Amerikkalainen jauhelihakeitto ja suomalainen perunalimppu

Tänään lounasaikaan hyödynsin taas pakastimeni antimia. Nyt otin sieltä annoksen amerikkalaista jauhelihakeittoa sekä pari viipaletta perunalimppua.

Amerikkalaisen jauhelihakeiton eli sanasta sanaan käännettynä juustohampurilaiskeiton (cheeseburger soup) olin tehnyt joskus ehkä pari kuukautta sitten tällä reseptillä: https://www.tasteofhome.com/recipes/cheeseburger-soup/

Sivustollani https://convertrecipe.com/ oleva laskuri käänsi aineksien määrät amerikkalaisista eurooppalaisiin näin:

230 g ground beef
4 tablespoons butter, divided
1 ¾ dl chopped onion
1 ¾ dl shredded carrots
1 ¾ dl diced celery
1 teaspoon dried basil
1 teaspoon dried parsley flakes
790 g (about 9 ½ dl) cubed peeled potatoes
7 ⅛ dl chicken broth
⅔ dl (32 g) all-purpose flour
4 ¾ dl to 9 ½ dl shredded Velveeta process cheese
3 ½ dl (367 g) whole milk
3/4 teaspoon salt
1/4 to 1/2 teaspoon pepper
⅔ dl (60 g) sour cream

Suomalaisesta jauhelihakeitosta tuon siis erottaa erityisesti se, että keitossa on juustoa, maitoa ja jauho-voisuurus. Amerikkalaisen Velveeta-sulatejuuston korvasin raastetulla Arla Tolkuton Cheddar -juustolla, koska joissakin resepteissä sanottiin, että Velveetan voi korvata raastetulla cheddarjuustolla. Kuivatut persiljahiutaleet jätin pois, koska niitä minulla ei ollut. Sour creamina käytin smetanaa. Muuten menin ohjeen mukaan.

Lopputuloksen maku on minun mielestäni ihan ok, mutta ei sellainen, mitä tekisin toiste. Kun nimenä on juustohampurilaiskeitto, odotin parempaa makua. Selleriä en normaalisti osta, joten ostin sen vain tätä kokeilua varten ja loput meni myöhemmin hernekeittoon. Tässä juustohampurilaiskeitossa selleriä on ehkä minun makuuni liikaa, minkä huomaan jo tuoksustakin. En koe selleriä sellaisena makuna, mitä kaipaisin ruokiini.

Moni sanoo, että peruna ei kestä pakastamista, mutta pakastin silti loput tästä keitosta, koska sitä yksinkertaisesti oli liikaa samalla viikolla syötäväksi. Nyt pari kuukautta myöhemmin kun sulatin annoksen tätä keittoa, perunan maku oli mielestäni parempi kuin alun perin. Alun perin siinä maistui se perunan kitkeryys, mikä keitetyssä perunassa usein on, mutta nyt pakastamisen jälkeen perunat maistuivat miellyttävästi imeltyneiltä. Suoraan syviin lautasiin pakastettuina kerta-annoksina keittoa oli helppo ottaa sopiva määrä pakkasesta ja lämmittää mikrossa. Muovirasioissa en ole uskaltanut lämmittää jäisiä keittoja enää sen jälkeen, kun kerran niin tehdessäni muovirasia muutti pysyvästi muotoaan.

Tämän keiton kaveriksi sulatin nyt pakkasesta perunalimppua, jonka leivoin joitakin viikkoja sitten. Tein silloin tällä reseptillä, koska se oli ensimmäinen Googlella löytyvä perunalimpun ohje, johon minulla sattui olemaan ainekset kotona: https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/143221/Perunalimppu/

Perunalimppu oli mielestäni oikein hyvää. Parempaa kuin tuo keitto, joka sekin meni alas. Perunalimppu maistuu selvästi imeltyneeltä perunalta ja suutuntuma on jännän tahmean tarttuvainen ja pehmeä. Tuo oli myös ensimmäinen leipäkokeiluni, johon laitoin kaljamallasta. Siitä tuli mukavat tuoksut, joten taidan laittaa sitä toistekin. Itse perunalimppua minulla on nyt pakastimessa viipaloituna useissa pakastepusseissa, ja ne kyllä kuluvat sieltä ajan myötä pois.

