Pestolla ja paistetuilla munilla päällystetyt paahtoleivät ja pakastevihanneksia

Tämä oli helppo päivällinen. Pestoa oli jo valmiina, koska olin tehnyt sitä jo aiemmin pestopastaa varten: https://ruokaideat.com/2019/08/11/itsetehtya-minttupestoa-ja-pestopastaa/

Mikrossa kypsennettyjä pakastevihanneksiakin oli jo valmiina. Vihreät pavut olin mikrottanut edellispäivän lounaalle, ja niitä oli vielä jäljellä: https://ruokaideat.com/2019/08/11/paimenen-paistos-tyylista-ruokaa-ja-vihreita-papuja-voin-ja-suolan-kanssa/

Pakastepikkuporkkanoitakin oli jo valmiina jääkaapissa sulana, koska olin niitä aiemmin lämmittänyt mikrossa lapsia varten. Kaupassa oli vielä käymättä, joten pakastevihannekset kelpasivat hyvin.

Tätä ateriaa varten sitten vain otin pakastimesta paahtoleipiä ja paahdoin ne leivänpaahtimen asetuksella 3. Kananmunat paistoin pannulla voissa molemmin puolin ruskeiksi, ja ripottelin suolaa päälle. Paahdettujen leipien päälle sitten vain runsaasti pestoa ja paistetut munat taiteltuna niin, että ovat kokonaan leivän päällä eivätkä roiku sieltä ulos. Sillä valmis, ja ei kun syömään vain. Tosi hyvää oli!

Savusiikaleipä pikamarinoidulla punasipulilla

Söin eilen savusiikasalaattia: https://ruokaideat.com/2019/07/06/savusiikasalaattia-ja-perunalimppua-pakkasesta/ ja toissapäivänä savusiikaa varhaisperunoiden ja tilli-voikastikkeen kanssa: https://ruokaideat.com/2019/07/05/varhaisperunoita-tilli-voikastiketta-ja-savusiikaa/

Tänään samaa savusiikaa oli vieläkin jäljellä. Nyt teki mieli käyttää loput savusiikavoileipään. Teki mieli tehdä sen väliin myös marinoitua punasipulia.

Tein nyt pikamarinoitua punasipulia kirjan Gastronaatti (kirjoittanut Satu Koivisto) ohjeella. Kuorin yhden ison punasipulin ja leikkasin sen ohuiksi viipaleiksi. Puristelin punasipuliviipaleita käsin, niin kuin ohjeessa neuvottiin. Kiehautin kattilassa nopeasti seoksen, jossa on ½ desilitraa balsamietikkaa, ½ desilitraa vettä, 1 ruokalusikka sokeria ja ½ tl suolaa. Nostin kattilan pois levyltä, sekoitin punasipuliviipaleet mukaan ja jätin marinoitumaan puoleksi tunniksi.

Alla vasemmassa kuvassa tähteeksi jääneet savusiiat. Oikeanpuolimmaisessa kuvassa punasipulit marinoitumassa.

Otin pakastimesta kaksi paahtoleipää. Paahdoin ne leivänpaahtimeni asetuksella 3. Puristin majoneesipurkista alemman paahtoleivän päälle majoneesia fiiliksen mukaisen määrän. Laitoin päälle loput savusiiat, ja nostin niiden päälle punasipuleita liemestään. Spruuttasin vielä purkista lisää majoneesia päälle, ja nostin toisen paahdetun paahtoleivän kanneksi. Painoin sitä kunnolla alas, jotta majoneesia leviää reunoillekin.

Hyvin maistui. Marinoituun punasipuliin olisin kaivannut ehkä lisää makeutta, joten seuraavalla kerralla laittaisin sokeria yhden ruokalusikallisen sijaan ehkä jotain 2-4. Olen aiemmin muistaakseni tehnyt makeampaa pikamarinoitua punasipulia jonkin muun kirjan ohjeella, mutta en enää muista, mikä kirja se oli. Joka tapauksessa, oli oikein mukava tapa käyttää loput savusiian tähteet 👍

Majoneesia olen muuten joskus tehnyt itsekin: https://ruokaideat.com/2019/05/16/hampurilaisateria-itse-tehden/

Sekin oli hyvää ja tähän kaupan majoneesiin verrattuna maistui enemmän keltuaisilta ja vähemmän hapolta. Voisinkin joskus tehdä sitä toistekin. Tällä kertaa kuitenkin sattui olemaan kaapissa kaupan majoneesia, joten käytin sitä.

