Kinkkukiusausta, salaattia, hapankorppuja ja jäätelöannos

Tänäänkään ei sitten huvittanut kokata lounasta, joten pakastin tuli apuun. Olin joskus ehkä kuukausi sitten tehnyt ison määrän kinkkukiusausta ja pakastanut annospaloina. Nyt sitten lämmitin pakkasesta kaksi pientä annospalaa kinkkukiusausta ja otin lisäksi eiliseltä jäänyttä salaattia ja pari hapankorppua voin kanssa. Hyvin toimi.

Silloin arviolta kuukausi sitten, kun pakastin kinkkukiusausta, pelkäsin, että se menisi pakastimessa jotenkin huonoksi, mutta halusin kuitenkin kokeilla. Netistä löytyvien kommenttien mukaan perunaruokia ei kannattaisi pakastaa, koska heidän mukaansa peruna muuttuu rakeiseksi ja maku heikkenee pakkasessa. Itse en kuitenkaan nyt huomannut kummankaanlaista vikaa, vaan mielestäni pakastamisen jälkeenkin oli hyvää ja ehkä jopa paremman makuista kuin tuoreeltaan. Mikrossa lämmittäessä kermasta (kuohukermaa) vähän rasvat erottuivat, mutta ei se minua haitannut. Tästä rohkaistuneena aion kokeilla myös muiden perunapohjaisten laatikkoruokien pakastamista, kuten jauheliha-perunasoselaatikko ja jauheliha-perunaviipalelaatikko. Välillä minun tekee mieli syödä juuri perunapohjaisia laatikkoruokia, mutta se ei tarkoita, että haluaisin syödä pelkkää sitä monta päivää putkeen, kunnes loppuu. Nyt kun olen rohkaistunut pakastamaan niiden loput, voin jatkossa paremmin mielin niitä tehdä sitoutumatta syömään samaa liian pitkään.

Jälkiruuaksi kokosin nyt jäätelöannoksen aineksista, mitä oli. Vaniljajäätelöä, banaanipaloja, maitosuklaahippuja, vaaleaa siirappia ja Marie-keksi tuntuivat nyt toimivalta kombolta. Maitosuklaahiput olin kauan sitten ostanut johonkin tarkoitukseen, johon ne eivät sopineetkaan. Vaalean siirapin olin alun perin ostanut mansikkajäätelökakkua varten, koska sen reseptissä oli vaaleaa siirappia. Silloin tykästyin vaalean siirapin karamellimaiseen makuun, joka muistuttaa vaahterasiirapin makua ja sopii monen jälkiruuan makeaksi kastikkeeksi. Tämä jäätelöannos toi minulle mieleeni Banana split -jäätelöannoksen, jota lapsena söin aina tilaisuuden tullen.

Suolaista pannukakkua, salaattia ja leipää

Tänään oli näköjään sellainen päivä, ettei huvittanut ruveta kokkaamaan. Tällä kertaa päivällisen virkaa sitten toimitti pannukakku, salaatti ja leipä. Kaivoin pakastimesta suolaisen pannukakun paloja, jotka olin tehnyt ja pakastanut joskus ehkä pari kuukautta sitten. Täytteenä oli keitettyä riisiä, paistettua pekonia ja paistettuja munia pieniksi pilkottuina, sillä niitä juuri silloin oli jäänyt tähteiksi ja pannukakkuun olin silloin päättänyt ne käyttää. Pannukakun pohjataikina oli sama, millä yleensäkin suolaiset pannukakut teen: 3 dl vehnäjauhoja, 6 dl maitoa, 4 kananmunaa, 1,5 tl suolaa ja 50 g sulatettua voita. Taikinan sekoitan, kaadan sen voidellulle uunipellille (ilman leivinpaperia, koska ilman sitä alapinta ruskistuu paremmin), täytteet päälle ja paistan 200-asteisen uunin keskitasolla 20-30 min kunnes pinta on ruskistunut, mutta ei palanut. Paistoaikaan vaikuttaa, kuinpa paljon täytteitä laitan. Suolainen pannukakku on mielestäni hyvä tapa käyttää monenlaisia tähteitä, mikäli pannukakkukiintiö ei ole sillä erää täynnä. Nyt pakkasesta otetut pannukakkupalat lämmitin uunissa 200 asteessa, jolloin pinta rapeutui mukavaksi, eikä jäänyt löysäksi niin kuin mikrossa lämmitettäessä.