Pakkasesta pannukakkua, eiliset uunikasvisten loput ja suklaakakkua

Eiliseltä jäi jonkin verran uunikasviksia. Nukkumaan mennessäni aloin haaveilla tekeväni niiden lopuista kasvispastaa, jonka päälle ripotellaan raastettua parmesaania. Olisin käyttänyt siihen inspiraationa tätä reseptiä, johon olisin käyttänyt kerman sijaan eiliseltä jäänyttä voi-valkoviinikastiketta ja pastan keitinvettä emulgoimaan sitä: https://naturallyella.com/summer-vegetable-pasta/

Tajusin kuitenkin aamulla, että on äitienpäivä. Vielä kaupassakäyntipäivänä en ollut ajatellut haluavani kakkua äitienpäivänä, mutta nyt sitten halusin kuitenkin. Kaupassakäydessä ei ollut varauduttu kakun leipomiseen, joten mitään erityisiä aineksia sitä varten ei ollut ostettu. Yleensä käytän kakkuihin kermaa, mutta nyt sitä ei kotona ollut, ja kauppa on sen verran kaukana, etten viitsinyt lähteä sinne. Etsin sitten netistä hyvältä vaikuttavan kakkureseptin, johon ainekset oli jo kotona: https://kulinaari.blogspot.com/2016/05/elamani-upein-suklaakakku.html?m=1

Alkuperäisessä kakkuohjeessa tarvittiin 2 kpl 20 cm kakkuvuokia, mutta minulla on vain yksi. Koska noin isolle kakkumäärälle ei ollut edes nyt tarvetta, päätin puolittaa reseptin. Puolituksen tuloksena ainesmääristä tuli tällaiset, jos laskin oikein:

150 g voita
100 g tummaa suklaata (70 %)
200 g sokeria
30 g kaakaojauhetta (100%)
1.5 dl kuumaa vahvaa kahvia tai espressoa
0.5 tl jauhettua vaniljatankoa
2 kananmunaa
145 g vehnäjauhoja
0.5 tl leivinjauhetta ja 0.75 tl soodaa
0.25 tl suolaa

kuorrutus:
65 g smetanaa
50 g sokeria
75 g tummaa siirappia
0.25 tl jauhettua vaniljatankoa
170 g voita huoneenlämpöisenä
50 g kaakaojauhetta (100 %)
225 g tomusokeria

Näillä ainesmäärillä kuorrutetta ei aivan riittänyt peittämään koko kakun pintaa, mutta ei se haitannut:

Nykyään onkin kuulemma muotia ”nakukakut”, joissa kakun pintaa ei peitetä kokonaan. Tällä kertaa otin alkuperäisestä ohjeesta vinkin, että vuoan voitelun sijaan laitetaan vuokaan rypistetty leivinpaperi. Hyvin irtosi kakku vuoasta, mutta kakkujen reunoista ei tullut niin siistin näköisiä kuin ilman ryppyistä leivinpaperia. No, ei se mitään.

Kakun tekemiseen meni nyt niin paljon aikaa ja tiskiä, että en jaksanutkaan alkaa pääruokaa väsäämään. Niinpä otin taas pakkasesta suolaisen pannukakun palasia ja lämmitin mikrossa loput uunikasvikset. Kaipasin niihin nyt jotain terästystä, joten ennen mikroon laittamista ripottelin niiden päälle sokeria, suolaa, pippuria ja sipulijauhetta. Mikrotuksen jälkeen sekoitin kasvikset tasaisiksi, jolloin parsakaalit hajoilivat ja alkoivat näyttää melkein parsakaalimuusilta, mutta ei se makua haitannut. Makujen terästys onnistui hyvin.

