Siirry kalapihvien reseptiin.

Jääkaapissani oli vielä n. 50 g jäljellä kastiketta, joka oli alun perin tehty lauantaina eli neljä päivää sitten. Nyt oli jo korkea aika tehdä lopuille jotain. Tällä kertaa huvitti käyttää se pakasteseitistä tehtävän kalapihvitaikinan nesteeksi. Lisäksi teki mieli nyt syödä niiden kanssa makaronia ja uunijuureksia, joihin aineksina tällä kertaa sattui jääkaapista löytymään porkkanaa ja lanttua.

Ensin laitoin tulemaan uunijuurekset. Voitelin ison, melkein pellin kokoisen metallisen uunivuoan ja pilkoin siihen noin puolet isosta reilun kilon lantusta. Lanttuun en käytä kuorimaveistä ollenkaan, vaan leikkaan vain veitsellä ronskisti kuoret pois, koska heti kuorien alla on lantun kitkerimmät osat. Tällä kertaa yritin maksimoida lanttujen imeltymisen laittamalla lantut vuokineen kylmän uunin alatasolle, ja vasta lanttujen ollessa jo uunissa säädin uunin lämpenemään 200 asteeseen. Ennen uuniin laittamista laitoin lanttujen päälle nokareen voita, jolla oli hyvin aikaa sulaa ennen loppujen ainesten tuloa mukaan. Sitten kuorin ja pilkoin porkkanoita aika monta – ehkä kymmenen? – kunnes alkoi näyttää siltä, että porkkanoita tulisi enemmän kuin lanttuja, mikä oli siis tarkoituskin. Sitten otin sen vuoan uunista, kaadoin porkkanapalat päälle ja lisäsin mitä nyt fiilis sanoi: suolaa ja paljon siirappia. Tällä kertaa ei tehnyt mieli laittaa muita mausteita uunijuureksiin, mutta ehkä seuraavalla kerralla. Loppujen lopuksi paistoin ensin tunnin 200-asteisen uunin alatasolla ja seuraavan tunnin 100-asteisen uunin alatasolla. Lanttuja sisältäviä uunijuureksia olen usein paistanut 100 asteessa useammankin tunnin, mutta nyt ei ollut aikaa siihen. Riittävän lantun imeltymisen tiesin tapahtuneen siitä, että uunista alkoi tulla lanttulaatikon tuoksua, eikä sitä kaalista tuttua viemärimäistä hajua niin kuin alussa.

Juuresten ollessa uunissa aloin puuhastelemaan kalan kanssa. Googlella löytyvissä kalamurekepihviohjeissa yleensä neuvotaan jauhamaan raaka kala monitoimikoneella tai tehosekoittimella. Minulla ei ole monitoimikonetta lainkaan, eikä varmaan tulisi käytettyä, vaikka olisikin. Yhden tehosekoittimen olen aikoinaan onnistunut rikkomaan sillä, kun yritin jauhaa sillä raakaa kalafilettä. Sillä kerralla se oli haukifilettä, ja sen suutuntuma meni silloin siinä ylikuumenevassa jo käryävässä tehosekoittimessa niin vastenmieliseksi, että en ole vieläkään toipunut siitä kokemuksesta niin paljon, että suostuisin yrittämään uudestaan. Kerran olen myös kalamurekepihvejä varten hienontanut raa’an kalafileen terävällä fileerausveitsellä, jolloin vahingossa viiltelin sormenikin verille ja osa vereni tahrimista kalafilepaloista piti heittää pois.

Niinpä suosikkitapani tehdä kalapihvejä on, että kala hienonnetaan sen ollessa jo kypsää. Silloin ei tarvitse käyttää kalan hienontamiseen koneita eikä veitsiä. Sillä tavalla olen aiemmin tehnyt kalapihvejä tähteiksi jääneistä kaloista ja myös vastaavanlaisia pihvejä ylikypsistä lihoista, mutta nyt ensimmäistä kertaa varta vasten kypsensin kalan erikseen juuri kalamurekepihvien tekoa varten. Kun kerran uuni oli jo muutenkin niiden uunijuuresten takia 200-asteinen, koin nyt helpoimmaksi laittaa sen jäisen seitikalikan uunin keskitasolle 40 minuutiksi, joka paketissa luki jäisen seitikalikan kypsymisajaksi. Sillä aikaa sekoitin taikinan muut ainekset.

Olen kokeillut kypsistä kaloista ja lihoista tehtäviä pihvejä monella eri reseptillä, mutta omaan makuuni eniten on ollut Hellapoliisi Kati Jaakosen kirjasta Kotiruokaa löytynyt ohje Tonnikalapihvit. Juuri tonnikalapihvejä en ole tullut vielä koskaan tehneeksi, mutta olen käyttänyt kyseistä ohjetta usein pohjana niin, että olen vain korvannut ohjeessa olevan tonnikalan muulla kypsällä kalalla tai lihalla ja maustanut senhetkisen fiiliksen mukaan. Olennaista kyseisessä ohjeessa on ainesosien suhteet: 1 dl korppujauhoja, 2 dl nestettä (Hellapoliisin ohjeessa lukee ”ruokakermaa tai kuohukermaa”), 2 kananmunaa, 300 g kypsää kalaa tai lihaa hienonnettuna + mausteet, paistetaan pihveiksi rasvassa.

