Makaronia, jauhelihapihvejä, tomaattia ja kurkkua

Eilen kirjoitin blogipostauksen viljasorsa-ateriasta: https://ruokaideat.com/2019/05/30/viljasorsaa-paahdettua-perunaa-paistinkastiketta-ja-salaattia/

Kuten siinä tuumailin tekeväni, käytin loput paistinkastikkeet jauhelihapihvitaikinan nesteeksi. Tein juuri niin kuin eilisessä postauksessa kirjoitin, muuttamatta mitään. Tältä se koko satsi sitten näytti:

Maku oli oikein hyvä. Paistinkastike toimi umami-buustina niin kuin oli tarkoituskin. Jälkimaussa ehkä aavistin häivähdyksen sitä laakerinlehden makua, jota siinä paistinkastikkeessa on, mutta jota jauhelihapihveissä ei yleensä ole. Hyvin toimi silti. Siivilöidyt paistinrasvat pohjasakkaa lukuun ottamatta sekoitin kypsien makaronien joukkoon, samoin hiukan makaronien keitinvettä emulgoimaan. Tällä tapaa makaroneihinkin tulee kivaa umamia ja kastikemaisuutta, jolloin en kaipaa erillistä kastiketta.

Jääkaapissa jäähtyneet loput jauhelihapihvit pakastin näin:

Uunivuoan pohjalla on kerros leivinpaperia ja jauhelihapihvejä. Niiden päällä uusi kerros leivinpaperia ja jauhelihapihvejä. Niiden päällä taas uusi kerros leivinpaperia ja jauhelihapihvejä, kunnes kaikki jauhelihapihvit on käytetty. Lopuksi vielä kelmua koko homman päälle ja pakkaseen. Huomenna tai milloin nyt jaksankaan, siirrän pakastuneet jauhelihapihvit pakastepussiin. Tämän päivän loput makaronit taas suunnittelen jatkojalostavani jonkinlaiseen uunivuokaruokaan, josta aion pakastaa loput annospaloina.

Lisäys seuraavana päivänä:

Alla olevassa kuvassa jäätyneet jauhelihapihvit siirrettynä pakastepussiin.

Makaronia ja jauhelihapihvejä

Jauhelihapihvit: (voi moninkertaistaa annoksen ja pakastaa ylimääräiset)

400 g sika-nautajauhelihaa

½ dl korppujauhoa

1 dl nestettä, joka voi olla esim. paistinkastikkeen/paistoliemen jämät, tai esim. maitoa, kermaviiliä tai kermaa

1 kananmuna

1 tl sipulijauhetta

noin 1 tl suolaa riippuen nesteen suolaisuudesta (itse käytän tähän määrään 6 maustemittaa eli 1 1/5 tl)

(halutessa muita mausteita)

paistamiseen voita tai muuta rasvaa

Sekoita keskenään mausteet, neste ja kananmuna (hyvä tähän on kierrevispilä). Sekoita mukaan korppujauhot, ja jätä turpoamaan noin vartiksi. Sekoita käsin mukaan jauheliha. Muotoile seos jauhelihapihveiksi (tai halutessa lihapulliksi tai kebakoiksi). Ruskista pinnat pannulla tai muussa rasvassa. Loppukypsennä uunissa 200-asteisen uunin keskitasolla noin 15 minuuttia.

Makaronit:

400 g makaronia (voi olla vaaleaa tai tummaa)

2 litraa vettä

20 g merisuolaa eli reilu ruokalusikallinen

Kiehauta vesi. Sekoita siihen suola. Sekoita mukaan makaronit, ja keitä kovalla lämmöllä pakkauksen ohjeen mukainen aika, noin 8 minuuttia. Kaada keitinvesi pois, mutta ota mielellään vähän (esim. 1 dl) siitä talteen. Maunantajaksi makaroneihin voi sekoittaa jauhelihapihvien siivilöidyt paistorasvat, jotka saa pysymään tasaisemmin makaronien seassa, jos mukaan sekoittaa myös vähän makaronien keitinvettä. Paistorasvan sijaan voi käyttää makaronien mehevöittämiseen myös esim. öljyä. (Rasvatuille makaroneille ja jauhelihapihveille en kaipaa erillistä kastiketta.)