Itse kakusta tuli jostakin syystä tummempi kuin alkuperäisen reseptin kuvissa. Kaakaojauhe meni kakun taikinaan ja kuorrutteeseen kaikki, mitä kotona nyt oli, joten päälle ripoteltavaksi ei riittänyt yhtään, mutta mitäs pienistä. Maku kakussa oli ihana ja jotenkin jenkkityylinen. Perinteistä kakkua enemmän maistui sellaiselta leivokselta, missä on tomusokerinen kuorrute. Korkeasokerinen ja -rasvainen kuorrute toimi tuossa kakussa mahtavasti. Haluan ehdottomasti syödä tuota toistekin ja syönkin.

Loput kakut leikkasin paloiksi ja siirsin kahteen vuokaan leivinpaperien päälle pakastamista varten:

Vuoat vuorasin vielä kelmulla ja vein ne täysille säädettyyn pakastimeen. Sitten joku päivä kun ne ovat jäätyneet ja satun muistamaan, siirrän ne pakastuspusseihin pakastimeen, jotta saan nuo vuoat vapautettua muuhun käyttöön. Yksi irtonainen kakkupala kerrallaan on sitten myöhemmin kiva sulatella ja syödä.

Lohiperhonen voi-valkoviinikastikkeella, paistettu maissintähkä ja uunikasviksia

Tänään oli päivälliseksi tällainen ateria. Lohifile leikattiin perhosiksi ja paistettiin pannulla voissa. Sen kaveriksi tehtiin voi-valkoviinikastike tällä ohjeella: https://yhteishyva.fi/reseptit/lohiperhoset-ja-voi-valkoviinikastike/recipe-4629

Lisäksi paistettiin pannulla voissa niitä vakuumipakattuja maissintähkiä, joita kesäsesonkina myydään. Pakastepusseista laitettiin uunipellille parsakaalia, paprikaviipaleita ja pikkuporkkanoita, sekaan voita ja paistettiin uunissa 200 asteessa kypsiksi.

Voi-valkoviinikastike lohiperhosten kanssa toimii maun puolesta aina, vaikka se paksuudeltaan yleensä jääkin ohuemmaksi kuin moni muu kastike. Nyt sitä jäi tähteeksi ehkä 2 dl. Mitähän sille lopulle tekisin? Uudelleenlämmitystä se kestää huonosti, koska kuumuus helposti rikkoo siitä emulsion, jolloin erkanee toisistaan suuri määrä rasvaa ja pieni määrä nestettä. Jääkaappikylmänä siitä erottuu kova rasvakerros päälle ja pieni nestekerros alle.

Ensimmäisenä nyt tulee mieleen käyttää loput kastikkeet kana- tai kalamurekkeen nesteenä. Maun ja rakenteen puolesta varmaan sopisi niihin hyvin, ja korppujauhot ja kananmuna taikinassa estävät sitä erottumisongelmaa.

Tältä aterialta jäi tähteeksi myös uunikasviksia. Aiemmin olen tähteeksi jääneistä uunikasviksista tehnyt sosekeiton, mutta nyt en aio, koska edellisestä sosekeiton tekemisestä on niin vähän aikaa. Jonkin sortin kasvispihvit voisivat nyt maistua. Voisinkin selvitellä, löytyisikö jokin kasvispihviresepti, johon voisi laittaa sekä nuo loput uunikasvikset että loput kastikkeet.

Kaalipataa ja suklaapuuroa

Jääkaapissani oli jo hävettävän pitkään lojunut kaalin loppu, joka oli pinnasta jo aika pahan näköinen. Jääkaapissani oli myös yksittäisiä purkista ja liemestä pois otettuja suolakurkkuviipaleita ja paistettua jauhelihaa, jonka puolisoni oli paistanut joskus jonakin aiempana päivänä tällä viikolla. Näistä tuli mieleeni tehdä gruusialaista kaalivuokaa, mutta kun punnitsin kaalin, sitä oli niin pieni määrä, etten viitsinyt alkaa uunia lämmittämään.

