Miten tehdä mehua marjoista ilman mehumaijaa, mehulinkoa ja mehuprässiä

Marjoja kattilassa ennen mehuksi tekemistä.

Tässä kirjoituksessa esittelen kaksi tapaa tehdä marjoista mehua ilman erillisiä mehuntekoon tarkoitettuja välineitä. Näihin tapoihin ei tarvita mehustinta, linkoa eikä mehupuristinta. Esittelen kaksi eri tapaa tehdä mehua tavallisilla keittiövälineillä: keittämällä ja kylmäpuristamalla. Näistä keittäminen on nopeampi tapa, kylmäpuristaminen hitaampi. Mausta tulee erilainen riippuen siitä, valmistiko mehun keittämällä vai kylmäpuristamalla.

Hyppää kohtaan: Kylmäpuristettu mehu kotikonstein

Keitetty mehu

Mehun keittämiseen tarvitaan marjoja, vettä, kattila, siivilä, hella ja jokin riittävän kokoinen astia siivilöidylle mehulle. Keitetyssä mehussa on siihen käytettyjen ainesten maut kypsennetyssä muodossa. Keitettyyn mehuun voi käyttää tuoreita tai pakastettua marjoja tai niiden sekoitusta. Voi käyttää yhtä marjalajia tai sekoitusta useammasta marjalajista. Sekaan voi halutessa laittaa myös esimerkiksi kirsikoita, raparperia ja/tai omenaa pilkottuina ilman siemenkotia. Jos marjojen seassa sattuu olemaan pienehköjä määriä marjojen lehtiä, varpuja tai muita vastaavia marjapensaan omia roskia, niitä ei tarvitse ottaa pois ennen mehuksi keittämistä.

Mehu marjoista keittämällä
marjoja
vettä
Laita marjat kattilaan. Mahdolliset pakastemarjat kannattaa laittaa mieluiten jäisinä, sulattamatta niitä ensin. Lisää kylmää vettä sen verran, että marjat peittyvät. Keittämisvaiheessa kuohuu paljon, joten kannattaa jättää paljon kuohumisvaraa. Tarvittaessa jaa marjamäärä useampaan kattilaan.
Kiehauta. Keitä kovalla lämmöllä 10 minuuttia. Ota tiheä siivilä ja sen alle puhdas kattila tai muu riittävän kokoinen astia. Kaada keitetty mehu marjoineen siivilään. Jos mehusta haluaa aivan kirkasta, voi siivilän vuorata ensin puhtaalla harsokankaalla, mutta se ei ole välttämätöntä.
Anna mehun valua rauhassa siivilän läpi, kunnes mehua ei enää valu eikä tipu. Marjoja ei kannata painella eikä sekoittaa siivilässä, koska sellaisesta tulee helposti mehuun sameutta.
Jos mehua tuli enemmän kuin ehtii lähiviikkoina käyttää, kannattaa ylimääräiset pakastaa. Kylmänä juotavaksi tarkoitetut mehut kannattaa laimentaa ja makeuttaa sopiviksi jo hyvissä ajoin ennen kuin niitä on tarkoitus juoda. Sopiva laimennussuhde riippuu marjoista, ja sen löytää helpoiten kokeilemalla. Jos mehu on sekoitus eri marjalajeja ja mukana on happamia marjoja, oma alkuarvaukseni laimennussuhteelle on yleensä 1:6 eli 1 osaa mehua ja 6 osaa vettä. Jos mukana ei ollut happamia marjoja, riittää yleensä vähemmän vettä. Kun sopiva mehun ja veden suhde on löytynyt, makeutan mehun yleensä sekoittamalla mukaan 100 grammaa sokeria (1 ¹⁄₅ dl) per 1 litra sopivan vahvuista mehua. Kun mehuun on sekoitettu jotain, kannattaa antaa makujen tasaantua jääkaapissa vähintään muutama tunti, mutta mieluiten seuraavaan päivään. Kuumana juotavat mehut taas yleensä maistuvat tasaisilta jo heti sekoittamisen jälkeen.
Vinkki: Samalla tavalla voi tehdä mehua myös ilman marjoja esimerkiksi omenoista ja/tai raparperista. Paloittele ne ilman siemenkotia, peitä kylmällä vedellä, kiehauta, keitä 10 min ja siivilöi. Omena- tai raparperimehuja en yleensä koe tarpeelliseksi laimentaa vedellä, mutta nekin makeutan 100 grammalla sokeria per 1 litra mehua.

