Pikasämpylät – nopeat hiivattomat lusikoitavat sämpylät ilman vaivaamista leivinjauheella

Teki mieli sämpylöitä, mutta ei ollut aikaa odotella kohoamista. Kokeilin sitten ilman hiivaa tehtäviä nopeita leivinjauheella kohotettavia sämpylöitä tällä ohjeella: https://www.myllynparas.fi/reseptit/arjan-pikasampylat

Hyppää reseptiin

Reseptissä lukee Arjan pikasämpylät, mutta minä en osaa olla lukematta sitä muodossa ”Arjen pikasämpylät”. Arjen pikasämpylät ovat mielestäni osuva nimi näille, koska juuri arkeenhan tällaiset pikasämpylät hyvin sopivatkin.

Noudatin ohjetta melkein. Jätin mausteet pois, koska en niiden makua näihin halunnut. Rasvan ja makeuttajat vaihdoin oman makuni mukaisiksi, eli öljyn vaihdoin voihin ja hunajan/siirapin vaihdoin sokeriin. Pinnalle olisi kuulunut ohjeen mukaan ripotella kaurahiutaleita tai juustoraastetta, mutta en välittänyt ripotella kumpaakaan. Paistoin 5 minuuttia kauemmin kuin ohjeessa oli, jotta pinnat ruskistuvat kunnolla. Ohjeessa neuvottiin jakamaan taikina muffinivuokiin tai -pellille, mutta taikina oli sen verran jämäkkää, että en nähnyt tarpeelliseksi alkaa muffinivuokien kanssa kikkailemaan, joten lusikoin vain palleroisia suoraan leivinpaperoidulle pellille.

Pikasämpylöistä tuli tosi hyviä. Hiivan puuttuessa ei tullut tavallisten sämpylöiden makuisia, mutta hyviä kuitenkin. Maistuu ennen kaikkea teeleivältä/muffinilta, mutta hyvältä sellaiselta. Maussa on olennaisena osana myös ihana paahtuneen kauran maku. Suolan maku näissä on selvempi kuin sämpylöissä yleensä, mutta minun makuuni ei liiallinen.

Nämä pikasämpylät ovat paljon hajoavampia kuin tavalliset sämpylät, joten vaikka nyt halkaisun kestävätkin, eivät pysty kantamaan välissä suuria määriä täytteitä. Kuitenkin kyllä tekisin uudestaankin, vaikka nämä ovatkin aivan eri asia kuin tavalliset sämpylät. Maku ja rakenne näissä on mielestäni hyvin samankaltainen kuin tällä kaurahiutalepaketistakin löytyvällä ohjeella tehdyissä kaurateeleipäsissä, jotka nekin ovat tosi hyviä: https://www.myllynparas.fi/reseptit/kaurateeleipaset

Näiden pikasämpylöiden kanssa söin kanakeittoa pakkasesta. Se maistui pakastamisen jälkeen oikein hyvältä kanakeitolta, eikä liian hiiligrillauksiselta niin kuin tuoreeltaan.

Pikasämpylät ilman hiivaa, vaivaamista ja kohoamisen odottelua (n. 9 kpl)
4 dl vehnäjauhoja (260 g)
2 dl kaurahiutaleita (80 g)
2 tl leivinjauhetta
1½ tl suolaa
2½ dl täysmaitoa (250 g)
50 g sulatettua voita
100 g tuorejuustoa (puoli purkkia)
2 rkl sokeria
1 kananmuna
Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää muut ainekset ohjeen mukaisessa järjestyksessä (kananmuna kannattaa ensin sekoittaa tasaiseksi kupissa). Sekoita taikina juuri ja juuri tasaiseksi, mutta älä vaivaa sitkoa. Käsiä ei tarvitse tässä sotkea ollenkaan, vaan riittää sekoittaminen välineellä, mikä löytyy, kuten nuolija.
Nostele taikinasta lusikalla kasoja leivinpaperoidulle pellille. Tasoita kasat lusikalla jotensakin palleroisia muistuttaviksi muodoiksi. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinnat ovat ruskistuneet (n. 15-20 min). Voi nauttia tuoreeltaan tai jäähtyneenä. On hyvää vielä seuraavanakin päivänä.