Kana-riisilaatikko

Siirry reseptiin

Tänään lounaaksi lämmitin itselleni pakkasesta annoksen kana-riisilaatikkoa. Lisukkeeksi viipaloin kurkkua, kun en jaksanut nyt muutakaan askarrella. Olin tehnyt ison uunivuoallisen kana-riisilaatikkoa pari kuukautta sitten ja pakastanut annospaloina. Silloin minulla oli iso määrä keitettyä riisiä, jonka halusin jatkojalostaa. Teki mieli silloin tehdä munamaitopohjaista kana-riisilaatikkoa, mutta en löytänyt sellaista ohjetta netistä. Aloin sitten kehitellä omaani. Lopputuloksesta tuli mielestäni niin hyvä, että kirjoitin reseptin ylös:

Kana-riisilaatikko

1 kg keitettyä riisiä (punnittu kypsänä, raakana n. 330 grammaa eli 3 3/4 dl)

500 g broilerin paistisuikaleita + voita paistamiseen

Broilerisuikaleiden mausteseos: 1 tl suolaa (jos kanaliemi ei ole suolaista), 1 tl curryjauhetta, muutama ripaus sokeria, ripaus valkosipulijauhetta, ripaus rakuunaa

1 kanaliemikuutio (minulla se oli itsetehty pakkasesta, mutta voi korvata kaupan liemikuutiolla, joita voi laittaa tähän 1-3 kpl riippuen siitä, kuinka voimakkaista mauista pitää)

1 litra täysmaitoa

2 kananmunaa

Munamaitoon: 2 tl suolaa (jos kanaliemi ei ole suolaista)

Pinnalle: muutama pieni voinokare

Ruskista broilerisuikaleet voissa (valurautapannulla). Laita levy pois päältä, sekoita broilerin mausteseos kipossa ja kaada se broilerien sekaan. Sekoittele muutama minuutti. Sulata sekaan kanaliemikuutio ja sekoita, kunnes on tasaista. Sekoita mukaan kypsät riisit. Kaada seos isoon voideltuun uunivuokaan. Sekoita tyhjennetyssä paistinpannussa munat, maito ja 2 tl suolaa(, jos kanaliemi ei ole suolaista). Kaada vuokaan kana-riisiseoksen päälle. Laita päälle muutama pieni voinokare. Paista uunissa 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinta on ruskistunut. Sitten siirrä vuoka alatasolle ja laske lämpö 175 asteeseen. Paista yhteensä 1 tunti. Anna vetäytyä pöydällä 15 min.

Maidon määrä näytti alun perin olevan aivan liian iso, ja tuoreeltaan laatikko oli ehkä löysempi kuin sen pitäisi olla. Nyt pakastettuja annoksia lämmittäessäni olen kuitenkin todennut, että riisin jäähtyessään imettyä lisää nestettä maidon määrä on juuri sopiva. Siitä tulee ruualle sopiva mehevyys ja pehmeys, ja se sama riisipuuromainen suutuntuma, josta pidän joulupuurossakin. Curryn maku tuntuu pakastimessa vahvistuneen, joten en suosittele tuota currymäärää sellaisille, jotka eivät yhtään pidä curryjauheen mausta.

Reseptissäni lukeva ”kanaliemikuutio pakkasesta” tarkoittaa minulla kotitekoista tiukkahyytelöistä kanaliemikuutiota, jota käytän yleensä vastaamaan 1 litraa kanalientä. Teollisia kanaliemikuutioita, kuten Maggi yms. käytetään yleensä litraan kaksi kappaletta, joten niitä varmaan tähänkin reseptiin menisi kaksi kappaletta (niistä muuten suolaa tulisi n. 1 tl). Minun nyt käyttämälläni kanaliemimäärällä kanaliemen maku on lopputuloksessa sen verran selvä, että yhtään enempää kanalientä en tähän ruokaan käyttäisi.

Minun tämänhetkiset kanaliemikuutioni pakkasessa eivät satu olemaan varta vasten keitettyjä, vaan enemmänkin ruuanlaiton sivutuote, joka nyt vain toimii hyvin kanaliemikuutiona. Puolisoni on joskus marinoinut broilerin siipiä ja paistanut siivet marinadissaan, jolloin se jäljelläoleva marinadi on ollut voimakkaan kanaliemen makuista. Olen sen vielä ollessa kuuma kaatanut sen tiheän siivilän läpi kippoon ja siirtänyt jääkaappiin. Jääkaapissa tiukaksi hyytelöksi jähmetyttyään olen kipannut sen tiukan hyytelön leivinpaperoituun uunivuokaan, leikannut siitä palasia (ehkä n. 1 rkl per pala) ja asettanut palaset siihen leivinpaperoituun uunivuokaan niin, että ne eivät koske toisiinsa. Kelmua vielä päälle ja pakkaseen. Sitten kun ovat jäätyneet, olen irrottanut kanaliemikuutiot leivinpaperista ja siirtänyt pakasterasiaan, jonka kanteen olen teipannut tarkan tuoteselosteen pakastuspäivämäärineen ja ainesosineen. Sitten kun nämä kanaliemikuutiot ovat loppuneet pakkasesta eikä uusia itsestään vaikuta olevan tyrkyllä, keitän varmaan kanaliemikuutiot kokonaisesta broilerista tai kanasta eli keitän linnun kypsäksi ja keitän keitinliemen kokoon kanaliemikuutioiksi, jotka kylmänä hyytelöityvät tai eivät. Jos eivät hyytelöidy, pakastan jääpalarasioissa. Jos taas hyytelöityvät, leikkaan vain paloja samalla tavalla kuin ennenkin.