Mehun valmistamista keittämällä kylmäpuristuksen sijaan suosin erityisesti seuraavien marjojen tapauksessa: marja-aronia, mansikka, mustikka, punaherukka, mustaherukka. Tykkään niistä mauista, jotka kyseisiin marjoihin tulevat kypsentämällä. Myös happamat omenat ja raparperi mielestäni paranevat maultaan, kun niistä tehdään mehu keittämällä.

Olen tehnyt mehua keittämällä monista eri marjoista. Tähän mennessä ainoa keittämällä tekemäni marjamehu, josta en ole tykännyt, on ollut pihjajanmarjamehu. Keitetty pihlajanmarjamehu maistuu mielestäni vihannesmaiselta, mutta ei kuitenkaan akuutin nielaisukelvottoman pahalta niin kuin pihlajanmarjat sellaisenaan minun suussani ovat.

Linkkejä postauksiin keittämällä tekemistäni mehuista:

Kylmäpuristettu marjamehu kotikonstein

Kylmäpuristetun marjamehun valmistamiseen tavallisilla keittiövälineillä tarvitaan marjoja, vettä, jokin riittävän iso astia marjoille, perunasurvin, siivilä ja jokin astia siivilöidylle mehulle. Perunasurvimen sijaan on mahdollista käyttää myös sauvasekoitinta tai tehosekoitinta, mutta minun kokemusteni mukaan mausta tulee paljon parempi, kun koneen sijaan käyttää käsikäyttöistä perunasurvinta. Tähän menetelmään valmistaa kylmäpuristettua mehua tarvitaan myös aikaa ja kylmäsäilytystilaa mehun valmistamisen ajaksi: vähintään yön yli ja korkeintaan kaksi vuorokautta.

Kylmäpuristetussa marjamehussa on siihen käytettyjen marjojen maut kypsentämättömässä muodossa. Kylmäpuristamalla tehtävään marjamehuun voi käyttää tuoreita tai pakastettua marjoja tai niiden sekoitusta. Voi käyttää yhtä marjalajia tai sekoitusta useammasta marjalajista. Jos marjojen seassa sattuu olemaan marjojen lehtiä, varpuja tai muita vastaavia marjapensaan omia roskia, niitä ei tarvitse ottaa pois ennen mehuksi keittämistä. Kylmäpuristettu mehu ei säily yhtä hyvin kuin keitetty, joten sitä kannattaa tehdä kerralla vain sen verran kuin aikoo käyttää esimerkiksi viikon kuluessa.

