Tähteeksi jäänyttä pastaa, pakkasesta jauhelihapihvejä, ja tähdevarhaiskaalisalaatit paistettuna tähdepekoninrasvan ja punalappuvaahterasiirapin kanssa

Keitin 3 päivää sitten kaikki pussin loput pennepastaa, ja käytin siitä suurimman osan pastavuokaan: https://ruokaideat.com/2019/06/14/pastavuokaa-tahteista-ja-eilista-varhaiskaalisalaattia-tuunattuna/

Osan siirsin jääkaappiin odottamaan, että tulisi mieleen syödä ne. Nyt sitten tuli, ja niiden kanssa teki mieli syödä jauhelihapihvejä, joita olin tehnyt ja pakastanut muutama viikko sitten: https://ruokaideat.com/2019/05/31/makaronia-jauhelihapihveja-tomaattia-ja-kurkkua/ . Jääkaapissani oli pastan lisäksi pari muutakin tähdettä odottamassa, että niille jotain tehtäisiin:

varhaiskaalisalaatti, jonka tein 4 päivää sitten: https://ruokaideat.com/2019/06/13/pizzaa-ja-varhaiskaalisalaattia/
pekoninrasva, jota jäi eiliseltä ja toissapäivältä: https://ruokaideat.com/2019/06/15/pekonia-paistettuja-munia-paahtoleipaa-ja-kombuchaa/ ja https://ruokaideat.com/2019/06/16/pekonivoileipa-sunnuntain-aamiaiseksi/

Varhaiskaalisalaattia ei enää huvittanut syödä sellaisenaan, joten päätin paistaa ne pannulla siinä tähteeksi jääneessä pekoninrasvassa. Jääkaapissani oli punalaputettua vaahterasiirappia, joten lorautin sitä anteliaasti varhaiskaalin päälle paiston loppuvaiheessa ja annoin vielä paistua, kunnes seos paksuni. Ai että tuli hyvää!

Rasvatun makuinen (tällä kertaa sekoitin pastaan öljyä) pasta umamin makuisten jauhelihapihvien/-pyöryköiden kanssa kuuluu sellaisiin ruokiin, mitä minun tekee mieli syödä aika usein. Nyt siihen lisäksi tuli tämä varhaiskaalipaistos, joka maistui kaikessa siinä makeudessaan ja umamisuudessaan sellaiselta, mistä minulle tuli mieleen kiinalaisen ravintolan ruuat. Kylläpä meni suu hymyyn kun tätä ateriaa söin!

Halloumisalaattia piharatamon lehdillä, loput rieskat ja lakritsipirtelöä

Tänään päivälliseksi päätin mennä helpon kautta. Pannulla paistettua halloumia, salaattia ja loput rieskat, jotka tein toissapäivänä: https://ruokaideat.com/2019/06/14/rieskaa-erinaisista-tahteista-ja-amerikkalaistyylista-jauhelihakeittoa-pakkasesta/

Rieskat maistuivat tuoreeltaan enimmäkseen perunarieskalta, mutta nyt pari päivää jääkaapissa seisottuaan (muuten säilyttäisin huoneenlämmössä, mutta pelkään kesän ötököiden menevän niihin) maku oli muuttunut. Nyt maistui enemmän kaurarieskalta kuin perunarieskalta, eli aivan eri rieskalta kuin alun perin. Silti hyvää voin kanssa.