Kalapihvit pakastekalasta ilman monitoimikonetta/tehosekoitinta/lihamyllyä

400 g pakasteseitiä

1 dl korppujauhoja

2 dl nestettä esim. ruokakermaa tai kuohukermaa tai maitoa

2 kananmunaa

mausteiksi esim. 1½ tl suolaa, 1 tl sipulijauhetta, ½ tl valkosipulijauhetta, 1 tl paprikajauhetta, 1 tl kuivattua tilliä, 2 tl sokeria ja pyöräytykset mustapippuri- ja valkopippurimyllyistä

paistamiseen voita tai muuta rasvaa

Kypsennä seiti esim. uunissa 200 asteessa 40 minuuttia. Hienonna kypsä kala haarukalla. Anna jäähtyä.

Sekoita nesteeseen mausteet ja kananmunat. Sekoita mukaan korppujauhot, anna turvota muutama minuutti. Sekoita mukaan kypsä jäähtynyt kala. Sekoita tasaiseksi taikinaksi.

Kuumenna rasvaa lettupannun koloissa. Ota lusikalla taikinaa lettupannun koloihin, ja madalla taikinaklöntit mataliksi. Paista molemmin puolin ruskeiksi.

Vinkki: samalla reseptillä voi tehdä kalapihvejä myös muusta kypsästä kalasta, esim. tonnikalasta tai savukalasta. Eri kalalajeja voi myös sekoittaa näihin pihveihin keskenään. Kypsää kalaa käytä tähän reseptiin 300 grammaa.

Nesteeksi laitoin nyt ne n. 50 g tähdekastiketta ja 150 g maitoa. Sekoitin mukaan munat (jotka olivat jo parasta ennen päiväyksensä ohittaneet, joten kokeilin ensin veteen upottamalla, ovatko vielä pilaantuneet) ja mausteet. Mausteet tämänkertaisen fiiliksen mukaan menivät näin: 1 tl sipulijauhetta, ½ tl valkosipulijauhetta, 1 tl paprikajauhetta, 2 tl sokeria, 1 tl kuivattua tilliä, 1½ tl suolaa sekä muutamat pyöräytykset mustapippuri- ja valkopippurimyllyistä. Kun mausteet olin saanut vispattua tasaisesti sekaisin neste-munasekoitukseen, sekoitin mukaan korppujauhot ja jätin turpoamaan.

Hellapoliisin ohjeessa käsketään turvottaa muutama minuutti, mutta minulla ne nyt olivat turpoamassa niin kauan kuin kalaa ei voinut vielä lisätä sekaan. Aiemmin, kun olen tehnyt samalla ohjeella pihvjä, olen joskus tehnyt taikinan jo tuntikausia aiemmin valmiiksi jääkaappiin. Sillä on ollut useampi hyöty: 1) seuraavan nälän tullessa on tarvinnut käyttää ruuanlaittoon vähemmän aikaa nälkäisenä, 2) ehtii paremmin maustua ja 3) seos on paistovaiheessa kiinteämpää. Tällä kertaa kuitenkin tein päätöksen tämän ruuan tekemisestä vasta siinä vaiheessa, kun nälkä jo oli, joten aloin paistaa kalapihvejä heti, kun olin saanut taikinan valmiiksi. Kyllä se onnistui näinkin, vaikka olivatkin paistaessa helpommin hajoavia kuin aiemmilla kerroilla.

Kun kala oli ollut uunissa 40 min, otin sen uunista ulos ja hienonsin haarukalla. Nestettä oli irronnut kalasta uunissa aika paljon. En heti tiennyt, pitäisikö se neste laittaa taikinaan mukaan vai heittää pois. Ruokahävikin välttämisen nimissä päätin ottaa sen nesteenkin mukaan taikinaan. Kalan jäähdyttyä niin paljon, että ei enää noussut höyryä, sekoitin sen nesteineen siihen korppujauho-neste-mausteseokseen ja panin lettupannun kuumaksi. Punnitsin muuten huvikseni, että sen alunperin 400 grammaa painavan kalamäärän paino 40 min uunissa kypsentämisen jälkeen oli 360 g, johon siis laskin mukaan sen kalasta irronneen suurehkon nestemäärän.