Viljasorsaa, paahdettua perunaa, paistinkastiketta ja salaattia

Lidlistä ostettiin joskus kuukausia sitten pakastettu suomalainen viljasorsa. Se näytti sulatettuna tältä:

Tänään vapaapäivän kunniaksi päätimme kokeilla valmistaa sen. En ollut varmaan koskaan ennen nähnyt sorsaa muuten kuin elävänä. Paketissa olevan ohjeen mukaan sorsa ensin ruskistettin padassa, sitten lisättiin nestettä ja liemiaineksia, kiehautettiin ja haudutettiin 40-50 min. Ohjeessa neuvottin käyttämään nesteenä lihalientä, mutta tiedän kokemuksesta, että kun nesteeseen uuttuu luuta ja nahkaa, lisäumamia on parempi olla lisäämättä. Niinpä nyt käytettiin nesteenä vettä. Ohjeessa ei sanottu, paljonko nestettä pitäisi olla, mutta nyt sitä meni 2 dl. Ohjeessa nesteeseen neuvottiin laittamaan palsternakkaa, selleriä, sipulia, laakerinlehti, mustapippuria, valkopippuria ja suolaa. Kahta ensimmäistä talossa ei nyt ollut, joten laitettiin vain niitä muita: 2 sipulia lohkottuina, 1 laakerinlehti, 3 mustapippuria, 3 valkopippuria ja 2 tl suolaa. Haudutusaika venähti pitemmäksi kuin ohjeessa: ehkä 1.5 h.

Lopussa sorsa nostettiin pois liemestään ja se näytti tältä:

Kuvassa olevat yrtin näköiset eivät ole yrttejä vaan todennäköisesti vain puuttellista kynimistä. Niillä ei tällä kertaa ollut merkitystä, koska nahka oli joka tapauksessa liian sitkeä syötäväksi. Broilereista syön yleensä nahkat mielelläni, mutta tästä sorsasta en nyt voinut. Vaikka kypsennysaika olikin nyt pidempi kuin ohjeessa, sorsa vaikutti olevan vain juuri ja juuri kypsä. Lihoja oli hyvin vaikea irrottaa linnusta, ja niitä lihoja oli neljälle hengelle juuri ja juuri riittävä määrä.

Kastike tehtiin paistoliemestä. Paistolientä kertyi 5 dl, ja se suurustettiin näin: sulatetaan kattilan pohjalla 50 g voita. Sekoitetaan mukaan 3 rkl vehnäjauhoja ja kiehautetaan. Lisätään liemi sekoittaen ja kiehautetaan. Maistetaan suolaisuus ja mausteet sopivaksi, jos jaksetaan (nyt ei jaksettu). Yleensä tykkään käyttää paistoliemikastikkeisiin kermaa, mutta nyt sitä ei ollut, joten toimi ilmankin. Kastikkeesta tuli tämän näköistä:

Perunat tein kuorimalla ja leikkaamalla kuutioiksi perunoita sen verran, kuin voidellulle uunipellille mahtui. Kuorittuina painoivat reilun kilon. Sekoitin niihin nyt puoli teelusikkaa suolaa ja 2 rkl öljyä. Paistoin 200-asteisen uunin keskitasolla sillä ajatuksella, että kunnes näyttävät paahtuneilta. Perunat olivat nyt ulkomaisia ja vetisempiä kuin tavalliset perunat, joten jouduin paahtamaan niitä jopa tunnin, kun odotin 30-40 min riittävän. Yleensä paahdetut perunat kestävät sekoittelun ehjänä heti, kun alapinnat ovat ruskistuneet, mutta nyt ne ensimmäisen sekoituksen yhteydessä osittain hajosivat, johtuen luultavasti normaalia vetisemmästä lajikkeestä. Lopulta tuli kuitenkin riittävän valmiin näköistä:

Heti uunistaoton jälkeen ripottelin vielä pinnalle suolaa maun vuoksi. Sitten syömään.

