Kanakeitto grillatun broilerin jämistä

Hyppää reseptiin: Kanakeitto grillatun broilerin lihoista, Kanaliemi grillatun broilerin jäänteistä

Olin syönyt aiempina päivinä grillattua broileria eri muodoissaan. Ensin kanasalaattina: https://ruokaideat.com/2019/08/02/kanasalaattia-ja-patonkia/

… ja sitten grillibroileria wokkikastikkeella riisinuudelin ja höylättyjen vihannesten kanssa: https://ruokaideat.com/2019/08/03/riisinuudelia-grillikanaa-wokkikastikkeella-ja-hoylattyja-vihanneksia/

Jäljellejääneestä grillibroilerista päätin tehdä keiton, johon hyödynnän sekä luut että lihat. Perkasin lihat ja luut eri astioihin. Luut laitoin kolmen litran kattilaan. Kaivelin mukaan myös pakkasesta aiemmista syönneistä talteen otetut broilerin luut, ja lisäsin ne samaan kattilaan. Lisäsin vettä sen verran, että luut peittyvät, mikä nyt oli 1.5 L. Lisäsin suolaa saman verran kuin teollisistakin liemikuutioista tulee suolaa, eli 2 teelusikkaa per litra, jolloin tulee 1% suolapitoisuus, joka hyvin usein maistuu suuhun sopivalta. Kiehautin, kuorin vaahdon, laskin lämpöä pienimmälle ei-nollalle, laitoin kannen päälle ja jätin siihen hiljaisella lämmöllä keittymään tuntikausiksi. Tavoite broilerin kertaalleen kypsenettyjen luiden keittämiselle on, että ainakin 5 tuntia, mutta voi keittää pitempäänkin, jos se sopii aikatauluun. Minulle tuli nyt menoja 5 tunnin keittämisen jälkeen, jolloin siirsin kattilan levyltä, laitoin levyn pois päältä ja jätin siihen kylmälle levylle yhdeksi ja puoleksi tunniksi, kunnes olin taas kotona nälissäni. Sitten siivilöin liemet toiseen kattilaan samalla punniten, paljonko lientä tuli. Nestettä oli haihtunut pois noin 750 grammaa, joten lisäsin sen verran vettä tilalle, ja aloin kiehauttaa.

Odotellessani valmistelin kasviksia, mitä sattui olemaan. Tällä kertaa ne olivat porkkana, tomaatti ja kesäkurpitsa. Porkkanan pesin, kuorin ja pilkoin – tomaatin ja kesäkurpitsan vain pesin ja pilkoin. Lisäsin ne liemeen heti, kun ne olivat valmiita. Niille ei ole tietääkseni niin nuukaa, lisätäänkö ne kiehuvaan liemeen vai haaleampaan liemeen, kunhan ne vain jossakin vaiheessa pääsevät kypsymään pehmeiksi.

Kun liemi kiehui, lisäsin 1.5 dl pitkäjyväistä riisiä, laskin lämmön matalimmalle ei-nollalle, kansi päälle ja keitin 15 min. Sillä aikaa pilkoin grillibroilerin jämälihat suupaloiksi, ja lisäsin ne mukaan riisin ollessa kypsää. Sitten vielä kiehautin, ja valmista tuli.

Olen tehnyt tällä tavalla kanakeittoa usein. Broilerin luista tuleva maku liemeen on yleensä ollut miellyttävä neutraali umaminen. Tällä kertaa kuitenkin opin liemenkeittelystä uutta. Nimittäin meille on vastikään hankittu hiiligrilli, ja hyvin pieni osuus tähän liemeen menneistä broilerin luista oli hiiligrillillä grillatusta broilerista. Seurauksena tässä keitossa olikin yllättävän vahva hiiligrillauksen maku, jota lapset vierastivat. Vaikka en yhtään mustunutta osaa tähän keittoon laittanut, silti maku oli sellainen, että aivan kuin olisi mustaksi hiiligrillattuakin mukana. Tai siis ainakin tuoreeltaan oli.

