karviaiset, kirsikat
2 dl sokeria (170 g)
2 rkl vettä
6 dl kuohukermaa
1 tl vaniljauutetta
5 kananmunan keltuaista
Laita kattilaan marjat, sokeri ja vesi. Kiehauta. Anna hautua muutama minuutti, kunnes sokeri näyttää liuenneen. Jäähdytä. Soseuta sauvasekoittimella. Laita sose tiheään siivilään, jonka alla on sopivan kokoinen astia ottamassa vastaan siivilöityä sosetta. Painele sose siivilän läpi mahdollisimman tarkkaan niin, että siivilään jää vain kuivaa nahkeaa siemen-kuorisosetta, jota ei käytetä tähän jäätelöön. Siirrä siivilän läpi mennyt sose jääkaappiin jäähtymään.
Vatkaa kuohukerma vaahdoksi. Toisessa kulhossa vatkaa kananmunan keltuaiset vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita nuolijalla keskenään kermavaahto, keltuaisvaahto, vaniljauute ja jäähtynyt marjasose. Valmista jäätelöksi jäätelökoneen ohjeiden mukaan.

Resepti on muokattu tämän ohjeen pohjalta: http://mostbestice.blogspot.com/2014/08/punaherukkajaatelon-aika.html

Tuota kirjoittaessani tajusinkin, miksi tästä jäätelöstä ei tullut sellaista palloutuvaa. Jotta sellaista tulisi, jäätelömassan pitäisi olla jääkaappikylmää jäätelökoneeseen laitettaessa. Tällä kertaa ei maltettu odottaa marjasoseen jäähtymistä kylmäksi asti, joten siinä syy. Mutta hyvän makuista silti tuli <3

Tomaatti-mozzarellapannukakkua, kombuchaa, tuoreita karviaisia ja teetä hunajalla

Tällaista söin aamiaiseksi tänään. Tomaatti-mozzarellapannukakun palasia lämmitin mikrossa pakkasesta. Kyseisestä pannukakkusatsista kirjoitin teon jälkeen tänne: https://ruokaideat.com/2019/07/27/suolaista-pannukakkua-tahteista-ja-paivaystuotteista/

Kombuchan juomistavoistani kirjoitin aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/06/15/pekonia-paistettuja-munia-paahtoleipaa-ja-kombuchaa/

Karviaiset oli eilen kerätty pihalta. Musta tee oli Lipton Yellow Label -pussiteetä, jota eilen haudutin suuren määrän, ja nyt vain lämmitin kupillisen mikrossa. Normaalisti lisään mustaan teehen maitoa, mutta nyt maito oli loppu, joten lisäsin hunajaa, mikä sekin toimii minulle hyvin.

Hyvin maistui nyt nämä kaikki. Tomaatti-mozzarellapannukakkua otin vielä pari palaa lisääkin, eli yhteensä söin neljä palaa. Vielä kuitenkin on yksi pussillinen näitä tomaatti-mozzarellapannukakkupaloja jäljellä pakastimessa. Tomaatin tuore maku on yllättävän hyvin säilynyt näissä pannukakkupaloissa pakastamisen jälkeenkin. Jäisenä nämä pannukakkupalat tuoksuvat samalla tavalla aromaattisilta kuin samanvuotiset pakastemarjatkin. Yhtä lailla varmaan se tomaatinkin maku/tuoksu hälvenisi, jos se yli vuoden olisi pakastimessa. Mutta nyt muutaman viikon pakastamisen jälkeen vaikuttaa vielä oikein hyvin säilyneeltä.

Mehua sekalaisista puutarhamarjoista

Jääkaapissani oli sekalaisia puutarhamarjoja, joiden syömiseen oli jo kyllästytty. Samassa kulhossa oli vihreitä karviaisia, mustaherukoita, punaherukoita ja kirsikoita. Tuli sitten mieleeni keittää ne sekamehuksi. Keitin samalla tavalla kuin muutkin mehut: Marjat kattilaan, ja kylmää vettä päälle niin, että peittyy. Kiehautetaan, ja keitetään kovalla lämmöllä 10-15 min, kunnes marjat ovat pehmeitä. Siivilöidään tiheän siivilän läpi toiseen kattilaan. Siivilään jääneitä marjoja ei kannata painella, koska silloin mehusta tulee sumuisemman näköistä. Siivilään jääneet marjat heitän surutta biojätteeseen, vaikka yleensä ruokahävikkiä vältänkin. Koen, että ne marjat ovat tässä vaiheessa jo parhaansa antaneet, eikä kukaan hyödy siitä, että väkisin yrittäisi syödä kaikki marjojen (ikävän makuiset ja suutuntumaiset) parhaan mehunsa jo antaneet kuoret ja siemenet.

