Gluteenitonta pannukakkua suolaisilla ja makealla täytteellä

Joitakin päiviä sitten oli tilanne, että jääkaapissa oli tähteinä 3 päivää aiemmin keitettyjä varhaisperunoita, 2 päivää aiemmin keitettyä riisiä, 1 päivä aiemmin tehtyä perunamuusia, sekä edellispäivältä grillattua broileria, savustettua Perämeren lohta ja salaattia.

Juolahti sitten mieleeni, että voisin hyödyntää noita kaikkia tähteitä kerralla upottamalla tärkkelystähteet pannukakkutaikinaan, joka tarjotaan suolaisten täytteiden kanssa, joihin menee niitä broileri- ja lohitähteitä.

Tällä kertaa seurassa oli sellaisia syöjiä, joille piti olla gluteenitonta. Aloin etsiä sellaista gluteenitonta pannukakun (siis sellaisen joka kypsennetään uunissa yhtenä isona suorakulmiona) ohjetta, johon minulla oli kotona ainekset. En äkkiseltään löytänyt sellaista, mutta kun löysin lettuohjeen (eli sellaisen joka paistetaan pannulla useina pyöreinä lettusina), päätin vain kokeilla tuplata sen ja paistaa uunissa 200-asteisen uunin keskitasolla leivinpaperoidulla pellillä 20-30 min. Kyseinen ohje sisältää riisijauhoa, maissijauhoa, kananmunia, maitoa, sokeria ja suolaa ja sen ohjeen löysin täältä: https://www.virtasalmenviljatuote.fi/gluteeniton-hieno-riisijauho/gluteenittomat-maissipannukakut/

Kyseisen ohjeen tuplaaminen uunissa kypsennettäväksi pannukakuksi osoittautui hyväksi ideaksi, sillä se toimi oikein hyvin. Taikinaan lisäsin keitetyn riisin loput sellaisenaan (120 g) ja keitetyt varhaisperunat kuorittuina ja muusattuina (80 g). Perunamuusia oli 450 grammaa, joten korvasin 4.5 desilitraa maidosta (jota piti olla 6 dl) perunamuusilla ja laitoin maitoa sitten sen jäljelläolevan nestemäärän 1.5 dl. Oikeaksi paistoajaksi tällä setillä osoittautui 30 min, jolloin pinnassa oli jotain ruskistumista havaittavissa. 20 minuutin paistamisen jälkeen ei ollut vielä ruskistunut ollenkaan. Tavalliset, vehnäjauhoista tehdyt pannukakut ruskistan sekä ylä- että alapinnasta paljon ruskeammiksi (tavallisessa jätän leivinpaperin pois ja kaadan taikinan suoraan voidellulle uunipellille), mutta tätä gluteenitonta en uskaltanut paistaa pitempään siksi, koska gluteenittomat tuotteet ovat alttiita kuivumiselle. Alkuperäistä ohjetta viilasin vielä sen verran, että lisäsin uunipellilliseen 50 grammaa sulatettua voita, koska se mielestäni kuuluu pannukakkuun.

Täytteet olin alun perin ajatellut tehdä niin, että sekoitan savulohta maustettuun kermaviiliin ja grillibroileria sekoittaisin maustettuun majoneesiin, mutta en jaksanutkaan tehdä niin. Päätinkin sitten vain tarjota kastikkeet erikseen, mikä oli hyvä idea, koska silloin kukin syöjä sai säädellä kalan/broilerin ja kastikkeen määrää haluamansalaiseksi. Kermaviilikastikkeen tein nyt simppeliksi, jotta nirsoimmatkin voisivat sitä syödä, joten sekoitin vain kermaviilipurkilliseen ½ tl suolaa, 1 tl sokeria ja pikkuisen tuoretta persiljaa takapihalta. Majoneesi taas oli kaupasta ostettu joskus ajat sitten.