Marjamehu kylmäpuristamalla
marjoja
vettä
Laita marjat riittävän kokoiseen astiaan. Mahdolliset pakastemarjat kannattaa laittaa mieluiten jäisinä, sulattamatta niitä ensin. Lisää kylmää vettä sen verran, että marjat peittyvät. Jos mukana oli pakastemarjoja, anna niiden sulaa siinä vedessä, kunnes niitä on mahdollista survoa.
Survo marjat rikki perunasurvimella. Peitä astia ja siirrä se jääkaappiin maustumaan vähintään yön yli, mielellään vähintään yhdeksi vuorokaudeksi, mutta korkeintaan kahdeksi vuorokaudeksi.
Ota tiheä siivilä ja laita sen alle puhdas riittävän kokoinen astia mehun valumista varten. Jos haluat ehdottoman kirkasta mehua, vuoraa siivilä puhtaalla harsokankaalla, mutta se ei ole välttämätöntä.
Kaada survotut marjat nesteineen siivilään. Anna mehun valua rauhassa siivilän läpi, kunnes mehua ei enää valu eikä tipu. Marjoja ei kannata painella eikä sekoittaa siivilässä, koska sellaisesta voi tulla mehuun sameutta.
Siivilän läpi valunut neste on kylmäpuristettua mehutiivistettä. Kylmäpuristetut mehut kannattaa säilyttää jääkaapissa puhtaassa kannellisessa astiassa. Kylmäpuristettuja mehuja en erityisesti suosittele varta vasten tekemään isoa määrää pakastamista varten, koska pakastaminen muuttaa raakaa marjamakua paljon ja huonompaan suuntaan. Kuitenkin pilaantumisen ehkäiseksi voi ylimääräiset kylmäpuristetut mehut pakastaa, jos mehuun ei käytetty kertaalleen pakastettuja marjoja. Kylmäpuristetut mehut kannattaa juoda kylmänä, koska silloin niiden kypsentämätön maku tulee parhaiten esille.
Kylmäpuristetut marjamehut suosittelen hyvissä ajoin ennen juontia laimentamaan ja makeuttamaan sopivaksi. Tällä tavalla tehtyä kylmäpuristettua mustikoista tehtyä mehua ei välttämättä tarvitse laimentaa vedellä ollenkaan, kun taas happamista marjoista tehtyä kylmäpuristettua mehua voi olla tarvetta laimentaa paljonkin. Sopivan laimennussuhteen löytää helpoiten kokeilemalla. Kuten keitetyt mehut, myös kylmäpuristetut mehut makeutan sopivan laimennusuhteen löydyttyä sekoittamalla mukaan 100 grammaa sokeria (1 ¹⁄₅ dl) per 1 litra sopivan vahvuista mehua. Kun mehuun on sekoitettu jotain, kannattaa antaa makujen tasaantua jääkaapissa vähintään muutama tunti, mutta mieluiten seuraavaan päivään.

Kylmäpuristetun mehun ohjeissa usein sekoitetaan mukaan myös vähän sitruunahappoa, viinihappoa tai muuta hapanta ennen seisotusta jääkaapissa. Minun kokemusteni mukaan kuitenkin mausta tulee minun suussani parempi ilman happojen lisäystä, joten siksi itse en lisää kylmäpuristettuihin mehuihin happoa. Tässä esimerkki Marttojen ohjeesta, jossa kylmäpuristettavaan puolukkamehuun lisätään 1/4 tl viini- tai sitruunahappoa per 1.2 litraa vettä: https://www.martat.fi/reseptit/puolukkamehu/

Mehun valmistamista kylmäpuristamalla keittämisen sijaan suosin itse erityisesti vadelman tapauksessa, koska osa vadelman hienoista mauista katoaa kypsennettäessä. Kylmäpuristettu vadelmamehu onkin yksi suosikkitavoistani käyttää vadelmaa, kuten myös siemenetön vadelmahillo eli vadelmakastike ja vadelmasiirappi.

Toinen marjamehu, joka minun mielestäni on paremman makuista kylmäpuristamalla tehtynä kuin keittämällä, on puolukkamehu. Kylmäpuristettu puolukkamehu maistuu mielestäni raikkaammalta kuin keittämällä tehy puolukkamehu, ja vähemmän siltä juuri puolukalle ominaiselta happamalta maulta, joka keitetyssä puolukkamehussa tuntuu usein jälkimaussa. Silti minulla tulee keitettyäkin puolukkamehua tehtyä ja juotua, koska keittäminen on nopeampi napa saada iso määrä puolukoita mehuksi, ja ylimääräiset keitetyt puolukkamehut voi säilöä pakastimessa maun juurikaan heikkenemättä.

Viinimarjamehu eli herukkamehu keittämällä ilman mehumaijaa

Alla on ohje, jolla on helppo tehdä mehu viinimarjoista eli herukoista kattilassa ilman mehumaijaa. Viinimarjamehuun eli herukkamehuun voi käyttää ainakin punaherukoita, mustaherukoita, valkoherukoita ja viherherukoita. Voi laittaa kerralla joko yhtä herukkalajia tai sekoituksen useampaa. Herukat voivat olla pakastettuja tai tuoreita, tai sekoitus kumpaakin. Tämä resepti tarvitsee vain herukoita, kattilan, vettä, siivilän sekä mielellään sokeria makeutukseen.

