Paistetut pakasteahvenfileet + persilja-voikastike

Olen testaillut viime aikoina erilaisia pakastekaloja. Pakastelohi ei ollut mielestäni tuoreen veroista, eikä myöskään pakastesilakka. Tämä pakasteahven kuitenkin on mielestäni hyvää, enkä huomaa tämän kärsineen pakastamisesta. Hinta 25.50 €/kg S-kauppojen pakastealtaissa ei ole mikään halvin hinta kotona tehdystä ruuasta, mutta sillointällöistä syöntiä varten olen valmis sen yhden 300 gramman pakkauksen (7.65 €) maksamaan, kun kyseessä on kuitenkin helppotekoinen, hyvänmakuinen, nopeasti kypsyvä ja pitkään säilyvä tuote. On mielestäni hyvää sellaisenaankin, mutta persilja-voikastike ja kuorineen keitetyt perunat sopivat hyvin lisäksi.

Paistetut pakasteahvenfileet

1 paketti pakasteahvenfileitä (300 g)

voita

suolaa

(halutessa valkopippuria)

Anna kalojen sulaa huoneenlämmössä sen verran, että niitä on helppo leikata (esim. 1 tunti, jos levittää ne laakealle alustalle). Tunnustele fileiden leveämmistä päädyistä keskeltä, missä kohtaa kulkee ruotojonot. Ruotojonoja pitäisi olla kussakin fileessä yksi jono. Leikkaa ruotojonot pois terävällä veitsellä.

Kuumenna paistinpannulla voita (voin määrässä ei kannata säästellä). Ripottele suolaa päälle molemmin puolin, mieluiten heti kääntämisen jälkeen kuumalle puolelle.

Persilja-voikastike

100 g voita

1 dl hienonnettua persiljaa

1 tl sitruunamehua

Sulata voi (mikrossa tai kattilassa levyllä). Ota sulamisen jälkeen pois levyltä, jos oli levyllä. Sekoita joukkoon muut aineet. Tarjoa heti ennen kuin jäähtyy ja kiinteytyy. Voi myös uudelleenlämmittää mikrossa tai levyllä, mutta persiljan väri voi silloin haalistua (kuvassa ehti vähän haalistua). Sopii hyvin kalan ja perunan kanssa.

Saman kastikkeen voi myös tehdä maustevoiksi antamalla voin ensin pehmetä huoneenlämmössä, sitten sekoittamalla muut ainekset joukkoon ja jähmettämällä jääkaapissa. Jähmettämisen voi tehdä joko kulhossa tai voi muotoilla pötköksi leivinpaperin tai kelmun avulla. Pötköstä voi silloin leikata maustevoinappeja. Maustevoin voi myös pursottaa ruusukkeiksi ennen jähmettämistä.

Muita kastikkeita kalalle täällä.

Muita perunalisäkkeitä täällä.

Päivitys 28.5.2020:

Tältä aterialta jääneistä keitetyistä perunoista tein seuraavana päivänä mäiskypottuja (en suosittele) ja sitä seuraavana päivänä valkosipuliperunat (kyllä suosittelen).

Sandefjordin kastike, paistettu alaskanseiti ja keitetyt perunat

Tämän aterian pääraaka-aineet ovat pakastekala (alaskanseiti), kuohukerma, creme fraiche, voi, sitruuna, peruna ja vehnäjauho kalan leivitykseen. Alaskanseiti on mielestäni saman makuinen kuin tavallinen seiti, eli joillakin valmistustavoilla maku on jokseenkin tympeä, joten käytän molempia samalla tavalla. Leivittäminen ja rasvassa paistaminen tuppaa tekemään molemmista hyvää ja koko perheelle maistuvaa, ja niin se teki tälläkin kertaa. Yleensä olen tehnyt alaskanseitistä ja seitistä rasvassa paistaen kalapihvejä tai kalapuikkoja, mutta nyt teki mieli mieluummin kokonaista leivitettyä alaskanfileetä. Hyvä, nopea ja helppo kastike tälle kalalle oli nyt Sandefjordin kastike, jonka resepti on alun perin täältä: https://anna.fi/ruoka/mita-tanaan-ruoaksi/huippukokin-ylistama-sandefjordin-kastike-muuntaa-voissa-paistetut-ahvenet-gourmet-ruoaksi