Mieleeni tuli sitten tehdä kaalipataa liedellä. Leikkasin kaalista pahan näköiset pintaosat pois ja silppusin loput. Kaalisilppua tuli 150 g. Silppusin myös ne suolakurkkuviipaleet, joita oli 50 g. Nämä olivat kotona tehtyjä fermentoituja suolakurkkuja viime elokuulta, ja niissä oli sellaisenaan liian voimakas ja suolainen maku, joten aluksi pelkäsin, että tuo määrä niitä tekisi kaalipadasta liian happaman tai muuten liian pahan makuisen.

Mutta niin ei käynytkään. Sen sijaan kaalipadasta tuli paras, mitä olen koskaan tehnyt. Suolakurkun makua ei huomaa lopputuloksesta, vaan sen sijaan maistuu sopivan mukavan umamiselta. Fermentoiduissa tuotteissa usein on paljon umamia – niin näköjään myös näissä suolakurkuissa. Muita umamin lähteitä tässä kaalipadassa olivat vain se monta päivää sitten voissa paistettu sika-nautajauheliha, valkosipuli ja sipuli. Kaalipatojen ohjeissa usein on lihalientä, mutta itse laitoin tällä kertaa nesteeksi vain vettä, ja hyvä niin, koska juuri näin maku oli just hyvä. Söin loppujen lopuksi kerralla koko satsin, enkä vain tuota kuvassa näkyvää määrää.

Nyt tällä kertaa tuli harvinaisen helpolla näin hyvää. Silppusin kaalit (150 g) ja suolakurkut (50 g), yhden pienen sipulin ja yhden valkosipulin kynnen. Paistoin ensin kattilan pohjalla voissa sipulisilpun. Sitten lisäsin 2 dl vettä, kaalisilpun, suolakurkkusilpun, valkosipulisilpun ja paistettua jauhelihaa 70 g. (Se 400 gramman paketti jauhelihaa oli tietääkseni maustettu näin: 1 tl suolaa, 1 tl paprikajauhetta, 1 tl sipulijauhetta, ½ tl valkosipulijauhetta ja ½ tl basilikaa.) Kiehautin seoksen, madalsin lämmön matalimmalle ei-nollalle, ja lähdin katsomaan tv:tä.

45 min myöhemmin tulin takaisin keittiöön. Maistoin ja lisäsin makukokemukseni perustella puoli teelusikkaa suolaa, teelusikan siirappia ja vähän ripottelin pussista meiramia mukaan. Sekoitin, maistoin, ja maku oli täydellinen! Wau, tätäpä pitää tehdä toistekin!

Suolakurkkujen käyttö lämpimissä ruuissa on ehdottomasti jotain, mitä aion kokeilla toistekin. Olen tottunut käyttämään niitä vain kylminä lämpimän ruuan kanssa, mutta nyt silmäni avautuivat uusille mahdollisuuksille.

Kaali-jauhelihapata tähteeksijääneestä paistetusta jauhelihasta (1 annos)
150 g kaalia
70 g paistettua ja maustettua jauhelihaa
50 g suolakurkkua
1 sipuli + 1 rkl voita paistamiseen
1 valkosipulin kynsi
2 dl vettä
½ tl suolaa tai maun mukaan
1 tl siirappia
ripaus meiramia
Silppua kaali, suolakurkku, sipuli ja valkosipuli. Kuullota sipuli voissa. Lisää vesi, kaali, suolakurkku ja paistettu jauheliha. Kiehauta, madalla lämpö matalimmalle ei-nollalle, ja peitä kannella. Jätä hautumaan, kunnes kaali on kypsää (käy katsomassa 30-45 minuutin päästä). Sekoita mukaan suola, siirappi ja meirami.

Kaalin kanssa olen usein tehnyt sen virheen, että ruskistan kaalin rasvassa ensin. Olen joutunut kantapään kautta oppimaan, että kaikki ei parane alkuruskistamalla. Kaali ja sille sukua oleva lanttu vaikuttavat minun kokemusteni perusteella olevan parempia keitettyinä kuin paistettuina. Paistamalla ne jäävät minun makuuni liian kitkeriksi, mutta molemmat muuttuvat kitkeristä makeiksi jossakin matalassa 50-100 asteen välillä olevassa lämpötilassa, jota lämpötilaa niille kannattaa pitää pitkä aika. Niinpä olen oppinut, että kaalin ja lantun lisään kylmään veteen, en kiehuvaan. Olen kuullut, että sama koskisi myös naurista, mutta en ole vielä kokeillut, koska olen ehkä vieläkin traumatisoitunut kitkeristä nauriskokeiluista, joiden tekohetkellä en vielä tiennyt näistä lämpötilajutuista.