Pekonivoileipä sunnuntain aamiaiseksi

Puoliso kaivoi tänä aamuna jääkaapista toisenkin paketin viimeisen käyttöpäivän pekonia. Kananmunat kuitenkin loppuivat, joten piti keksiä pekonille jokin muu syöntitapa.

Tuli sitten mieleen pekonivoileipä. Eli paahdettujen voideltujen paahtoleipien väliin pekonia maun mukaan vain. Laitoin ensin sen verran kuin tuntui sopivalta. Sitten haukkasin palan, ja totesin haluavani väliin enemmän pekonia. Muut olivat jo siinä vaiheessa saaneet syötyä kylläksi, joten rohmusin omien leipieni väliin kaikki loput pekonit. Kylläpäs sitten oli hyvää!

Pekonia, paistettuja munia, paahtoleipää ja kombuchaa

Jääkaapissamme oli paketti pekonia, jolla on viimeinen käyttöpäivä huomenna. Puolisoni päätti paistaa sen tänään aamiaiseksi, jottei se unohdu pilaantumaan. Lisäksi hän paistoi pekoninpaistosta jääneessä rasvassa kananmunia, joiden parasta ennen -päiväys on huomenna. Niitä sinänsä ei ollut kiirettä käyttää, sillä ne säilyvät yleensä viikkoja parasta ennen -päiväyksen jälkeen, mutta yli kuukauden vanhoja olen joutunut joskus heittämään pois kellutustestin jälkeen.

Tällaisella aamiaisella tykkään syödä lisäksi paahtoleipää, jota säilytän pakastimessa niin kauan kunnes loppuu. Nykyisessä paahtoleipäpussissa lukee parasta ennen 27.2, joten se on varmaan ostettu joskus tammi- tai helmikuussa ja pakastettu silloin. Nyt heitin suoraan pakastimesta paahtimeen ja paahdoin leivänpaahtimeni asetuksella 4, jolloin tuli minun makuuni sopiva paahtotulos.

Maistuipa nyt hyvin pitkästä aikaa pekoni, paistettu kananmuna ja paahtoleipä. Varsinkin, kun ei tarvinnut itse tehdä muuta kuin paahtaa leipä ja voidella se 🙂

Ruokajuomaksi join nyt, niin kuin kaikilla muillakin aterioilla, joilla olen viime vuosina syönyt kotona, vedellä laimennettua kombuchaa. Nyt tuli mieleen ottaa siitä kuvakin, kun puoliso laittoi juuri uuden sokeroidun tee-erän hautumaan seuraavaa kombuchasatsia varten:

Yllä vasemmassa kuvassa tee hautumassa kombuchaa varten. Oikeanpuoleisessa kuvassa kombuchajuomani, jonka olen laimentanut vedellä omaan makuuni sopivaksi. Kuten kuvasta näkyy, laimennan kombuchaa todella paljon vedellä, ja juuri niin se on minun mielestäni hyvä. Kuvassa näkyvässä laimennussuhteessa juon kombuchaa sekä ruokajuomana että janojuomana. Tuollainen maistuu mielestäni paremmalta kuin vesi sellaisenaan, ja koen sen myös sammuttavan janon vettä paremmin. Maun voisin kuvailla olevan vesi raikastettuna, jossa mukana aavistus hedelmäisyyttä. Jos taas laitan enemmän kombuchaa suhteessa veteen kuin normaalisti, happamuustaso nousee jo sellaiseksi, mistä en pidä, minkä voi tasapainottaa sokeroimalla, mutta minun ei tee mieli juoda jatkuvasti makeita juomia.