Salaatin pohjana oli samaa varhaiskaalta, jonka pilkoin monta päivää sitten (kylläpä on yksi pieni varhaiskaali riittoisa…): https://ruokaideat.com/2019/06/13/pizzaa-ja-varhaiskaalisalaattia/

Kastikkeena käytin vinaigrettea, jonka tein toissapäivänä: https://ruokaideat.com/2019/06/14/pastavuokaa-tahteista-ja-eilista-varhaiskaalisalaattia-tuunattuna/

Tänään olin paljon pihalla, ja nappasin sieltä kokeeksi muutaman piharatamon lehden. Olin kuullut, että niitä voi käyttää salaatissa ja maistanut, että maistuu hyvin samankaltaiselta kuin pinaatti. Nyt sitten siinä salaatissa, jossa oli enimmäkseen varhaiskaalta, sekä lisäksi tomaattia, hedelmiä, halloumia ja vinaigrettea, piharatamon lehdet menivät siinä sivussa oikeastaan aika huomaamatta. Jatkossa voisin laittaa niitä paljon enemmänkin, jos kerran niistä ei tuon voimakkaampaa makua salaattiin tule. Kokonaisuudessaan tykkäsin nyt tosi paljon tästä salaatista. Makea vinaigrette halloumisalaatissa oli nyt tällä kertaa juuri sitä, mitä kaipasin.

Oli kuuma päivä, ja teki nyt mieli jälkiruuaksi pirtelöä. Tuli mieleeni käyttää siihen kotitekoista lakritsijäätelöä, joka on sellaisenaan minun makuuni liian vahvaa. Puolisoni teki sen ehkä joitakin viikkoja sitten ja vahingossa lorautti siihen enemmän anisöljyä kuin oli tarkoitus (muut ainekset kyseisessä jäätelössä: kuohukerma, muscovadosokeri, kananmunan keltuaiset, Urtekram raakalakritsijauhe). Näin maidon ja sokerin kanssa sekoitettuna pirtelönä kyseinen jäätelö toimi oikein hyvin ja oli nautinnollista. Alla olevissa kuvissa vasemmalla ennen sauvasekoittamista ja oikealla sauvasekoittamisen jälkeen:

Pekonivoileipä sunnuntain aamiaiseksi

Puoliso kaivoi tänä aamuna jääkaapista toisenkin paketin viimeisen käyttöpäivän pekonia. Kananmunat kuitenkin loppuivat, joten piti keksiä pekonille jokin muu syöntitapa.

Tuli sitten mieleen pekonivoileipä. Eli paahdettujen voideltujen paahtoleipien väliin pekonia maun mukaan vain. Laitoin ensin sen verran kuin tuntui sopivalta. Sitten haukkasin palan, ja totesin haluavani väliin enemmän pekonia. Muut olivat jo siinä vaiheessa saaneet syötyä kylläksi, joten rohmusin omien leipieni väliin kaikki loput pekonit. Kylläpäs sitten oli hyvää!

Itsetehtyjä Daimin tapaisia mantelikrokantti-suklaapaloja

Tiistaina tein vieraita varten gluteenitonta juustokakkua, jota varten jauhoin tehosekoittimella 200 gramman pussillisen manteleita: https://ruokaideat.com/2019/06/12/gluteenitonta-juustokakkua-aineksista-mita-oli/

Silloin siivilöin kyseisen mantelijauhelman tiheän siivilän läpi. Hienot jauhelmat menivät senpäiväisen juustokakun pohjaan, ja karkeat otin talteen purkkiin. Tänään sitten juolahti mieleeni, että voisin tehdä niistä karkeista mantelijauhelmista mantelikrokanttia. Pidän nimittäin suuresti Daim-patukoista ja Daim-jäätelöstä, joiden ominaismaku tulee mantelikrokantista.

Googlasin ”mantelikrokantti”, ja tuli vastaan tämä ohje: http://kotvasia.blogspot.com/2013/12/mantelikrokantit.html

Se vaikutti sopivalta, ja minulla suurin piirtein oli ainekset siihen kotona, joten tuolla ohjeella aloin tekemään. Mantelirouhetta minulla oli vain 2.5 dl, ja ohjeeseen tarvittiin 3 dl, mutta muuten menin ohjeen mukaan. Suklaaksi olisin mieluiten laittanut maitosuklaata niin kuin Daim-patukoissakin on, mutta minulla ei nyt sattunut olemaan maitosuklaata jäljellä, vaan vain tummia suklaita, joten käytin niitä. Halusin lähinnä kokeilla mantelikrokantin tekemistä vain tietääkseni, tuleeko siitä oikeasti se Daimin ominaismaku, josta tykkään.