Nyt kun ajattelen tätä kitkerä/makea-asiaa, niin perunaa koskee sama: joskus maistuu kitkerältä, joskus makealta. Ehkä minun pitäisi perunatkin alkaa laittamaan kylmään veteen, eikä kiehuvaan niin kuin yleensä teen? Keitetyt perunat sillä tavalla, millä yleensä teen eli kiehuvaan veteen laitettuina, maistuvat kitkeriltä, mikä vaatii voikastiketta taittamaan kitkerää makua pois, ja lopputuloksena harvoin tulen keittäneeksi perunoita. Pitääkin joskus kokeilla keittää perunat niin, että lisään ne kylmään veteen, joka sitten vasta kiehautetaan.

Jälkiruuaksi tein nyt suklaapuuroa lapsen jonakin aiempana aamuna jääkaappiin jättämistä kaurapuuron lopuista. Puuro oli mikrossa täysmaitoon tehtyä. Sekoitin siihen nyt maitoa (jääkaapissa oli saman lapsen jättämä vajaa maitomuki, jonka kaadoin tähän), makeuttamatonta kaakaojauhetta (½ rkl), sokeria (1 rkl) ja pieni loraus vaniljauutetta. Sekoitin haarukalla kaiken tasaiseksi, ja söin kaiken. Hyvää oli! Kaurasta liukeneva tärkkelys riitti emulgointiaineeksi niin, että kaakaojauhe sekoittui tasaisesti, vaikka siinä ei emulgointianetta ollutkaan mukana. Aiemmin olen syönyt kylmänä jälkiruokana myös kaurapuuron jämät, jossa oli mustikoita seassa. Silloin sekoitin mukaan vain maitoa, sokeria ja vaniljauutetta, ja tosi hyvää tuli. Joskus taas lisään vain hilloa ja maitoa ja sekoitan tasaiseksi – hyvää sekin. Samat luultavasti toimisivat muillakin tähteeksi jääneillä maitoon tehdyillä puuroilla.

Suklaapuuro tähteeksijääneestä puurosta (1 annos)
kylmää puuroa (sopii ainakin kaura- ja riisipuurot)
täysmaitoa
makeuttamatonta kaakaojauhetta (n. ½ rkl)
sokeria (n. 1 rkl)
halutessa loraus vaniljauutetta tai ripaus vaniljasokeria
Sekoita puuroon ensin maitoa sen verran, että seokseen on helppo sekoittaa kuivat aineet. Sekoita mukaan loput aineet. Syö heti.

Kebakkoja, kurkkuviipaleita ja paahdettua leipää

Eilen ei meinannut päivällisnälkä tulla millään. Myöhään illalla päätin sitten syödä illalliseksi jotain pientä. Tällä kertaa lämmitin pakastimesta kebakkoja, viipaloin lautaselle kurkkua ja paahdoin pari kuivunutta leipäviipaletta siitä aiempana päivänä leivotusta risottoleivästä, ja laitoin voita päälle. Näin pari päivää kuivahtaneena ja paahdettuna olikin paljon parempaa kuin tuoreena. Miksen aiemmin keksinyt kokeilla paahtaa niitä?

Kebakot olin tehnyt ja pakastanut joskus pääsiäisen jälkeen. Kebakot olivat silloinen ideani käyttää pääsiäisen lampaan paistinkastikkeen loput, joita oli juuri sopivasti olisikohan se ollut ehkä 1,2 kilosta jauhelihaa tehtävään taikinaan.