Viinimarjamehu eli herukkamehu keittämällä ilman mehumaijaa
herukoita
vettä
Laita herukat riittävän isoon kattilaan, jossa on paljon tilaa kuohumiselle. Herukoista ei tarvitse perata ensin pois oksia, lehtiä tai muita herukkapensaan roskia. Jos herukat ovat pakastettuja, ne on parasta laittaa kattilaan jäisinä ja peittää heti kylmällä vedellä, koska silloin maku säilyy parhaiten.
Lisää kattilaan kylmää vettä sen verran, että marjat peittyvät. Kun veden laskemisen on lopettanut, pakastemarjat voivat nousta pintaan, mutta se ei haittaa.
Kiehauta. Muodostuvaa vaahtoa voi nostaa lusikalla pois, mutta se ei ole välttämätöntä. Kun on kiehahtanut, keitä kovalla lämmöllä 10 minuuttia.
Ota sopivan kokoinen tiheä siivilä ja sen alle riittävän kokoinen kattila mehun valumista varten. Jos haluaa täysin kirkasta mehua, voi vuorata siivilän harsokankaalla, mutta se ei ole välttämätöntä. Kaada marjat mehuineen siivilään. Anna mehun valua rauhassa siivilän läpi alla olevaan kattilaan. Jos mehusta haluaa kirkasta, marjoja ei kannata tässä vaiheessa painella. On hyvä antaa mehun valua rauhassa noin puoli tuntia, kunnes mehua ei enää valu eikä tipu.
Siivilän läpi valunut mehu on herukkamehutiivistettä. Herukkamehutiivisteen laimennan yleensä suhteessa 1:6, eli 1 osa herukkamehutiivistettä ja 6 osaa vettä. Sopivaksi laimennettuun mehuun sekoitan sokeria 10 grammaa per 100 grammaa laimennettua mehua, eli 100 grammaa (noin 1 1/5 dl) per litra. Kylmänä juotavaksi tarkoitetut mehut laimennan ja makeutan valmiiksi kannuun, ja annan mehun tasaantua jääkaapissa vähintään muutaman tunnin, mieluiten yön yli.
Herukkamehutiivistettä voi säilyttää joko jääkaapissa tai pakastimessa. Jos haluaa säilyttää pitkään (viikkoja tai yli) ja haluaa mehun säilyvän saman vahvuisena ja saman makuisena, suosittelen pakastamaan mehut tiivisteinä pienehköissä pakastusrasioissa tai -pulloissa. Herukat ovat happamia marjoja, joten herukoista tehty mehu voi säilyä jääkaapissa tiiviisti suljetussa puhtaassa astiassa homehtumatta kuukausiakin, mutta maku yleensä kuukausien jääkaappisäilytyksen aikana voimistuu ja raikkaus voi kadota. Jos haluaa säilyttää pitkään jääkaapissa, silloin kannattaa kuoria pois kaikki vaahdot, mitä muodostuu.

Samalla tavalla voi tehdä mehun muistakin marjoista tai sekoituksen sekalaisista marjoista, sopiva laimennussuhde vain voi olla eri. Esimerkkejä:

Samalla tavalla voi tehdä mehua kattilassa keittämällä myös hedelmistä, mutta niitä voi olla tarpeen esikäsitellä enemmän. Katso esimerkiksi:

Omenamehu keittämällä ilman mehumaijaa

Punaherukkamehu keittämällä ilman mehumaijaa

Pakastimessa oli paljon viime vuonna pakastettuja punaherukoita ja jääkaapista oli mehut loppu, joten teki mieli keittää pakastepunaherukat mehuksi. Mehu onkin suosikkitapani käyttää punaherukat eli punaviinimarjat: silloin saa siivilöityä huonon makuiset ja huonon suutuntumaiset osat pois sekä laimennettua ja makeutettua mehun sopivan makuiseksi. Olen tehnyt mehua punaherukoista sekä kylmäpuristamalla että keittämällä, ja todennut keittämällä tulevan paljon parempaa. Kylmäpuristaessa punaherukoista tulee esille kitkeriä ja jopa metallisia makuja, kun taas keittäminen tuo punaherukoista esille hienoja aromaattisia ja raikkaita makuja. Keitetty punaherukkamehu kuuluu mielestäni ehdottomasti niihin mehuihin, mitä kannattaa tehdä, jos aineksia on. Punaherukkamehun teen keittämällä samalla tavalla riippumatta siitä, olivatko marjat pakastemarjoja vai tuoreita. Keitän mehun punaherukoista samalla tavalla kuin muistakin marjoista: Laitan marjat kattilaan, peitän kylmällä vedellä, kiehautan, keitän 10 minuuttia, siivilöin. Lähiaikoina kylmänä juotavaksi tarkoitetut mehut laimennan ja makeutan sopivaksi hyvissä ajoin, jotta maut ehtivät tasaantua, kun taas kuumana juotavat mehut voin laimentaa ja makeuttaa vasta juuri ennen käyttöäkin.

