Kaupan pakastealtaassa myytiin suomalaisia yksittäispakastettuja silakkafileitä. Päätin kokeilla paistaa niitä pari kappaletta itselleni. Halusin leivityksen, joten otin ne kaksi kappaletta lautaselle sulamaan ja loppupussin laitoin takaisin pakastimeen. Kätevää, kun voi ottaa sieltä kerralla vain sen verran kun tarvitsee, eikä tarvitse koko pakkausta kypsentää eikä sulattaa kerralla. Kun ne kaksi fileetä olivat olleet 40 minuuttia huoneenlämmössä sulamassa, pinta oli kostunut niin, että leivitys pystyi tarttumaan.
Sulamista odotellessa laitoin itselleni kolme perunaa kiehumaan. Aiemman blogipohdintani inspiroimana kokeilin tällä kertaa laittaa kuoritut perunat kylmään veteen, kun yleensä laitan kiehuvaan. Sitten kun vesi, jossa perunat olivat, kiehahti, laskin lämmön matalimmalle ei-nollalle ja keitin kannen alla 20 min, jolloin perunat tuntuivat haarukalla hajoavilta.
Kolme päivää sitten lohiperhosille tehtyä voi-valkoviinikastiketta oli jäljellä vielä 200 g. Sen käyttämiselle minulla oli muitakin ideoita, mutta nyt huvitti eniten lisätä siihen mausteita ja maissitärkkelystä ja syödä silakkafileiden ja perunoiden kanssa. Lisäsin 200 grammaan kastiketta vajaan ruokalusikallisen maissitärkkelystä, ripaukset kuivattuja rakuunaa ja tilliä, pari ripausta sokeria sekä valko- ja mustapippuria. Kuumensin kiehuvaksi koko ajan sekoittaen ja keitin 3 min. Tämän jälkeen maistoin ja lisäsin suolaa, maistoin uudestaan ja totesin sen olevan valmis.
Silakkafileitä varten sekoitin syvällä lautasella puoli desilitraa ruisjauhoja ja 1 tl suolaa. Kuumensin pannulla voin, pyörittelin silakkafileet ruisjauhoseoksessa ja paistoin voissa molemmin puolin ruskeiksi. Toiselle lautaselle vielä puolison eilen tekemää salaattia, jossa on pinaattia, tuoretta basilikaa, vesimelonia, omenaa, päärynää, kurkkua ja paprikaa. Sitten syömään.
Kokonaisuus maistui todella hyvältä. Yleelliseltä. Tuntui siltä, kuin söisin juhla-ateriaa. Silakkafileet olivat pakastimesta, mutta maistuivat minun mielestäni yhtä hyvältä kuin tuoreet. Perunat maistuivat nyt selvästi vähemmän kitkeriltä ja kuivilta kuin normaalisti, joten aion jatkossakin laittaa ne kylmään veteen, joka kiehautetaan vasta perunoiden jo ollessa siinä. Mutta tuo kastike oli se, joka kruunasi koko homman ja nosti makukokemuksen huipputasolle. Perunoiden imiessä kastiketta otin kastiketta useita kertoja lisääkin niin, että alun perin 200 g kastikkeesta jäi jäljelle vain 56 g. Sille yritän keksiä jotakin muuta käyttöä sitten huomenna.
Yksittäispakastetut silakkafileet olivat hyvä löytö. Mukavaa, että löytyi uusi hyvänmakuinen, helppokäyttöinen ja kohtuuhintainen kalatuote, joka ei vaadi tuoretta kaupassakäyntiä. Erityisen mielenkiintoista oli se, että siinä pakastesilakkapussissa osa fileistä oli todella isoja, ehkä jotain 20 cm pitkiä. Niin isoja silakkafileitä en ole koskaan tainnut nähdä myytävän tuoreina.