Söin näitä pannukakkupaloja sekä savulohi-kermaviilitäytteellä että grillibroileri-majoneesitäytteellä. Lisäksi tällä aterialla syötiin loput eilisestä salaatista. Nautin tästä ateriasta todella paljon. Maistui hyvältä, ja maut sopivat hyvin yhteen. Erityisesti perunamuusin, varhaisperunoiden ja riisin tähteille tämä oli mielestäni oikein nerokas tapa saada käytettyä ne rippeet ja vieläpä gluteenittomasti syöjien tarpeiden mukaisesti. Minua vähän jännitti suuri perunamuusin osuus tässä pannukakussa, että maistuuko se peruna siinä kitkerältä niin kuin keitetty ja jääkaappijäähdytetty keitetty peruna/perunamuusi sellaisenaan maistuu, vai makeutuneelta niin kuin vehnäjauhon ja muusatun perunan kypsennetty tuotos yleensä. Lopputulos oli onnekseni jälkimmäinen. Joko riisijauho tai maissijauho näköjään teki perunamuusille sen saman taian, minkä vehnäjauhokin. Jes!

Olin aikonut tarjota juuri tätä pannukakkua vain suolaisilla täytteillä, mutta syöjät toivoivat myös makeilla täytteillä. Kun kerran tätä pannukakkua vielä jäi, päätin kokeilla. Meillä sattui nyt olemaan tuoreita mansikoita, kuohukermaa ja vaahterasiirappia, joten hyvä makean pannukakun täyte tuli niistä yksinkertaisesti viipaloimalla mansikat, vatkaamalla kerma vaahdoksi (siihen lisäksi makeutus 1 rkl sokeria per 1 desilitra kermaa ja pieni loraus vaniljauutetta, koska tykkään eniten niin) ja latomalla niitä kukin haluamansa määrän pannukakkupalojensa päälle. Hillohan olisi perinteisempi makean pannukakun täyte, mutta hillot meillä oli jo loppu, eikä niitä nyt kaivattukaan, kun oli tuoreita mansikoita ja vaahterasiirappia.

Syöjät sanoivat, että on tosi hyvää. Itse olin tästä gluteenittomasta pannukakusta makeassa kontekstissa samaa mieltä kuin tavallisestakin pannukakusta: jälkiruokana tarjottaessa siinä pitäisi olla paljon sokeria eli 1 desilitra per pellillinen. Uskon, että silloin tämä gluteeniton pannukakku olisi minunkin makuuni täydellinen. Tällainen vähempisokerinen pannukakku mielestäni maistui siltä, että haluaisin sen päälle voita. Samaa mieltä olen ollut tavallisestakin pannukakusta silloin, kun se on tehty sellaisella reseptillä, jossa sokeria tulee pellilliseen korkeintaan 1 rkl jos sitäkään.

Itse asiassa olisinkin voinut syödä vaikka kaiken tämän gluteenittoman pannukakun leipänä voin ja mahdollisesti juuston tai kinkun kanssa, jos sitä olisi sellaiseen käyttöön jäänyt. Jos minun tarvitsisi useinkin valita gluteenitonta ruokaa, voisin tehdä useinkin tällaista gluteenitonta riisi- ja maissijauhoista tehtyä pannukakkua ja syödä sitä leipänä. Maissijauhon maku siinä oli sellainen, että sen huomasin ja se oli mielestäni kiva. Kylmänä tämä pannukakku maistui mielestäni enemmän maissilta kuin lämpimänä, ja suutuntuma tuntui kylmänä rouheisemmalta kuin lämpimänä. Keitetyt pikariisit taikinassa antoivat sitä rouheista suutuntumaa, minkä mielessäni yhdistän juuri leipään, mutta suuremmalla sokerimäärällä eli sillä 1 desilitralla todennäköisesti olisi silti ollut kelpo jälkiruokapannukakku. Tiedän maissijauhon sopivan myös makeaan kontekstiin siitä, että olen joskus tehnyt maissileipää (muistaakseni Martha Stewartin cornbread ohjeella), johon tuli reippaasti sokeria ja siksi se olikin hyvää makeaa.

Täyte tuoreet mansikat+kermavaahto+vaahterasiirappi on mielestäni aivan ihana yhdistelmä. Kyllä se tällaisen epämakean pannukakun kanssakin meni, mutta en tekisi toiste. Olen kuitenkin jatkossa kiinnostunut kokeilemaan samaa gluteenitonta pannukakkuohjetta makeana versiona yksinkertaisesti lisäämällä taikinaan sen 1 desilitra sokeria ja ehkä voisulaa vielä toisetkin 50 grammaa niin, että yhteensä sitä olisi 100 grammaa.

