Uunijuures-mozzarellapasta

Sattui olemaan tähteenä hunajaisia uunijuureksia (punajuuri, porkkana, lanttu). Sattui olemaan myös mozzarellaa jolla parasta ennen huomenna. Tein sitten niistä tällaisen nopean juures-mozzarellapastan. Keitin vaaleaa spagettia, lämmitin uunijuurekset mikrossa. Sekoitin keskenään kypsää spagettia, uunijuureksia, öljyä ja vähän spagetin keitinvettä. Annoksen päälle revin mozzarellaa. Pellillinen uunijuureksia oli maustettu kaavalla 3 rkl hunajaa + ½ dl öljyä, 1 tl kuivattua timjamia + 1 tl kuivattua rosmariinia, ja kypsennetty 200-asteisen uunin keskitasolla 40 minuuttia.

Porkkana ja lanttu sopivat mielestäni hyvin yhteen spagetin ja mozzarellan kanssa. Ne muodostivat kivan lohturuokamaisen kokonaisuuden. Syödessä revin annoksen päälle lisää mozzarellaa niin, että yhteen annokseen meni mozzarellaa koko paketti.

Punajuuri ei sopinut tähän yhtä hyvin kuin porkkana ja lanttu. Punajuuren maku olisi kaivannut vastapainoksi jotain vahvempaa suolaisempaa juustoa, kuten vaikkapa halloumi, feta, pecorino tai parmesaani. Niinpä jatkossa jättäisin juures-mozzarellapastasta punajuuret pois, ja punajuuripastat sitten mieluummin jonkin vahvemman juuston kanssa.

Alla linkkejä tästä blogista löytyviin hyviin kasvispastoihin.

Kasvissosekeittoa ja kinkkuvoileipiä

Kasvissosekeittoa ja kinkkuvoileipiä.
Kasvikset, jotka menivät kasvissosekeittoon.
Ylimääräisiä kasvissosekeittoannoksia menossa pakkaseen suoraan syvissä lautasissa.

Jääkaappiin oli jäänyt sekä raakoja että uunikypsennettyjä kasviksia, joten päätin tehdä niistä kasvissosekeiton. Siihen meni yksi patty pan kurpitsa, kaksi palsternakkaa, ja painoltaan noin 100 grammaa uunipaahdettuja kukkakaalta, parsakaalia ja palsternakkaa. Tein ne aika tavallisella kasvissosekeiton kaavallani: kasvikset pilkottuina kattilaan, lientä päälle niin, että kasvikset peittyy, tuorejuustoa yksi paketti per 7dl-1litra lientä, keitetään kypsäksi, soseutetaan, lopussa lisätään suolaa ja sokeria maun mukaan.

Mausta ei nyt tullut hyvä. Maistui liikaa parsakaalilta, vaikka sitä oli näkyvästi vain pieni osuus kokonaisuudesta, mutta kun se oli uunissa paahdettu tiiviimmäksi, niin sitä oli selvästikin liikaa. Parsakaalinen maku olisi tarvinnut vastapainokseen lisää maitoa, kermaa tai jotain vahvaa juustoa. Aiemmin olen tehnyt uuniparsakaalin lopuista hyvää sosekeittoa niin, että kaikki liemi oli maitoa.

Pattyn pan kurpitsan laittaminen kuorineen tähän keittoon ei ollut hyvä idea. Vaikka kypsensin niin, että kuorista meni haarukka helposti läpi, sauvasekoittimella soseuttaessa keittoon jäi näkyviä keltaisia kuoren palasia, joita joutui pureskelemaan. Uunipaahdetuissa patty pan kurpitsoissa taas kuoretkin ovat toimineet hyvin: https://ruokaideat.com/2019/08/31/kurpitsa-halloumipasta-ja-paahdetut-kurpitsa-ja-halloumikuutiot/

Söin tätä keittoa kuitenkin vielä seuraavanakin päivänä. Silloin makuun oli tullut lisää palsternakkaisuutta, mutta silti mukana oli vielä liian hallitseva parsakaalin maku. Lapsi ei tykännyt tästä keitosta ollenkaan, ja miehen mielestä ”ihan ok keitto”.

Jatkojalostin osan tästä keitosta feta-kasvispannariksi, söin sitä, ja sen jälken tuntuikin olevan jo mitta täynnä tämän keiton makua. Pakastin loput kolme annosta suoraan syvissä lautasissa (kuva ylhäällä) odottamaan sellaista hetkeä, että on nälkä, ei jaksa laittaa ruokaa ja en ole sillä hetkellä kyllästynyt tähän makuun. Joskus varmasti sellaisiakin hetkiä tulee. Puolen litran pakastusrasioissa olisin pakastanut muuten, mutta ne olivatkin jo kaikki käytössä. Pakkasesta näitä annoksia syödessä voi olla hyvä idea tuunata näitä annoksia lisäämällä päälle esim. paistettua pekonia tai fetajuustoa.