Punaherukkamehu keittämällä
punaherukoita (pakastettuja tai tuoreita)
vettä
Laita punaherukat riittävän isoon kattilaan, jossa on paljon tilaa kuohumiselle. Punaherukoista ei tarvitse perata ensin pois oksia tai muita punaherukkapensaan roskia. Jos punaherukat ovat pakastettuja, ne on parasta laittaa kattilaan jäisinä ja peittää heti kylmällä vedellä, koska silloin maku säilyy parhaiten.
Lisää kattilaan kylmää vettä sen verran, että marjat peittyvät. Kun veden laskemisen on lopettanut, pakastemarjat voivat nousta pintaan, mutta se ei haittaa.
Kiehauta. Muodostuvaa vaahtoa voi nostaa lusikalla pois, mutta se ei ole välttämätöntä. Kun on kiehahtanut, keitä kovalla lämmöllä 10 minuuttia.
Ota sopivan kokoinen tiheä siivilä ja sen alle riittävän kokoinen kattila mehun valumista varten. Jos haluaa täysin kirkasta mehua, voi vuorata siivilän harsokankaalla, mutta se ei ole välttämätöntä. Kaada marjat mehuineen siivilään. Anna mehun valua rauhassa siivilän läpi alla olevaan kattilaan. Jos mehusta haluaa kirkasta, marjoja ei kannata tässä vaiheessa painella. On hyvä antaa mehun valua rauhassa noin puoli tuntia, kunnes mehua ei enää valu eikä tipu.
Siivilän läpi valunut mehu on punaherukkamehutiivistettä. Punaherukkamehutiivisteen laimennan yleensä suhteessa 1:6, eli 1 osa punaherukkamehutiivistettä ja 6 osaa vettä. Sopivaksi laimennettuun mehuun sekoitan sokeria 10 grammaa per 100 grammaa laimennettua mehua, eli 100 grammaa (noin 1 1/5 dl) per litra. Kylmänä juotavaksi tarkoitetut mehut laimennan ja makeutan valmiiksi kannuun, ja annan mehun tasaantua jääkaapissa vähintään muutaman tunnin, mieluiten yön yli.
Punaherukkamehutiivistettä voi säilyttää joko jääkaapissa tai pakastimessa. Jos haluaa säilyttää pitkään (viikkoja tai yli) ja haluaa mehun säilyvän saman vahvuisena ja saman makuisena, suosittelen pakastamaan mehut tiivisteinä pienehköissä pakastusrasioissa tai -pulloissa. Punaherukka on hapan marja, joten punaherukoista tehty mehu voi säilyä jääkaapissa tiiviisti suljetussa puhtaassa astiassa homehtumatta kuukausiakin, mutta maku yleensä kuukausien jääkaappisäilytyksen aikana voimistuu ja raikkaus voi kadota. Jos haluaa säilyttää pitkään jääkaapissa, silloin kannattaa kuoria pois kaikki vaahdot, mitä muodostuu.

Tässä näkyy, minkä väristä tuli punaherukkamehutiivisteestä.

Punaherukkamehua heti laimentamisen ja makeuttamisen jälkeen.