Jatkoa ajatellen kirjaan tämän pannukakun ohjeen muistiin tällaisessa muodossa:

Gluteeniton pannukakku

3 dl (180 grammaa) riisijauhoa

2 dl (100 grammaa) maissijauhoa

2 tl suolaa

1 rkl sokeria

4 munaa

6 dl täysmaitoa, josta osan voi korvata perunamuusilla, jos sitä on tähteenä

50 grammaa voita sulatettuna

(Taikinaan voi upottaa ainakin 120 grammaa keitettyä pikariisiä ja 4 keitettyä varhaisperunaa kuorittuina ja muussattuina, jos niitä sattuu olemaan tähteinä.)

Vispaa käsivispilällä sekaisin kananmunat ja maito (tai maidon ja perunamuusin sekoitus, jos on). (Sekoita tässä vaiheessa mukaan ei-nestemäiset tähteet, jos niitä on.) Sekoita mukaan suola ja sokeri. Sekoita joukkoon riisijauhot ja maissijauhot. Vispaa käsivispilällä tasaiseksi, kunnes ei ole möykkyjä. Vispaa sekaan voisula. Kaada tai levitä taikina leivinpaperoidulle uunipellille. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla 20-30 min, kunnes pinnassa on ruskistumista. Tarjoa suolaisten täytteiden kanssa, joista hyväksi testattu on ainakin grillibroileri-majoneesitäyte ja savukala-kermaviilitäyte. Jos tätä haluaa tarjota makeiden täytteiden kanssa, suosittelen lisäämään taikinaan sokeria 1 dl sen 1 rkl sijaan ja voitakin voi koittaa lisätä silloin 100 grammaa sen 50 gramman sijaan. Jos kokeilet tätä reseptiä näin, kuulisin mielelläni siitä kommenteissa.

Rieska sekalaisista tähteistä ja amerikkalaistyylistä jauhelihakeittoa pakkasesta

Jääkaappiini oli viikon varrella kertynyt sekalaisia tähteitä:

Kuvassa ylhäällä vasemmalla kaurapuuroa (tehty mikrossa täysmaitoon) ja oikealla mukissa yksi keitetty kuorittu peruna. Kuvassa alhaalla vasemmalla keitettyä pikariisiä ja oikealla perunamuusia.

Kun ottaa huomioon sen, että vehnäjauhot olivat loppu (kaikki olivat menneet pizzapohjaan: https://ruokaideat.com/2019/06/13/pizzaa-ja-varhaiskaalisalaattia/), mutta hiivaleipäjauhoja vielä oli, en keksinyt muuta itseäni miellyttävää perunamuusin käyttötarkoitusta kuin perunarieskat. Kaikkiin muihin minun mielestäni hyviin perunamuusin jatkojalostuksiin tarvitaan vehnäjauhoja eikä maku ole hyvä hiivaleipäjauhoilla, mutta perunarieskat olen aina tehnyt hiivaleipäjauhoilla ja hyvää on aina tullut. Nyt kun perunamuusin lisäksi tähteenä oli keitetty peruna, kaurapuuroa ja kypsää riisiä, päätin kokeilla jatkojalostaa ne kaikki tähteet kerralla samaan rieskaan. Lopputulos oli oikein onnistunut. Niin onnistunut, että haluan kirjata koko reseptin ylös:

Rieska sekalaisista tähteistä (2 pellillistä)
noin 6 dl perunamuusia
3 dl kaurapuuroa (täysmaitoon tehtyä)
1 keitetty kuorittu peruna
1.5 dl keitettyä pikariisiä
6 dl hiivaleipäjauhoja
2 tl suolaa
2 kananmunaa
2-3 dl täysmaitoa niin, että kaikki jauhot kastuvat
Lämmitä uuni 250 asteeseen. Raasta keitetty peruna hienolla terällä (ja muusaa ne, jotka ovat liian pieniä raastettavaksi). Vispaa kananmunien rakenne rikki erillisessä pienessä astiassa (esim. juomalasissa). Sekoita keskenään perunamuusi, raastettu peruna, riisi, kaurapuuro, suola ja vispatut kananmunat. Sekoita mukaan hiivaleipäjauhot ja sen verran maitoa, että kaikki jauhot kastuvat ja seos on helposti lusikalla levitettävää. Levitä seos kahdelle voidellulle uunipellille ja paista pelti kerrallaan 250-asteisen uunin ylätasolla noin 15 min, kunnes pinnassa on tummia pilkkuja, mutta ei ole vielä kärähtänyt. Omassa uunissani tummia pilkkuja tuppaa tulemaan enemmän siihen päätyyn, joka on kauempana uunin ovesta, joten 10 minuutin jälkeen käännän peltin niin, että tummapilkkuisempi puoli on lähempänä uunin ovea.