Hyppää reseptiin: Sandefjordin kastike, Paistettu alaskanseiti

Sandefjordin kastikkeen reseptissä luki ”1-2 annosta”. Tuplasin sen, koska kalaakin tein 4 annosta. Kastikkeen resepti oli alun perin paistetuille ahvenille, mutta niitä minulla harvoin on. Pakastettu alaskanseiti sopii paljon paremmin kukkarolleni, mutta hyvin alaskanseiti sopi myös tämän kastikkeen kanssa. Tämä kastike on mielestäni ennen kaikkea sitruunakastike, mutta myös kermakastike ja creme fraiche -kastike. Alkuperäisen reseptin mukaan tehtynä tässä kastikkeessa maistuu sitruuna paljon, mutta ei kuitenkaan ole mielestäni syömäkelvottoman hapanta. Perunan kanssa syötäessä sitruunan maku tasapainottuu jonkin verran, mutta silti olen sitä mieltä, että jos ei ole sitruunafani, sitruunamehun määrää kannattaa vähentää. Toisaalta tähän voisi lisätä sitruunan kuorta, jota alkuperäisessä reseptissä ei ollut, sillä sekin yleensä tällaisiin kastikkeisiin hyvin sopii.

Kastikkeessa maistuu myös kerma ja creme fraiche selvästi. Kastike on kuumana paksuudeltaan samaa luokkaa kuin kuohukerma sellaisenaan, mutta jääkaappikylmänä kiinteytyy creme fraichen paksuiseksi. Tämä kastike voisi ehkä toimia myös kylmänä, mutta en ole vielä sitä ehtinyt kokeilla.

Ehdottoman plussan tämä kastike saa nopeudesta: ei tarvitse muuta kuin kiehauttaa ainekset, lisätä makuainekset ja soseuttaa tasaiseksi koneella. Kun vertaa muihin tietämiini kalalle sopiviin lämpimiin kastikkeisiin, niistä vain voisulakastike eli maustettu voisula vetää vertoja tämän Sandefjordin kastikkeen nopeudelle.

Alkuperäisessä reseptissä luki ”Sekoita kuuma kastike hyvin, esimerkiksi sauvavatkaimella, kuohkeaksi vaahdoksi ennen tarjoamista”. En ole koskaan ennen kuullut sanaa ”sauvavatkain”, mutta googlen kuvahaku sillä sanalla antaa kuvia sauvasekoittimista, joten oletan niiden olevan sama asia. Sekoitin siis kuuman kastikkeen sauvasekoittimella, mutta ei siitä mitään kuohkeaa vaahtoa tullut. Näin pienellä määrällä kastike hädin tuskin edes ylsi sauvasekoittimen pyörivään osaan. Mutta kun katson alkuperäisen reseptin kuvaa, ei kastike näytä kovin vaahtomaiselta siinäkään, joten en usko menettäneeni mitään.

Sandefjordin kastike (2-4 annosta)

4 rkl kuohukermaa (60 g)

4 rkl ranskankermaa eli creme fraichea (60 g)

4 rkl voita (54 g)

2 rkl sitruunamehua (30 g) TAI vähemmän, jos ei pidä paljosta sitruunan mausta: kokeile silloin ensin 1 rkl, maista ja lisää tarvittaessa esim. 1 tl kerrallaan. (Yhdestä sitruunasta tulee yleensä mehua vähintään 2 rkl.)

suolaa ja pippuria maun mukaan

Laita kattilaan kerma, creme fraiche ja voi. Kiehauta. Lisää ensin varovasti sitruunamehua, suolaa ja pippuria. Sekoita tasaiseksi koneella, esimerkiksi sauvasekoittimella. Maista, ja lisää tarvittaessa sitruunamehua, suolaa ja/tai pippuria maun mukaan. Tarjoa heti kalaruoan kanssa. Jos on tarvetta uudelleenlämmittää, mikro ei välttämättä ole paras idea, koska kermakastikkeet herkästi leikkaavat mikrossa. Uudelleenlämmittämisen suosittelen tekemään hellalla matalimmalla lämmöllä välillä sekoittaen, kunnes on sulanut taas kaadettavaksi kastikeeksi, ja sitten kastike kannattaa ottaa heti pois levyltä.