Sorsan liha sellaisenaan maistui aika samalta kuin Lidlin myymä ranskalainen pakasteankka. Ranskalaiset pakasteankat vain ovat mureampia ja niissä parasta yleensä on rasvainen ja rapea nahka, joka nyt tällä sorsalla oli liian sitkeä syötäväksi. Lihojen irrottaminen sitkeistä sidekudoksista oli nyt vaikeaa. Kastikkeen ja paahdettujen perunoiden kanssa syötynä tämä sorsanliha maistui nyt kunnon juhlaruualta. Mureaa sai, kun lautaselle tarkoin perkasi sorsasta pelkkää lihaa eikä ollenkaan nahkaa tai sidekudosta. Tämä sorsa oli vain 800 grammaa, joten lihaa ei tästä yllinkyllin riittänyt eikä irronnut. Syötyäni annokseni loppuun lihat oli jo loppu, joten otin lisää vain perunoita ja kastiketta. Oikein nautinnollista oli niinkin. Kastikkeessa oli nyt sopivat umamit, jotka toivat paahdetuista perunoistakin hyvät maut (paahteinen, makea, suolainen) paremmin esille. Lisäksi vielä söin lautasellisen salaattia (romainesalaatti, tomaatti, kurkku, keltainen paprika, kiivi) ja kylläpä olikin tyytyväinen ja hyvinsyönyt olo.

Pakastimessamme on jäljellä vielä kaksi jäistä viljasorsaa. Seuraavalla kerralla kokeilisin sorsaa ehkä mieluummin ylikypsänä kuin vain juuri ja juuri kypsänä. Olen yleensäkin enemmän ylikypsän lihan kuin hädintuskin kypsän lihan ystävä. Luiset lihat syön yleensä ottaen mieluiten sellaisina, että ne irtoavat luusta ilman yrittämistä.

Hinta tällä viljasorsalla oli Lidlissä muistaakseni 15 euroa per kilo. Mielenkiintoistahan tälläistä on kokeilla, mutta en menisi vannomaan, että olisi hintansa väärti. Ehkä jos joskus kokeilen ylikypsänä, syömiskokemus voisi olla miellyttävämpi, kun lihoja ei tarvitse tapella irti ruhosta. Nyt se ruho jäi syömisen jäljiltä tämän näköiseksi:

Kuten kuvasta näkyy, lähimpänä luuta olevat lihat ovat punertavia, eli eivät todellakaan mitään ylikypsiä. Niitä en saanut irti ruhosta ja lopulta luovutin. En tiedä, pitäisikö loput keittää ylikypsäksi, jotta saisi loput lihat irti.

Kastiketta jäi nyt tähteeksi 250 grammaa. Siinä oli sopiva umamipitoisuus tänään, mutta huomenna todennäköisesti jo liiallinen kastikkeena syötäväksi, niin kuin kokemus on opettanut. Lopuille kastikkeille mietin, että voisin laittaa ne jauhelihapihvitaikinan nesteeksi. Pakastimesta jos ottaisin sulamaan kolme 400 gramman pakettia sika-nautajauhelihaa, voisin laittaa nuo kaikki kastikkeet nesteeksi ja lisäksi 50 grammaa jotain muuta nestettä, varmaan vettä. Lisäksi korppujauhoja 1.5 dl, 3 munaa, 3 tl + 3 maustemittaa suolaa ja 3 tl sipulijauhetta. Pihvien ruskistus ensin voissa valurautapannulla molemmin puolin, sitten loppukypsennys uunissa 200 asteessa 10-20 min. Tuo olisi minulle hyvin tyypillinen tapa käyttää tähteeksi jääneet paistinkastikkeet. Noin isosta jauhelihapihvimäärästä suurin osa menisi pakkaseen. Tuollainen sopisi nyt hyvin kuvaan, koska pakastimessani ei ole tällä hetkellä edellisiä jauhelihapihvejä, mutta hampurilaissämpylöitä on, ja ex tempore -hampurilaiset voisivat maistua silloin tällöin.

Amerikkalaista jauhelihakeittoa ja piimäsämpylä

Tänään lounaaksi lämmitin mikrossa itselleni pakastimesta annoksen amerikkalaista jauhelihakeittoa ja piimäsämpylän.