Jääkaapintyhjennyspäivä: Tähteet minestronekeittoon ja perunateeleipään

Siirry reseptiin: Perunateeleivät, Minestronekeitto

Lounaalta jäi tänään perunamuusia reilu yksi desilitra: https://ruokaideat.com/2019/06/10/perunamuusia-itsetehtyja-jauhelihapihveja-pakkasesta-eilista-salaattia-ja-eilista-pestoa/

Mieleeni muistui sitten, että tuosta määrästä perunamuusia on aiemmin tullut hyvät perunateeleivät. Olen käyttänyt tähän mennessä perunamuusia moniin eri juttuihin, joista kaikkiin mainitsemisen arvoisiin tarvitaan perunamuusia vähintään 2 dl: perunamuffinssit ja perunalätyt (2 dl), perunarieskat (3 dl), perunasämpylät (3-4 dl), perunatassut (5 dl) ja perunapannukakku (5 dl). Tämä perunateeleipäresepti on ainoa, johon perunamuusia tarvitaan vain niin vähän mitä minulla nyt oli, ja perunateeleipiä tuntui nyt tekevän mieli, joten kävin tuumasta toimeen.

Perunateeleipiin olen käyttänyt tätä ohjetta: http://soppakellari.blogspot.com/2008/05/perunaiset.html

Tuota ohjetta olen oman makuni mukaiseksi muuttanut sen verran, että korvaan grahamjauhot vehnäjauhoilla. En pidä grahamjauhon tympeän siemenmäisestä kitkerähköstä mausta, enkä siksi vapaaehtoisesti osta enkä käytä grahamjauhoja. Suolaa ohjeessa neuvotaan laittamaan 1-2 tl, joten itse laitan sen maksimimäärän eli 2 tl, koska paahtunut pinta maistuu mielestäni kivemmalta selkeästi suolaisena. Voita ohjeessa on 50 g ja sanotaan, että sitä voi reilusti vähentääkin, mutta itse en vähennä, koska en halua tarkoituksella huonontaa sellaisten leipomusten makua, joiden eteen itse ahkeroin. Samasta syystä en siis myöskään käytä sitä grahamjauhoa. Ohjeessa neuvotaan muotoilemaan jauhojen avulla taikinasta neljä somaa kakkaraista, mutta itse en välitä sotkea käsiäni, jos ei ole pakko, joten levitän vain lusikalla neljä epäsomaa kasaa. Olen muokannut siis ohjeen tällaiseksi:

Perunateeleivät
reilu 1 dl perunamuusia
3.5 dl vehnäjauhoja (tai hiivaleipäjauhoja, jos ei haittaa vähän kuivempi suutuntuma)
2 dl täysmaitoa
2 tl suolaa (tai 1-2 tl suolaa – 2 tl:lla tulee voimakassuolaista)
2 tl leivinjauhetta
50 g sulatettua voita
Lämmitä uuni 250 asteeseen. Vispaa perunamuusin sekaan maito ja voisula (esim. siinä perunamuusikattilassa, jolloin säästyy tiskiä). Sekoita eri astiassa vehnäjauhoihin leivinjauhe ja suola. Sekoita keskenään kuivat aineet ja perunamuusiseos (mutta älä sekoita liikaa, jottei muodostu sitkoa). Voitele uunipelti ja levitä lusikalla sen voidellun uunipellin päälle neljä jonkinlaista pyöreähköä kakkaraa muistuttavaa juttua. Uunissa kakkarat leviävät joka tapauksessa. Paista 250-asteisen uunin keskitasolla 12 min.
Päivitys 8.5.2020: Perunateeleivät voi tehdä myös ylijääneistä keitetyistä perunoista.

Yllä olevissa kuvissa ensimmäisessä vasemmalta on perunateeleivät suoraan uunistaoton jälkeen. Toisessa kuvassa perunateeleivät uunistaoton jälkeen nurinpäin käännettyinä, jolloin näkyy ruskistuneempi alapinta. Kolmannessa kuvassa paloiksi leikattuna ja neljännessä kuvassa minun annokseni lautasella voideltuna. Maku oli niin hyvä kun muistankin, ja suutuntumassa ja maussa tuntuu se perunamuusi hyvällä tavalla: pehmeän kosteahko suutuntuma, ja makeahko perunaleivonnaisen maku.