Jos tähän kaipaa lisämakuja, kokeilisin esimerkiksi seuraavia, joista kaikki lisäisin lopussa yhtä aikaa muiden makuaineiden kanssa:

* sitruunan kuorta raastettuna – esim. puolesta sitruunasta

* tuoreita yrttejä silputtuina – kourallinen esimerkiksi tilliä, persiljaa tai ruohosipulia

Sandefjordin kastike kattilassaan. Kattilassa näytti näköjään keltaisemmalta kuin kattilan ulkopuolella, tai sitten kuvassa tuli jokin valaistushäikkä.

Alaskanseitifileitä minulla oli 400 gramman pakastekalikka merkiltä Findus. Fileet oli jäädytetty yhteen. Järkevintä olisi ollut tehdä niin kuin pakkauksessa neuvottiin, että sulattaa yön yli jääkaapissa, jolloin fileet saa irti toisistaan. En ollut tällä kertaa niin ennakoiva, joten sulatin koko kalikan ilman pakkaustaan lautasella mikrossa sulatusteholla, kunnes olivat sulaneet sellaisiksi, että ne saa irti toisistaan. Siinä kesti kai jotain 10 minuuttia, mutta otin aina välillä pois ja tarkistin tilanteen, jotta eivät ala kypsyä mikrossa. Seuraavalla kerralla ehdottomasti parempi idea olisi vain ottaa illalla sulamaan jääkaappiin. Kun fileet olivat sulaneet ja sain ne irti toisistaan, ne näyttivät tältä:

Ei kaikeista näteimpiä kalafileitä, mutta ajoivat asiansa.

Paistettu alaskanseiti (n. 4 annosta)

400 g pakastettua alaskanseitifileetä

suolaa kalaan

1 kananmuna

1 dl vehnäjauhoja (65 g) + 1 tl suolaa (tämä riitti 400 grammalle alaskanseitifileitä juuri ja juuri – tarvittaessa voi sekoittaa lisää esim. ½ dl vehnäjauhoja + ½ tl suolaa)

paistamiseen voita (tai muuta rasvaa)

Sulata pakastekalat mieluiten yön yli jääkaapissa omassa pakkauksessaan niin, että on jokin lautanen alla ottamassa kiinni mahdollisia sulamisvesiä. Irrota fileet toisistaan. Jos ne eivät olisi irtonaisia fileitä vaan neljä 100 gramman annospalaa, leikkaisin vain ne annospalat korkeussuunnassa kahtia ohuemmiksi, ja sitten jatkaisin samaan tapaan. Leivitystä saattaisi tarvita silloin enemmän.

Ripottele suolaa kalafileiden molemmille puolille. Riko syvään lautaseen kananmuna, ja vispaa sen rakenne tasaiseksi kierrevispilälle. Toiseen syvään lautaseen mittaa vehnäjauhot, ja sekoita niihin suola.

Kasta kalafileet ensin kananmunaan niin, että kastuu kauttaaltaan. Sitten pyörittele kalafileet vehnäjauhoseoksessa niin, että jauhoa on joka puolella.

Paista kalafileet paistinpannulla runsaassa voissa keskilämmöllä muutama minuutti per puoli, tai kunnes molemmat pinnat ovat ruskistuneet ja kala sisältä kypsää. Alaskanseitifileen paketin mukainen kypsymisaika pannulla on 5-7 minuuttia.

Lisäksi keitin kuorittuja perunoita ilman suolaa aloittaen perunat kylmästä vedestä, mutta toki perunat voi kypsentää nopeammin jättämällä kuorimatta ja kiehauttamalla ensin veden vedenkeittimellä. Perunapussi oli ostettu tavallisena vihreänä kiinteiden perunoiden pussina, mutta vasta kotona huomasin, että lajikkeena luki Annabelle. Annabelle-perunalajikkeesta olenkin lukenut, että se on pidetty ja monen mielestä paremman makuinen kuin perunat normaalisti. Näitä syödessäni totesin, että tämän Annabelle-perunan maku vaikuttaa olevan vähän enemmän varhaisperunamainen kuin talviperunoissa yleensä. On ehkä miedompi se talviperunan ominaismaku, mutta silti lähempänä talviperunaa kuin varhaisperunaa. Perunakriittinen lapsenikin söi tätä keitettyä Annabelle-perunaa valittamatta, ja hän valittaa perunoista helposti. Kuitenkin tämä Annabelle-perunakin on minulle sellainen, että en sitäkään huvikseen ihan sellaisenaan söisi. Kastikkeen tämäkin vaatii. Minulle, joka olen tottunut syömään tavallisiakin perunoita, makuero Annabellen hyväksi on kuitenkin ehkä sen verran pieni, että en varmaan ala varta vasten etsiä kaupoista juuri Annabellea, vaan ostanen jatkossakin sitä, mitä vihreässä pussissa satutaan myymään.

