Gluteeniton mansikkakakku

Kesäinen mansikkakakku tuoreista mansikoista. Oi miten rakastankaan sitä. Tuoreiden mansikoiden ja kermavaahdon yhdistelmämaku on vain jotenkin niin kesän suosikkimakujani. Nyt minulle tuli gluteenittomia vieraita, joten tein mansikkakakun gluteenittomasti.

Kakkupohjan tein perunajauhoista, munista, sokerista ja leivinjauheesta tällä ohjeella: https://www.valio.fi/reseptit/gluteeniton-kakkupohja/

Ylläolevissa kuvissa ensimmäisessä vasemmalta on kakkutaikina ennen paistoa. Seuraavissa on paiston jälkeen. Käytin vuoan vuoraamiseen leivinpaperia, jotta ei tarvitse tehdä, mikä normaalisti kakulle olisi voitelu ja korppujauhotus. Gluteenittomaan kakkuunhan ei käy tavalliset korppujauhot, mutta siihen olisi käynyt vaikkapa kookoshiutaleet, joita minulla olisi ollut. En kuitenkaan pidä kookoshiutaleiden mausta kakun reunoissa – enkä itseasiassa paahtuneiden korppujauhojenkaan mausta – joten mieluiten käytän sekä gluteenittomissa että tavallisissa kakkutaikinoissa leivinpaperia varmistamaan irtoamisen ehjänä. Kuvissa näkyvät mustat pisteet ovat todennäköisesti palaneita perunajauhoklimppejä, jotka eivät häiritse minua niin paljon, että viitsisin jatkossakaan nähdä siivilöimisen vaivan.

Tämän kakun näin nyt oivana tilaisuutena käyttää pois hillopurkin loput. Viimevuotisista pakastemustikoista olin keittänyt tänä keväänä purkin hilloa, jossa oli jäljellä vielä purkin pohjat, jonka punnitsin olevan 180 grammaa. Se olikin nyt aika sopiva määrä tämän kakun väliin laitettavaksi. Mutta maullisesti mustikkahillo oli nyt tässä kakussa vain sivuseikka. Päätähti maullisesti oli ehdottomasti se tuoreet mansikat yhdistettynä kermavaahtoon. Käytin nyt tähän kakkuun kuohukermaa koko 5 desilitran purkillisen. Vatkasin sen sokerin (5 rkl) ja vaniljauutteen (pari lorausta) kanssa ja hyvä tuli. Kostutukseen käytin nyt täysmaitoa, jota kului jotain 1.5-2 dl. Tykkään kosteasta kakusta – ja usein kostutan niin, että osa kostutuksesta tulvii kakusta pois. Tällä kertaa ei käynyt niin, mutta ei myöskään tullut kuivaa. Oi kesäinen mansikkakakku, kesärakkauteni <3

Nopeaa riisi-jauhelihasekoitusta ja tomaattia

Mieheni oli edellisenä päivänä kypsentänyt hirven jauhelihaa, herkkusieniä ja keltaista paprikaa. Päätin sitten tehdä niistä tähteistä tällaisen pikaisen ruuan kypsentämällä pikariisiä ja sekoittamalla siihen näitä lämmitettyjä tähteitä. Lisäksi vähän tuoreita tomaattilohkoja. Toimi hyvin. Voin syödä toistekin.

Mehu sekalaisista pakastemarjoista keittämällä ilman mehumaijaa

Itsetehtyä mehua sekalaisista pakastemarjoista.

Keittelin vähän sekamehua viimevuotisista pakastemarjoista. Laitoin kattilaan yhden rasiallisen puolukkaa, yhden mansikkaa ja yhden pussillisen mustikkaa (suoraan pakkasesta, sulattamatta). Peitin vedellä, kiehautin, keitin 10 min, siivilöin. Laimensin ja sokeroin nyt niin, että tuli kannulliseen 170 g mehua, vettä niin että on yhteensä nestettä 1500 g, ja sokeria 150 grammaa. Tuli hyvän makuista, mutta jatkossa tämän mehusatsin kanssa taidan laittaa ehkä vähän enemmän mehua suhteessa veteen. Ehkä 250 grammaa mehua kannulliseen niin, että nestettä on yhteensä 1500 g. Tätä ”tiiviste”mehua tuli nyt jotain kaksi litraa, ja valmiiksilaimennettua tein nyt jääkaappiin kaksi 1.5 L:n kannullista. Koska mehussa on mukana puolukkaa sen verran, että se tiivisteessä maistuu selvästi, nämä tiivistemehut todennäköisesti säilyvät jääkaapissa, kunnes tulevat käytetyiksi pois.

Päivitys 16.7.2020

Mehu sekalaisista pakastemarjoista kattilassa keittämällä
pakastemarjoja (voi olla kokonaisia tai paloiteltuja, mukana voi olla myös survosta tai sosetta, mukaan sopii myös omena ja raparperi – ei haittaa, jos mukana on marjapensaan lehtiä, oksia tai muita marjapensaan omia roskia)
vettä
Laita pakastemarjat kattilaan, mieluiten jäisinä suoraan pakkasesta. Lisää kylmää vettä sen verran, että marjat peittyvät. Kiehauta. Keitä kovalla lämmöllä 10 minuuttia.
Siivilöi kaatamalla seos tiheään siivilään, jonka alla on puhdas kattila ottamassa valuvaa mehua vastaan. (Siivilän voi halutessa vuorata puhtaalla harsokankaalla, jos haluaa mehusta ehdottoman kirkasta. ) Mieluiten älä sekoittele äläkä painele siivilässä olevaa massaa, jottei mehuun tulisi sameutta, vaan anna valua rauhassa, kunnes mehua ei enää tipu, esimerkiksi puoli tuntia. Siivilän läpi valunut läpi on makeuttamatonta mehutiivistettä. Siivilään jäänyttä massaa ei tarvita tässä reseptissä.
Jos mehua tuli enemmän kuin mitä ehditään käyttää jääkaapista esimerkiksi viikon kuluessa, maun säilymisen vuoksi kannattaa pakastaa ylimääräiset mehut. Pakastemarjoista keittämällä tehty mehu sopii pakastamiseen, vaikka marjat ovatkin kertaalleen pakastettuja, koska marjat on kypsennetty välissä. Kylmäpuristettua pakastemarjoista tehtyä mehua sen sijaan en pakastaisi.
Lähiaikoina kylmänä juotavaksi tarkoitetut mehut kannattaa laimentaa ja makeuttaa sopivaksi ja antaa makujen tasoittua jääkaapissa vähintään muutama tunti, mutta mieluiten yön yli. Sekalaisista marjoista tehdylle mehulle löytää sopivan sekoitussuhteen helpoiten kokeilemalla ja maistamalla. Kun mukana on happamia marjoja, aloitan yleensä kokeilun lähtökohdasta 1:5, eli 1 osa mehua ja 5 osaa vettä. Sitten kun mehun ja veden seos ei maistu minun suussani liian happamalta, koen oikean sekoitussuhteen löytyneen. Sitten sekoitan siihen sopivasti laimennettuun mehuun sokeria 100 grammaa (1 ¹/₅ dl) per 1 litra sopivaksi laimennettua mehua. Sekoittamisen jälkeen siirrän kylmänä juotavaksi tarkoitetut mehut jääkaappiin tasaantumaan, kun taas kuumana juotavat ovat yleensä riittävän tasaisia heti kuumana sekoittamisen jälkeen.

Alla kuvia mehun keittämisestäni sekalaisista pakastemarjoista kesällä 2020. Tällä kertaa sekalaisina pakastemarjoina on puolukoita, punaherukoita, mustaherukoita ja puolukkasurvosta.

Pakastemarjat kattilassa peitettynä kylmällä vedellä. Kun veden laskeminen hanasta oli lopetettu, osa marjoista nousi pintaan, mikä on normaalia.

Sama määrä sekamehua pakastusrasioissa menossa pakkaseen. Mehutiivisteiden pakastamisessa käytän yleensä mieluummin pieniä pakastusrasioita (0.3-0.5 L) kuin isoja.

Itsetehdyt kalapuikot pakastekalasta

Itsetehtyjä kalapuikkoja ensin lohkoperunoiden ja kermaviilikastikkeen kanssa, seuraavana päivänä kalapuikkohampurilaisia.

Eilen lapseni toivoi kalapuikkoja, joten teimme niitä yhdessä pakastekalasta, joka oli nyt alaskanseitiä sellainen 400 gramman neliskanttinen kalikka. Otin sen sulamaan siinä vaiheessa kun päätös kalapuikkojen tekemisestä oli tehty, ja leikkasin puikoiksi heti kun, veitsi niihin pystyi.

Hyppää reseptiin

Kalapuikkojen tekemisessä otimme lähtökohdaksi tämän ohjeen: https://www.soppa365.fi/reseptit/kala-arjen-nopeat/kalapuikot

Ohjeessa oli kalaa 600 grammaa, mutta meillä oli nyt 400 grammaa. Leikkasin kuitenkin kalat tällä kertaa niin ohuiksi puikoiksi, että leivitysaineksia tarvittiinkin kolminkertainen määrä tuohon ohjeeseen verrattuna. Mutta ei se mitään, lapsen pyytäessä kalapuikkoja tiedän sen leivityksen olevankin siinä se pointti 😀

Vehnäjauhot meillä sattuivat olemaan loppu, joten korvasin ensin vehnäjauhot maissitärkkelyksellä, kunnes nekin loppuivat. Viimeisen desilitran jauhoja korvasin perunajauhoilla. Kaikki kolme vaihtoehtoa vaikuttavat toimivan kalapuikkojen siinä sisemmässä leivityskerroksessa, paitsi että maissitärkkelys ja perunajauho tuntuvat kuivuvan sormiin kiinni tiukemmaksi sementiksi kuin vehnäjauhot 😀

Suolaa sekoitin jokaiseen desilitraan jauhoja/jauhonkorviketta 1.5 tl (alkuperäisessä ohjeessa ½ tl), eikä lopputulos maistunut meidän makuumme ollenkaan liian suolaiselta, vaan ehkä pikemminkin juuri sopivan suolaiselta. Lisäksi sekoitin jokaiseen desilitraan jauhoja tms. yhden teelusikan sipulijauhetta maunantajaksi. Ohjeessa sanottiin ”rypsi- tai oliiviöljyä paistamiseen”, mutta itse paistoin voissa. Tämä on mielestäni sellainen ruoka, johon voissapaistamisen maku sopii hyvin, kunhan ei käräytä mustaksi. Ensimmäiseen paistoerään tuli nyt enemmän mustaa kuin oli optimaalista, joten jälkimmäisten erien kohdalla en lähtenyt pannulta minnekään, ja paistoin vähemmän aikaa.

Kalapuikkojen teko lasten kanssa oli sellainen projekti, missä nyt meni aikaa ja tuli sotkua, mutta tulee silti varmasti tehtyä lasten kanssa toistekin. Lisukkeeksi tuli nyt uunissa tikkuperunoita, kermaviilikastiketta ja tomaattilohkoja. Olisin muuten tehnyt lohkoperunoita, mutta perunat sattuivat olemaan nyt niin isoja, että koinkin paremmaksi leikata tikuiksi. Laitoin voidellulle uunipellille sen verran perunatikkuja kuin mahtuu yhteen kerrokseen niin, että eivät koske toisiinsa, lisäsin 1 rkl öljyä ja 1 tl suolaa, sekoitin tasaiseksi ja laitoin 200-asteisen uunin keskitasolle. Ensin n. 20 minuuttia paistetaan siellä kunnes alapinnat ovat ruskistuneet, sitten käänsin ne ympäri ruskistuneet pinnat ylöspäin ja paisto uunissa toiset 20 min. Sitten vielä ripottelin vähän suolaa niiden päälle.

Kermaviilikastikkeelle vakiokaavani on tällainen: 400 grammaa kermaviiliä, 1 tl suolaa, 2 tl sokeria, 2-4 maustemittaa sipulijauhetta fiiliksen mukaan, sekä fiiliksen mukaan myös muita mausteita. Tällä kertaa ne ”muut mausteet” olivat loput limemehusta, jonka mies oli puristanut muuhun tarkoitukseen (sitä nyt sattui olemaan 8 grammaa, mikä oli sopivasti tähän määrään) ja kuivattua tilliä, ripaus mustapippuria ja ripaus valkopippuria.

Tuo ateria kalapuikot + tikkuperunat + kermaviilikastike + tomaattilohkot oli oikein toimiva. Mutta se oli eilen se. Tänään ruuaksi tuli kalapuikkohampurilaisia.

Kalapuikkohampurilaiset oli nyt helppo tehdä, koska ainekset olivat valmiina. Hampurilaissämpylöitä leivoin reilu kuukausi sitten, ja niitä oli vielä pakkasessa: https://ruokaideat.com/2019/05/16/hampurilaisateria-itse-tehden/

Hampurilaisen kastikkeena käytin nyt makeaa ja sinappista vinaigrettekastiketta, jonka tein alunperin varhaiskaalisalaatille viime viikolla ja sen kaikki loput meni nyt näihin hampurilaisiin: https://ruokaideat.com/2019/06/14/pastavuokaa-tahteista-ja-eilista-varhaiskaalisalaattia-tuunattuna/

Lisäksi halusin nyt omien hampurilaisteni väliin paprikaviipaleita, joita nyt sattui olemaan, joten laitoin niitä. Eilistä kermaviilikastiketta olisin halunnut nyt käyttää porkkanatikkujen dippinä, mutta porkkanat olivat loppu, joten dippailin sitten kurkkutikkuja. Kurkkutiput+dippiyhdistelmään olisin nyt kaivannut enemmän makeutta, mutta meni sen nyt näinkin ja joku muu kerta sitten.

Kalapuikkohampurilaiset maistuivat nyt oikein hyvin. Erityisesti se vinaigrettekastikkeen makeus ja sinappisuus tekivät siitä nyt erityisen nautinnollisen. Oli oikein kätevää, että sitä sattui nyt olemaan. Hampurilaisen sisällä mielestäni tuon kalalajin ominaismaku tuli selvemmin esille kuin eilen perunatikkujen ja kermaviilikastikkkeen kanssa syötynä, mutta ei se haitannut. Tämä on ehdottomasti idea, johon voin tarttua toistekin, jos samoja tähteitä sattuu olemaan.

Nyt on vielä samoja kalapuikkoja jonkin verran jäljellä. Olisin voinut pakastaa ylimääräiset, mutta nämä vaikuttavat olevan sellaisia, ettei niihin heti kyllästy, joten eivätköhän ne kulu jääkaapistakin lähipäivinä. Kotonani on nyt ainakin varhaisperunoita ja tortillankuoria, joista kumpi vain voisi sopia kalapuikkojen kanssa huomenna tai milloin niitä syömmekään. Kermaviilikastikettakin on vielä jäljellä, ja sekin varmaan sopisi kumpaan vain yhdistelmään, jos sille päälle satumme.

Päivitys 16.7.2020

Alla kalapuikkojen resepti pakastekalasta.

Itsetehdyt kalapuikot pakastekalasta
pakastekalaa
vehnäjauhoja (sekoita niihin 1-1½ tl suolaa per 1 dl vehnäjauhoja – varaa 4 dl vehnäjauhoja per 400 g pakastekalaa)
kananmunia tasaiseksi sekoitettuina (varaa 2 kananmunaa per 400 g pakastekalaa)
korppujauhoja (varaa 4 dl korppujauhoja per 400 g pakastekalaa)
paistamiseen voita (tai öljyä)
(halutessa sekoita vehnäjauhoihin muitakin mausteita, esimerkiksi 1 tl sipulijauhetta per 1 dl vehnäjauhoja – erityisen suositeltavaa silloin, kun paistetaan voin sijaan öljyssä)
Ota pakastekala hyvissä ajoin sulamaan, esimerkiksi edellisenä iltana jääkaappiin. Leikkaa kala puikoiksi. Kasta kalapalat ensin vehnäjauhoihin, sitten kananmunaan ja sitten korppujauhoihin. Paista pannulla kypsäksi voissa, mieluiten miedolla lämmöllä, koska korppujauhopinta menee helposti liian mustaksi. Paista kerralla vain sen verran kuin pannulle mahtuu yhteen kerrokseen ilman, että kalapuikot koskevat toisiinsa. Käytä tarvittaessa useampaa pannua.
Vinkki: Jos kalapuikkoja jää yli, uudelleenlämmitys niin, että suutuntuma säilyy, on helpointa tehdä uunissa. Laita kylmät kalapuikot leivinpaperoidulle pellille kylmän uunin keskitasolle. Säädä uunin lämpötila 200 asteeseen. Kun uuni on lämmennyt 200 asteeseen, kalapuikotkin ovat lämmenneet ja valmiita syötäväksi.

Alla kuvia kalapuikkojen teosta kesältä 2020.

Kalapuikot on kätevä leivittämisen jälkeen siirtää leivinpaperoidulle pellille odottamaan, vaikka niitä ei kypsennetty uunissa.

Päiväyskermasta kotitekoista vaniljajäätelöä

Jääkaapissani oli 5 desilitran purkki kuohukermaa, jonka parasta ennen -päivämäärä on tänään. Mielestäni parasta, mitä siitä voi tehdä, on kotitekoinen vaniljajäätelö. Toki voi tehdä muitakin jäätelöitä, mutta minä olen mieltynyt kotitekoisista jäätelöistä eniten juuri vaniljajäätelöön. Eniten ehkä siksi, koska kotitekoisista jäätelöistä juuri vaniljajäätelö on se, joka kruunaa monen jälkiruuan. Esimerkiksi mustikkapiirakka, kaura-mustikkapaistos, suklaakakku, marjakiisselit, makeat marjat sellaisenaan, hedelmät sekä uunibanaanit maistuvat aivan ihanilta kotitekoisen vaniljajäätelön kanssa. Kotitekoisista jäätelöistä vaniljajäätelö on mielestäni myös helpoin tehdä, siinä helpoiten onnistuu, ja siitä helpoiten saa senrakenteista, jota on helppo kauhoa irti suoraan pakkasesta. Vaniljajäätelöksi tekeminen on mielestäni aivan loistavan nerokas tapa säilöä kuohukermaa sellaiseen muotoon, että sitä on helppo käyttää vähän aina silloin kuin siltä tuntuu ilman tarvetta nauttia koko hommaa lyhyen ajan sisällä.

Ylhäällä on kuvia jäätelömassan pyörimisestä jäätelökoneessa alusta loppuun (massa on nyt keltaisempaa kuin tavallisesti, koska munat olivat naapurista). Paras vaniljajäätelö tulee minun mielestäni tällä ohjeella: 5 dl kuohukermaa, 6 kananmunan keltuaista, 125 g sokeria, loraus vaniljauutetta. Vaniljajäätelöohjeita on monenlaisia: joissakin kuumennetaan, joissakin vain vatkataan. Tässä minun suosikkiohjeessani mitään ei kuumenneta, vaan vain vatkataan, sekoitetaan, ja pyöritetään jäätelökoneessa. Eli kermat vatkataan sokerin ja vaniljauutteen kanssa, keltuaiset vatkataan, ainekset sekoitetaan ja pyöritetään jäätelökoneessa, kunnes on valmiin jäätelön näköistä. Minun kokemukseni kuumennettavista jäätelöresepteistä on, että niistä helposti tulee kivikovia pakkasessa, joten mieluummin jätän kuumennukset väliin. Joissakin jäätelöohjeissa myös osa jäätelöstä korvataan maidolla, mutta minun kokemukseni mukaan sekin lisää riskiä sille, että jäätelö olisi pakastettuna kivikovaa. Vaniljaa voi käyttää toki muissakin muodoissa kuin uutteena, mutta minä olen tykästynyt juuri siihen makuun, mikä tulee vaniljauutteesta.

Vaniljajäätelö jäätelökoneella
5 dl kuohukermaa
6 kananmunan keltuaista
125 g sokeria
1-2 tl vaniljauutetta
Vatkaa kerma vaahdoksi sokerin ja vaniljauutteen kanssa. Vatkaa eri kulhossa keltuaiset vaaleaksi ja kuohkeaksi. Yhdistä kerma- ja keltuaisvaahdot keskenään. Kaada seos jäätelökoneeseen ja valmista jäätelöksi jäätelökoneen ohjeiden mukaan.