Maistoin tätä mehua ensin laimentamattomana ja makeuttamattomana. Se maistui enimmäkseen mustaherukkamehulta. Laimensin sitten tämän mehun vedellä sellaiseksi, että se silmämääräisesti näyttää hyvän mustaherukkamehun väriseltä eli sellaiselta tummanpunaiselta kuin näkyy ylempänä olevassa kuvassa. Punnitsin laimennetun mehun, ja lisäsin sokeria 10 grammaa per 100 grammaa laimennettua mehua, sekoitin, ja siirsin jääkaappiin tasoittumaan. Seuraavana päivänä join tätä mehua, ja se oli oikein hyvää. Päällimmäinen maku oli edelleen mustaherukkamehun maku, mutta taustalla oli jotain miellyttävää aromikkuutta, jonka uskon tulevan karviaisista. Lapsi sanoi maistuvan vähän vadelmalta. Vadelmamehussakin on tiettyä aromikkuutta, joten ehkä lapsi tarkoitti sitä.

Yleisohjeeni keitetylle mehulle:

Keitetty mehu ilman mehumaijaa
marjoja, omenoita, kirsikoita tai raparperia
vettä niin, että marjat/omenat/kirsikat/raparperi peittyy ja tarvittaessa vielä lisää vettä valmiin mehun laimennukseen
sokeria maun mukaan tai 10 grammaa per 100 grammaa sopivan vahvuista mehua
Jos käytät omenoita tai raparperia, pilko ne paloiksi. Omenoita ei tarvitse kuoria, mutta siemenkodat kannattaa ottaa pois, koska siemenistä voi tulla mehuun kitkerä maku. Punakuorisista omenoista tulee kaunista punaista väriä keitettyyn mehuun.
Marjoja ei tarvitse perata, koska mehu siivilöidään joka tapauksessa. Marjojen lehdistä voi tulla mehuun yrttistä makua, mutta sitä ei yleensä huomaa, jos lehtien osuus kokonaisuudessa on vähäinen. Kirsikoiden kiviä ja varsia ei tarvitse poistaa, mutta kivien murskaaminen/jauhaminen kuulemma antaa huonon maun.
Laita kattilaan marjat ja/tai omena-/kirsikka-/raparperipalat. Lisää kylmää vettä niin, että ne peittyvät. Kiehauta. Keitä kovalla lämmöllä 10-15 min, kunnes keitettävät ovat pehmeitä. Kaada mehu tiheän siivilän läpi toiseen kattilaan painelematta siivilään jääviä sattumia. Siivilän voi myös vuorata puhtaalla harsokankaalla, jos haluaa estää pienimpienkin sattumien pääsemisen mehuun.
Maista mehua. Tarvittaessa laimenna vedellä makusi mukaiseksi juotavaksi, ja sokeroi makusi mukaan. Itse lisään sopivan vahvuiseen mehuun 10 grammaa sokeria per 100 grammaa mehua. Omenoista ja/tai mustikoista keitetty mehu on mielestäni sopivanvahvuista ilman laimentamista, mutta mitä happamampi raaka-aine, sitä enemmän yleensä laimennan. Mustaherukkamehun yleensä laimennan tummanpunaiseksi ja happamista punaisista marjoista tehdyn mehun haalean punaiseksi, eli vaaleammaksi kuin mitä ne happamat marjat alunperin itse olivat.
Jos/kun lisäät mehuun sokeria ja/tai vettä, siirrä jääkaappiin tasoittumaan vähintään muutamaksi tunniksi, mutta mieluummin anna tasoittua yön yli. Yleensä vastasekoitettuna mehu maistuu siltä, että suuhun tulisi vuorotellen hapanta mehua, paljasta vettä ja sokeria, mutta yön yli jääkaapissa tekeytymisen jälkeen maistuu jo tasaisen makealta (ja tasaisen laimennetulta, jos on laimennettu).