Ohje menisi siis näin:

Mantelikrokantti
150 g voita
3 dl sokeria
1 dl vaaleaa siirappia
3 dl mantelirouhetta (jos rouhit itse, karkeus on parempi kuin hienous)
200 g suklaata (jos pidät Daim-patukoista, kannattaa käyttää tähän maitosuklaata)
Laita valmiiksi uunipellin päälle leivinpaperi. Sulata voi kattilassa. Sekoita mukaan sokeri, vaalea siirappi ja mantelirouhe. Keitä hiljalleen 10 minuuttia koko ajan pohjaa myöten sekoittaen, ettei pala pohjaan. Kaada sille leivinpaperoidulle pellille ja levitä niin tasaiseksi kerrokseksi kuin jaksat. Jätä kovettumaan.
Kun on kovettunut, sulata suklaa. Itse käytin tähän sitä samaa kattilaa, jossa muukin massa tehtiin. Kaada sulanut suklaa sen mantelikerroksen päälle ja levitä niin tasaiseksi kerrokseksi kuin jaksat. Jätä kovettumaan. Itse odotin kaksi tuntia, ja sitten leikkasin paloiksi terävällä veitsellä.

Kahden tunnin odotuksen jälkeen palaset olivat kiinteitä, mutta vielä aika pehmeitä, eivätkä napsahtavia niin kuin Daim-patukka. Maussa tunnistin sen Daim-patukan hyvän ominaismaun, mutta olisin oikeastaan halunnut, että sitä makua olisi enemmän. Mielestäni Daim-makua tuli suuhun eniten niistä kohdista, joissa oli isompi mantelin palanen. Siispä jatkossa, jos tulisi mielihalu tällaista tehdä, en käyttäisi manteleiden jauhamiseen tekosekoitinta, vaan ehkä vain terävällä veitsellä rouhisin karkeaksi tai jotain. Nyt mantelirouhelmaa tuli 2.5 dl, ja ohjeessa on 3 dl. Voisin joskus kokeilla laittaa vaikka 3.5 dl, koska ne mantelipalaset ovat mielestäni tässä se pointti.

Tumma suklaa päällä maistui todellakin tummalta, mutta kylläpä se noinkin menee. Maitosuklaa olisi tässä paljon enemmän minun makuuni, jos sellaista olisi ollut. Joskus sitä on ollut, mutta sen olen syönyt pois ihan sellaisenaan. Tummat suklaat ovat pysyneet kaapissa pidempään.

Laitoin palat jääkaappiin. Mielenkiintoista maistaa sitten huomenna, onko suutuntuma ja maku muuttunut. Joka tapauksessa, kyllä ne syödyiksi tulevat ennemmin tai myöhemmin. Pilaantumista niille ei varmaan kovin nopeasti tapahdu, koska ne sisältävät vain sellaisia aineksia, joilla on pitkä säilyvyysaika: mantelia, sokeria, siirappia, voita, suklaata. Ihanan yksinkertainen ja lyhyt ainesosaluettelo. Mielestäni on nerokasta, miten mantelista saadaan niin erimakuista ja niin paljon parempaa, kun sen keittää tuollaisessa toffeeseoksessa. Nyt tällä kertaa lopputuloksessa oli toffeen makua mielestäni enemmän kuin mantelikrokantin makua, mutta saapas nähdä, onko tilanne sama vielä yön yli jääkaapissaseisomisen jälkeen. Kuitenkin, kiva oli oppia, että sen Daimin ominaismaun voi saavuttaa ihan kotioloissakin ja vieläpä hyvin yksinkertaisista pitkään säilyvistä aineksista.