Mustaherukkamehu keittämällä ilman mehumaijaa

Mustaherukkamehu on yksi suosikkimehuistani. Kypsentämällä tehdyssä mustaherukkamehussa on hieno maku, jota en huomaa mustaherukoita sellaisenaan syödessä. Mustaherukan hienoin maku tuntuu tulevan kypsentämällä. Mustaherukkamehun teen keittämällä samalla kaavalla kuin muutkin keitetyt mehut: Marjat (tai hedelmät) kattilaan, peitetään kylmällä vedellä. Kiehautetaan, keitetään 10 minuuttia, siivilöidään. Laimennetaan sopivaksi ja lisätään sokeria 10 grammaa per 1 dl juomisvahvuista mehua. Mustaherukkamehua juon sekä kuumana että kylmänä, mutta sen hienoimmat maut tulevat mielestäni esille kylmänä juotaessa.

Mustaherukkamehu keittämällä ilman mehumaijaa
mustaherukoita
vettä
sokeria
Jos mustaherukoiden seassa sattuu olemaan mustaherukkapensaan oksia ja lehtiä, niitä ei tarvitse poistaa ensin. Niiden voi antaa olla, koska mehu siivilöidään joka tapauksessa. Laita mustaherukat tarpeeksi isoon kattilaan, jossa jää tilaa kuohumiselle. Jos mustaherukat ovat jäisiä, niitä ei tarvitse eikä edes kannata sulattaa ensin. Kuitenkin jos ovat jo sulaneita ja eivät vielä pilalla, niistä voi edelleen keittää mehun. Kokonaan sulaminen ennen keittämistä yleensä tuottaa jonkin verran karvaamman maun.
Lisää mustaherukoiden päälle kylmää vettä sen verran, että mustaherukat peittyvät. Kiehauta. Keitä kovalla lämmöllä 10 minuuttia. Laita valumaan tiheään siivilään. Anna valua sekoittamatta, kunnes siivilästä ei enää tipu mehua (esim. n. puoli tuntia). Siivilän läpi mennyt mehu on mustaherukkamehutiivistettä.
Laimenna ja makeuta mehu sopivan makuiseksi. Itse yleensä laimennan mustaherukkamehut suhteessa 1:6, eli 1 osa mehua ja 6 osaa vettä. Laimentamisen jälkeen sekoitan mukaan sokeria 10 grammaa per 1 dl laimennettua mehua, eli 100 grammaa per 1 litra laimennettua mehua. Kylmänä juotaviin sekoitan veden kylmänä, ja annan makujen tasoittua jääkaapissa vähintään muutaman tunnin, mutta mieluiten yön yli. Heti kuumana juotaviin mehuihin sekoitan veden kuumana, sekoitan sokerin kunnes liukenee ja juon heti.
Mustaherukkamehutiiviste on niin hapanta, että se periatteessa säilyy homehtumatta jääkaapissa puhtaassa tiiviisti suljetussa purkissa viikkoja, ehkä kuukausiakin. Kuitenkin minun kokemukseni mukaan mustaherukkamehuuun tulee herkästi pitkässä säilytyksessä suolakurkun makua, jota en siihen halua. Siksi pitkää (yli viikon kestävää) säilytystä varten pakastan mustaherukkamehutiivisteet. Kertaalleen pakastetuista mustaherukoista tehdyn mehun voi pakastaa, koska se on kypsennetty välissä.

Jäiset mustaherukat kattilassa peitettyinä kylmällä vedellä.

Laimennettua ja makeutettua mustaherukkamehua kannussa.

Mustaherukkamehutiivistettä pakastusrasioissa menossa pakastimeen pitkäaikaissäilytystä varten.

Puolukkamehu keittämällä ilman mehumaijaa

Tänään oli mehut loppu, joten keitin pakkasesta puolukoita mehuksi. Tein sen samalla tavalla kuin muutkin marjamehut yleensä, olivat ne sitten pakastemarjoista tai tuoreista: Marjat kattilaan, peitän ne kylmällä vedellä, kiehautan, keitän kymmenen minuuttia, siivilöin, laimennan ja makeutan sopivaksi.