Raikas salaatti maistui hyvin siinä kyljessä. Tällä kertaa siinä oli salaatinlehtiä, pinaattia, paprikaa, päärynää, omenaa, veriappelsiinia ja passionhedelmää. Passionhedelmät säästän jatkossa ehkä mieluiten muihin tarkoituksiin, koska ne siemenet tuntuivat liian kovilta salaatissa. Muuten salaatti oli oikein hyvä, ja tällä kertaa siinä oli tarpeeksi hedelmää. Lisäksi otin vielä kantapalan siitä eilen leipomastani risottoleivästä voin kanssa ja sen jälkeen olinkin jo kylläinen. Ehkäpä huomenna jaksan sitten taas jotain kokatakin.

Lounaaksi sosekeiton loput ja kinkkuvoileipää

Eiliseltä jäi sosekeittoa juuri näppärästi yhteen syvään lautaseen sopiva määrä, joten lämmitin sen mikrossa ja söin pois kinkkuvoileipien kanssa niin kuin eilen. Vaikka se sosekeitto eilen tuntui sellaiselta, että en välittäisi sitä enää tänään syödä, lounasaikaan oli kuitenkin nälkä, mutta ei haluja alkaa uutta kokkaamaan, joten alas meni. Maku oli muuttunut nyt parempaan suuntaan. Maku oli tasoittunut eilisestä niin, että punajuuren maku ei ollut enää niin hallitseva kuin eilen, ja nyt maussa jopa huomasin porkkanaakin. Nyt maku oli ihan ok, mutta ei mitään sellaista, mitä jäisin kaipaamaan.

Olin jo miettinyt sosekeiton lopuille jatkojalostusideoitakin, mutta ei sitten inspannutkaan alkaa toteuttamaan niitä tällä erää. Sellaisen uudean idean sain, että laittaisin sosekeiton loput jauhelihapihvitaikinan nesteeksi. Siinä muodossa olen jo monet muut ruuanlaitosta jäävät ylimääräiset nesteet hyödyntänyt, ja hyvin on toiminut. Ehkä kokeilen sellaista joku toinen kerta, jos pitää päästä jostain sosekeiton lopuista eroon.

Eilisistä risottoleivistä pakastin kaikki muut paitsi yhden, jonka jätin pöytätasolle odottamaan käyttöä. Muutaman siivun siitä söinkin voin ja kinkun kanssa tuon sosekeiton lopun kaverina. Hyvinhän se toimi, vaikkei kaikista parhain leipäni olekaan. Tuli mieleeni, että vähän kuivuttuaan tuosta voisi tulla hyvät krutongit. Korppujauhonakin tuo varmaan toimisi, erityisesti lihapullataikinoissa, koska tuossa leivässä on salottisipulia siitä risotosta ja sen huomaa mausta.

Kuivettuneiden leipien jatkojalostuksiin en ole tähän mennessä kovin paljon tutustunut, koska olen yleensä pakastanut leivät ennen kuin ne kuivuvat. Mutta nyt kun pakkaseen tuli jo paljon tuota samaa leipää, taitaa olla hyvä tilaisuus tutkia, mitä kaikkea hyvää tuosta leivästä voi vielä jalostaa. Ideoita, joista muistan kuulleeni, on ainakin panzanella, strata ja french toast. Ehkä tutustun niihin vielä tarkemmin, jos tuo leipä ei muuten tuosta pöytätasolta kulu.

Tähteistä sävelletyt sosekeitto ja tuore leipä

Risottoa ja uunijuureksia oli eiliseltä vielä jäljellä, mutta ei huvittanut syödä niitä sen näköisinä enempää. Katselin jo arancini-reseptejä, eli jotain italialaisia friteerattuja risottopalleroita, mutta ei sitten innostanut alkaa niitä tekemään eikä syömään. Mainoslehteä katsoessani sen sijaan näin kuvan jostakin Lombardia-leivästä vai mikä se nyt olikaan, ja tajusin haluavani tuoretta sen muotoista leipää. Siitä sain sitten idean kokeilla käyttää loput risotot leipätaikinaan. Aiemmin olen leipätaikinoihin käyttänyt tähteistä ainakin keitettyä riisiä, sosekeittoa, perunamuusia, puuroa ja keitettyjä perunoita, mutta risottoa en. Innostuin tästä kokeilusta sen verran paljon, että kävin heti tuumasta toimeen.