Salaatin virkaa tällä aterialla toimitti kaupan valmis salaattisekoitus, jossa on jääsalaattia, valkokaali ja punakaalia. Se toimii minulle hyvin salaattina silloin, kun ei huvita muutakaan kasvisten eteen tehdä kuin kaataa valmiiksi pestyä salaattisekoitusta suoraan pussista lautaselle. Olen kirjoittanut sen mausta aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/11/16/pyttipannu-keitetyista-perunoista-makkarasta-ja-sipulista/

Päivitys 23.2.2020: Loput Sandefjordin kastikkeet söin leivän päällä. Paahdoin paahtoleipiä, ja levitin niiden päälle kylmää Sandefjordin kastiketta. Levittyi hyvin ja pysyi hyvin leivän päällä. Sitruunan maku oli kuitenkin edelleen sen verran vahva, että parhaimmillaan tämä olisi varmasti ollut jonkinlaisella kalavoileivällä, kuten vaikkapa lohivoileivällä tai savusiikavoileivällä. Sitruunan maku siis tuntui kylmänä olevan vieläkin hallitsevampi kuin lämpimänä, mutta ei kylmänäkään kuitenkaan syömäkelvottoman hapan. Mutta joka tapauksessa, tämä kastike pärjäisi mainiosti vähemmälläkin sitruunalla. Puolet alkuperäisen ohjeen sitruunamehusta todennäköisesti riittäisi.

Muita kala-aiheisia kirjoituksia:

Muita perunalisäkkeitä täällä.

Kala-pastavuoka eli kalapasta uunissa

Jääkaapissani oli vajaa ruukku tilliä jäljellä. Olin edellisen kerran käyttänyt sitä savukala-riisisalaattiin. Halusin käyttää loputkin tillistä johonkin, joten tein tämän kala-pastavuoan pakastekalasta, jota sattui pakastimesta löytymään. Se oli nyt alaskanseitifileetä. Tähän ruokaan tillin loput hyvin upposivat, mutta mausta en niiden läsnäoloa kyllä huomaa. Tämä kala-pastavuoka maistuu mielestäni lähinnä kala-makaronilaatikolta. Annoksen päälle puristettu sitrusmehu piristää annoksen oikein kivaksi. Katsoin ohjeeseen osviittaa tästä englanninkielisestä reseptistä, mutta poikkesin siitä loppujen lopuksi aika paljon: https://recipes.sainsburys.co.uk/recipes/baking/haddock-and-spinach-pasta-bake-1

Kala-pastavuoka

300 g vaaleaa pastaa (täysjyväinen tai tumma pasta ei mielestäni maun puolesta sovi tällaisiin maitopohjaisiin)

400 g raakaa kalaa ilman nahkaa ja ruotoja

1 sipuli

1 paprika (n. 170 g – voi käyttää myös pakastepaprikaa)

n. ½ ruukkua tilliä (n. 10 g, voi korvata 1-2 teelusikallisella kuivattua tilliä)

50 g voita

2 rkl vehnäjauhoja

5 dl täysmaitoa

125 g juustoraastetta (käytin Mature Cheddar -juustoa, mutta juuston ominaismakua en erota lopputuloksesta, joten käy mikä tahansa muukin juusto mitä löytyy)

suolaa

Pinnalle:

korppujauhoja (n. 10 g)

voinokareita (n. 30 g)

Tarjoiluun:

sitruunamehua tai limemehua

Jos käytät pakastekalaa, ota se sulamaan. Yhtenäisen 400 gramman jäisen kimpaleen on hyvä antaa sulaa huoneenlämmössä tunti ennen leikkaamista.

Keitä pasta kypsäksi suolatussa vedessä. Itse keitin tämän pastamäärän 1½ litrassa vettä, jonka maustoin 15 grammalla suolaa (kukkurainen ruokalusikallinen). Valuta keitinvesi pois. Siirrä pasta jäähtymään.