Graavilohipasta – helppo ja nopea sitruunainen ja kermainen lohipasta graavilohesta

Sattui olemaan ylimääräisinä graavilohta, puoli purkkia tuorejuustoa (josta puolet meni eilen pikasämpylöihin), kermaa, sitruuna ja ruohosipulia. Niistä aineksista tuli tosi hyvä graavilohipasta. Nimestä voisi periaatteessa jättää graavi-sanan poiskin, koska lopputuloksesta en maista, oliko se lohi graavia vai ei-graavia. Joka tapauksessa, tämä oli nyt oikein mainio keino saada käytettyä ylimääräiset graavilohet. Yhtä hyvin tähän voisi käyttää muunkinlaista lohta, kunhan vain suolan maistaa sopivaksi. Tästä graavilohimäärästä liukeni nyt kastikkeeseen juuri sopivasti suolaa, kun taas alun perin liian suolaisen makuinen graavilohi ei enää tässä ruuassa maistunutkaan liian suolaiselta. Tämä nopea graavilohipasta maistui nyt ennen kaikkea ihanan sitruunaiselta ja kermaiselta lohipastalta.

Graavilohen, pastan ja kastikkeen suhdelukuja katsoin täältä: https://www.arla.fi/reseptit/graavilohipasta/ … mutta muuten poikkesin ohjeesta aika paljon.

Graavilohipasta
300 g vaaleaa spagettia tai muuta vaaleaa pastaa (tämän makuiset ruuat mielestäni eivät toimi tummilla tai täysjyväisillä pastoilla)
150-200 g graavilohta (tai muuta ruodotonta nahatonta lohta paloina – käy sekä raaka että kypsä, myös kylmä- tai lämminsavustettu, mutta valmiiksi kypsiä ei kannata kiehauttaa kastikkeessa, vaan sekoittaa mukaan vasta lopussa isoina paloina)
100 g tuorejuustoa (voi tarvittaessa korvata esim. smetanalla, creme fraichella tai kuohukermalla)
1½ dl kuohukermaa
1 sitruunan kuori raastettuna
½ sitruunan mehu
Tarjoiluun:
tuoretta ruohosipulia tai muuta tuoretta yrttiä, jos on (voidaan joko sekoittaa lopussa koko hommaan tai lisätä vasta lautasella)
Keitä pasta kypsäksi suolaisessa vedessä. Itse käytän tähän pastamäärään 2 litraa vettä, johon käytän 20 g merisuolaa eli kukkuraisen ruokalusikallisen. Ota keitinvettä muutama desilitra talteen varmuuden vuoksi, jotta sitä voidaan lisätä, jos pasta näyttää kuivalta (minulla tällä kertaa ei näyttänyt, mutta joskus näyttää).
Pastaa odotellessa sekoita toisessa kattilassa maitotuotteet ja graavilohi (tai muu raaka lohi paloina). Kiehauta. Tarvittaessa hauduta miedolla lämmöllä, kunnes kala on kypsää. Ohuet graavilohisiivut kypsyivät siinä ajassa, mikä meni kiehauttamiseen. Siirrä kattila pois levyltä, ja sekoita mukaan sitruunan kuoriraaste ja sitruunan mehu.
Sekoita keskenään pasta ja kastike. Nauti heti. Lopussa voi halutessa sekoittaa mukaan tuoreita silputtuja yrttejä tai vaihtoehtoisesti lisätä niitä vasta lautasella (niin kuin itse tein, koska osa syöjistä väistelee vihreitä). Tuoreet yrtit kruunaavat kokonaisuuden, mutta on hyvää ilmankin.

Päivitys myöhempänä päivänä:

Tältä annos näytti seuraavana päivänä mikrossa lämmitettynä:

Graavilohipastaa seuraavana päivänä mikrotettuna.

Hyvää oli vielä seuraavanakin päivänä, mutta parhaimmillaan tämä ruoka on tuoreena. Tuoreeltaan oli mehevämpi, sillä yön aikana spagetti imi kastiketta itseensä. Lohipalojenkin maku oli parhaimmillaan vastavalmistettuna, mutta kokonaisuudessaan ruoka oli silti hyvää uudelleenlämmitettynäkin.

Linkkejä muihin tekemiini hyviin pastaruokiin:

Muita tapoja käyttää graavilohta löytyy kirjoituksestani Ylijäänyt graavilohi, kylmäsavulohi ja muu suolattu kuumentamaton kala.