Silloin tällöin kuitenkin olen tehnyt “kombuchamehua” sekoittamalla kombuchaa veteen ehkä tuplasti sen verran kuin normaalisti ja sokeroimalla. Tällöin olen laittanut 1 osa kombuchaa, 4-5 osaa vettä ja sokeria 10 grammaa per desilitra, ja antanut tasoittua jääkaapissa yön yli. Tuoreesta kombuchasta tehtynä kyseinen “mehu” maistuu tasoittuneena säilykepersikalta, ja etikoituneesta kombuchasta tehtynä monipuolisen hedelmäiseltä ja raikkaalta. Etikoituneille kombuchoille en itse asiassa olekaan keksinyt muuta hyvää nautintokäyttöä kuin “mehuksi” tekeminen eli sopivasti laimentaminen ja sokeroiminen (samassa suhteessa laimennan ja sokeroin muuten myös monia kotitekoisia marjamehuja, joita teen silloin, kun on ylimääräisiä marjoja). Hyvää käyttöä etikoituneelle kombuchalle on myös vessanpöntön pesu ja kalkkeumien liuotus, joihin se toimii kuin etikka, mutta ei löyhkää.

Meillä on ollut kombucha ehkä jotain 5 vuotta. Silloin ostettiin jostakin ekokaupasta Karma Kombucha -niminen pakkaus, jolla kombucha lähti alkuun. Nykyään kombuchamme on jo aika iso, ja siitä on välillä leikattu paloja irti ja tehty siitä karkkeja Art of Fermentation -kirjan ohjeen mukaan. Kyseiset karkit maistuvat omenaisilta. Itse kombuchajuoman maku oli alussa omenainen, mutta nykyään persikkainen.

Itsetehty kombucha oli minulle sellainen, johon ihastuin heti ensimaistamisella. Silloin kombucha oli vielä tosi pieni ja nestemäärä suhteessa kombuchasienen määrään todella suuri, joten silloin kombuchaa ei tarvinnut laimentaa ollenkaan, vaan se oli sellaisenaan hyvää juotavaa, joka silloin mielestäni maistui raikkaalta jääteeltä. Kombuchan kasvaessa aloin kaivata vähitellen enemmän laimennusta, ja nyt viime vuosina olen pitäytynyt suurin piirtein laimennussuhteessa 1:10. Päällimmäinen syy, miksi pidän ja pidin heti alusta alken kotitekoisesta kombuchasta, on se, että se tyydyttää minulla raikkaiden juomien kaipuun. Silloin kun en ole kotona ja kombuchaa ei ole saatavilla, tulen tyydyttäneeksi sen raikkaan juoman kaipuun hedelmä- ja marjamehuilla. Kotona, kun kombuchaa on saatavilla, kombucha täyttää sen saman himon, joka minulla on mehuihin, enkä yleensä silloin kaipaa mehuja erikseen. Jos taas sekä kotikombuchaa että hyvää mehua on yhtä aikaa saatavilla, juon yleensä ruokajuomaksi mieluummin kombuchaa ja makeat mehut sitten aterian jälkeen, jos tekee mieli.

Kaupasta ostetut valmiit kombuchat eivät ole olleet minun makuuni. Niissä on sellainen ärhäkkä liian vahva maku, josta en pidä. En ole tosin kokeillut laimentaa niitä yhtä paljon kuin kotikombuchaa. Joka tapauksessa, kodin ulkopuolella en osta niitä kaupan kombuchapulloja, koska niissä tilanteissa laimentaminen ei yleensä ole käytännöllistä.

Tästä ateriasta muuten jäi yksi tähde, jonka aion hyötykäyttää myöhemmin: pekonista irronnut rasva. Kaikki se ei imeytynyt kananmuniin. Kaadoin pekoninpaistorasvan tiheän siivilän läpi mukiin, ja siirsin sen jääkaappiin odottamaan myöhempää käyttöä. Pekoninrasvasta saa hyvää umamia, joka sopii moneen ruokaan. Pekoninrasvassa on kokemukseni mukaan selvästi enemmän umamia kuin voissa ja vielä paljon merkittävämmin enemmän kuin öljyissä.