Lihapullat, jauhelihapihvit, kebakot ja lihamurekkeet teen yleensä ulkomuistista kaavalla 400 g jauhelihaa + 1 muna + puoli desilitraa korppujauhoja + 1 dl nestettä + 6 maustemittaa suolaa + 1 tl sipulijauhetta + mahdolliset muut mausteet. Kebakkotaikinan tein siten kolminkertaistamalla tuon eli 1.2 kg sika-nautajauhelihaa + 3 munaa + 1.5 dl korppujauhoja + 3 dl lampaan paistinkastiketta + 3tl 3maustemittaa suolaa + 3 tl sipulijauhetta + muita mausteita silmämääräisesti heitellen. Tuolloin pääsi kuivattua minttua kaatumaan isoreikäisestä purkista vähän liikaa, jolloin yritin ottaa pois ylimääräisiä, mutta silti kuivattu minttu maistuu lopputuloksessa selvemmin kuin mikään muu mauste. Maku on yllättävän samanlainen kuin se maku joka tulee, kun käyttää tuoretta pinaattia lämpimään ruokaan, eli ei paha, mutta huomattava. Muina mausteina tuohon kebakkotaikinaan muistaakseni meni ainakin paprikajauhetta, curryjauhetta (sekä kaupan että itsetehtyä saman lampaan tähderuoka-curryyn tarkoitettua), inkiväärijauhetta ja muita mausteita en sitten enää muistakaan laittaneeni enkä nyt mausta tunnistanut. Muotoilin taikinan sen muotoisiksi, mitä muistan lapsena koulussa saamieni kebakoiden olleen. Varrastikkuja en alkanut tätä varten ostamaan, koska en pidä niitä tarpeellisina. Muotoillut kebakot ruskistin molemmin puolin voissa ja kypsensin loppuun 200-asteisen uunin keskitasolla 15-20 min.

Tämä ruskistus molemmin puolin voissa valurautapannulla + loppukypsennys uunissa 200 asteessa on paras minun havaitsemani tapa lihapullien, jauhelihapihvien ja kebakoiden valmistamiseen. Pelkällä pannukypsennyksellä onnistun aina käräyttämään ne aivan liian mustiksi ennen kuin ovat kypsyneet sisältä. Pelkällä uunikypsennyksellä taas maku, suutuntuma ja ulkonäkö jäävät mielestäni vajaiksi.

Alle kirjoitan reseptin:

Kebakot
400 g jauhelihaa (esim. sika-nauta)
1 kananmuna
½ dl korppujauhoja
1 dl nestettä esim. jämäkastiketta tai jämälientä
1 tl suolaa (tai vähemmän, jos neste on suolaista tai tykkää vähemmän suolaisesta)
1 tl sipulijauhetta
paistamiseen: voita tai muuta rasvaa esim. öljyä
ripaukset tai maun mukaan enemmän kaikkia tai osaa näistä mausteista: mustapippuri, paprikajauhe, valkosipulijauhe, sokeri, cayennepippuri, curry, inkivääri, jauhettu korianteri, jauhettu juustokumina, timjami, basilika, minttu
Sekoita keskenään kananmuna, neste ja mausteet. Sekoita mukaan korppujauhot ja jätä turpoamaan esimerkiksi vartiksi. Sekoita käsin mukaan jauheliha, kunnes seos on tasainen. Muotoile eineskebakkojen muotoisia suunnilleen sormen kokoisia pitkuloita (pitkulat voi laittaa sopivan pituisiin varrastikkuihin, mutta itse en viitsi, koska koen sen turhaksi). Lämmitä uuni 200 asteeseen. Ruskista kebakkojen pinnat kuumalla paistinpannulla voissa tai muussa rasvassa. Kypsennä loppuun 200-asteisen uunin keskitasolla 15-20 min.
Samasta taikinasta teen myös lihapullia, jauhelihapihvejä ja lihamureketta, mutta silloin käytän yleensä mausteena vain suolaa ja sipulijauhetta. Lihapullat ja jauhelihapihvit ruskistan ensin pannulla ja loppukypsennän uunissa samaan tapaan kuin kebakotkin, kun taas lihamurekkeet kypsennän alusta loppuun uunissa.