Lidlistä ostettiin joskus kuukausia sitten pakastettu suomalainen viljasorsa. Se näytti sulatettuna tältä:

Tänään vapaapäivän kunniaksi päätimme kokeilla valmistaa sen. En ollut varmaan koskaan ennen nähnyt sorsaa muuten kuin elävänä. Paketissa olevan ohjeen mukaan sorsa ensin ruskistettin padassa, sitten lisättiin nestettä ja liemiaineksia, kiehautettiin ja haudutettiin 40-50 min. Ohjeessa neuvottin käyttämään nesteenä lihalientä, mutta tiedän kokemuksesta, että kun nesteeseen uuttuu luuta ja nahkaa, lisäumamia on parempi olla lisäämättä. Niinpä nyt käytettiin nesteenä vettä. Ohjeessa ei sanottu, paljonko nestettä pitäisi olla, mutta nyt sitä meni 2 dl. Ohjeessa nesteeseen neuvottiin laittamaan palsternakkaa, selleriä, sipulia, laakerinlehti, mustapippuria, valkopippuria ja suolaa. Kahta ensimmäistä talossa ei nyt ollut, joten laitettiin vain niitä muita: 2 sipulia lohkottuina, 1 laakerinlehti, 3 mustapippuria, 3 valkopippuria ja 2 tl suolaa. Haudutusaika venähti pitemmäksi kuin ohjeessa: ehkä 1.5 h.

Lopussa sorsa nostettiin pois liemestään ja se näytti tältä:

Kuvassa olevat yrtin näköiset eivät ole yrttejä vaan todennäköisesti vain puuttellista kynimistä. Niillä ei tällä kertaa ollut merkitystä, koska nahka oli joka tapauksessa liian sitkeä syötäväksi. Broilereista syön yleensä nahkat mielelläni, mutta tästä sorsasta en nyt voinut. Vaikka kypsennysaika olikin nyt pidempi kuin ohjeessa, sorsa vaikutti olevan vain juuri ja juuri kypsä. Lihoja oli hyvin vaikea irrottaa linnusta, ja niitä lihoja oli neljälle hengelle juuri ja juuri riittävä määrä.

Kastike tehtiin paistoliemestä. Paistolientä kertyi 5 dl, ja se suurustettiin näin: sulatetaan kattilan pohjalla 50 g voita. Sekoitetaan mukaan 3 rkl vehnäjauhoja ja kiehautetaan. Lisätään liemi sekoittaen ja kiehautetaan. Maistetaan suolaisuus ja mausteet sopivaksi, jos jaksetaan (nyt ei jaksettu). Yleensä tykkään käyttää paistoliemikastikkeisiin kermaa, mutta nyt sitä ei ollut, joten toimi ilmankin. Kastikkeesta tuli tämän näköistä:

Perunat tein kuorimalla ja leikkaamalla kuutioiksi perunoita sen verran, kuin voidellulle uunipellille mahtui. Kuorittuina painoivat reilun kilon. Sekoitin niihin nyt puoli teelusikkaa suolaa ja 2 rkl öljyä. Paistoin 200-asteisen uunin keskitasolla sillä ajatuksella, että kunnes näyttävät paahtuneilta. Perunat olivat nyt ulkomaisia ja vetisempiä kuin tavalliset perunat, joten jouduin paahtamaan niitä jopa tunnin, kun odotin 30-40 min riittävän. Yleensä paahdetut perunat kestävät sekoittelun ehjänä heti, kun alapinnat ovat ruskistuneet, mutta nyt ne ensimmäisen sekoituksen yhteydessä osittain hajosivat, johtuen luultavasti normaalia vetisemmästä lajikkeestä. Lopulta tuli kuitenkin riittävän valmiin näköistä:

Heti uunistaoton jälkeen ripottelin vielä pinnalle suolaa maun vuoksi. Sitten syömään.