Seuraavana päivänä tämän keiton maku olikin tasoittunut. Vaikka vielä tuoksui savustetulta, ei enää maistunut miltään grillaukseen liittyvältä. Nyt vihdoinkin maistuu siltä neutraalin umamiselta broilerinluuliemeltä niin kuin halusinkin. Tarvitsi vain välissä jäähtyä yön yli jääkaapissa. Rakenne jäähtyneenä tässä keitossa oli täysin hyytelöinen, johtuen broilerinluista irronneesta liivatemäärästä.

Kahtena päivänä peräkkäin kanakeittoa syötyäni päätin kuitenkin pakastaa loput, koska jääkaapissa oli jo muuta ruokaa odottamassa, jolla viimeinen käyttöpäivä kolkuttelemassa. Nyt olin keittoannosten pakastamista varten hankkinut puolen litran pakastusrasioita, jotka olivat juuri sopivan kokoisia keiton pakastamiseen sopivissa annoskoissa. Siirsin ensin annoksen keittoa kylmänä keittolautaseen ja siitä pakastusrasiaan, mistä näin, mihin asti se pakastusrasia kannattaa täyttää, jos haluaa siihen yhden keittolautasellisen. Tämän näköiset tuli pakkaseen menossa olevista keittoannoksista:

Vastaisuuden varalle kirjoitan tähän auki kanakeittoni ohjeen pääpiirteittäin:

Broilerikeitto kypsästä broilerinlihasta

1½ litraa kanalientä (broilerin luista tai kaupasta – jos liemi maistuu savuiselta tai grillauksiselta, kannattaa käyttää mausteita ja mielellään myös valkoisia tuotteita)

3 tl suolaa, jos liemessä ei ole suolaa

1-1½ dl pitkäjyväistä riisiä riippuen siitä, tykkääkö paljosta riisistä kanakeitossa

180 grammaa kypsää broilerinlihaa pilkottuna, ilman nahkoja (nahkat sopivat kanaliemiaineksiksi, jos eivät ole palaneita)

kasviksia mitä sattuu olemaan tai mistä tykkää: esimerkiksi 2 porkkanaa, 2 tomaattia, 1/3 kesäkurpitsaa eli noin 100 grammaa

haluttaessa mausteita: esim. 1 teelusikallinen currya, 1 silputtu sipuli kuullotettuna, 1 silputtu valkosipulin kynsi kuullotettuna, 1 tl paprikajauhetta, parin sentin palanen tuoretta inkivääriä, 1 tuore chili, 1 sitruunan kuori raastettuna, puolen sitruunan mehu, mustapippuria, tuoreita tai kuivattuja yrttejä (kuivatuista suosittelen broilerille erityisesti rakuunaa, tuoreista minttua jos mausteena currya) riippuen mitä on ja mistä tykkää

haluttaessa jotain valkoista: esim. 2-3 dl kuohukermaa TAI kookoskermaa TAI smetanaa TAI tuorejuustoa TAI sulatejuustoa

Valmistele kasvikset. Tarvittaessa kuori ne ja pilko. Jos käytät jotain näistä: sipuli, valkosipuli, tuore inkivääri, tuore chili, niin silppua se/ne ja kuullota voissa tai öljyssä kolmen litran kattilan pohjalla. Jos käytät kuivattuja mausteita, lisää ne, kun sipulit ovat läpikuultavia. Kuullota kuivattuja mausteita noin minuutti, kunnes ne tuoksahtavat. Lisää kattilaan liemi (tyhjään 3 litran kattilaan, jos et käyttänyt mitään kuullotettavaa).

Kiehauta liemi. Lisää kiehuvaan liemeen riisi ja pilkotut kasvikset. Madalla lämpöä matalimmalle ei-nollalle, ja laita kansi päälle. Viidentoista minuutin päästä sekoita mukaan pilkottu kypsä broilerinliha. Sekoita mukaan myös valkoiset tuotteet, jos käytät. Kiehauta, ja siirrä pois levyltä. Jos käytät sitruunan kuorta ja/tai mehua, lisää ne tässä vaiheessa. Jos käytät tuoreita yrttejä, lisää nekin tässä vaiheessa. Sekoita tasaiseksi, ja maista. Lisää tarvittaessa suolaa. Jos keitossa on jokin terävä maku, lisää tarvittaessa makua pyöristämään 1-2 tl sokeria.