Mehua voi toki tehdä myös mehumaijalla. On olemassa myös mehupuristimia ja mehulinkoja. Itse kuitenkin suosin keitettyjä mehuja siksi, koska mehumaija on niin iso, että sillä en viitsi tehdä pientä määrää kerralla. Isoa määrää mehua kerralla en taas viitsi tehdä siksi, koska kyllästyn, jos on isot määrät samaa mehua. Pieniä määriä kerralla tehdessäni voin paremmin vaihdella ja yhdistellä mehuun eri makuja. Niinpä happamatkin marjat mieluummin pakastan sellaisenaan kuin mehuna.

Omenoita varten meillä on myös sähköinen mehupuristin. Omenamehut kuitenkin olen päätynyt valmistamaan mieluummin keittämällä kuin kylmäpuristamalla siksi, koska keittäminen mielestäni muuttaa kotiomenoidemme kirpeät maut makeiksi ja aromaattisiksi. Lisäksi kylmäpuristetun omenamehun väri on ruskeaa, mutta keitetystä omenamehusta on tullut sitä punaisempaa, mitä suuremmassa osassa mehuun käytetyistä omenoista on ollut punaista kuorta.

Shepherd’s pie -tyylistä ruokaa ja porkkanaraastetta karviaisilla

Eilen lounaaksi lämmitin shepherd’s pie -tyylistä ruokaa pakkasesta. Kyseisestä ruuasta kirjoitin aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/06/28/paimenen-paistoksen-tyylista-ruokaa-pakkasesta-ja-salaattia/

Aiempaa postausta kirjoittaessani en muistanut, mitä ohjetta käytin tuohon, mutta nyt löysin sen ohjeen. Se oli tämä: https://www.meillakotona.fi/reseptit/paimenen-paistos

…mutta sovelsin sitä tekovaiheessa aika paljon. Katsoin alkuperäisestä ohjeesta vain perunamuusin ja kastikkeen suhteen ja kypsennysajan, eli kilo perunamuusia ja tomaattikastiketta noin 4 dl ja siinä seassa lihaa sopivasti, paistetaan 200-asteisen uunin keskitasolla 25 minuuttia. En välitä tomaattipyreen mausta, joten tuon ohjeessa olleen 3 dl vettä + 1/4 dl tomaattipyreetä korvasin suoraan yhdellä purkillisella tomaattimurskaa, jolloin en kokenut tarvetta käyttää vehnäjauhoja. Kasvikset ja juuston jätin tekovaiheessa pois, koska en niitä siihen kaivannut, ja halusin tehdä tästä sellaisen simppelin ruuan, johon käytin tähteeksijäänyttä kypsää lihaa. Sillä kertaa se kypsä tähdeliha sattui olemaan poronkäristyslihaa, mutta yhtä hyvin voisin käyttää tähän ruokaan muutakin tähdelihaa, mitä sattuisi olemaan.

Tomaattimurskassa hauduttamiseen on tähän mennessä sopinut kaikki lihat, mitä olen siihen kokeillut: poro, hirvi, nauta, sika, broileri, kana, kalkkuna. Pieneksipilkottu kypsä liha tomaattimurskassa haudutettuna maistuu yleensä mielestäni maukkaalta bolognesekastikkeelta, ja vain isommista paloista yleensä tunnistan mausta, minkä eläimen liha on kyseessä. Siksi tomaattimurskassa hauduttaminen onkin yksi suosikkitapojani saada jo tympivä tähdeliha maistumaan uudelta ruualta. Mutta ne tähdelihat tomaattimurskassa yleensä maistuvat bologneselta vain niin kauan, kuin seosta ei ole paistettu kuivaksi. Jos siitä samasta tähdeliha-bolognesesta haihduttaa nesteet pois, ne pienimmätkin lihan palat alkavat taas maistua tunnistettavasti itseltään.

Nyt pakastimesta sulatettuna maistui tosi maukkaalta tässä ruuassa ollut porobolognese. Se päällä oleva perunamuusi maistui nyt pakastamisen jälkeen neutraalilta perunamuusilta, vaikka se tuoreeltaan maistuikin liian happamalta käytettyäni siihen liian happamia aineksia, mitä en aio perunamuusiin käyttää toiste.