Kuori sipuli. Silppua sipuli, paprika ja tilli. Kuumenna (n. 2 litran) kattilan pohjalla voi. Kuullota siinä keskilämmöllä sipuli- ja paprikasilppu pehmeäksi (muutama minuutti). Sekoita mukaan vehnäjauhot. Lisää vähitellen 2 dl maitoa koko ajan sekoittaen. Kun seos on paksuuntunut, lisää loppu maito, juustoraaste ja tilli. Sekoita, kunnes juusto on sulanut. Ota kattila pois levyltä, ja sekoita mukaan suola (1 tl). Sekoita mukaan kypsä valutettu pasta.

Pilko kohmeinen (tai sula) kala pieniksi paloiksi terävällä veitsellä. Sekoita kalapaloihin suolaa (3/4 tl). Sekoita kalapalat pastaseokseen. Kaada seos voideltuun uunivuokaan (3 litran vetoiseen). Tasoita pinta lusikalla. Ripottele pinnalle korppujauhoja. Asettele pinnalle pieniä voinokareita. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinta on saanut väriä. Minulla kesti siinä yksi tunti. Uunista ottamisen jälkeen anna vetäytyä 5 minuuttia pöydällä. Annoksen päälle lautaselle sopii loistavasti sitruunamehu tai limemehu.

Vinkki: Jos tähän haluaa käyttää valmiiksi keitettyä pastaa, sopiva määrä sitä tähän on 725 grammaa. Jos taas haluaa käyttää tähän valmiiksi kypsää kalaa, sopiva määrä sitä tähän on 300 grammaa. Tällä reseptillä tulee miedon makaronilaatikkomaisen makuinen, joten voimakkaampien makujen ystävien kannattaa lisätä mieleisiä mausteita.

Kala-pastavuoka ennen paistoa.

Muita kalaruokia:

Muita pastaruokia:

Ruisleivitettyjä voissapaistettuja silakkafileitä, perunamuusia persiljalla ja paahdettua munakoisoa

Hyppää reseptiin

Suomalaisen ruoan päivänä päätin tehdä lounaaksi suomalaista ruokaa suomalaisista aineksista. Ensin ajattelin laittaa uuniin paahtumaan suomalaisia vihanneksia:

Kuvassa on suomalainen munakoiso ja suomalaisia palsternakkoja. Tarkoitus oli laittaa uuniin paahtumaan molempia. Palsternakat jätin kuitenkin odottamaan muuta käyttöä, koska uunipelti tulikin täyteen jo tuosta yhdestä munakoisosta:

Munakoisokuutioita menossa uuniin.

Munakoisoja varten sekoitin pikkukupissa ruokalusikallisen sulatettua voita ilman pohjaheraa ja teelusikallisen hunajaa. Sekä voi että hunaja ovat mielestäni huippuja suomalaisia tuotteita, jotka nostavat muiden tuotteiden makuja uudelle tasolle niin yhdessä kuin erikseen. Sekoitin voi-hunajaseoksen munakoisokuutioihin,ripottelin suolaa päälle ja laitoin munakoisopellin uuniin 40 minuutiksi. Silloin ne näyttivät tältä:

Paahdettuja munakoisokuutioita (40 min 200 asteessa)

Muun ruuan valmistumista odotellessani söin osan paahdetuista munakoisokuutioista sellaisenaan. Ne maistuivat mukavan paahteisilta ja hedelmäisiltä. En ollut ennen huomannutkaan, kuinka hedelmäinen maku munakoisossa on.

Silakkafileet olivat suomalaista pakastesilakkaa tämän näköisessä pussissa:

Sieltä otin sulamaan yksittäin pakastettuja silakkafileitä sen verran kuin arvelin minun ja 3-vuotiaani yhdellä aterialla syövän:

Jäisiä silakkafileitä.

Tuoreina myytäviin silakkafileisiin verrattuna nämä pakastesilakkafileet ovat paljon isompia. Tuoreina en ole koskaan nähnyt myytävänä noin isoja. Suuresta koosta tosin seuraa se, että Evira kehottaa rajoittamaan näiden syöntiä:

”Lapset, nuoret ja hedelmällisessä iässä olevat voivat syödä vain 1-2 kertaa kuukaudessa isoa, perkaamattomana yli 17 cm:n silakkaa tai vaihtoehtoisesti Itämerestä pyydettyä lohta tai taimenta. ”

Evira

Linkki Eviran lainaukselle: https://aineisto.ruokavirasto.fi/evira20181231/www/elintarvikkeet/tietoa-elintarvikkeista/elintarvikevaarat/elintarvikkeiden-kayton-rajoitukset/kalan-syontisuositukset/index.html

Näiden pakastesilakkafileiden pakkauksessa luki, että jos ne haluaa leivittää, niiden pitää ensin antaa sulaa huoneenlämmössä niin kauan, että pinnat näyttävät kosteilta. Siinä kesti minulla nyt jotain puolesta tunnista tuntiin:

Silakkafileitä sulaneina niin paljon, että pinnat ovat kosteita ja leivitys voi tarttua.