Tiedän muuten, että joitakin ihmisiä ärsyttää tällainen, että broilerikeittoa sanotaan kanakeitoksi. Itse olen kuitenkin tehnyt kanakeittoa sekä kokonaisesta raa’asta kanasta (Pajuniemen luomukana, munintansa lopettanut aikuinen kana) että kokonaisesta raa’asta broilerista. En huomannut maussa eroa, en liemen maussa enkä itse lihan maussa. Molemmissa on mielestäni ollut selvästi havaittavasti se sama herkullinen maku, jonka miellän perinteisen kanaviillokin mauksi.

Kuitenkin savipadassa yön yli kypsennetty kana (Pajuniemen luomukana, ei broileri) on ollut todella maukasta ja tunnistettavasti kanan, ei broilerin, makuista. Joten jatkossakin teen kanakeitot broilerista, ja sitä ei-broilerikanaa jos satun hankkimaan, en tuhlaa sitä keittoon, vaan mieluummin kypsennän sen kokonaisena savipadassa yön yli. Monesti sanotaan aikuisten kanojen olevan liian sitkeitä muuhun kuin keitettäväksi, mutta ainakin nämä Pajuniemen luomukanat ovat tulleet ihanan mureiksi ilman keittämistäkin savipadassa yön yli kypsentämällä. Mutta toki se ei-broileriksi-jalostettu kana sisältää vähemmän lihaa kuin broileri, joten se pitää aina huomioida ruuanlaittoa suunnitellessa.

Kirjoitan tähän ylös myös broilerin jämäluista keitettävän kanaliemen ohjeen:

Kanaliemi kypsennetyistä broilerin/kanan luista ja muista jäänteistä

broilerin/kanan luita (voivat olla monesta eri erästä pakastettuja – mukaan sopii myös nahkat ja muu ei-pureskeltavat broilerin/kanan osat, joista niistäkin tulee umamia liemeen)

vettä niin että luut peittyvät

suolaa esim. ½ teelusikallista per litra vettä

halutessa mausteita, jos tykkää: esim. laakerinlehtiä, mustapippureita, sipuleita kuorittuina lohkottuina, porkkanoita kuorittuina karkeasti pilkottuina, palsternakkaa kuorittuna pilkottuna, selleriä kuorittuna pilkottuna, yrttejä (pelkät varretkin käyvät)

haluttaessa valkoviiniä tai omenasiideriä, jos sattuu olemaan ylimääräisenä – n. 10% veden määrästä

haluttaessa parmesaanin kantoja, jos niitä sattuu olemaan (niistä tulee lisää umamia liemeen)

Laita kattilaan luut (ja muut broilerista/kanasta jääneet ei-lihat, jos on). Lisää vettä sen verran, että luut (yms.) peittyvät. Mielellään punnitse tai mittaa veden määrä, jolloin on helpompi määrittää oikea suolan määrä. Lisää myös valkoviini tai omenasiideri, jos käytät. Lisää suolaa esim. ½ tl per litra nestettä. Kiehauta. Kuori vaahto pois. Laske lämpö matalimmalle ei-nollalle. Lisää mausteet ja kasvikset, jos käytät niitä. Laita kansi päälle, ja jätä kiehumaan miedolla lämmöllä kannen alla 5-12 tuntia riippuen itselle sopivasta aikataulusta. Lopussa kaada toiseen kattilaan tiheän siivilän läpi. Heitä siivilään jäävät luut sun muut pois, ja ota siihen toiseen kattilaan valunut liemi talteen. Käytä kaikkialla, mihin kanaliemi sopii esim. keitot, kastikkeet, risotot, uuniruuat, broilerimureketaikinoiden nesteenä jne. (Kertaalleen kypsennetyistä luista tehty liemi on minun kokemukseni mukaan yleensä sopivan vahvuista lientä keittoihin ilman laimentamista, mutta varmuuden vuoksi lientä voi maistaakin ennen käyttöä. Jos sellaisenaan maistettaessa maistuu liian voimakkaalta, sen voi laimentaa vedellä sopivan makuiseksi . Jos sitä haluaa tiiviimmäksi, sitä voi keittää kokoon eli keittää kovalla lämmöllä, kunnes neste on selvästi vähentynyt. Kylmässä tiukaksi heiteltäväksi hyytelöksi jäähtynyttä lientä käytän yleensä keittojen liemiksi noin 1 rkl hyytelöistä lientä + 1 litra vettä.)