Puolukkamehu pakastemarjoista kattilassa ilman mehumaijaa
pakastepuolukoita
vettä
sokeria
Laita pakastepuolukat kattilaan. Niitä ei tarvitse sulattaa ensin, mutta jos ne ovat jo sulaneet, se ei haittaa. Täytä kattila korkeintaan puolilleen, koska puolukat kuohuvat keitettäessä paljon. Tarvittaessa ota isompi kattila tai jaa marjat useampaan kattilaan.
Lisää puolukoiden päälle sen verran kylmää vettä, että ne peittyvät. Kiehauta. Kun on kiehahtanut, laske keittolevyn lämpöä yksi pykälä. Keitä kovalla lämmöllä 10 minuuttia tai kunnes marjat näyttävät kiehuneen rikki ja neste on värjääntynyt.
Kaada puolukat nesteineen tiheän siivilän läpi. Siivilän voi halutessa vuorata harsolla, jos haluaa täysin kirkasta mehua. Anna mehun valua itsestään siivilän läpi. Vältä marjon painelua, koska se helposti aiheuttaa sameutta mehuun. Anna valua, kunnes mehua ei enää tipu siivilän läpi (esim. 15 min ilman harsoa, tai 30 min harson kanssa).
( Seuraavaksi vaihe, joka ei ole pakollinen, mutta voi parantaa säilyvyyttä: Kiehauta siivilöity mehu uudestaan. Kuori pois kaikki näkyvä vaahto. Kun vaahtoa ei enää muodostu, siirrä pois levyltä. Vanhojen keittokirjojen mukaan vaahdossa voi elää homeitiöitä, joskin ei ole varmaa, onko sillä väliä juuri puolukan tapauksessa. Tällä kertaa vaahdossa oli myös pienenpieniä siivilästä läpi menneitä puolukan palasia, jotka oli hyvä saada pois. )
Muodostunut mehu on puolukkamehutiivistettä, jota mieluiten en juo sellaisenaan, vaan vain sopivaksi laimennettuna ja makeutettuna. Puolukkamehutiiviste säilyy jääkaapissa puhtaassa suljetussa purkissa ainakin kuukausia. Marttojen mukaan happamista marjoista tehty mehu säilyy seuraavaan satokauteen saakka, jos se on pastöroitu. Keittämisen pitäisi tietääkseni ajaa säilyvyyden kannalta sama asia kuin pastöroiminen, joka myös on kuumuudella käsittelemistä. Toisaalta, vaikka mehu säilyykin homehtumatta, maku ei silti säily saman vahvuisena, vaan voimistuu ajan kanssa. Jos maun haluaa säilyvän saman vahvuisena, suosittelen pakastamaan mehut. Pakastemarjoista keittämällä tehdyn mehun voi vielä turvallisesti pakastaa.
Puolukkamehun laimentaminen: Itse laimennan puolukkamehut yleensä suhteessa 1:5-8, eli 1 osa puolukkamehua ja 5-8 osaa vettä. Vastatehtyyn puolukkamehuun lisään yleensä vettä suhteessa 1:5 tai 1:6, ja sen jälkeisiin laimennuseriin mahdollisesti enemmän, jos maku ehtii voimistua jääkaappisäilytyksen aikana. Jääkaapissa säilytetyn purkin pohjimmaiset puolukkamehutiivisteet ovat tyypillisesti vahvemman makuisia kuin purkin päällimmäiset, ja tarvitsevat yleensä siksi enemmän laimennusta kuin vastatehty puolukkamehu. Pitkään jääkaapissa säilyttäminen ylipäätään yleensä voimistaa puolukkamehutiivisteen makua, jolloin laimennusta tarvitaan enemmän. Viikkoja purkin pohjalla olleet viimeiset puolukkamehut voivat tarvita laimennusta jopa suhteessa 1:9. Maun voimistumista ajan kanssa voi ehkäistä pakastamalla mehut (sellaisenaan, ilman laimennusta ja sokerointia). Pitkässä jääkaappisäilytyksessä puolukkamehuun tulee herkästi myös suolakurkun makua, mitä voi ehkäistä pakastamalla ylimääräiset mehut.
Sokeria lisään saman verran kuin muihinkin kotitekoisiin marjamehuihin, eli 100 grammaa laimennettua mehua kohden 10 grammaa sokeria (eli 1000 grammaa laimennettua mehua kohden 100 grammaa sokeria). Tilavuusmitoiksi muutettuna se tarkoittaa, että noin 1 ⅕ dl sokeria litraa mehua kohden. Sama sokeripitoisuus on esimerkiksi kaupan appelsiinimehuissa sekä coca colassa (tai ainakin oli silloin kun viimeksi tarkistin), ja sen lukeman perusteella kokeilemalla olen todennut, että se on hyvä myös kaikille itsetekemilleni marjamehuille (sekä omenamehulle). Laimennusvaiheessa on hyvä lusikoida vaahtoja pois, jos niitä ilmaantuu.
Kun puolukkamehuun on sekoitettu vettä ja sokeria, on hyvä antaa makujen tasaantua jääkaapissa vähintään muutama tunti, mutta mielellään yön yli tai joidenkin ohjeiden mukaan jopa 2 vrk. Tämä siis sen takia, että vastasekoitettuna tämä maistuu siltä, että välillä tulee suuhun pelkkää vettä, välillä laimentamatonta puolukkamehua ja välillä pelkkää sokeria. Yön yli jääkaapissa ollessaan maku yleensä tasoittuu. Kuitenkin jos mehuun sekoitettava vesi on kuumaa, mehusta tulee aika tasaisen makuista jo heti, jolloin voi juoda heti kupillisen kuumaa mehua.