Yleensä teen pellillisen perunarieskaa näin: 3 dl perunamuusia, 3 dl hiivaleipäjauhoja, 1 tl suolaa, 1 kananmuna, maitoa kunnes kaikki jauhot kastuvat, levitetään voidellulle uunipellille, paisto 250-asteisen uunin ylimmällä tasolla 10-15 min, kunnes on tummapilkkuinen muttei palanut. Lopputulos on aina ollut sellainen, mistä pidän tosi paljon. Oli mielenkiintoista kokeilla lisätä nyt noihin samoihin ainesmääriin enemmän tavaraa.

Nyt lopputulos oli mielestäni maultaan vielä parempaa kuin perunarieska. Perunarieskan suutuntumaan ja makuun yhdistyi nyt kauran ruskistumispintaa ja ryynimäistä suutuntumaa, josta tuli mieleen karjalanpiirakoiden suutuntuma ja maku. Koska tavaraa per pelti oli nyt enemmän kuin perunarieskaa tehdessäni, rieska oli nyt vähän paksumpaa, mutta se oli nyt vain hyvä asia. Hyvää makua ja suutuntumaa oli paljon myös siinä pehmeässä keskustassa, eikä vain paahtuneissa ala- ja yläpinnoissa. Tämä kaiken mahdollisen tärkkelystuotejämän lisääminen perunarieskataikinaan on ehdottomasti sellainen idea, mitä aion hyödyntää toistekin, mikäli sama tähdetilanne sattuu tulemaan toistekin.

Alaolevissa kuvissa kahdessa ensimmäisessä on taikina levitettynä uunipelleille ennen paistoa. Kahdessa seuraavassa kuvassa on rieskat paiston jälkeen. Kahdessa seuraavassa kuvassa on rieskat leikattuna paloiksi (ensimmäisestä pellillisestä ehti kadota osa suihin kesken leikkaamisen). Seuraavissa kuvissa näkyy rieskojen korkeus ja pakastepussit, joissa siirsin pakkaseen osan rieskoista myöhempää käyttöä varten. Pakastuspusseista näkyy, kuinka paljon alapinta ruskistui, eli osa paloista jonkin verran ja osa ei ollenkaan.

Tuoreen leivän kanssa tykkään syödä keittoa, mutta en jaksanut sitäkin ahkeroida samalle aterialle. Apuun tuli pakastettu amerikkalaistyylinen jauhelihakeitto, josta kirjoitin aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/05/13/amerikkalaista-jauhelihakeittoa-ja-suomalaista-perunalimppua/

Mikrossa lämmitetty syvä lautasellinen jäistä keittoa nyt yllättäen ruskistui reunoilta ennen kuin oli keskeltä lämmin, mutta se ei haitannut. Nyt jäi harmittamaan se, että keitot pakastimesta loppuivat tähän kertaan. Olisi hyvä varmaan jossakin vaiheessa tehdä uusi satsi keittoa pakkaseen, koska keittoja välillä tekee mieli syödä tuoreen leivän kanssa ilman, että jaksaa juuri sinä päivänä nähdä keiton tekemisen vaivaa. Saapas nähdä, milloin inspiroidun.

Jääkaapintyhjennyspäivä: Tähteet minestronekeittoon ja perunateeleipään

Siirry reseptiin: Perunateeleivät, Minestronekeitto

Lounaalta jäi tänään perunamuusia reilu yksi desilitra: https://ruokaideat.com/2019/06/10/perunamuusia-itsetehtyja-jauhelihapihveja-pakkasesta-eilista-salaattia-ja-eilista-pestoa/

Mieleeni muistui sitten, että tuosta määrästä perunamuusia on aiemmin tullut hyvät perunateeleivät. Olen käyttänyt tähän mennessä perunamuusia moniin eri juttuihin, joista kaikkiin mainitsemisen arvoisiin tarvitaan perunamuusia vähintään 2 dl: perunamuffinssit ja perunalätyt (2 dl), perunarieskat (3 dl), perunasämpylät (3-4 dl), perunatassut (5 dl) ja perunapannukakku (5 dl). Tämä perunateeleipäresepti on ainoa, johon perunamuusia tarvitaan vain niin vähän mitä minulla nyt oli, ja perunateeleipiä tuntui nyt tekevän mieli, joten kävin tuumasta toimeen.

Perunateeleipiin olen käyttänyt tätä ohjetta: http://soppakellari.blogspot.com/2008/05/perunaiset.html

Tuota ohjetta olen oman makuni mukaiseksi muuttanut sen verran, että korvaan grahamjauhot vehnäjauhoilla. En pidä grahamjauhon tympeän siemenmäisestä kitkerähköstä mausta, enkä siksi vapaaehtoisesti osta enkä käytä grahamjauhoja. Suolaa ohjeessa neuvotaan laittamaan 1-2 tl, joten itse laitan sen maksimimäärän eli 2 tl, koska paahtunut pinta maistuu mielestäni kivemmalta selkeästi suolaisena. Voita ohjeessa on 50 g ja sanotaan, että sitä voi reilusti vähentääkin, mutta itse en vähennä, koska en halua tarkoituksella huonontaa sellaisten leipomusten makua, joiden eteen itse ahkeroin. Samasta syystä en siis myöskään käytä sitä grahamjauhoa. Ohjeessa neuvotaan muotoilemaan jauhojen avulla taikinasta neljä somaa kakkaraista, mutta itse en välitä sotkea käsiäni, jos ei ole pakko, joten levitän vain lusikalla neljä epäsomaa kasaa. Olen muokannut siis ohjeen tällaiseksi:

Perunateeleivät
reilu 1 dl perunamuusia
3.5 dl vehnäjauhoja (tai hiivaleipäjauhoja, jos ei haittaa vähän kuivempi suutuntuma)
2 dl täysmaitoa
2 tl suolaa (tai 1-2 tl suolaa – 2 tl:lla tulee voimakassuolaista)
2 tl leivinjauhetta
50 g sulatettua voita
Lämmitä uuni 250 asteeseen. Vispaa perunamuusin sekaan maito ja voisula (esim. siinä perunamuusikattilassa, jolloin säästyy tiskiä). Sekoita eri astiassa vehnäjauhoihin leivinjauhe ja suola. Sekoita keskenään kuivat aineet ja perunamuusiseos (mutta älä sekoita liikaa, jottei muodostu sitkoa). Voitele uunipelti ja levitä lusikalla sen voidellun uunipellin päälle neljä jonkinlaista pyöreähköä kakkaraa muistuttavaa juttua. Uunissa kakkarat leviävät joka tapauksessa. Paista 250-asteisen uunin keskitasolla 12 min.
Päivitys 8.5.2020: Perunateeleivät voi tehdä myös ylijääneistä keitetyistä perunoista.

Yllä olevissa kuvissa ensimmäisessä vasemmalta on perunateeleivät suoraan uunistaoton jälkeen. Toisessa kuvassa perunateeleivät uunistaoton jälkeen nurinpäin käännettyinä, jolloin näkyy ruskistuneempi alapinta. Kolmannessa kuvassa paloiksi leikattuna ja neljännessä kuvassa minun annokseni lautasella voideltuna. Maku oli niin hyvä kun muistankin, ja suutuntumassa ja maussa tuntuu se perunamuusi hyvällä tavalla: pehmeän kosteahko suutuntuma, ja makeahko perunaleivonnaisen maku.

Noiden perunateeleipien lisäksi tein siis minestronekeittoa. Idea siihen tuli ennen kaikkea kahdesta asiasta: 1) jääkaapissani oli vajaa kinkkupaketti, jonka viimeinen käyttöpäivä oli tänään. 2) jääkaapissani oli eiliseltä jäänyttä keitettyä spagettia. Lisäksi jääkaapissani oli muita juttuja, joille oli hyvä tehdä jotakin: toissapäivänä paistetun entrecotepihvin jämät, toissapäiväisiä uunitomaatteja, vihanneslokeron pohjalle unohtunut porkkanapussi, jossa oli kolme nahistunutta porkkanaa… Ja ehkä puolikas isosta lantusta, joka ei ollut unohtunut, mutta ei vaan ollut tehnyt mieli käyttää sitä mihinkään sen jälkeen, kun sain sen mausta tarpeekseni lähes kaksi kuukautta sitten: https://ruokaideat.com/2019/05/19/nakki-makaronilaatikkoa-ja-kurkkuviipaleita/

Tuo sama, ainakin kaksi kuukautta jääkaapissani ollut lanttu on siis vieläkin jääkaapissani. Hyvin siitä toimi ottaa pieni palanen tämänpäiväiseen keittoon, mutta saapas nähdä, montako kuukautta kestää, ennen kuin saan käytettyä sen loppuun asti. Oli ehkä liian iso lanttu. Joskus ne ovat tosi pieniä, mutta tämä oli kai jotain kilon painoinen.

Mutta takaisin aiheestaeksymisestä itse aiheeseen eli minestronekeittoon. Tein sen lopulta näin:

Minestronekeitto aineksista mitä oli
320 g keitettyä spagettia (punnittu kypsänä, riittäisi vähempikin)
1 litra umamipitoista lientä (minulla kotitekoista lihalientä, joka on niin vahvaumamista, että ei varmaan pitkään aikaan lopu)
400 g tomaattimurskaa
1 laakerin lehti
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
2 rkl voita
Lihoja mitä sattuu olemaan: minulla nyt sattui olemaan 80 g kinkkua ja 40 g kypsää entrecotepihviä
Kasviksia mitä sattuu olemaan: minulla nyt 2 paahdettua tomaattia, 3 pientä porkkanaa ja 80 g kuorittua lanttua
Suolaa 2 tl, jos liemi ei ole valmiiksi suolaista
1 tl sokeria
Kuivattuja tai tuoreita yrttejä jos haluaa (itse en nyt halunnut, kun niitä oli jo niissä paahdetuissa tomaateissa valmiina)
Tarjoiluun haluttaessa raastettua parmesaania, pecorinoa tai grada padanoa (monesti olen halunnut, mutta tällä kertaa en halunnut)
Silppua sipuli ja valkosipuli, kuullota ne voissa kolmen litran kattilan pohjalla. Kuori ja pilko porkkanat, paista niitäkin samassa kattilassa vähän aikaa. Pilko lantut. Nyppäise uunitomaateista kuoret pois ja pilko tomaatit. Pilko myös lihat ja kinkut (jos lihassa on sitkeitä osia joita et halua pureskella, pakasta sitkeät osat seuraavaa lihaliemen keittelyä varten). Lisää kattilaan kylmä liemi, lantut, kypsät lihat, tomaatit ja laakerin lehti. Kuumenna kiehuvaksi. Laske lämpö matalimmalle ei-nollalle ja keitä, kunnes kasvikset ovat kypsiä. Pilko kypsät spagetit sen kokoisiksi, että niitä on mukava keitossa syödä. Kiehauta keitto, lisää siihen kypsät spagetit ja pilkotut kinkut. Jos liemi ei ollut suolaista, lisää suolaa (lihaliemikuutioista suolaa tulisi tähän määrään 2 tl). Lisää sokeri. Sekoita ja tarkista maku.

Minä halusin nyt laittaa tähän kaikki kypsät spagetit, mitä oli, mutta aiemmilla kerroilla spagettia on tullut vähemmän. On makuasia, haluaako minestronekeittoonsa suhteessa näin paljon spagettia vai vähemmän:

Minulle tämä spagettimäärä oli tällä kertaa sopiva, mutta spagetista pitämättömille ihmisille tuo olisi ollut aivan liikaa. Minulle tämä minestronekeitto maistui nyt oikein hyvin. Juureksiakin tuli suhteessa enemmän kuin aiemmin, ja sen huomasi maussa enempänä makeana juureksisuutena. Aiemmin en ole tainnut käyttää minestronekeitossa kypsää naudan lihaa, mutta nyt kun käytin, se sopi siihen hyvin ja sen palaset maistuivat siinä paremmalta kuin tuoreeltaan, johtuen varmaan umamista. Minestronekeitto on minusta oikein nerokas ruoka, kun siihen voi käyttää monenlaista, mitä sattuu olemaan ja muuttamaan epämääräiset jämät mukavaksi ruuaksi.