Valurautainen neljäkoloinen lettupannu on mielestäni erittäin hyvä väline moneen muuhunkin kuin vain lettujen paistamiseen. Olen todennäköisesti käyttänyt sitä enemmän muuhun kuin varsinaiseen letunpaistoon (letutkin minulla jälkiruokalettuja useammin ovat olleet pääruokalettuja, kuten perunamuusiletut, lanttuletut, pinaattiletut, sosekeittoletut). Niin tälläkin kerralla. Lettupannun koloissa kuumensin voita niin kuin lettujakin paistaessa, ja voin ollessa kuuma otin lusikalla sitä kalamureketaikinaa lettupannun koloihin ja levitin lusikalla kunkin koko kolon alueelle. Hellassani säätöväli on 0-3, ja paistoin säädöillä 1.5-2 kalapihvit molemmin puolin nätin ruskeiksi, joskin osa ehti mustaksikin, jolloin oli aika säätää lämpöä silloisesta kakkosesta yksi pykälä alaspäin eli numerolle 1.5.

Kalapihviohjeissa yleensä suositellaan syömään niiden kanssa perunaa jossain muodossa, mutta minä söin kalaruokaa perunoiden kanssa jo eilen, joten en halunnut perunaa tänäänkin. Makaronia sen sijaan teki nyt mieli syödä näiden kalapihvien kanssa, joten keitin lisäksi 400 gramman pussillisen makaronia. Yleensäkin tykkään tavasta kypsentää koko pakkaus kerralla, jotta seuraavina päivinä on jokin oikotie ruuanlaittoon ja jotta koti ei täyty vajaista liian vähän sisältävistä pakkauksista.

Makaronit ja muutkin pastat keitän maun vuoksi yleensä runsassuolaisessa vedessä, niin nytkin. Eli kun kolmen litran kattila on noin puolillaan vettä pastan keittämistä varten, veden kiehuessa lisään merisuolaa yhden kukkuraisen lusikallisen (kyse on siis sellaisesta lusikasta, jolla keittoja ja puuroja syödään, ei pienestä jälkiruokalusikasta). Yritysten ja erehdysten kautta olen todennut tuon olevan juuri sopiva määrä suolaa pastan keitinveteen, jolloin lisäksi kestää olla vielä suolainen kastikekin, kuten vaikkapa parmesaani-, pecorino- tai pekonipainotteinen sellainen. Mutta jos sen saman kukkuraisen lusikallisen suolaa laitankin puolta pienempään vesimäärään, maistuu jo liian suolaiselta.

Usein kun keitän makaronia sellaisenaan ilman kastiketta syötäväksi, sekoitan kypsiin valutettuihin makaroneihin voita tai paistinrasvaa, sekä vähän keitinvettä, joka auttaa rasvaa sekoittumaan makaroneihin tasaisesti ja näin muodustuu melkein pienoinen kastike makaronien ympärille. Tällä kertaa ylimääräistä paistorasvaa ei ollut, eikä minun tehnyt mieli laittaa voita vielä makaroneihinkin, kun kalapihveihin sitä jo meni reilusti ja uunijuureksiinkin vähän, mutta öljy tuntui nyt hyvältä idealta. Niinpä lorautin Borges Extra Light oliiviöljyä kypsien makaronien sekaan sen verran, kuin tuntui hyvältä, ja lisäksi vähän sitä keitinvettä.

Kokonaisuus maistui nyt todella hyvin. Hymyilyttää vieläkin, kun ajattelen sitä. Maustaminen meni nyt juuri nappiin, joten tuota maustemäärää taidan käyttää toistekin kalapihvejä tehdessäni. Olen tyytyväinen siihen, että sain kerrankin tehtyä pakasteseitistä jotain muutakin hyvää kuin vain kalapuikkoja. Makaronit+kalapihvit maistuivat nyt hyvältä yhdessä, ja uunijuurekset olivat mukavan makuinen siirappinen lisuke aterialle. Lantut eivät nyt maistuneet yhtä imeltyneiltä kuin useampien tuntien haudutuksella, mutta eivät nyt maistuneet kitkeriltäkään, joten imeltyminen oli nyt tälle aterialle minulle riittävä. Myöhempänä päivänä uudelleenlämmittäessä lantut yleensä imeltyvät lisää.

Huomiselle jäi vielä niitä uunijuureksia, kalapihvejä ja makaronia. Kalapihvejä jäi vain 4 kpl ja muukin perhe tykkäsi niistä, joten säästän varmaan ne heille. Itse voisin syödä huomenna lounaaksi mikrossa lämmitettyjä makaronia ja uunijuureksia, joiden päälle juustoraastetta. Sen jälkeenkin molempia varmasti vielä jää, joten kehittelen niille varmaan jotain sellaista käyttöä, missä ne ovat osa erinäköistä ja -makuista ateriaa. Makaronien jatkojalostuksesta tulisi nyt mieleen amerikkalainen mac and cheese, johon ainekset sattuisi jo olemaan jääkaapissa. Ehkä teen vielä viimeisistä makaroneista sitä, ehkä jotain muuta. Katsotaan.