Suosittelen pakastamaan ne liemet, joita ei käytetä seuraavien viiden päivän sisällä. Hyviä annoskokoja pakastamiseen voivat olla esimerkiksi 1 dl, 2 dl, 5 dl, 7 dl tai 1 litra riippuen siitä, mihin kanalientä haluaa käyttää ja kuinka paljon kerralla.

Olen säästänyt broilerin ja kanan kertaalleen kypsennetyt luut ja keittänyt niistä lientä nyt ehkä jotain 5-7 vuotta. Olen tullut siihen tulokseen, että yleensä en halua kanaliemeeni muita mausteita kuin suolan. Broilerin luista itsestään tulee mielestäni miellyttävä umaminen maku, jota en yleensä välitä peittää mausteilla, jos en ole jo siihen makuun kyllästynyt. Kuitenkin kirjoitin tuohon ylös myös mausteet, koska niistäkin tiedän joidenkin ihmisten pitävän kanaliemessä.

Oma tarinansa on sitten sellainen kanaliemi, jota ei tehdä kertaalleen kypsennetyistä ja lihastaan putsatuista broilerin luista, vaan raa’asta kokonaisesta broilerista/kanasta. Silloin liemestä tulee mielestäni voimakkaamman makuinen, ja luonnehdin sitä makua vanhanajan kanaviillokin mauksi. Sekin maku on hyvä, mutta harvoin viitsin kokonaisia raakoja lintuja keittää. Kypsennetyistä broilerin jämäluista tehtävä kanaliemi on minulle tarpeeksi hyvä, koska siinäkin on miellyttävä määrä umamia, vaikkakin kokonaisesta raa’asta linnusta tehdyssä liemessä umamia on paljon enemmän.

Kukkakaalicurrya, riisiä ja paistettuja kikherneitä

Toissapäivänä tein kukkakaalista ja tomaatista kukkakaalicurryn ja keitin lisukkeeksi basmatiriisiä: https://ruokaideat.com/2019/07/28/kukkakaalicurry-ja-riisia/

Silloin paistoin lisäksi pilkottuja maapähkinöitä. Tällä kertaa halusin kokeilla maapähkinöiden sijaan rapeaksi paistettuja kikherneitä säilykekikherneistä. Aiemmin olen itsekeittämiäni pakastettuja kikherneitä paistanut pannulla rapeiksi, ja ne ovat olleet hyviä. Itseasiassa rapeaksipaistettu muoto onkin ollut ainoa muoto, jossa ne itsekeittämäni kikherneet ovat minun mielestäni olleet hyviä.

En ole viitsinyt keittää enempää kikherneitä itse, kun kerran ne ovat olleet hyvänmakuisia vain rapeiksipaistettuina. Hommasin sitten kokeeksi tölkin säilykekikherneitä ja koitin paistaa ne rapeiksi.

Säilykekikherneet hyppivät ja pomppivat pannullani paistettaessa ympäri keittiötä, kunnes tajusin laittaa kannen päälle. Paistoin aika runsaassa öljyssä niitä niin kauan, että näyttivät valmiilta. Sen jälkeen sekoitin niihin suolaa ja sokeria.