Leivitykseksi sekoitin lautasella 1 dl ruisjauhoja ja 1 tl suolaa. En enää muista, mistä olen niiden suhdeluvun oppinut, mutta tuolla suhdeluvulla olen kuitenkin tehnyt jo vuosia. 1900-luvun alun Kotiruoka-kirjassa tosin samaan jauhomäärään tuli suolaa 1 rkl, mutta ehkä siihen aikaan oltiin totuttukin suolaisempaan ruokaan.

1 dl ruisjauhoja, joihin on sekoitettu 1 tl suolaa. Kierittelin silakkafileet tässä seoksessa ennen paistamista.

Ruisjauho-suolaseoksessa molemmin puolin kieritellyt silakkafileet paistoin voissa. Lisäksi tein perunamuusin, jota varten keitin jauhoisia perunoita, survoin ne ja sekoitin näppi- ja suutuntumalta täysmaitoa, voita ja suolaa. Niiden määrät suhteessa perunan määrään ovat minulla nyt ja yleensäkin maistelun perusteella samaa luokkaa kuin silloin, kun olen noudattanut ainesosien suhteissa tätä Valion ohjetta: https://www.valio.fi/reseptit/perunamuusi/

Niinpä, jos haluaisin kirjoittaa tästä koko ateriasta ihan reseptin auki, kirjoittaisin sen näin:

Ruisleivitettyjä silakkafileitä, perunamuusia ja paahdettua munakoisoa

Silakkafileet:

200-400 g silakkafileitä

1 dl ruisjauhoja

1 tl suolaa

voita paistamiseen

Jos silakkafileet ovat pakastettuja, ota ne sulamaan huoneenlämpöön noin tunti ennen ruuanvalmistusta. Sekoita keskenään ruisjauhot ja suola. Kierittele silakkafileet (jos pakastettuja, on oltava tässä vaiheessa vähintään niin paljon sulanut, että pinnat ovat kostuneet) ruisjauho-suolaseoksessa. Paista silakkafileet voissa molemmin puolin ruskeiksi.

Perunamuusi:

700 g jauhoisia perunoita

vettä keittämiseen niin, että perunat peittyvät

n. 2½ dl täysmaitoa

25 g voita

1 tl suolaa

(halutessa ja jos on: tuoretta persiljaa)

Kuori perunat. Keitä ne kypsiksi vedessä joko kokonaisina tai paloiteltuina. Kaada keitinvesi pois. Survo perunat perunasurvimella. Sekoita mukaan maito, voi ja suola. (Tässä vaiheessa voi vatkata sähkövatkaimella tasaiseksi jos haluaa, mutta itse en pidä sitä tarpeellisena.) Lisää halutessasi perunamuusiin persiljaa.

Paahdetut munakoisot

1 munakoiso

1-2 rkl voita

1 tl hunajaa

suolaa

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sulata voi esim. mikrossa tai kattilassa hellalla. Kuutioi munakoiso. Levitä munakoisokuutiot leivinpaperoidulle uunipellille. Nyppäise voisulan pinnasta lusikalla pois valkoiset herapalaset. Kaada voisulaa varovasti toiseen kuppiin niin, että pohjalla oleva hera ei tule mukaan, koska hera herkästi aiheuttaa palaneen maun paahdettaviin ruokiin. (Heran voi säästää ja laittaa jääkaappiin muuta tarkoitusta varten.) Sekoita herattomaan voisulaan hunaja. Kaada seos munakoisokuutioiden päälle, ja sekoita tasaiseksi. Ripottele suolaa päälle. Paahda 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes munakoisokuutiot näyttävät paahtuneilta (n. 40 min).

Itsetehdyt kalapuikot pakastekalasta

Itsetehtyjä kalapuikkoja ensin lohkoperunoiden ja kermaviilikastikkeen kanssa, seuraavana päivänä kalapuikkohampurilaisia.