Noiden perunateeleipien lisäksi tein siis minestronekeittoa. Idea siihen tuli ennen kaikkea kahdesta asiasta: 1) jääkaapissani oli vajaa kinkkupaketti, jonka viimeinen käyttöpäivä oli tänään. 2) jääkaapissani oli eiliseltä jäänyttä keitettyä spagettia. Lisäksi jääkaapissani oli muita juttuja, joille oli hyvä tehdä jotakin: toissapäivänä paistetun entrecotepihvin jämät, toissapäiväisiä uunitomaatteja, vihanneslokeron pohjalle unohtunut porkkanapussi, jossa oli kolme nahistunutta porkkanaa… Ja ehkä puolikas isosta lantusta, joka ei ollut unohtunut, mutta ei vaan ollut tehnyt mieli käyttää sitä mihinkään sen jälkeen, kun sain sen mausta tarpeekseni lähes kaksi kuukautta sitten: https://ruokaideat.com/2019/05/19/nakki-makaronilaatikkoa-ja-kurkkuviipaleita/

Tuo sama, ainakin kaksi kuukautta jääkaapissani ollut lanttu on siis vieläkin jääkaapissani. Hyvin siitä toimi ottaa pieni palanen tämänpäiväiseen keittoon, mutta saapas nähdä, montako kuukautta kestää, ennen kuin saan käytettyä sen loppuun asti. Oli ehkä liian iso lanttu. Joskus ne ovat tosi pieniä, mutta tämä oli kai jotain kilon painoinen.

Mutta takaisin aiheestaeksymisestä itse aiheeseen eli minestronekeittoon. Tein sen lopulta näin:

Minestronekeitto aineksista mitä oli
320 g keitettyä spagettia (punnittu kypsänä, riittäisi vähempikin)
1 litra umamipitoista lientä (minulla kotitekoista lihalientä, joka on niin vahvaumamista, että ei varmaan pitkään aikaan lopu)
400 g tomaattimurskaa
1 laakerin lehti
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
2 rkl voita
Lihoja mitä sattuu olemaan: minulla nyt sattui olemaan 80 g kinkkua ja 40 g kypsää entrecotepihviä
Kasviksia mitä sattuu olemaan: minulla nyt 2 paahdettua tomaattia, 3 pientä porkkanaa ja 80 g kuorittua lanttua
Suolaa 2 tl, jos liemi ei ole valmiiksi suolaista
1 tl sokeria
Kuivattuja tai tuoreita yrttejä jos haluaa (itse en nyt halunnut, kun niitä oli jo niissä paahdetuissa tomaateissa valmiina)
Tarjoiluun haluttaessa raastettua parmesaania, pecorinoa tai grada padanoa (monesti olen halunnut, mutta tällä kertaa en halunnut)
Silppua sipuli ja valkosipuli, kuullota ne voissa kolmen litran kattilan pohjalla. Kuori ja pilko porkkanat, paista niitäkin samassa kattilassa vähän aikaa. Pilko lantut. Nyppäise uunitomaateista kuoret pois ja pilko tomaatit. Pilko myös lihat ja kinkut (jos lihassa on sitkeitä osia joita et halua pureskella, pakasta sitkeät osat seuraavaa lihaliemen keittelyä varten). Lisää kattilaan kylmä liemi, lantut, kypsät lihat, tomaatit ja laakerin lehti. Kuumenna kiehuvaksi. Laske lämpö matalimmalle ei-nollalle ja keitä, kunnes kasvikset ovat kypsiä. Pilko kypsät spagetit sen kokoisiksi, että niitä on mukava keitossa syödä. Kiehauta keitto, lisää siihen kypsät spagetit ja pilkotut kinkut. Jos liemi ei ollut suolaista, lisää suolaa (lihaliemikuutioista suolaa tulisi tähän määrään 2 tl). Lisää sokeri. Sekoita ja tarkista maku.

Minä halusin nyt laittaa tähän kaikki kypsät spagetit, mitä oli, mutta aiemmilla kerroilla spagettia on tullut vähemmän. On makuasia, haluaako minestronekeittoonsa suhteessa näin paljon spagettia vai vähemmän:

Minulle tämä spagettimäärä oli tällä kertaa sopiva, mutta spagetista pitämättömille ihmisille tuo olisi ollut aivan liikaa. Minulle tämä minestronekeitto maistui nyt oikein hyvin. Juureksiakin tuli suhteessa enemmän kuin aiemmin, ja sen huomasi maussa enempänä makeana juureksisuutena. Aiemmin en ole tainnut käyttää minestronekeitossa kypsää naudan lihaa, mutta nyt kun käytin, se sopi siihen hyvin ja sen palaset maistuivat siinä paremmalta kuin tuoreeltaan, johtuen varmaan umamista. Minestronekeitto on minusta oikein nerokas ruoka, kun siihen voi käyttää monenlaista, mitä sattuu olemaan ja muuttamaan epämääräiset jämät mukavaksi ruuaksi.