Otin leivän lähtökohdaksi Googlella löytyvän leivän perusreseptin: https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/62781/Leip%C3%A4/S%C3%A4mpyl%C3%A4t/ Siitä sitten aloin säveltämään niin, että taikinaan meni kaikki loput 5 dl risotosta, 8 dl maitoa, 2 tl suolaa, 2 rkl sokeria, 1 pussi kuivahiivaa, 100 g sulatettua voita ja 1080 g vehnäjauhoja eli 15,4 dl. Taikinasti tuli lapsuusmuistot mieleen, sillä se tuoksui aivan Rice Krispies -annokselta maidon kanssa. Taikina myös tuntui käsiin aika hauskalta, kun oli huomattavia ryynejä seassa.

Kohotin taikinaa kulhossa puoli tuntia, sitten leivoin ne kahdelle pellille leivinpaperien päälle neljäksi pötköksi, viiltelin niitä ja jätin kohoamaan puoleksi tunniksi. Sitten paistoin kutakin pellillistä 200 asteessa uunin alatasossa puoli tuntia, kunnes näyttivät ruskistuneilta ja kumisivat pohjasta. Tuoksut olivat aivan mahtavat, paremmat kuin muistan leivänleivonnasta koskaan aiemmin tulleen. Odotukseni maunkin suhteen nousivat samoin tein korkealle.

Ennen uunia:

Leipien ollessa uunissa aloin tehdä niiden kaveriksi sosekeittoa, johon halusin upottaa muut tähteet. Eilisiä uunijuureksia oli jäljellä 70 g, joten keittoon menivät. Lisäkasviksiksi pilkoin jääkaapista tuoreita porkkanoita sen verran, kuin silmämääräisesti näytti sopivalta litraan lihalientä (joka oli itsetehtyä pakkasesta), eli olisikohan niitä mennyt ehkä 5 tai 6. Kippasin mukaan myös toissapäivältä (vai mikä päivä se nyt olikaan) jääneet kylmät, broilerinsuikaleita varten tehdyt smetanapohjaiset kastikkeet, joita oli jäljellä 150 g. Purkin tuorejuustoa myös heitin mukaan, kun sellainenkin sattui jääkaapissa majailemaan. Alussa kattilaan 2 rkl voita ja 2 rkl vehnäjauhoja niin kuin yleensäkin sosekeitot aloitan, koska en välitä perunalla suurustettujen sosekeittojen mausta.

Mutta enpä sitten loppujen lopuksi hirveästi välittänyt tämänkään sosekeiton mausta. Vaikka siinä oli punajuurta vain pieni osuus, minun suussani se maistui vain punajuurisosekeitolta. Parempi varmaan jatkossa, että pidän punajuuret erossa sosekeitoista, sillä en vain oikein innostu punajuuren mausta sosekeitoissa. Silti, nälkääni nyt sitä kuitenkin söin yksi ja puoli lautasellista, mutta samaa en taida syödä samassa muodossa enää huomenna.

Leivät uunin jälkeen:

Leipä yllättäen maistui enemmän risotolta kuin risotto itse. Maku oli aivan eri kuin mitä se uunista tuleva hyvän leivän tuoksu oli. Maussa nyt huomasin selvästi ne salottisipulin ja kotiomenasiiderin, joita siihen risottoon tuli, mutta jossa niiden makuja aistin paljon vähemmän. Ei tämä risottoleipä nyt missään nimessä pahaa ollut ja kyllä kaikki varmasti syödyksi vielä pakkasesta tulee, mutta paljon parempiakin leipiä olen tehnyt. Tämä ei nyt ollut niitä leipiä, jotka tuottavat suurta nautintoa pelkän voin kanssa syötynä, vaan tämä tuntuu olevan enemmän sellainen leikkeleen kanssa syötävä leipä. Voin ja kinkun kanssa syötynä voitti perus kaupan leivät mennen tullen. Sitten kun ovat jäähtyneet, viipaloin leivät ja laitan ne pakkaseen. Sieltä ne varmaan kuluvat vähitellen leikkeleiden kanssa. Kuitenkin, jos jatkossa tulen vielä tehneeksi risottoa, taidan käyttää tähteet johonkin muuhun.