Paistettu kuha, voikastike, couscous ja paistetut pakastevihannekset

Kuhafileetä sattui löytymään punalaputettuna, joten mieluusti tartuin tilaisuuteen. Kuhaa luulin kauan mauttomaksi kalaksi, mutta vika olikin valmistustavassa. Uunissa valmistettu kuha ei minun kokemukseni mukaan maistu oikein miltään, mutta paistettu kuhafile on hyvää. Pannulla paistetussa kuhafileessä on mielestäni sellainen oma hieno maku, jota en ole löytänyt muista kaloista. Niinpä kuhaa mieluiten en enää tuhlaa uunikypsennykseen, vaan paistan pannulla, jos mahdollista.

Kuhafileen kanssa helposti herää kysymys, miten sen kuhafilen saa ruodottomaksi. Lohi- ja siikafileistä ruodot on helppo nyppiä pois pinseteillä, mutta kuhafileestä en vain ole onnistunut saamaan ruotoja pois pinseteillä, vaikka olen kuinka yrittänyt. Ratkaisu kuhafilen ruodottomaksi saamiseen löytyi Jaakko Kolmosen kirjasta Ruodotonta kalaa. Kolmonen suosittelee yksinkertaisesti leikkaamaan kuhafileen ruotoalueen pois ennen kypsennystä. Kuhafileessä ruotojono on fileen leveämmässä päässä v-muotoisella alueella. Sormella tunnustelemalla ruotojonon löytää helposti, eli kun sen on löytänyt, leikataan vain pois V-kirjaimen muotoinen ruotoalue. Poisleikkaamisen jälkeen kuhafilee alkaa muistuttaa ulkonäöltään housuja. Ahvenfileestä ruodot poistetaan samalla tavalla.

Kuhafile kypsyy nopeasti pannulla. Jos ei tee mitään hitaita lisäkkeitä, koko ateriankin saa nopeasti. Tällä kertaa valittiin lisäkkeiksi couscous, voikastike ja pakastevihannekset. Pakastevihannekset paistettiin pannulla voissa pakkauksen ohjeen mukainen aika. Couscousia varten kiehautin veden vedenkeittimessä, sekoitin syvällä lautasella couscousia, suolaa ja kiehautettua vettä pakkauksen ohjeen mukaisessa suhteessa, ja annoin turvota kannen alla 6 min. Voikastiketta varten vain sulatin voin mikrossa ja sitten sekoitin siihen sitruunamehua ja persiljaa. Lautasella oleva couscous tai muu tärkkelyslisäke sitoo voisulan niin, että ei ole välttämätöntä erikseen suurustaa. Ateriasta tuli oikein maukas ja ihanan nopea.

Paistettu kuhafile, voikastike, couscous ja pakastevihannekset
kuhafileitä + paistamiseen voita, päälle suolaa ja valkopippuria
couscousia
pussillinen pakastevihanneksia + voita tai muuta rasvaa paistamiseen
Leikkaa kuhafileistä ruotojonot pois. Paista kuhafileet pannulla voissa molemmin puolin ruskeiksi. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Valmista couscous ja pakastevihannekset pakkausten ohjeiden mukaisesti.
Voikastike kalalle:
50 g voita
½ sitruunan mehu
kourallinen persiljaa
Sulata voi. Sekoita siihen sitruunamehu ja persilja. Tarjoa heti esim. paistetun kuhafileen ja couscousin kanssa. Sopii myös muiden kalaruokien ja muiden lisäkkeiden (esim. peruna, riisi, pasta) kanssa.

Päivitys 5.4.2020:

Tänään syötiin melkein samaa kuin edellä, mutta yksinkertaisemmin:

Tällä kertaa voikastike on vain mikrossa sulatettua voisulaa, lisäämättä siihen mitään. Oikein hyvin maistuu niinkin, ja meillä lapsille paremmin kuin millään maustettu voisula. Tarjolla oli lisäksi sitruunaa, suolaa ja valkopippuria niitä kaipaaville. Tällaiselle aterialle en itse nyt muita makuja kaivannutkaan.

Kasvissosekeitto pakkasesta ja juustovoileivät

Tein reilu kuukausi sitten ison satsin kasvissosekeittoa. Pakastin siitä ylimääräiset annoksina: https://ruokaideat.com/2019/09/23/kasvissosekeittoa-ja-kinkkuvoileipia/

Tuoreeltaan en tästä keitosta niin välittänyt, koska se maistui liikaa parsakaalilta, jota siihen meni paahdettuna. Nyt pakkasessa yli kuukauden muhineena ei maistunutkaan enää liikaa parsakaalilta. Nyt olikin tasapainoinen makuyhdistelmä parsakaalia ja palsternakkaa. Muita keitossa olevia kasviksia eli kukkakaalia ja patty pan kurpitsaa en maussa huomannut vieläkään. Kiitos pakastin, kun teit tästä syömäkelpoista ihan sellaisenaan ilman tuunauksia! Juustovoileivät täydensivät hyvin tämän sosekeiton ateriaksi niin, että nälkä lähti.