Pakkasesta pannukakkua, eiliset uunikasvisten loput ja suklaakakkua

Eiliseltä jäi jonkin verran uunikasviksia. Nukkumaan mennessäni aloin haaveilla tekeväni niiden lopuista kasvispastaa, jonka päälle ripotellaan raastettua parmesaania. Olisin käyttänyt siihen inspiraationa tätä reseptiä, johon olisin käyttänyt kerman sijaan eiliseltä jäänyttä voi-valkoviinikastiketta ja pastan keitinvettä emulgoimaan sitä: https://naturallyella.com/summer-vegetable-pasta/

Tajusin kuitenkin aamulla, että on äitienpäivä. Vielä kaupassakäyntipäivänä en ollut ajatellut haluavani kakkua äitienpäivänä, mutta nyt sitten halusin kuitenkin. Kaupassakäydessä ei ollut varauduttu kakun leipomiseen, joten mitään erityisiä aineksia sitä varten ei ollut ostettu. Yleensä käytän kakkuihin kermaa, mutta nyt sitä ei kotona ollut, ja kauppa on sen verran kaukana, etten viitsinyt lähteä sinne. Etsin sitten netistä hyvältä vaikuttavan kakkureseptin, johon ainekset oli jo kotona: https://kulinaari.blogspot.com/2016/05/elamani-upein-suklaakakku.html?m=1

Alkuperäisessä kakkuohjeessa tarvittiin 2 kpl 20 cm kakkuvuokia, mutta minulla on vain yksi. Koska noin isolle kakkumäärälle ei ollut edes nyt tarvetta, päätin puolittaa reseptin. Puolituksen tuloksena ainesmääristä tuli tällaiset, jos laskin oikein:

150 g voita
100 g tummaa suklaata (70 %)
200 g sokeria
30 g kaakaojauhetta (100%)
1.5 dl kuumaa vahvaa kahvia tai espressoa
0.5 tl jauhettua vaniljatankoa
2 kananmunaa
145 g vehnäjauhoja
0.5 tl leivinjauhetta ja 0.75 tl soodaa
0.25 tl suolaa

kuorrutus:
65 g smetanaa
50 g sokeria
75 g tummaa siirappia
0.25 tl jauhettua vaniljatankoa
170 g voita huoneenlämpöisenä
50 g kaakaojauhetta (100 %)
225 g tomusokeria

Näillä ainesmäärillä kuorrutetta ei aivan riittänyt peittämään koko kakun pintaa, mutta ei se haitannut:

Nykyään onkin kuulemma muotia ”nakukakut”, joissa kakun pintaa ei peitetä kokonaan. Tällä kertaa otin alkuperäisestä ohjeesta vinkin, että vuoan voitelun sijaan laitetaan vuokaan rypistetty leivinpaperi. Hyvin irtosi kakku vuoasta, mutta kakkujen reunoista ei tullut niin siistin näköisiä kuin ilman ryppyistä leivinpaperia. No, ei se mitään.

Kakun tekemiseen meni nyt niin paljon aikaa ja tiskiä, että en jaksanutkaan alkaa pääruokaa väsäämään. Niinpä otin taas pakkasesta suolaisen pannukakun palasia ja lämmitin mikrossa loput uunikasvikset. Kaipasin niihin nyt jotain terästystä, joten ennen mikroon laittamista ripottelin niiden päälle sokeria, suolaa, pippuria ja sipulijauhetta. Mikrotuksen jälkeen sekoitin kasvikset tasaisiksi, jolloin parsakaalit hajoilivat ja alkoivat näyttää melkein parsakaalimuusilta, mutta ei se makua haitannut. Makujen terästys onnistui hyvin.

Itse kakusta tuli jostakin syystä tummempi kuin alkuperäisen reseptin kuvissa. Kaakaojauhe meni kakun taikinaan ja kuorrutteeseen kaikki, mitä kotona nyt oli, joten päälle ripoteltavaksi ei riittänyt yhtään, mutta mitäs pienistä. Maku kakussa oli ihana ja jotenkin jenkkityylinen. Perinteistä kakkua enemmän maistui sellaiselta leivokselta, missä on tomusokerinen kuorrute. Korkeasokerinen ja -rasvainen kuorrute toimi tuossa kakussa mahtavasti. Haluan ehdottomasti syödä tuota toistekin ja syönkin.

Loput kakut leikkasin paloiksi ja siirsin kahteen vuokaan leivinpaperien päälle pakastamista varten:

Vuoat vuorasin vielä kelmulla ja vein ne täysille säädettyyn pakastimeen. Sitten joku päivä kun ne ovat jäätyneet ja satun muistamaan, siirrän ne pakastuspusseihin pakastimeen, jotta saan nuo vuoat vapautettua muuhun käyttöön. Yksi irtonainen kakkupala kerrallaan on sitten myöhemmin kiva sulatella ja syödä.