Tuoretomaattikeittoa mozzarellan ja tuoreen basilikan kanssa sekä varhaisperunasämpylöitä

Siirry reseptiin: Tuoretomaattikeitto, Varhaisperunasämpylät

Keitin kolme päivää sitten varhaisperunoita: https://ruokaideat.com/2019/06/21/uusia-perunoita-persilja-voikastiketta-paistettuja-munia-ja-salaattia-kermaviilikastikkeella/

Paistoin kyseisiä keitettyjä varhaisperunoita eilen sen verran kuin pannuun yhteen kerrokseen mahtui: https://ruokaideat.com/2019/06/23/paistettuja-varhaisperunoita-paistettuja-sienia-ja-paistettuja-munia/

Tänään niitä keitettyjä varhaisperunoita oli vieläkin jäljellä, eikä tehnyt mieli syödä niitä enempää paistettuina. Enkä itseasiassa kaivannut varhaisperunoiden makua nyt missään muussakaan muodossa. Sen sijaan teki mieli tuoreita sämpylöitä, joten laitoin ne varhaisperunat sämpylätaikinaan. Sinne isoon sämpylätaikinaan ne katosivat niin, ettei niitä lopputuloksesta huomannut, mutta eipähän tarvinnut niitä hukkaankaan heittää, ja saimme tuoreita sämpylöitä joten win-win.

Alla olevissa kuvissa vasemmalla ne jäljelläolevat keitetyt varhaisperunat. Osan viipaloin eilen, mutta ne eivät sitten mahtuneetkaan pannuun, joten jäivät paistamatta. Oikeanpuolimmaisessa kuvassa ne ovat kuorittuina. Vaikka normaalisti varhaisperunat syönkin kuorineen, sämpylätaikinaan en halunnut yhtään kuoren palasta.

En löytänyt googlella äkkiseltään sellaista sämpyläohjetta, johon menee keitettyjä perunoita kylmänä. Otin sitten vain tavallisen sämpyläohjeen, ja lisäsin vain siihen ne loput keitetyt varhaisperunat, joita oli noin neljän varhaisperunan verran ja ne painoivat 147 g. Otin lähtökohdaksi tämän ohjeen: https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/104817/S%C3%A4mpyl%C3%A4t/

Sen verran muutin tuota ohjetta, että laitoin öljyn sijaan voita. Ihan vain siksi, koska voita käyttämällä tulee kokemukseni mukaan herkullisempia sämpylöitä kuin öljyä käyttämällä. Todennäköisesti siksi, koska voissa on enemmän umamia kuin voissa. Nesteenä käytin täysmaitoa, koska ei minulla muunlaista maitoa yleensä olekaan. Hiivana käytin kuivahiivaa, koska tuorehiivaa ei ollut tullut ostettua kaupasta. Ohjeessa on 50 grammaa hiivaa, mikä kuivahiivana tarkoittaisi 2 pussia, mutta käytin vain yhden pussin. Kokemuksesta olen oppinut, että yleensä se yksi pussi riittää – ja niin riitti nytkin. Tuoretta hiivaa saattaisin kuitenkin silti laittaa sen 5o grammaa eli koko paketin, mikäli se hiiva olisi jo vanha ja pahan näköinen tai haluaisin muusta syystä saada sen käytettyä pois, mutta vastaostettua hiivaa laittaisin todennäköisesti tähän ohjeeseen vain sen puoli pakettia eli 25 grammaa.

Ensimmäinen kohotusaika minulla nyt venähti puolen tunnin sijaan yhteen ja puoleen tuntiin, koska tuli muuta tekemistä. Todennäköisesti kuitenkin se ohjeessa oleva puoli tuntiakin olisi riittänyt. Paistoaika on ohjeessa 15 minuuttia, mutta minä halusin kunnolla ruskistuneet yläpinnat, joten paistoin sämpylöitä niin kauan, että haluamani ruskistuspinta tuli. Ensimmäiselle pellilliselle se kesti nyt 25 minuuttia ja toiselle pellilliselle 19 minuuttia. Ensimmäisellä pellillisellä oli minun tekemiä isompia sämpylöitä ja pellillä korkeammat reunat, ja toisella pellillisellä lapsen tekemiä sekalaisen kokoisia, mutta enimmäkseen pieniä, ja pellillä matalat reunat.

Aukikirjoitettuna ohje menisi kokonaisuudessaan näin:

Varhaisperunasämpylät
n. 3-4 tähteeksi jäänyttä keitettyä varhaisperunaa (kuorittu paino n. 100-150 g)
5-6 dl täysmaitoa
1 pussi kuivahiivaa
1 rkl sokeria
½ rkl suolaa
12 dl vehnäjauhoja
50 grammaa voita sulatettuna
Muusaa kuoritut keitetyt varhaisperunat maitoon ja lämmitä maito kattilassa levyllä pienellä lämmöllä n. 42-asteiseksi. Lämpimänä muusaa vielä uudestaan perunasurvimella niin hyvin kuin pystyt, ettei jää isoja perunanpalasia lopputulokseen. Sekoita mukaan suola ja sokeri.
Sekoita kuivahiiva noin puoleen jauhoista. Sekoita maito-perunaseokseen jauho-kuivahiivaseos. Sekoita vähitellen mukaan loput jauhot kädellä vaivaten. Lopussa sekoita mukaan voisula sen lämpöisenä, että se on sulassa muodossa, mutta ei liian kuuma kädelle. Vaivaa tasaiseksi taikinaksi. Kohota kulhossa kaksinkertaiseksi.
Laita leivinpaperi kahdelle pellille. Ota taikinasta nokareita ja muotoile ne pellille jotenkuten sämpylöitä muistuttaviksi muodoiksi. Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Anna taikinanokareiden kohota pellillä 15 minuuttia.
Paista yksi pelti kerrallaan 225-asteisen uunin keskitasolla 15-25 minuuttia, kunnes yläpinnat ovat ruskistuneet sopivan värisiksi. 15 minuutin jälkeen kannattaa jäädä uunin luo tarkkailemaan ruskistumista.

Ylläolevat kuvat: ensimmäisessä kuvassa näkyy väline, jolla survoin perunat maitoon. Samalla välineellä teen perunamuusitkin. Kuva 2: taikina ennen kohoamista. Kuvat 3 ja 4: taikina kohoamisen jälkeen. Kuvat 5 ja 6: pelleille muotoillut sämpylät ennen kohottamista. Kuvat 7 ja 8: sämpylät kohoamisen jälkeen ennen uuniin laittamista. Kuvat 9 ja 10: sämpylät paistamisen jälkeen. Kuva 11: halkaistu valmis sämpylä voideltuna ennen syöntiä.

Sämpylätaikinan kohotessa tehtailin tomaattikeittoa. Keittiön silmäilystä tuli sellainen fiilis, että halusin sämpylöiden kanssa syödä ruuaksi tuoretomaattikeittoa, jonka päälle revin tuoretta basilikaa ja mozzarellaa. Pöydällä oli nimittäin pussillinen viime viikolla ostettuja ylikypsiä tomaatteja, joita ei enää tehnyt mieli syödä salaatissa. Tuoretta basilikaa ja mozzarellaa sattui olemaan, koska mies oli ostanut niitä tomaatti-basilika-mozzarellasalaattia varten, mutta ei ollutkaan tullut sitä tehneeksi, kun muutakin ruokaa oli paljon ollut, ja nyt ne tomaatit olivat jo menneet ylikypsiksi, eikä hän enää halunnutkaan sitä salaattia tehdä.

Katselin pikaisesti googlella tomaattikeiton ohjeita. Sieltä ei löytynyt niin simppeliä versiota kuin mitä nyt halusin tehdä, joten menin fiilispohjalta vain. Olin kuitenkin lopputulokseen erittäin tyytyväinen, joten kirjaan tähän ylös, miten tämän simppelin tuoretomaattikeiton nyt tein:

Tuoretomaattikeitto
10 tuoretta tomaattia (n. 1,1 kg)
1 litra umamipitoista lientä (minulla 1 litra vettä + 9 grammaa kokoonkeitettyä lihalientä pakkasesta)
2 tl suolaa, jos liemi ei ole suolaista
1 tl sokeria
Tarjoiluun:
mozzarellaa
tuoretta basilikaa
Kiehauta liemi. Sillä aikaa leikkaa tomaattien päälle ristiviillot niin, että ristiinmenevä kohta on kannassa, jotta kuoret on helpompi irrottaa. Upota kiehuvaan liemeen tomaatteja kerrallaan sen verran, kuin mahtuu. Anna kiehua noin minuutti, kunnes kuoret näyttävät tulevan irti melkein itsestään. Nosta melkeinkuoriintuneet tomaatit liemestä ja laita uusia tilalle, kunnes kaikki tomaatit on käytetty. Anna tomaattien jäähtyä ja siirrä liemi levyltä jäähtymään.
Kun tomaatit ovat jäähtyneet sellaisiksi, että niihin voi koskea, irrota käsin niistä kuoret. Leikkaa veitsellä kuoritut tomaatit kuutioiksi, ja leikkaa mielellään kannat pois.
Siirrä kuoritut pilkotut tomaatit takaisin liemeen ja kiehauta. Madalla lämpöä pienimmälle ei-nollalle ja keitä, kunnes tomaatit ovat kypsiä. Lisää suola, jos liemi ei ole jo suolaista, ja sokeri. Maista, ja lisää niitä tarvittaessa.
Lautasella lisää keittoannoksen päälle revittyä mozzarellaa ja tuoretta basilikaa maun mukaan ja sen mukaan, paljonko niitä on.

Nautin tästä kokonaisuudesta nyt todella paljon. Mozzarella, tomaattikeitto ja tuore basilika olivat nyt niin nappiyhdistelmä. Joku toinen kerta saattaisin haluta laittaa tomaattikeittoon myös kuivattuja yrttejä sekä sipulia ja valkosipulia ja kenties jotain rasvaa/rasvaista, mutta nyt halusin vain tällaisen simppelin kokonaisuuden, joka nyt totaalisesti osui ja upposi. Tomaattikeitto sellaisenaan maistui mielestäni ennen kaikkea umamilta, ja jälkimaussa maistui se tuoreen tomaatin ominaisraikkaus. Yhdistettynä mozzarellaan ja tuoreen basilikaan (joista kahdesta selvästi olennaisempi nyt oli mielestäni se mozzarella) kokonaisuus oli mielestäni todella hyvä. Pelkkänä tomaattikeittona ilman mitään päällä olisi ehkä ollut liian pliisu, kevyt ja alkuruokamainen, mutta juuri mozzarellan kanssa yhdistelmä oli mielestäni yksinkertaisesti täydellinen minun tämänkertaiseen nälkääni ja ruokahimooni.

Keiton kanssa söin tosiaan niitä tuoreita varhaisperunasämpylöitä. Nekin olivat mielestäni nyt juuri täydellisiä. Syödessäni kiittelin itseäni siitä, että maltoin tällä kertaa pitää niitä uunissa niin kauan, että olivat ruskistuneet riittävästi. Monena edellisenä kertana makukokemus on jäänyt paljon vajaammaksi puutteellisen ruskistumisen takia. Joskus vuosia aiemmin olen myös vältellyt jokaikistä tähän sämpylätaikinaan tulevaa ainesosaa, joten senkään takia en ole liiaksi juuri näin ihania sämpylöitä elämäni aikana syönyt. Mutta nyt, tässä hetkessä, annan näille sämpylöille ja koko aterialle paljon yläpeukkuja ja sydämiä… paitsi että en tällä WordPressillä vielä osaa. Ehkä joskus.

Paistettuja varhaisperunoita, paistettuja sieniä ja paistettuja munia

Toissapäivänä keitin varhaisperunoita: https://ruokaideat.com/2019/06/21/uusia-perunoita-persilja-voikastiketta-paistettuja-munia-ja-salaattia-kermaviilikastikkeella/

Niitä oli vielä jäljellä, joten tuli mieleen paistaa ne voissa. Paistoin niitä ohuina viipaleina sen verran kuin mahtui pannulle yhteen kerrokseen:

Minun paistinpannullani reunimmaiset eivät ruskistu yhtä hyvin kuin keskimmäiset, mutta hyvin maistui silti. Lisäksi oli nyt paistettuja sieniä ja paistettuja kananmunia. Kokonaisuus oli yksinkertainen, mutta oikein maukas ja nautinnollinen.

Keitettyjä varhaisperunoita jäi vielä jääkaappiin muutama. Ne käytän varmaan johonkin muuhun ruokaan lähipäivinä, mutta en tiedä vielä, mihin. Kaksi päivää sitten keitetyissä en enää huomannut sitä varhaisperunoille ominaista tuoretta makua, joten kohtelen niitä varmaan samalla tavalla kuin ”vanhojakin” keitettyjä perunoita. Huvittaisi ehkä laittaa ne leipätaikinaan. Katsotaan, tuleeko lähiaikoina leipomishimoa.

Tortilla

Tänään tuli päivälliseksi tortilloja. Täytteeksi tuli nyt jääsalaattia, punaista paprikaa, mausteista jauhelihaa, juustoraastetta, mausteista tomaattikastiketta ja loput kermaviilikastikkeesta, jonka tein alun perin kalapuikoille 3 päivää sitten: https://ruokaideat.com/2019/06/19/kalapuikkoja-kahdella-eri-aterialla

En ollut ennen käyttänyt tortilloissa kermaviilikastiketta, mutta nyt kun kokeilin, tulen haluaamaan sitä niihin jatkossakin. Kermaviilin maku toimi hyvin yhdessä meksikolaistyylisten mausteiden kanssa. Söin yhden tortillan sen kermaviilikastikkeen kanssa, ja toisen ilman (koska loppui), ja se ensimmäinen maistui paljon paremmalta.

Jauheliha oli naudan täysrasvaista jauhelihaa, ja se maustettiin tämän ohjeen mukaan: https://www.recipetineats.com/beef-burritos/

400 grammaan jauhelihaa tuli siis tällainen kotitekoinen mausteseos: 1 teelusikka sipulijauhetta, 1 teelusikka oreganoa, 1 teelusikka suolaa, 2 teelusikkaa jauhettua juustokuminaa eli jeeraa, 2 teelusikkaa paprikajauhetta, 1/4 teelusikkaa jauhettua mustapippuria ja 1/4 teelusikkaa cayennepippuria. Näin tuli mielestäni oikein hyvän makuista tortilloihin, enkä seuraavalla kerralla muuttaisi mitään.

Tacomausteseos itse tehden
1 tl sipulijauhetta
1 tl oreganoa
1 tl suolaa
2 tl jauhettua juustokuminaa eli jeeraa
2 tl paprikajauhetta
1/4 tl jauhettua mustapippuria
1/4 tl cayennepippuria
Sekoita kaikki mausteet keskenään. Mausta tällä koko maustemäärällä 400 g jauhelihaa tai vähemmän mausteista halutessa 800 grammaa jauhelihaa. Jos tämä maustemäärä käytetään 800 grammaan jauhelihaa, kannattaa siinä tapauksessa laittaa myös suolaa esim. 3/4 – 1 tl lisää.

Mausteinen tomaattikastike tacoihin tehtiin tällä ohjeella: https://www.allrecipes.com/recipe/240291/homemade-taco-sauce/ Noilla maustemäärillä tuli minun makuuni aika tulista, mikä oli mielestäni oikein hyvä kermaviilikastikkeen kanssa, mutta ilman vähän ehkä liian tulinen minulle. Tuolla ohjeella kuitenkin on tehty ennenkin, ja tuolla ohjeella haluan jatkossakin. Viimeksi teimme tuolla ohjeella huhtikuussa, ja silloin käytin ylijääneet tomaattikastikkeet pizzan tomaattikastikkeeksi. Silloin tuli todella hyvää meksikolaismakuista pizzaa, jota varmaan teen tälläkin kertaa, jos tätä kastiketta jää yli.

Huhtikuussa, kun meillä oli tortillapäivä, teimme itse myös tortillakuoret. Ne olivat hyviä ja toimivia. Ne maistuivat hyvin rieskaisilta. Niiden tekeminen kaulitsemisineen ja yksi kerrallaan pannulla kypsentämisineen sekä ennen kaikkea siivous- ja tiskihommineen on kuitenkin sellainen urakka, että kaupasta ostetuillekin tortillakuorille on paikkansa, kuten tänään oli. Olen lukenut sellaisiakin juttuja, että jos kerran maistaa itsetehtyjä tortillakuoria, ei enää palaa kaupastaostettuihin, mutta meillä se selvästikään ei mennyt niin. Molemmat kelpaavat hyvin, mutta kaupastaostetuilla pääsee paljon pienemmällä työmäärällä.

Katso myös: Jauhelihatortillat – helppo ja nopea versio

Makaronia ja jauhelihaa, salaattia ja viimeinen kakun palanen

Puolisoni paistoi kolme päivää sitten hirven jauhelihaa, ja itse söin sitä kaksi päivää sitten pikariisin kanssa: https://ruokaideat.com/2019/06/21/nopeaa-riisi-jauhelihasekoitusta-ja-tomaattia/

Aloin miettiä käyttöä lopuille, ja tuli mieleeni yksi lapsuuteni suosikkiruuista makaronia ja jauhelihaa. Se oli nyt harvinaisen helppo tehdä, kun jauhelihaa oli jo valmiiksi paistettuna. Nyt tarvitsi vain keittää makaronit, minkä jälkeen sekoitin niihin vähän keitinvettä, voita ja mikrossa lämmitettyä jauhelihaa, ja valmista tuli.

Eilen tein salaattia, ja sitä jäi: https://ruokaideat.com/2019/06/21/uusia-perunoita-persilja-voikastiketta-paistettuja-munia-ja-salaattia-kermaviilikastikkeella/

Siihen eiliseltä jääneeseen salaattiin lisäsin nyt aineksia, joita olisi ollut jo eilen, mutta en eilen jaksanut niitä pilkkoa, ja söin sitä salaattia sitten tämän kanssa. Kokonaisuus oli oikein toimiva. Salaatti oli mukavan raikasta ja makeaa, makaronisekoitus taas miedon, pehmeän ja tutun makuista niin kuin nyt halusinkin. Kaikista tutuimman ja lohturuokamaisimman makuista makaronia ja jauhelihaa saa mielestäni, kun käyttää vaaleaa makaronia ja sika-nautajauhelihaa sipulin kanssa paistettuna, mutta hyvin kelpasi nyt tämä hirvenjauhelihaversiokin, kun sitä nyt sattui olemaan valmiiksipaistettuna.

Jälkiruuaksi söin viimeisen palan kakkua, jonka tein toissapäivänä: https://ruokaideat.com/2019/06/21/gluteeniton-mansikkakakku/

Kakku maistui ja tuntui nyt aika erilaiselta kuin tekopäivänä tai edes vielä eilen. Osa päällimmäisistä mansikoista maistui nyt jo hitusen käyneiltä. Välissä olevat mustikkahillo ja kermavaahto olivat nyt muodostaneet yhdessä sellaisen kivan mustikkajäätelömäisen maun. Välissä olevat tuoreet mansikat eivät enää erottuneet rakeenteensa eikä maunsa puolesta. Alempi pohjakerros oli nyt kostunut kokonaan niin, että vähän nestettä valui vuokaankin. Kokonaisuudessaan kakku oli hyvänmakuista sekä nyt, eilen että tekopäivänä, mutta erilainen. Tuoreeltaan se maistui ennen kaikkea tuoremansikkakakulta, mutta nyt kaksi päivää myöhemmin ennen kaikkea mustikkakakulta. Molemmat kelpasivat hyvin, mutta olivat kuin keskenään eri kakun makuisia.

Uusia perunoita, persilja-voikastiketta, paistettuja munia ja salaattia kermaviilikastikkeella

Uudet perunat voikastikkeen kanssa <3 kuuluu kesän suosikkimakuihini. Nyt oli tarkoitus syödä niiden kanssa kalapuikkoja, joita tein kolme päivää sitten ( https://ruokaideat.com/2019/06/19/kalapuikkoja-kahdella-eri-aterialla/ ), mutta niitä olikin jäljellä vähemmän kuin muistin, joten annoin lasten syödä ne kaikki. Itselleni paistoin lisäksi kananmunia. Paistetut munat maistuivat niin hyvältä uusien perunoiden ja persilja-voikastikkeen kanssa, että en jäänyt niitä kalapuikkoja kaipaamaankaan. Salaatin päälle laitoin sitä kermaviilikastiketta, jota olin tehnyt niiden kalapuikkojen kanssa syötäväksi kolme päivää sitten. Nekin sopivat hyvin yhteen. Yleensäkin tykkään tehdä kylmiä kastikkeita ylimäärin senkin takia, että ne yleensä sopivat hyvin yhteen salaatin kanssa. Tällainen yksinkertainen uudet perunat + persiljalla maustettu voisula + paistetut munat + salaatti kermaviilikastikkeella oli nyt oikein maistuva, eikä tarvinnut nähdä liikaa vaivaa. Huomiselle jäi vielä kypsiä uusia perunoita, sitä salaattia ja kermaviilikastiketta. En ole vielä päättänyt, mitä näistä tähteistä teen, mutta jonkinlainen perunasalaatti voisi ainakin toimia.