Kesken paistamisen maistelin niitä pannulta poishypänneitä kikherneitä, kun kerran nälkäinen jo olin. Hämmästyin, kuinka ne olivat maukkaita! Itsekeittämiini verrattuna ne olivat ainakin sata kertaa parempia! Itsekeittämäni ovat ilman rapeutusta olleet tympeän kitkerähkön makuisia ja kuivan jauhoisen suutuntumaisia. Nämä säilykekikherneet olivatkin suutuntumaltaan meheviä ja maultaan muistuttivat hyvinhautunutta hernekeittoa hyvällä tavalla. Olin maistavani näissä säilykekikherneissä jopa umamiakin, mitä en ole koskaan itsekeitetyissä kikherneissä vähäisessäkään määrin huomannut.

Itsekeittäessäni olen varmasti jotain tehnyt kikherneiden kanssa väärin, kun kerran ero on niin dramaattinen. Jos jaksan, voin ehkä perehtyä asian saloihin tarkemmin. Yhdessä kikhernepurkissa on vain kertasyöntiin sopiva määrä, joten kuivattuina ostaminen olisi käytännöllisempää kuin suuren määrän tölkkejä kaupasta kantaminen.

Näistä säilykekikherneistä ei tullut rapeita yhtä helposti kuin itsekeitetyistä. Silloin kuin ulkonäöltään olivat saman näköisiä kuin paistetut itsekeitetyt kikherneet rapeina ovat, ei ollutkaan rapeaa. Mutta se ei haitannut yhtään, koska maku oli niin paljon parempi kuin itsekeitetyillä kikherneillä rapeutettuina.

Tämä itse ateria eli basmatiriisiä, kukkakaalicurrya ja paistettuja kikherneitä oli minulle nyt todella nautinnollinen. Itse kukkakaalicurryn maku oli elänyt edellisestä päivästä sen verran, että nyt siinä maistui muutkin mausteet kuin vain se korianterinsiemen, joka siinä tuoreeltaan oli se huomattavin maku. Nyt kuvailisin makua enemmän sellaiseksi, mitä miellän intialaisten ravintoloiden ruokien maun olleen. Hyvän makuista oli kyllä sekä tuoreeltaan että seuraavana päivänä uudelleenlämmitettynä, mutta selvästi eri makuista.

Paistetut kikherneet olivat tämän ruuan päällä syötynä mielestäni paremman makuisia kuin ne paistetut maapähkinäpalaset, joita tuoreeltaan tämän ruuan kanssa söin. Molemmat hyviä, mutta kikherneet veivät nyt tässä voiton. Taidan alkaa ostaa säilykekikherneitä useamminkin.

Tuoreeltaan laitoin tämän ruuan päälle myös tuoretta minttua, ja se sopi siihen, mutta toisella kerralla en enää jaksanut. En ehkä joka päivä kuitenkaan välitä sitä tuoretta minttua syödä, vaikka se hyvää onkin. Toimi hyvin sekä ilman tuoretta minttua että sen kanssa.

Tämä ruoka on ehdottomasti sellainen, mitä haluan tehdä toistekin. Kukkakaali tällä tavalla valmistettuna maistui mukavan neutraalilta, ja tämä kotitekoinen currymausteseos toi tähän ruokaan todella hyvän maun, erityisesti yhdistettynä basmatiriisin makuun. Maukkaat paistetut kikherneet kruunasivat tämän ruuan oikein kivasti. JES!

Kukkakaalicurry aineksista mitä oli ja riisiä

Tein viikko sitten kesäkeittoa: https://ruokaideat.com/2019/07/22/kesakeittoa-ryynirieskaa-ja-munavoita/

Kesäkeittoa varten ostetusta isosta kukkakaalista noin puolet meni kesäkeittoon, ja toinen puoli majaili vielä jääkaapissa. Pöydällä taas majaili 4 ylikypsäksi päässyttä tuoretta tomaattia. Juolahti sitten mieleeni tehdä kukkakaalicurry, johon menisi loput kukkakaalit ja tomaatit. Näin samalla tilaisuuden käyttää tuoretta minttua, kun kerran sitä hyvin kasvaa pihalla. Olen sen verran tyytyväinen lopputulokseen, että kirjoitan heti ohjeen ylös:

Kukkakaalicurry

300-400 grammaa kukkakaalia

4 tomaattia

1 tl kotitekoista currymausteseosta (ohje alempana)

1 purkki smetanaa (120 grammaa)

1 sipuli

5 grammaa eli noin 1-2 cm kokoinen palanen tuoretta inkivääriä

2 rkl voita

1 tl suolaa

1 rkl sokeria

Tarjoiluun:

keitettyä (basmati)riisiä

tuoretta minttua, jos on

rapeiksi paahdettuja suolattuja maapähkinäpaloja tai muuta rapeaksi paahdettua suolattua pähkinää tai kokeile esim. rapeutettuja kikherneitä

Currymausteseos:

4 rkl kokonaisia korianterin siemeniä

1 rkl kokonaisia juustokuminan eli jeeran siemeniä

1 rkl kokonaisia sarviapilan siemeniä

1 rkl kokonaisia sinapin siemeniä

1 rkl kokonaisia kardemumman siemeniä

8 kokonaista neilikkaa

5 cm palanen kanelitankoa

2 pientä kuivattua chiliä tai 1 tl chilihiutaleita

1/4 teelusikkaa jauhettua muskottia

1 rkl jauhettua kurkumaa

Tee ensin currymausteseos. Paahda kokonaisia siemeniä ja kanelitangon palaa pannulla miedolla lämmöllä ilman rasvaa 1 minuutti, kunnes mausteet tuoksuvat. Ota mausteet pois pannulta, ja anna jäähtyä. Siirrä paahdetut mausteet maustemyllyyn, ja lisää loput mausteet. Jauha jauheeksi, ja siirrä syrjään. Voidaan tehdä hyvissä ajoin ennakkoon. Tähän ruokaan tätä mausteseosta tarvitaan vain 1 tl. Loput kannattaa säilyttää tiiviissä lasipurkissa. Sopii moneen ruokaan.

Kukkakaalicurrya varten pese kukkakaali ja pilko se suupaloiksi. Pese myös tomaatit ja pilko nekin suupaloiksi. Kuori sipuli ja leikkaa renkaiksi. Kuori inkiväärin palanen ja hienonna se.

Sulata kattilan pohjalla voi. Kuullota siinä sipulirenkaat läpikuultaviksi. Lisää hienonnettu inkivääri ja 1 tl currymausteseosta. Paista sekoitellen noin minuutti, kunnes mausteet tuoksuvat. Lisää tomattipalat, kukkakaalipalat ja smetana. Sekoita ja kiehauta. Kiehahtamisen jälkeen madalla lämpö pienimmälle ei-nollalle ja laita kansi päälle. Anna hautua noin puolesta tunnista yhteen tuntiin, kunnes kukkakaalit ovat kypsiä. Sekoita mukaan suola ja sokeri. Maista, ja lisää jompaakumpaa tai molempia tarvittaessa.

Nyt tuli mielestäni oikein onnistunut ruoka, jota odotan jo innolla syöväni huomennakin. Tämä oli oiva tilaisuus käyttää kotitekoista currymausteseosta, joka tehtiin pääsiäisen jälkeen sitä varten, että voi tehdä pääsiäisen lammaspaistin tähteistä lammascurryn. Mausteseoksen ohje on täältä: https://www.taste.com.au/recipes/coconut-lamb-curry/4eb01aa1-5166-4470-9347-3587a5a5bafb

Nyt 3 kk myöhemmin tästä mausteseoksesta tuli vieläkin ruokaan miellyttävän raikas sitrusmainen maku, joka mielestäni tulee korianterin siemenistä. Reseptiä kun katsoo, niin korianteriahan tuossa mausteseoksessa onkin paljon enemmän kuin mitään muuta maustetta: 4 rkl korianteria, kun muita mausteita on kutakin korkeintaan 1 rkl. Nyt vasta tajuan, että tuo resepti on australialainen, joten heidän ruokalusikkansa tarkoittaakin 20 ml eikä 15 ml kuten meidän ja muun maailman. Noh, meni jo. Korianterin määrässä silti ei tullut isoa poikkeamaa alkuperäisohjeesta, koska korianterin määrä ohjeessa oli annettu 1/4 cup, mikä Australian cupeissa tarkoittaa 62.5 ml ja Amerikan cupeissa 59.25 ml, jotka molemmat käytännössä ovat meidän ruokalusikoissa 4 rkl.