Sorsan liha sellaisenaan maistui aika samalta kuin Lidlin myymä ranskalainen pakasteankka. Ranskalaiset pakasteankat vain ovat mureampia ja niissä parasta yleensä on rasvainen ja rapea nahka, joka nyt tällä sorsalla oli liian sitkeä syötäväksi. Lihojen irrottaminen sitkeistä sidekudoksista oli nyt vaikeaa. Kastikkeen ja paahdettujen perunoiden kanssa syötynä tämä sorsanliha maistui nyt kunnon juhlaruualta. Mureaa sai, kun lautaselle tarkoin perkasi sorsasta pelkkää lihaa eikä ollenkaan nahkaa tai sidekudosta. Tämä sorsa oli vain 800 grammaa, joten lihaa ei tästä yllinkyllin riittänyt eikä irronnut. Syötyäni annokseni loppuun lihat oli jo loppu, joten otin lisää vain perunoita ja kastiketta. Oikein nautinnollista oli niinkin. Kastikkeessa oli nyt sopivat umamit, jotka toivat paahdetuista perunoistakin hyvät maut (paahteinen, makea, suolainen) paremmin esille. Lisäksi vielä söin lautasellisen salaattia (romainesalaatti, tomaatti, kurkku, keltainen paprika, kiivi) ja kylläpä olikin tyytyväinen ja hyvinsyönyt olo.

Pakastimessamme on jäljellä vielä kaksi jäistä viljasorsaa. Seuraavalla kerralla kokeilisin sorsaa ehkä mieluummin ylikypsänä kuin vain juuri ja juuri kypsänä. Olen yleensäkin enemmän ylikypsän lihan kuin hädintuskin kypsän lihan ystävä. Luiset lihat syön yleensä ottaen mieluiten sellaisina, että ne irtoavat luusta ilman yrittämistä.

Hinta tällä viljasorsalla oli Lidlissä muistaakseni 15 euroa per kilo. Mielenkiintoistahan tälläistä on kokeilla, mutta en menisi vannomaan, että olisi hintansa väärti. Ehkä jos joskus kokeilen ylikypsänä, syömiskokemus voisi olla miellyttävämpi, kun lihoja ei tarvitse tapella irti ruhosta. Nyt se ruho jäi syömisen jäljiltä tämän näköiseksi:

Kuten kuvasta näkyy, lähimpänä luuta olevat lihat ovat punertavia, eli eivät todellakaan mitään ylikypsiä. Niitä en saanut irti ruhosta ja lopulta luovutin. En tiedä, pitäisikö loput keittää ylikypsäksi, jotta saisi loput lihat irti.

Kastiketta jäi nyt tähteeksi 250 grammaa. Siinä oli sopiva umamipitoisuus tänään, mutta huomenna todennäköisesti jo liiallinen kastikkeena syötäväksi, niin kuin kokemus on opettanut. Lopuille kastikkeille mietin, että voisin laittaa ne jauhelihapihvitaikinan nesteeksi. Pakastimesta jos ottaisin sulamaan kolme 400 gramman pakettia sika-nautajauhelihaa, voisin laittaa nuo kaikki kastikkeet nesteeksi ja lisäksi 50 grammaa jotain muuta nestettä, varmaan vettä. Lisäksi korppujauhoja 1.5 dl, 3 munaa, 3 tl + 3 maustemittaa suolaa ja 3 tl sipulijauhetta. Pihvien ruskistus ensin voissa valurautapannulla molemmin puolin, sitten loppukypsennys uunissa 200 asteessa 10-20 min. Tuo olisi minulle hyvin tyypillinen tapa käyttää tähteeksi jääneet paistinkastikkeet. Noin isosta jauhelihapihvimäärästä suurin osa menisi pakkaseen. Tuollainen sopisi nyt hyvin kuvaan, koska pakastimessani ei ole tällä hetkellä edellisiä jauhelihapihvejä, mutta hampurilaissämpylöitä on, ja ex tempore -hampurilaiset voisivat maistua silloin tällöin.