Eilen lapseni toivoi kalapuikkoja, joten teimme niitä yhdessä pakastekalasta, joka oli nyt alaskanseitiä sellainen 400 gramman neliskanttinen kalikka. Otin sen sulamaan siinä vaiheessa kun päätös kalapuikkojen tekemisestä oli tehty, ja leikkasin puikoiksi heti kun, veitsi niihin pystyi.

Hyppää reseptiin

Kalapuikkojen tekemisessä otimme lähtökohdaksi tämän ohjeen: https://www.soppa365.fi/reseptit/kala-arjen-nopeat/kalapuikot

Ohjeessa oli kalaa 600 grammaa, mutta meillä oli nyt 400 grammaa. Leikkasin kuitenkin kalat tällä kertaa niin ohuiksi puikoiksi, että leivitysaineksia tarvittiinkin kolminkertainen määrä tuohon ohjeeseen verrattuna. Mutta ei se mitään, lapsen pyytäessä kalapuikkoja tiedän sen leivityksen olevankin siinä se pointti 😀

Vehnäjauhot meillä sattuivat olemaan loppu, joten korvasin ensin vehnäjauhot maissitärkkelyksellä, kunnes nekin loppuivat. Viimeisen desilitran jauhoja korvasin perunajauhoilla. Kaikki kolme vaihtoehtoa vaikuttavat toimivan kalapuikkojen siinä sisemmässä leivityskerroksessa, paitsi että maissitärkkelys ja perunajauho tuntuvat kuivuvan sormiin kiinni tiukemmaksi sementiksi kuin vehnäjauhot 😀

Suolaa sekoitin jokaiseen desilitraan jauhoja/jauhonkorviketta 1.5 tl (alkuperäisessä ohjeessa ½ tl), eikä lopputulos maistunut meidän makuumme ollenkaan liian suolaiselta, vaan ehkä pikemminkin juuri sopivan suolaiselta. Lisäksi sekoitin jokaiseen desilitraan jauhoja tms. yhden teelusikan sipulijauhetta maunantajaksi. Ohjeessa sanottiin ”rypsi- tai oliiviöljyä paistamiseen”, mutta itse paistoin voissa. Tämä on mielestäni sellainen ruoka, johon voissapaistamisen maku sopii hyvin, kunhan ei käräytä mustaksi. Ensimmäiseen paistoerään tuli nyt enemmän mustaa kuin oli optimaalista, joten jälkimmäisten erien kohdalla en lähtenyt pannulta minnekään, ja paistoin vähemmän aikaa.

Itsetehtyjä kalapuikkoja.

Kalapuikkojen teko lasten kanssa oli sellainen projekti, missä nyt meni aikaa ja tuli sotkua, mutta tulee silti varmasti tehtyä lasten kanssa toistekin. Lisukkeeksi tuli nyt uunissa tikkuperunoita, kermaviilikastiketta ja tomaattilohkoja. Olisin muuten tehnyt lohkoperunoita, mutta perunat sattuivat olemaan nyt niin isoja, että koinkin paremmaksi leikata tikuiksi. Laitoin voidellulle uunipellille sen verran perunatikkuja kuin mahtuu yhteen kerrokseen niin, että eivät koske toisiinsa, lisäsin 1 rkl öljyä ja 1 tl suolaa, sekoitin tasaiseksi ja laitoin 200-asteisen uunin keskitasolle. Ensin n. 20 minuuttia paistetaan siellä kunnes alapinnat ovat ruskistuneet, sitten käänsin ne ympäri ruskistuneet pinnat ylöspäin ja paisto uunissa toiset 20 min. Sitten vielä ripottelin vähän suolaa niiden päälle.

Kermaviilikastikkeelle vakiokaavani on tällainen: 400 grammaa kermaviiliä, 1 tl suolaa, 2 tl sokeria, 2-4 maustemittaa sipulijauhetta fiiliksen mukaan, sekä fiiliksen mukaan myös muita mausteita. Tällä kertaa ne ”muut mausteet” olivat loput limemehusta, jonka mies oli puristanut muuhun tarkoitukseen (sitä nyt sattui olemaan 8 grammaa, mikä oli sopivasti tähän määrään) ja kuivattua tilliä, ripaus mustapippuria ja ripaus valkopippuria.

Tuo ateria kalapuikot + tikkuperunat + kermaviilikastike + tomaattilohkot oli oikein toimiva. Mutta se oli eilen se. Tänään ruuaksi tuli kalapuikkohampurilaisia.