Joka tapauksessa, niillä ainesosamäärillä, millä tämä tuli tehtyä, tämä mausteseos on mielestäni oikein hyvä. Maussa huomaan ennen kaikkea korianteria, ja taustalla myös jotain suomalaisista jälkiruuista tuttua makua, joka on joko kardemumma tai neilikka tai molemmat. Kaupan tavallisessa Santa Maria -merkkisessä currymausteseoksessa taas mielestäni päällimmäinen maku on sarviapilan maku, enkä siinä huomaa sitä korianterinsiementen raikasta sitruksista makua, joka tässä ruuassa mielestäni oli se olennainen maku. Jatkossa, jos minulla ei olisi tätä kotitekoista currymausteseosta valmiina, voisin ehkä tehdä tällaisen ruuan korvaamalla currymausteseoksen samalla määrällä vastajauhettua korianterin siementä, kun kerran se tässä se olennainen maku oli. Se pitäisi tosin ehkä paahtaa ensin. Tällä hetkellä kuitenkin olen erittäin tyytyväinen, että tuo mausteseos oli tehtynä, koska en olisi viitsinyt sitä vain tätä ruokaa varten tehdä. Kun tätä mausteseosta on ollut valmiina, olen käyttänyt sitä ainakin kebakkotaikinaan ja broilerisuikaleille tulevaan kylmään kastikkeeseen, josta ensimmäisen kerran huomasin sen raikkaan sitruksisen korianterin maun.

Kebakoista kirjoitin aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/05/11/kebakkoja-kurkkuviipaleita-ja-paahdettua-leipaa/

Broilerisuikaleiden kylmästä kastikkeesta kirjoitin aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/05/06/the-journey-begins/

Kukkakaalipalaset meinasin ensin paistaa rasvassa, mutta sitten muistui mieleeni se, miltä sama kukkakaali maistui siinä viikko sitten tehdyssä kesäkeitossa. Yllätyksekseni kukkakaali maistui kesäkeitossa miellyttävän neutraalilta. Kesäkeittoa syödessäni ihmettelinkin, miten voi olla niin hyvää kukkakaalia. Olen mieltänyt kukkakaalit usein kitkerän makuisiksi, mutta kesäkeitossa sitä kukkakaalin kitkeryyttä ei maistunut ollenkaan. Tuumasin sitten, että ehkä kukkakaaliin päteekin se sama, mikä keräkaaliin ja lanttuunkin: paistamalla tulee kitkerää, mutta jossain veden kiehumispistettä matalammassa lämpötilassa kitkeryys katoaa. Niinpä sitten jätin kukkakaalit paistamatta kokonaan. Tarkoituksella lisäsin kukkakaalit vasta yhtä aikaa nesteiden ja nestepitoisten ainesten kanssa, jotta kukkakaalilla olisi aikaa olla siinä jossain mahdollisesti maagisessa kiehumispistettä matalammassa lämpötilassa kitkeryyttään hävittämässä.

Lopputuloksessa pidin erittäin paljon siitä, etten maistanut siinä kukkakaalille ominaista kitkeryyttä lainkaan. Maistelin kukkakaalipalasia sellaisenaankin ilman lisukkeita, ja ne maistuivat mielestäni siltä miellyttävän pehmeän neutraalilta, miltä siinä kesäkeitossakin. Ehkä kukkakaaliin siis todellakin pätee se sama, mikä keräkaaliin ja lanttuunkin? Jotta voisin olla varma asiasta, pitäisi ehkä testata asiaa toistekin. Samalla tulee mieleeni, päteeköhän sama asia mahdollisesti vielä muihinkin kaalin sukuisiin kasviksiin. Jääkaapissani on tällä hetkellä eräs kukkakaalin sukulainen: parsakaali. Pitäisiköhän testata silläkin? Katsotaan. Kiinnostaisi kyllä tietää, ihan vain oppinäkökulmasta.