Puolukkamehu on mielestäni hyvä riittoisa yleismehu. Riittoisalla tarkoitan, että paljon riittoisampi kuin esimerkiksi mustikkamehu ja omenamehu, jotka vaativat paljon vähemmän laimennusta (niiden keitettyjä versioita en laimenna ollenkaan, mutta mehumaija- ja mehuasemaversioita laimennan, joskin vähemmän kuin puolukkamehua). Riittoisalla tarkoitan myös, että puolukkamehun makuun helpommin kyllästyn kuin vaikkapa juuri mustikkamehun tai omenamehun makuun.

Puolukkamehua juon sekä kylmänä että kuumana silloin kuin siltä tuntuu. Kuumana juomista varten kaadan laimennetusta kannusta kuppiin, lämmitän mikrossa ja lisään vähän hunajaa, joka mielestäni sopii siihen hyvin. Käytän puolukkamehua myös smoothieiden nesteenä. Suosikkismoothieni puolukkamehusta tehtynä on mansikka-puolukkasmoothie, jossa siis vain soseutan (jäisiä) mansikoita puolukkamehun kanssa. Jonkin verran käytän puolukkamehupohjaisissa smoothieissa myös itsepakastettuja omenaviipaleita, joista en enää muista, olivatko ne omista puista vai naapurin.

Puolukkamehu on siitä erilainen kuin vaikkapa aroniamehu, että siinä maistuu se marja, josta se on tehty. Sopivaksi laimennettu aroniamehu siis maistuu mielestäni aivan erilaiselta kuin aronia sellaisenaan, mutta puolukka maistuu sopivaksi laimennettuna puolukalta, joskin sokerin vuoksi makeammalta kuin puolukka itse. Näin ollen sanoisin, että jos puolukan makua kaikin puolin inhoaa, ei välttämättä tykkää puolukkamehustakaan. Minulle puolukkamehu on suurin piirtein ainoa tapa, jolla yleensäkään käytän puolukkaa, koska puolukkamehu, vaikka se maistuukin puolukalta, niin siinä puolukan maku ei ole kuitenkaan yhtä vahva kuin vaikkapa puolukkasurvoksessa ja puolukkahillossa, joita itse en ole kaivannut minkään ruuan kanssa. Puolukkahilloa olen kyllä tehnyt jääkaappiini, mutta käyttämättä on jäänyt. Ehkä voisin antaa sille joskus uuden mahdollisuuden, vaikka kaalilaatikon kanssa en siitä niin välittänytkään.

Ensimmäinen kattilallinen kiehuu. Melkein yli, mutta ei aivan, joten säästyin sotkuilta.

Toinen kattila, kun lämpöä on alennettu yksi pykälä.

Siivilään jääneet puolukat 15 min myöhemmin, kun mehua ei enempää valunut pois.

Laimennusvaiheessa tuli näin paljon vaahtoa. Lusikoin ne pois.

Sopivaksi laimennettua puolukkamehua lasissa.

Muita mehukirjoituksia: