Itsetehdyt kalapuikot pakastekalasta

Itsetehtyjä kalapuikkoja ensin lohkoperunoiden ja kermaviilikastikkeen kanssa, seuraavana päivänä kalapuikkohampurilaisia.

Eilen lapseni toivoi kalapuikkoja, joten teimme niitä yhdessä pakastekalasta, joka oli nyt alaskanseitiä sellainen 400 gramman neliskanttinen kalikka. Otin sen sulamaan siinä vaiheessa kun päätös kalapuikkojen tekemisestä oli tehty, ja leikkasin puikoiksi heti kun, veitsi niihin pystyi.

Hyppää reseptiin

Kalapuikkojen tekemisessä otimme lähtökohdaksi tämän ohjeen: https://www.soppa365.fi/reseptit/kala-arjen-nopeat/kalapuikot

Ohjeessa oli kalaa 600 grammaa, mutta meillä oli nyt 400 grammaa. Leikkasin kuitenkin kalat tällä kertaa niin ohuiksi puikoiksi, että leivitysaineksia tarvittiinkin kolminkertainen määrä tuohon ohjeeseen verrattuna. Mutta ei se mitään, lapsen pyytäessä kalapuikkoja tiedän sen leivityksen olevankin siinä se pointti 😀

Vehnäjauhot meillä sattuivat olemaan loppu, joten korvasin ensin vehnäjauhot maissitärkkelyksellä, kunnes nekin loppuivat. Viimeisen desilitran jauhoja korvasin perunajauhoilla. Kaikki kolme vaihtoehtoa vaikuttavat toimivan kalapuikkojen siinä sisemmässä leivityskerroksessa, paitsi että maissitärkkelys ja perunajauho tuntuvat kuivuvan sormiin kiinni tiukemmaksi sementiksi kuin vehnäjauhot 😀

Suolaa sekoitin jokaiseen desilitraan jauhoja/jauhonkorviketta 1.5 tl (alkuperäisessä ohjeessa ½ tl), eikä lopputulos maistunut meidän makuumme ollenkaan liian suolaiselta, vaan ehkä pikemminkin juuri sopivan suolaiselta. Lisäksi sekoitin jokaiseen desilitraan jauhoja tms. yhden teelusikan sipulijauhetta maunantajaksi. Ohjeessa sanottiin ”rypsi- tai oliiviöljyä paistamiseen”, mutta itse paistoin voissa. Tämä on mielestäni sellainen ruoka, johon voissapaistamisen maku sopii hyvin, kunhan ei käräytä mustaksi. Ensimmäiseen paistoerään tuli nyt enemmän mustaa kuin oli optimaalista, joten jälkimmäisten erien kohdalla en lähtenyt pannulta minnekään, ja paistoin vähemmän aikaa.

Kalapuikkojen teko lasten kanssa oli sellainen projekti, missä nyt meni aikaa ja tuli sotkua, mutta tulee silti varmasti tehtyä lasten kanssa toistekin. Lisukkeeksi tuli nyt uunissa tikkuperunoita, kermaviilikastiketta ja tomaattilohkoja. Olisin muuten tehnyt lohkoperunoita, mutta perunat sattuivat olemaan nyt niin isoja, että koinkin paremmaksi leikata tikuiksi. Laitoin voidellulle uunipellille sen verran perunatikkuja kuin mahtuu yhteen kerrokseen niin, että eivät koske toisiinsa, lisäsin 1 rkl öljyä ja 1 tl suolaa, sekoitin tasaiseksi ja laitoin 200-asteisen uunin keskitasolle. Ensin n. 20 minuuttia paistetaan siellä kunnes alapinnat ovat ruskistuneet, sitten käänsin ne ympäri ruskistuneet pinnat ylöspäin ja paisto uunissa toiset 20 min. Sitten vielä ripottelin vähän suolaa niiden päälle.

Kermaviilikastikkeelle vakiokaavani on tällainen: 400 grammaa kermaviiliä, 1 tl suolaa, 2 tl sokeria, 2-4 maustemittaa sipulijauhetta fiiliksen mukaan, sekä fiiliksen mukaan myös muita mausteita. Tällä kertaa ne ”muut mausteet” olivat loput limemehusta, jonka mies oli puristanut muuhun tarkoitukseen (sitä nyt sattui olemaan 8 grammaa, mikä oli sopivasti tähän määrään) ja kuivattua tilliä, ripaus mustapippuria ja ripaus valkopippuria.

Tuo ateria kalapuikot + tikkuperunat + kermaviilikastike + tomaattilohkot oli oikein toimiva. Mutta se oli eilen se. Tänään ruuaksi tuli kalapuikkohampurilaisia.

Kalapuikkohampurilaiset oli nyt helppo tehdä, koska ainekset olivat valmiina. Hampurilaissämpylöitä leivoin reilu kuukausi sitten, ja niitä oli vielä pakkasessa: https://ruokaideat.com/2019/05/16/hampurilaisateria-itse-tehden/

Hampurilaisen kastikkeena käytin nyt makeaa ja sinappista vinaigrettekastiketta, jonka tein alunperin varhaiskaalisalaatille viime viikolla ja sen kaikki loput meni nyt näihin hampurilaisiin: https://ruokaideat.com/2019/06/14/pastavuokaa-tahteista-ja-eilista-varhaiskaalisalaattia-tuunattuna/

Lisäksi halusin nyt omien hampurilaisteni väliin paprikaviipaleita, joita nyt sattui olemaan, joten laitoin niitä. Eilistä kermaviilikastiketta olisin halunnut nyt käyttää porkkanatikkujen dippinä, mutta porkkanat olivat loppu, joten dippailin sitten kurkkutikkuja. Kurkkutiput+dippiyhdistelmään olisin nyt kaivannut enemmän makeutta, mutta meni sen nyt näinkin ja joku muu kerta sitten.

Kalapuikkohampurilaiset maistuivat nyt oikein hyvin. Erityisesti se vinaigrettekastikkeen makeus ja sinappisuus tekivät siitä nyt erityisen nautinnollisen. Oli oikein kätevää, että sitä sattui nyt olemaan. Hampurilaisen sisällä mielestäni tuon kalalajin ominaismaku tuli selvemmin esille kuin eilen perunatikkujen ja kermaviilikastikkkeen kanssa syötynä, mutta ei se haitannut. Tämä on ehdottomasti idea, johon voin tarttua toistekin, jos samoja tähteitä sattuu olemaan.

Nyt on vielä samoja kalapuikkoja jonkin verran jäljellä. Olisin voinut pakastaa ylimääräiset, mutta nämä vaikuttavat olevan sellaisia, ettei niihin heti kyllästy, joten eivätköhän ne kulu jääkaapistakin lähipäivinä. Kotonani on nyt ainakin varhaisperunoita ja tortillankuoria, joista kumpi vain voisi sopia kalapuikkojen kanssa huomenna tai milloin niitä syömmekään. Kermaviilikastikettakin on vielä jäljellä, ja sekin varmaan sopisi kumpaan vain yhdistelmään, jos sille päälle satumme.

Päivitys 16.7.2020

Alla kalapuikkojen resepti pakastekalasta.

Itsetehdyt kalapuikot pakastekalasta
pakastekalaa
vehnäjauhoja (sekoita niihin 1-1½ tl suolaa per 1 dl vehnäjauhoja – varaa 4 dl vehnäjauhoja per 400 g pakastekalaa)
kananmunia tasaiseksi sekoitettuina (varaa 2 kananmunaa per 400 g pakastekalaa)
korppujauhoja (varaa 4 dl korppujauhoja per 400 g pakastekalaa)
paistamiseen voita (tai öljyä)
(halutessa sekoita vehnäjauhoihin muitakin mausteita, esimerkiksi 1 tl sipulijauhetta per 1 dl vehnäjauhoja – erityisen suositeltavaa silloin, kun paistetaan voin sijaan öljyssä)
Ota pakastekala hyvissä ajoin sulamaan, esimerkiksi edellisenä iltana jääkaappiin. Leikkaa kala puikoiksi. Kasta kalapalat ensin vehnäjauhoihin, sitten kananmunaan ja sitten korppujauhoihin. Paista pannulla kypsäksi voissa, mieluiten miedolla lämmöllä, koska korppujauhopinta menee helposti liian mustaksi. Paista kerralla vain sen verran kuin pannulle mahtuu yhteen kerrokseen ilman, että kalapuikot koskevat toisiinsa. Käytä tarvittaessa useampaa pannua.
Vinkki: Jos kalapuikkoja jää yli, uudelleenlämmitys niin, että suutuntuma säilyy, on helpointa tehdä uunissa. Laita kylmät kalapuikot leivinpaperoidulle pellille kylmän uunin keskitasolle. Säädä uunin lämpötila 200 asteeseen. Kun uuni on lämmennyt 200 asteeseen, kalapuikotkin ovat lämmenneet ja valmiita syötäväksi.

Alla kuvia kalapuikkojen teosta kesältä 2020.

Kalapuikot on kätevä leivittämisen jälkeen siirtää leivinpaperoidulle pellille odottamaan, vaikka niitä ei kypsennetty uunissa.

Ruishampurilainen ja porkkanatikkuja

Teki hirveästi mieli ruishampurilaista. Pakastimessani oli itsetehtyjä varta vasten hampurilaisia varten tehtyjä hyviä vaaleita hampurilaissämpylöitä, mutta nyt ei tehnyt mieli niitä. Nyt tuntui, että pakko saada juuri ruishampurilainen täysrukiisesta leivästä.

Pakastimessani onneksi oli ruisleipää. Oli paketti ruisreikäleipää, jossa oli -30%-lappu. Lämmitin paahtimessa sellaisen parin, ja mikrossa lämmitin yhden eilen tehdyn jauhelihapihvin, joiden tekemisestä kirjoitin tänne: https://ruokaideat.com/2019/05/31/makaronia-jauhelihapihveja-tomaattia-ja-kurkkua/

Nyt ei tehnyt mieli tuohon laittaa majoneesia, suolakurkkua eikä sipulia (vaikka olisin aika vähällä vaivalla voinut). Nyt teki mieli laittaa vain voita, kurkkua, paprikaa ja pihvi ruisleipien väliin. Niin sitten tein. Tuli uskomattoman hyvää! Jauhelihapihvissä oli nyt niin hyvät umamit, että se toi ruisleivästäkin paremmat maut esiin kuin koskaan aikaisemmin. Wau! Tällaisia lisää kiitos!

Lapsille olin pilkkonut aiemmin samana päivänä porkkanatikkuja, joita näytti jääneen minullekin. Pistelin nekin poskeeni siinä sivussa. Mutta tämän aterian ehdoton tähti oli se ruishampurilainen. En vieläkään usko, miten se olikaan nyt niin nautintoa aiheuttava.

Ruotsalaistyylinen makaronilaatikko eli kinkku-makaronilaatikko

Siirry reseptiin

Eilen keitin tarkoituksella iso määrän makaronia: https://ruokaideat.com/2019/05/31/makaronia-jauhelihapihveja-tomaattia-ja-kurkkua/

… jotta olisi taas jokin oikotie tai lähtökohta tämän päivän ruokailuun. Katselin jääkaapissani olevien tuotteiden päiväyksiä: kaksi kinkkupakettia ylihuomenna, maitopurkki ostettu eilen -30%-laputettuna. Kananmunissa parasta ennen -päiväys oli mennyt 27.5. eli viisi päivää sitten (kananmunat upotin veteen ennen käyttöä ja käytin, koska ne vielä upposivat eivätkä kelluneet). Lisäksi jääkaapissa oli vielä kannikka Oltermanni Cheddar -juustosta, joka ei näyttänyt sellaisenaan kuluvan. Ratkaisu tuntui selvältä: ruotsalaistyylinen makaronilaatikko.

Otin lähtökohdaksi tämän reseptin, jolla olen ennenkin tehnyt: https://www.kungsornen.se/recept/pasta/pastagratang/klassisk-makaronilada/

Ennenkin olen tehnyt tuolla reseptillä juuri aiempana päivänä keitetyistä makaroneista, joten muistin aiemmista selvittelyistä, että tuo 5½ dl makaronia raakana tarkoittaa noin 11 dl kypsänä. Minulla oli nyt kypsänä suunnilleen kaksinkertainen määrä, joten tuplasin ja muunsin reseptin tällaiseksi: 1 kg kypsää makaronia, 300 g kinkkua (alkuperäisohjeen mukaan pitäisi tulla 400 g, mutta minulla oli 300 g), 2 pientä sipulia, 2 rkl voita, 6 kananmunaa, 8 dl täysmaitoa, 230 g juustoraastetta (alkuperäisohjeen mukaan pitäisi tulla 200 g, mutta tuon verran minulla oli, ja halusin käyttää kaiken) ja 1.5 teelusikkaa suolaa. Tällä tuplatulla reseptillä paistoaika oli 1 tunti 200 asteessa uunin keskitasolla.

Alkuperäisohjeessa on myös vähän muskottia, mutta minä jätin sen nyt pois. Minulla ei ollut nyt valmiiksijauhettua muskottia, vaan vain kokonaisia ulkomaisesta nettikaupasta tilattuja, joita en jaksanut alkaa raastamaan. Vastajauhettu muskotti tuoksuu ja maistuu mielestäni samalta kuin muistan lapsuuden colapullokarkkien maun olleen. En nyt kaivannut sitä makua makaronilaatikkoon.

Tiskien säästämiseksi tein nämä toimenpiteet: ensin kaadoin kattilasta kaikki makaronit siihen voideltuun isoon uunivuokaan, jossa aioin joka tapauksessa laatikon paistaa. Sipulisilput ja pilkotut kinkut kuullotin voissa siinä samassa tyhjennetyssä kattilassa, johon kuullotuksen jälkeen lisäsin makaronit takaisin, ja sekoitin ainekset sekaisin siinä. Juustoraasteetkin yritin sekoittaa mukaan samassa kattilassa, mutta kattila tuli jo liian täyteen, joten kaadoin kattilan sisällön ja juustoraasteet uunivuokaan, ja sekoitin siinä. Munamaidon ainekset eli munat, maidon ja 1.5 tl suolaa sekoitin sitten siinä tyhjennetyssä kattilassa, ja kaadoin makaroniseoksen päälle uunivuokaan. Alla vasemmassa kuvassa on ennen paistoa ja kahdessa oikeanpuolimmaisessa kuvassa paiston jälkeen:

Rakenne ja ruskistuminen olivat hyviä ja onnistuneita. Parasta oli se ruskistunut mukavan suolaiselta maistuva maukas pinta. Syödessäni tajusin tehneeni virheen pääraaka-aineen kohdalla: käytin tummia makaroneja. Makaronien tumma maku eli hiivaleipäjauhon maku oli liian hallitseva tässä lopputuloksessa, jonka olisi pitänyt olla pehmeän maitoisen ja neutraalin makuinen, jossa siellä täällä vähän kinkkupalasia suolaksi. Kananmunaahan tässä ruotsalaisessa makaronilaatikossa on suhteessa maitoon selvästi enemmän kuin suomalaisessa makaronilaatikossa, minkä nyt vähän huomaa maussa ja kiinteämmässä rakenteessa, mutta se ei ole huono asia.

Tämä olisi varmaan ollut hyvä ruoka, jos olisin käyttänyt vaaleita makaroneja, niin kuin ohjeessa oli. Nyt se makaronilaatikon perusidea jäi vähän tässä puuttumaan, kun tumma makaroni olikin liian hallitseva maku. Tummia ne makaronit tällä erää olivat siksi, koska eilen jauhelihapihvien kanssa halusin juuri tummaa makaronia, ja siinä kombinaatiossa ne toimivat hyvin. Mutta jatkossa taidan maitopohjaisiin pastaruokiin käyttää vain vaaleita pastalaatuja, ja säästää tummemmat pastalaadut voimakkaamman makuisiin ruokiin. Näille tämänkertaisille keitetyille tummille makaroneille parempi käyttötarkoitus olisi varmasti ollut jokin tomaattikastikepohjainen uuniruoka, jonkalaista alunperin ajattelinkin, kunnes huomasin vanhenevat kinkut, juustot, munat ja maidot, jotka halusin käyttää pois ennen pilaantumista. Silti, tämäkin makaronilaatikko varmasti tulee ajan mittaan syödyksi pakastimesta, sillä on siellä tällä hetkellä huonommankin makuisia ruokia, mutta paljon parempi tämä olisi ollut vaaleilla makaroneilla. Koitanpa muistaa tämän asian jatkossa.

Kinkku-makaronilaatikko (sopii myös pakastettavaksi)
1 kg kypsää vaaleaa makaronia TAI keitä 500 g raakaa makaronia kypsäksi
300 g kinkkua (mieluiten savukinkkua) pilkottuna
2 pientä sipulia TAI 1 tavallisen kokoinen sipuli TAI 1 tl sipulijauhetta
2 rkl voita sipulin paistamiseen
6 kananmunaa
8 dl täysmaitoa
200 g juustoraastetta
1½ tl suolaa
Silppua sipuli ja kuullota se voissa läpikuultavaksi (tai käytä sipulijauhetta sekoittamalla se munamaitoon). Voitele uunivuoka. Sekoita siinä keskenään kypsä makaroni ja kinkkupalat. Sekoita kulhossa keskenään kananmunat, maito ja suola. Sekoita mukaan juustoraaste. Kaada seos makaroni-kinkkuseoksen päälle. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinta on ruskistunut (noin 1 tunti).

Makaronia, jauhelihapihvejä, tomaattia ja kurkkua

Eilen kirjoitin blogipostauksen viljasorsa-ateriasta: https://ruokaideat.com/2019/05/30/viljasorsaa-paahdettua-perunaa-paistinkastiketta-ja-salaattia/

Kuten siinä tuumailin tekeväni, käytin loput paistinkastikkeet jauhelihapihvitaikinan nesteeksi. Tein juuri niin kuin eilisessä postauksessa kirjoitin, muuttamatta mitään. Tältä se koko satsi sitten näytti:

Maku oli oikein hyvä. Paistinkastike toimi umami-buustina niin kuin oli tarkoituskin. Jälkimaussa ehkä aavistin häivähdyksen sitä laakerinlehden makua, jota siinä paistinkastikkeessa on, mutta jota jauhelihapihveissä ei yleensä ole. Hyvin toimi silti. Siivilöidyt paistinrasvat pohjasakkaa lukuun ottamatta sekoitin kypsien makaronien joukkoon, samoin hiukan makaronien keitinvettä emulgoimaan. Tällä tapaa makaroneihinkin tulee kivaa umamia ja kastikemaisuutta, jolloin en kaipaa erillistä kastiketta.

Jääkaapissa jäähtyneet loput jauhelihapihvit pakastin näin:

Uunivuoan pohjalla on kerros leivinpaperia ja jauhelihapihvejä. Niiden päällä uusi kerros leivinpaperia ja jauhelihapihvejä. Niiden päällä taas uusi kerros leivinpaperia ja jauhelihapihvejä, kunnes kaikki jauhelihapihvit on käytetty. Lopuksi vielä kelmua koko homman päälle ja pakkaseen. Huomenna tai milloin nyt jaksankaan, siirrän pakastuneet jauhelihapihvit pakastepussiin. Tämän päivän loput makaronit taas suunnittelen jatkojalostavani jonkinlaiseen uunivuokaruokaan, josta aion pakastaa loput annospaloina.

Lisäys seuraavana päivänä:

Alla olevassa kuvassa jäätyneet jauhelihapihvit siirrettynä pakastepussiin.

Makaronia ja jauhelihapihvejä
Jauhelihapihvit: (voi moninkertaistaa annoksen ja pakastaa ylimääräiset)
400 g sika-nautajauhelihaa
½ dl korppujauhoa
1 dl nestettä, joka voi olla esim. paistinkastikkeen/paistoliemen jämät, tai esim. maitoa, kermaviiliä tai kermaa
1 kananmuna
1 tl sipulijauhetta
noin 1 tl suolaa riippuen nesteen suolaisuudesta (itse käytän tähän määrään 6 maustemittaa eli 1 1/5 tl)
(halutessa muita mausteita)
paistamiseen voita tai muuta rasvaa
Sekoita keskenään mausteet, neste ja kananmuna (hyvä tähän on kierrevispilä). Sekoita mukaan korppujauhot, ja jätä turpoamaan noin vartiksi. Sekoita käsin mukaan jauheliha. Muotoile seos jauhelihapihveiksi (tai halutessa lihapulliksi tai kebakoiksi). Ruskista pinnat pannulla tai muussa rasvassa. Loppukypsennä uunissa 200-asteisen uunin keskitasolla noin 15 minuuttia.
Makaronit:
400 g makaronia (voi olla vaaleaa tai tummaa)
2 litraa vettä
20 g merisuolaa eli reilu ruokalusikallinen
Kiehauta vesi. Sekoita siihen suola. Sekoita mukaan makaronit, ja keitä kovalla lämmöllä pakkauksen ohjeen mukainen aika, noin 8 minuuttia. Kaada keitinvesi pois, mutta ota mielellään vähän (esim. 1 dl) siitä talteen. Maunantajaksi makaroneihin voi sekoittaa jauhelihapihvien siivilöidyt paistorasvat, jotka saa pysymään tasaisemmin makaronien seassa, jos mukaan sekoittaa myös vähän makaronien keitinvettä. Paistorasvan sijaan voi käyttää makaronien mehevöittämiseen myös esim. öljyä. (Rasvatuille makaroneille ja jauhelihapihveille en kaipaa erillistä kastiketta.)

Kana-riisilaatikko

Siirry reseptiin

Tänään lounaaksi lämmitin itselleni pakkasesta annoksen kana-riisilaatikkoa. Lisukkeeksi viipaloin kurkkua, kun en jaksanut nyt muutakaan askarrella. Olin tehnyt ison uunivuoallisen kana-riisilaatikkoa pari kuukautta sitten ja pakastanut annospaloina. Silloin minulla oli iso määrä keitettyä riisiä, jonka halusin jatkojalostaa. Teki mieli silloin tehdä munamaitopohjaista kana-riisilaatikkoa, mutta en löytänyt sellaista ohjetta netistä. Aloin sitten kehitellä omaani. Lopputuloksesta tuli mielestäni niin hyvä, että kirjoitin reseptin ylös:

Kana-riisilaatikko
1 kg keitettyä riisiä (punnittu kypsänä, raakana n. 330 grammaa eli 3 3/4 dl)
500 g broilerin paistisuikaleita + voita paistamiseen
Broilerisuikaleiden mausteseos: 1 tl suolaa (jos kanaliemi ei ole suolaista), 1 tl curryjauhetta, muutama ripaus sokeria, ripaus valkosipulijauhetta, ripaus rakuunaa
1 kanaliemikuutio (minulla se oli itsetehty pakkasesta, mutta voi korvata kaupan liemikuutiolla, joita voi laittaa tähän 1-3 kpl riippuen siitä, kuinka voimakkaista mauista pitää)
1 litra täysmaitoa
2 kananmunaa
Munamaitoon: 2 tl suolaa (jos kanaliemi ei ole suolaista)
Pinnalle: muutama pieni voinokare
Ruskista broilerisuikaleet voissa (valurautapannulla). Laita levy pois päältä, sekoita broilerin mausteseos kipossa ja kaada se broilerien sekaan. Sekoittele muutama minuutti. Sulata sekaan kanaliemikuutio ja sekoita, kunnes on tasaista. Sekoita mukaan kypsät riisit. Kaada seos isoon voideltuun uunivuokaan. Sekoita tyhjennetyssä paistinpannussa munat, maito ja 2 tl suolaa(, jos kanaliemi ei ole suolaista). Kaada vuokaan kana-riisiseoksen päälle. Laita päälle muutama pieni voinokare. Paista uunissa 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinta on ruskistunut. Sitten siirrä vuoka alatasolle ja laske lämpö 175 asteeseen. Paista yhteensä 1 tunti. Anna vetäytyä pöydällä 15 min.

Maidon määrä näytti alun perin olevan aivan liian iso, ja tuoreeltaan laatikko oli ehkä löysempi kuin sen pitäisi olla. Nyt pakastettuja annoksia lämmittäessäni olen kuitenkin todennut, että riisin jäähtyessään imettyä lisää nestettä maidon määrä on juuri sopiva. Siitä tulee ruualle sopiva mehevyys ja pehmeys, ja se sama riisipuuromainen suutuntuma, josta pidän joulupuurossakin. Curryn maku tuntuu pakastimessa vahvistuneen, joten en suosittele tuota currymäärää sellaisille, jotka eivät yhtään pidä curryjauheen mausta.

Reseptissäni lukeva ”kanaliemikuutio pakkasesta” tarkoittaa minulla kotitekoista tiukkahyytelöistä kanaliemikuutiota, jota käytän yleensä vastaamaan 1 litraa kanalientä. Teollisia kanaliemikuutioita, kuten Maggi yms. käytetään yleensä litraan kaksi kappaletta, joten niitä varmaan tähänkin reseptiin menisi kaksi kappaletta (niistä muuten suolaa tulisi n. 1 tl). Minun nyt käyttämälläni kanaliemimäärällä kanaliemen maku on lopputuloksessa sen verran selvä, että yhtään enempää kanalientä en tähän ruokaan käyttäisi.

Minun tämänhetkiset kanaliemikuutioni pakkasessa eivät satu olemaan varta vasten keitettyjä, vaan enemmänkin ruuanlaiton sivutuote, joka nyt vain toimii hyvin kanaliemikuutiona. Puolisoni on joskus marinoinut broilerin siipiä ja paistanut siivet marinadissaan, jolloin se jäljelläoleva marinadi on ollut voimakkaan kanaliemen makuista. Olen sen vielä ollessa kuuma kaatanut sen tiheän siivilän läpi kippoon ja siirtänyt jääkaappiin. Jääkaapissa tiukaksi hyytelöksi jähmetyttyään olen kipannut sen tiukan hyytelön leivinpaperoituun uunivuokaan, leikannut siitä palasia (ehkä n. 1 rkl per pala) ja asettanut palaset siihen leivinpaperoituun uunivuokaan niin, että ne eivät koske toisiinsa. Kelmua vielä päälle ja pakkaseen. Sitten kun ovat jäätyneet, olen irrottanut kanaliemikuutiot leivinpaperista ja siirtänyt pakasterasiaan, jonka kanteen olen teipannut tarkan tuoteselosteen pakastuspäivämäärineen ja ainesosineen. Sitten kun nämä kanaliemikuutiot ovat loppuneet pakkasesta eikä uusia itsestään vaikuta olevan tyrkyllä, keitän varmaan kanaliemikuutiot kokonaisesta broilerista tai kanasta eli keitän linnun kypsäksi ja keitän keitinliemen kokoon kanaliemikuutioiksi, jotka kylmänä hyytelöityvät tai eivät. Jos eivät hyytelöidy, pakastan jääpalarasioissa. Jos taas hyytelöityvät, leikkaan vain paloja samalla tavalla kuin ennenkin.