Smetanan sijaan olisin käyttänyt kuohukermaa, jos sitä olisi ollut, mutta ei sattunut nyt olemaan. Hyvin toimi kuitenkin smetanallakin. Jatkossa tällaista ruokaa tehdessäni käytän kuohukermaa, jos on, ja smetanaa, jos ei ole. Jos ei ole kumpaakaan, taidan jättää curryt tekemättä. Kookoskermaa ja kookosmaitoa minulla on kaapissani, mutta niistä joskus tulee huono maku ruokaan, joten olen alkanut vähän pelätä niiden käyttöä ruuissa.

Paahdettuja maapähkinöitä ruoka-annoksen päällä testasin edellisen kerran possu-riisivuoan kanssa: https://ruokaideat.com/2019/07/17/possu-riisivuokaa-tahteista/

Sen kokeilun perusteella nyt tuntui siltä, että halusin vähän muuttaa maapähkinöiden paahtamistapaa. Nyt halusin pilkkoa maapähkinät pienemmiksi, ja paahtaa ne öljyn kanssa. Niinpä tein niin, ja se sopi hyvin tämänkertaiseen nälkään. Paahtamisen jälkeen suolasin vielä reilulla kädellä, ja siirsin jäähtymään. Paahdetut suolatut maapähkinän palaset sopivat mielestäni hyvin tähän ruokaan sekä maun että suutuntuman puolesta. Nyt kuitenkin paahdetut maapähkinän palaset loppuivat, mutta riisiä ja kukkakaalicurrya jäi vielä huomiselle. Huomenna kokeilen ehkä pintarapeana jotain muuta maapähkinäpalasten sijaan. Kaapissani on tölkillinen kikherneitä, joita voisin ehkä kokeilla rapeuttaa tätä ruokaa varten. Ei-rapeassa muodossa en niin kikherneen ominaismausta välitä, mutta rapeana olen joskus saanut hyvänmakuista kikhernettä.

Kana-riisilaatikkoa pakkasesta tuoreen mintun kanssa ja paistettuja sieniä

Toissapäivänä oli kiireinen päivä, mutta mies ehti paistella sieniä pannulla voissa herkulliseksi paistokseksi <3 Lisäksi sitten lämmitin pakkasesta viimeiset kana-riisilaatikot, ja hain pihalta tuoretta minttua siihen päälle. Sopi hyvin 🙂 Harmittaa, että tämä kana-riisilaatikko nyt loppui, koska se on maistunut hyvin eikä vain minulle 😀

Kana-riisilaatikon ohjeen kirjoitin aiemmin tänne, ja aion katsoa sitä sieltä jatkossakin:

Kana-riisilaatikko

Kana-riisilaatikkoa pakkasesta ja tuoretta basilikaa

Tästäkin tuli näköjään sellainen päivä, ettei oikein napannut kokata, ja pakastimen antimet kelpasivat. Lämmitin mikrossa kaikille annokset kana-riisilaatikkoa, jonka olin tehnyt ja pakastanut milloin lie. Kirjoitin tarkemman reseptin tänne silloin, kun viimeksi samaa ruokaa pakkasesta mikrottelin: https://ruokaideat.com/2019/05/31/kana-riisilaatikkoa-ja-kurkkuviipaleita/

Huomasin nyt pöydällä unohtuneen tuoreen basilikan, josta oli osa syöty ja osa alkanut nuupahtaa. Teki sitten mieli nyt syödä sitä tuoreehkoa basilikaa tämän kana-riisilaatikon kanssa. Maistui hyvin, haluan toistekin. Lapseni, joka söi tätä kana-riisilaatikkoa ilman basilikaa päällä, sanoi: ”näyttää peukku alaspäin, maistuu peukku ylöspäin”. Samaa mieltä olen 😀