Nyt minulla ei ole enää jäljellä tähderisottoa, mutta jos sellainen hetki tulee vielä joskus, arancini voisi ehkä olla kokeilemisen arvoinen idea. Ennen leivän tekoa mielessäni pyöri myös pellillinen lihapiirakkaa ja lihapasteijat, joissa vain korvaisin keitetyn riisin tähderisotolla, mutta nyt ei tällä kertaa innostanut niitä alkaa väsäämään. Ehkä joskus toiste. Munakkaat ja pannukakut taas ovat minulle hyvin tavallisia tapoja käyttää tähteitä, mutta tällä hetkellä niitä on vielä edellisiäkin pakastimessani.

Sosekeittoa jäi jäljelle arviolta puoli litraa. Aiemmin olen käyttänyt tähteeksi jäänyttä sosekeittoa lättytaikinaan (jolloin tuli oikein hyviä juureslättyjä), sämpylätaikinaan (juuressämpylöitä onkin ehkä jo ikävä) ja pastavuokaan (googlasin pasta bake ja korvasin maitokastikkeen sosekeitolla). Olen aiemmin myös pakastanut sosekeittoa suoraan syvissä lautasissa, ja syödyiksi nekin ovat tulleet. Nyt en vielä tiedä, mitä teen tämänkertaisille sosekeiton jämille. Ehkä huomenna tiedän, ehkä en. Nyt on joka tapauksessa kylläinen olo ja hyvä niin.

Risottoleipä (4 limppua)
5 dl tähteeksi jäänyttä risottoa
8 dl täysmaitoa
2 tl suolaa
2 rkl sokeria
1 pussi kuivahiivaa
100 g sulatettua voita
15½ dl vehnäjauhoja (1080 g)
Sekoita keskenään maito ja risotto. Lämmitä seos hieman kädenlämpöä kuumemmaksi eli kuivahiivalle sopivaksi 42-asteiseksi. Sekoita joukkoon suola ja sokeri. Sekoita kuivahiiva osaan jauhoista. Sekoita kuivahiiva-jauhoseos taikinaan. Alusta loput jauhot taikinaan vähitellen. Lopussa sekoita taikinaan voisula. Anna kohota kulhossaan peitettynä puoli tuntia.
Ota kohonneesta taikinasta kahdelle leivinpaperoidulle uunipellille yhteensä neljä limppua muistuttavaa pötköä. Tee niihin veitsellä viiltoja. Jätä kohoamaan puoleksi tunniksi. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Paista kohonneita leipiä 200-asteisen uunin alatasolla noin puoli tuntia, kunnes pinnat ovat ruskistuneet ja leivät kumisevat, kun niiden pohjaa koputtaa.

Päivitys myöhemmin:

Tässä leivässä tuoreeltaan vähän vieroksuin salottisipulin ja kotiomenasiiderin makua, mutta vanhetessaan tämä leipä alkoikin maistua tosi hyvältä. Lapset tykkäsivät tosi paljon jo tuoreeltaan. Lopputulema on, että kyllä ehdottomasti kannattaa tehdä.

Eilisiä risottoa ja uunijuureksia kinkun ja parmesaanin kanssa

Eiliseltä jäi risottoa ja uunijuureksia, mutta ei muuta. Nyt teki mieli syödä lounaaksi niitä kinkun ja parmesaanin kanssa, joten lämmitin mikrossa itselleni annoksen parmesaania ja uunijuureksia. En jaksanut alkaa leikkuulautaa sotkemaan, joten revin käsin kinkkua suoraan paketista suoraan annoksen päälle ja raastoin vielä parmesaania päälle. Hyvin toimi. Voisin syödä toistekin, jos samoja aineksia sattuu joskus toistekin löytymään.