Tämän ruuan kanssa lisänä söin nyt porkkanaraastetta tuoreilla karviaisilla, kun niitä nyt pihaltani löytyy. Sopi oikein hyvin yhteen! Karviaisista tuli porkkanaraasteeseen mukavaa raikasta aromikkuutta.

Shepherd’s pie -tyylisen ruuan reseptin kirjoitan tähän nyt sellaisena kuin sen seuraavalla kerralla tekisin ja virheistä oppineena:

Shepherd’s pie -tyylinen ruoka eli paimenen paistos -tyylinen ruoka kypsästä tähdelihasta
Perunamuusikerros:
1 kg perunoita (punnittu kuorineen, jauhoisia tai yleisperunoita)
vettä perunoiden keittämiseen sen verran, että perunat peittyvät
4 dl täysmaitoa
40 g voita
suolaa maun mukaan (esim. ½-2 tl)
1 kananmuna
Lihakerros:
200 grammaa kypsää lihaa pilkottuna
400 grammaa tomaattimurskaa
1 tl suolaa, jos liha ei ole voimakassuolaista (maista kastikkeen suolaisuus sopivaksi ennen uuniin laittoa)
1 tl sokeria
halutessa: 1 sipuli, 1 valkosipulin kynsi tai useampikin maun mukaan, yrttimausteita esim. timjamia/oreganoa/basilikaa ½-1 tl kutakin tai vain yhtä tai kahta niistä maun mukaan
Jos käytät sipulia ja/tai valkosipulia, silppua ne ja kuullota pienen kattilan pohjalla voissa. Lisää kypsä pilkottu liha, suola ja tomaattimurska (tyhjään pieneen kattilaan, jos et käyttänyt sipuleita). Kiehauta, laske lämpö pienimmälle ei-nollalle ja jätä hautumaan siksi aikaa, kun valmistelet perunakerroksen.
Kuori perunat ja pilko ne lohkoiksi. Keitä ne kypsiksi vedessä, joka juuri ja juuri peittää perunat. Jos olet tarkka perunan kitkeryydestä niin päin ettet sitä kitkeryyttä halua, laita perunat kylmään veteen ja kiehauta vasta sitten. Jos et ole tarkka perunan kitkeryydestä, voit antaa veden kiehahtaa sillä aikaa kuin valmistelet perunoita, ja laittaa perunat kiehuvaan veteen (nopeampi tapa). Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.
Kun perunat ovat kypsiä, kaada niistä vesi pois. Survo perunat. Lisää maito, voi ja suola. Sekoita tasaiseksi muusiksi. Maista, ja lisää tarvittaessa suolaa, voita ja/tai maitoa. Riko kananmuna ensin juomalasiin, ja sekoita sen rakenne tasaiseksi haarukalla. Sekoita kananmuna perunamuusiin kierrevispilällä hyvin sekoittaen.
Voitele uunivuoka. Sekoita liha-tomaattikastikkeeseen 1 tl sokeria ja maun mukaan suolaa. Maista ja mausta kastikkeen suolaisuus sopivaksi. Levitä kastike uunivuoan pohjalle. Levitä sen päälle perunamuusi. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla noin 25 minuuttia tai kunnes pinta on ruskistunut. Uunistaoton jälkeen anna mielellään vetäytyä 10 minuuttia.

Tämä voisi olla sopiva tilaisuus käyttää myös tähteeksijääneitä kypsennettyjä vihanneksia, jos sellaisia sattuisi olemaan. Niitä voi käyttää sekä sen liha-tomaattikastikkeen seassa että perunamuusin seassa soseutettuna. Itse en yleensä viitsi alkaa varta vasten pilkkomaan kasviksia liharuokiin, jos niitä kasviksia ei ole vielä kiirettä käyttää pois.

Tähteeksijääneet tomaattipohjaiset keitot (esim. tomaattikeitto, linssikeitto, papukeitto), bologneset, chili con carnet ja pizzan tomaattikastikkeetkin varmasti sopisivat tähän ruokaan käytettäväksi, jos sellaisia sattuisi olemaan. Tuoreetkin tomaatit menisivät tässä ruuassa, jos olisi tarve saada niitä käytettyä pois.