Kalapuikkohampurilaiset oli nyt helppo tehdä, koska ainekset olivat valmiina. Hampurilaissämpylöitä leivoin reilu kuukausi sitten, ja niitä oli vielä pakkasessa: https://ruokaideat.com/2019/05/16/hampurilaisateria-itse-tehden/

Hampurilaisen kastikkeena käytin nyt makeaa ja sinappista vinaigrettekastiketta, jonka tein alunperin varhaiskaalisalaatille viime viikolla ja sen kaikki loput meni nyt näihin hampurilaisiin: https://ruokaideat.com/2019/06/14/pastavuokaa-tahteista-ja-eilista-varhaiskaalisalaattia-tuunattuna/

Lisäksi halusin nyt omien hampurilaisteni väliin paprikaviipaleita, joita nyt sattui olemaan, joten laitoin niitä. Eilistä kermaviilikastiketta olisin halunnut nyt käyttää porkkanatikkujen dippinä, mutta porkkanat olivat loppu, joten dippailin sitten kurkkutikkuja. Kurkkutiput+dippiyhdistelmään olisin nyt kaivannut enemmän makeutta, mutta meni sen nyt näinkin ja joku muu kerta sitten.

Kalapuikkohampurilaiset maistuivat nyt oikein hyvin. Erityisesti se vinaigrettekastikkeen makeus ja sinappisuus tekivät siitä nyt erityisen nautinnollisen. Oli oikein kätevää, että sitä sattui nyt olemaan. Hampurilaisen sisällä mielestäni tuon kalalajin ominaismaku tuli selvemmin esille kuin eilen perunatikkujen ja kermaviilikastikkkeen kanssa syötynä, mutta ei se haitannut. Tämä on ehdottomasti idea, johon voin tarttua toistekin, jos samoja tähteitä sattuu olemaan.

Nyt on vielä samoja kalapuikkoja jonkin verran jäljellä. Olisin voinut pakastaa ylimääräiset, mutta nämä vaikuttavat olevan sellaisia, ettei niihin heti kyllästy, joten eivätköhän ne kulu jääkaapistakin lähipäivinä. Kotonani on nyt ainakin varhaisperunoita ja tortillankuoria, joista kumpi vain voisi sopia kalapuikkojen kanssa huomenna tai milloin niitä syömmekään. Kermaviilikastikettakin on vielä jäljellä, ja sekin varmaan sopisi kumpaan vain yhdistelmään, jos sille päälle satumme.

Päivitys 16.7.2020

Alla kalapuikkojen resepti pakastekalasta.

Itsetehdyt kalapuikot pakastekalasta

pakastekalaa

vehnäjauhoja (sekoita niihin 1-1½ tl suolaa per 1 dl vehnäjauhoja – varaa 4 dl vehnäjauhoja per 400 g pakastekalaa)

kananmunia tasaiseksi sekoitettuina (varaa 2 kananmunaa per 400 g pakastekalaa)

korppujauhoja (varaa 4 dl korppujauhoja per 400 g pakastekalaa)

paistamiseen voita (tai öljyä)

(halutessa sekoita vehnäjauhoihin muitakin mausteita, esimerkiksi 1 tl sipulijauhetta per 1 dl vehnäjauhoja – erityisen suositeltavaa silloin, kun paistetaan voin sijaan öljyssä)

Ota pakastekala hyvissä ajoin sulamaan, esimerkiksi edellisenä iltana jääkaappiin. Leikkaa kala puikoiksi. Kasta kalapalat ensin vehnäjauhoihin, sitten kananmunaan ja sitten korppujauhoihin. Paista pannulla kypsäksi voissa, mieluiten miedolla lämmöllä, koska korppujauhopinta menee helposti liian mustaksi. Paista kerralla vain sen verran kuin pannulle mahtuu yhteen kerrokseen ilman, että kalapuikot koskevat toisiinsa. Käytä tarvittaessa useampaa pannua.

Vinkki: Jos kalapuikkoja jää yli, uudelleenlämmitys niin, että suutuntuma säilyy, on helpointa tehdä uunissa. Laita kylmät kalapuikot leivinpaperoidulle pellille kylmän uunin keskitasolle. Säädä uunin lämpötila 200 asteeseen. Kun uuni on lämmennyt 200 asteeseen, kalapuikotkin ovat lämmenneet ja valmiita syötäväksi.

Alla kuvia kalapuikkojen teosta kesältä 2020.