Mummo Ankan omenapiirakka

Omia omenoita oli vielä jäljellä, joten koitettiin tehdä niistä amerikkalainen omenapiirakka Mummo Ankan tapaan. Ohje oli täältä: https://www.kodinkuvalehti.fi/reseptit/makea-leivonta/mummo-ankan-omenapiirakka

Tämä piirakka tuli tehtyä muuten ohjeen mukaan, mutta paistettiin pitempään jotta tulisi väriäkin pintaan, ja hillosokerin sijaan käytettiin tavallista sokeria. Hillosokeri oli nyt loppu, ja tiesin näiden omien omppujen hilloutuvan hyvin ilmankin lisättyä pektiiniä. Lopputuloksesta tuli oikein onnistunut, eikä siinä hillosokeria kaivattu.

Tämä omenapiirakka oli mielestäni aivan täydellinen. Mielenkiintoni amerikkalaistyylistä omenapiirakkaa kohtaan oli herännyt siitä, kun lasteni My Little Pony -kirjoissa hehkutettiin (amerikkalaisen) omenapiirakan olevan täydellinen yhdistelmä rapeaa kuorta ja pehmeää sosetta. Sitä tämä todella oli! Ihanan makuinen rapea kuori kätki sisälleen makeaa omenasosetta, jossa oli toffeista makua. Oli täydellistä kermavaahdon tai vaniljajäätelön kanssa, mutta hyvää myös sellaisenaan. Se sopi paloina pakastettavaksi, oli hyvää sekä lämpimänä, kylmänä, että pakastimesta mikrolämmitettynä. Tämä on uusi suosikkiomenapiirakkani. Näin mittavan omenasadon vuotena on kiitettävää myös, että tähän saa uppoamaan peräti kilon omenoita yhteen piirakkavuokaan.

Mummo Ankan omenapiirakka
Pohja:
4½ dl vehnäjauhoja (290 g)
1 sokeria (85 g)
1/4 tl suolaa
150 g voita
½ dl vettä (50 g)
Täyte:
1 kg omenoita (happamia tai minkälaisia sattuu olemaan)
1 3/4 dl hillosokeria tai tavallista sokeria (150 g)
1 tl kanelia
ripaus suolaa
2 rkl vehnäjauhoja (20 g)
2 rkl voita (60 g)
Sekoita kulhossa kuivat aineet. Leikkaa voi sekaan pieniksi paloiksi. Nypi seos sormin tasaiseksi. Lisää kylmä vesi, sekoita nopeasti tasaiseksi. Kääri kelmuun, siirrä jääkaappiin odottamaan täytteen valmistamista.
Kuori omenat. Leikkaa omenat ohuiksi viipaleiksi. Sekoita keskenään sokeri, kaneli, suola ja jauhot. Sekoita seos ja omenaviipaleet keskenään.
Jaa taikina kahteen osaan. Ota halkaisijaltaan noin 23-24 cm piirakkavuoka, ja painele sen pohjalle ja reunoille puolet taikinasta. Kauli toinen pala kanneksi.
Nosta omenaviipaleseos vuoan keskelle keoksi. Vuole päälle voita.
Voitele reunat vedellä. Laita kaulittu taikinapala piiraan kanneksi. Nipistele reunat sormin kiinni. Sivele piiraan pinta vedellä. Ripottele sokeria päälle. Pistele haarukalla pintaan reikiä höyryn poistumista varten.
Paista 200-asteisen uunin alatasolla 15 minuuttia. Laske lämpö 175 asteeseen. Paista vielä noin 45 minuuttia, tai kunnes pinta on saanut väriä. Voidaan syödä lämpimänä tai kylmänä. On hyvää sekä tuoreeltaan että seuraavana päivänä. Sopii myös pakastettavaksi. Lisäkkeeksi sopii hyvin kermavaahto, vaniljajäätelö tai vaniljakastike.

Sivuhuomautuksena muuten: söin tämän kanssa kermavaahtoa kuohukermasta, jonka parasta ennen oli 7 päivää aiemmin. En huomannut kyseisessä kermassa mitään vikaa.