Amerikkalaisesta jauhelihakeitosta kirjoitin postauksen aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/05/13/amerikkalaista-jauhelihakeittoa-ja-suomalaista-perunalimppua/

Piimäsämpylöiden tekemiseen olen käyttänyt pohjana tätä ohjetta: https://anna.fi/mukana-maku/blogit/piimasampylat/

Alkuperäiseen ohjeeseen verrattuna olen tuplannut sokerin määrään kahdesta ruokalusikallisesta neljään ruokalusikalliseen, koska en ole halunnut happamia sämpylöitä, vaikka olenkin piimäpurkin loput halunnut niihin käyttää. Alkuperäisessä ohjeessa sanotaan myös ”juoksevaa rasvaa”, joka minulla on tarkoittanut sulatettua voita. Leipätaikinoihin yleensäkin käytän rasvana sulatettua voita, jos mahdollista, koska voista tulee selvästi enemmän umamia kuin öljyistä tai muista kasvirasvatuotteista. Alkuperäisestä ohjeesta olen poikennut myös siten, että piimällä sivelyt olen jättänyt tekemättä, koska olen kaikki loput piimät jo käyttänyt tähän sämpylätaikinaan ja olen säätänyt aina ohjeen määrät sellaisiksi, että kaikki jäljelläoleva piimä kuluu tarkalleen. Viimeksi piimäsämpylöitä tehdessäni tuplasin alkuperäisen ohjeen, joten ainesten määrät olivat silloin tällaiset:

Piimäsämpylät

5 dl lämmintä piimää eli 500 g (n. 42 astetta)

1 pussi kuivahiivaa

8 rkl sokeria

3 tl suolaa

n. 12 dl vehnäjauhoja eli 840 g

100 g sulatettua voita

Lämpimään piimään sekoitetaan hiiva ja sokeri, seisotetaan 10 min. Lisätään suola ja sulatettu voi, sekä jauhot vähitellen. Vaivataan käsin, kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista. Kohotetaan 1 tunti. Otetaan taikinasta kahdelle leivinpaperoidulle uunipellille sämpylää muistuttavia muotoja ja annetaan kohota 20 min. Paistetaan 200-asteisessa uunissa 15 min.

Kuten ohjeesta näkyy, tässä ohjeessa on perussämpylää selvästi enemmän voita, sokeria ja suolaa suhteessa jauhoihin. Ja se maistuu lopputuloksessa. Lopputulos maistuu loisteliaalta luksussämpylältä. Eräänlaiselta sämpylän ja leivonnaisen välimuodolta. Tykkään. Alun perin tämä oli minulle yksi tapa käyttää pois loput piimät, mutta sittemmin olen ostanut piimää varta vastenkin näiden sämpylöiden tekemistä varten. Muita hyväksi havaitsemiani käyttötapoja piimälle tähän mennessä ovat olleet joululimppu, perunalimppu ja piimäkakku. Ehkä joskus löytyy muitakin.

Kebakkoja ja itsetehtyä leipää pakkasesta sekä salaattia

Tänään en jaksanut alkaa isommin kokkailemaan. Lämmitin sitten pakastimesta kebakkoja ja paahdoin leipää paahtimessa. Salaatin ja salaatinkastikkeen viitsin tehdä lisäksi. Salaatinkastikkeeseen päätin nyt käyttää sitruunamehua, koska huomasin jääkaapissani kelmutetun sitruunanpuolikkaan, josta en muista, kauanko se oli puolitettuna jääkaapissa ollut. Salaatinkastikkeen tein nyt näin: 1 rkl oliiviöljyä, 1 tl sitruunamehua, 1 tl sokeria, 2 tl makeaa sinappia, ripaukset suolaa ja pippuria. Haarukalla kaikki sekaisin pikkumukissa ja sekoitus oman salaattiannokseni sekaan lautasella. Kylläpä oli kokonaisuus nyt ihana! Aiemmin laittamani yhden teelusikallisen makeaa sinappia sijaan 2 tl olikin vielä parempi, ja teki kastikkeesta paksumman. Tällä sinappimäärällä taidan mennä jatkossakin. Kebakkoa samaan haarukalliseen salaatin kanssa oli nyt tosi hyvää. Samoin se paahdettu risottoleipä voin kanssa, johon dippailin lautaselta ylimääräiset kastikkeet. Wau!

Tästä kyseisestä risottoleipäsatsista kirjoitin aiemman postauksen tänne: https://ruokaideat.com/2019/05/08/tahteista-savelletyt-sosekeitto-ja-tuore-leipa/

Samasta kebakkosatsista kirjoitin aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/05/11/kebakkoja-kurkkuviipaleita-ja-paahdettua-leipaa/