Allaolevat kuvat:

Ylin rivi vasemmalta oikealle: mantelirouhelmaa, sokeria, vaaleaa siirappia ja voita sulamassa. Jatkossa tulen siis suosimaan tässä karkeampaa mantelirouhelmaa kuin tuo kuvassa näkyvä.

Keskimmäinen rivi: Vasemmalla voi-sokeri-siirappi-mantelirouheseos kattilassa sekoittumassa ja hiljalleen keittymässä. Seos oli hyvin jähmeää, joten käsi hädin tuskin jaksoi sekoittaa 10 minuuttia. Oikealla kyseinen seos levitettynä leivinpaperille kovettumaan.

Alin rivi: Vasemmalla suklaan sulatusta samassa kattilassa. Keskellä sula suklaa levitetty mantelikerroksen päällä. Oikealla kovettunut lopputulos, joka on leikattu terävällä veitsellä paloiksi.

Päivitys seuraavana päivänä:

Yön yli jääkaapissa seisottuaan nämä Daimin tapaiset palat olivat kovettuneet napsahtaviksi. Tumman suklaan maku tuntui miedommalta nyt jääkaappikylmänä, mutta silti tuntui, että tumman suklaan maku peitti liikaa alleen sitä daimimaista makua. Jatkossa ehdottomasti tumman suklaan sijaan maitosuklaata ja enemmän ja karkeampia mantelipaloja niin tulee täydellinen.

Eilistä pastavuokaa parmesaanin kanssa ja varhaiskaalisalaattia tuunattuna

Eilen tein pastavuokaa, ja kirjoitin siitä tänne: https://ruokaideat.com/2019/06/14/pastavuokaa-tahteista-ja-eilista-varhaiskaalisalaattia-tuunattuna/

Pakastin siitä osan annospaloina, ja jätin jääkaappiin sen verran kuin arvioin meidän tänään sitä syövän. Nyt teki mieli raastaa siihen päälle mikrolämmityksen jälkeen paljon parmesaania, joten niin tein. Se olikin juuri sitä mikä siitä puuttui! Eilen ilman parmesaania kyseinen pastavuoka oli vain ihan ok, mutta nyt parmesaanin kanssa tosi hyvää! Jes! Wau!

Aiempana päivänä tein varhaiskaalisalaattia: https://ruokaideat.com/2019/06/13/pizzaa-ja-varhaiskaalisalaattia/

Sitä oli vieläkin jäljellä ja paljon. Eilen tein sitä varten valmiiksi jääkaappiin monta annosta vinaigretteä, mutta tällä kertaa ei tehnytkään mieli sitä. Nyt teki mieli vain lisätä salaattiin hunajamelonia, jota mies oli pilkkonut valmiiksi, ja öljyä. Niin sitten tein.

Nyt sitä varhaiskaalisalaattia on vieläkin jäljellä aika paljon:

Nyt kun olen sitä jo kolmena päivänä putkeen syönyt erilaisilla lisäyksillä, tuntuu, että ei tuo loppumäärä kyllä salaatin muodossa taida upota. Yksi varhaiskaali oli vain liian iso kokonaan salaatiksi tehtäväksi, kun en nyt niin paljon itse varhaiskaalin makuun ihastunut. Voisin lähipäivinä poimia tuosta varhaiskaalisalaatista hedelmäpalaset parempiin suihin ja käyttää tuon lopun pilkotun varhaiskaalisalaatin johonkin kypsennettävään ruokaan. Mieluiten sellaiseen, joka loppuisi yhdellä syömiskerralla. Taidanpa tutkailla jotain varhaiskaalipata/-wokkireseptejä, jos jossakin vaiheessa jaksan.

Varhaiskaali on kuulemma sellainen satokausikasvis, jonka sesonki on lyhyt ja se kannattaa hyödyntää. En ole varma, tulenko hyödyntäneeksi sen satokautta enää ensi vuonna, mutta tulipahan nyt ainakin kokeiltua.