Lohiperhonen, keitetyt perunat, lime-kermakastike ja paistetut pakastevihannekset

Tänään jääkaapissani oli lohifilee, päiväyksensä pari päivää sitten ohittanut viikonloppuna avattu purkki kermaa, miehen aiempana päivänä paistamia pakastevihanneksia ja limejä. Oli lisäksi myös perunoita niin kuin yleensäkin. Niistä aineksista tein nyt tällaisen hyvän aterian.

Kastikkeen tekoon käytin tätä ohjetta: https://simplygloria.com/basic-cream-sauce/

Muutin ainesten määrät vastaamaan sitä kermamäärää, mikä minulla nyt oli, ja sekoitin lopussa mukaan limen mehua. Kastikkeesta tuli hyvänmakuinen, ja se oli nopea tehdä. Samalla tavalla voi muuten tehdä myös helpon sitruuna-kermakastikkeen yksinkertaisesti vaihtamalla limemehun tilalle puolen sitruunan mehun.

Lohifilee leikattiin perhosiksi tämän ohjeen mukaisesti: https://yhteishyva.fi/reseptit/lohiperhoset-ja-voi-valkoviinikastike/recipe-4629 Tuossa ohjeessa oleva voi-valkoviinikastikekin on tosi hyvä kastike lohiperhosille ja muillekin kalaruuille, mutta nopea se ei ole.

Kylmät paistetut pakastevihannekset lämmitin uunissa muiden ainesten kypsyessä. Vihannekset olivat lautasella, jonka laitoin kylmän uunin keskitasolle, ja säädin lämpötilan 200 asteeseen. Kun lamppu sammui merkkinä uunin lämpenemenisestä tavoitelämpötilaan, tiesin vihannestenkin olevan lämpimiä, joten otin ne pois uunista. Samaa tapaa käytän aika monen muunkin ruuan lämmittämiseen silloin, kun haluan tehdä lämmityksen uunissa.

Perunat keitin kuorittuina, koska en pidä kuorineen keitettyjen perunoiden mausta enkä suutuntumasta. Kuorin perunat suoraan kattilaan, peitin kylmällä vedellä, kiehautin kansi päällä, keitin 20 minuuttia miedolla lämmöllä kannen alla.

Lohiperhoset ja lime-kermakastike
lohifileetä tai valmiita lohiperhosia
paistamiseen voita ja/tai öljyä
päälle suolaa ja halutessa musta- ja/tai valkopippuria
Jos käytät lohifileetä ja siinä on ruotoja, nypi ruodot ensin pois. Ne löytyvät helposti tunnustelemalla ja ovat selkeässä rivissä. Leikkaa lohifilee perhosiksi tekemällä lohifileehen pystysuunnassa viiltoja niin, että joka toinen viilto on nahkaan asti ja joka toinen viilto alas asti katkaisten nahkan. Käännä muodostuneet palat perhosten muotoon niin, että kunkin palan keskellä on nahka pitämässä molempia puolia yhdessä.
Paista lohiperhoset pannulla rasvassa keskilämmöllä molemmin puolin ruskeiksi. Tarjoa kastikkeen ja lisukkeiden kanssa. Sopivia lisukkeita ovat ainakin perunat ja kasvikset eri muodoissaan, mutta perunoiden sijaan sopii yhtä hyvin esimerkiksi riisi, pasta ja couscous.
Lime-kermakastike:
4 dl kuohukermaa
1½ rkl voita
1½ rkl vehnäjauhoja
½ limen mehu (n. 12 g)
1 tl suolaa
(halutessa ripaus musta- ja/tai valkopippuria)
(halutessa tuoreita yrttejä, jos on – sopivia esim. persilja, tilli, ruohosipuli)
Sulata voi kattilassa keskilämmöllä. Vispaa sekaan vehnäjauhot. Sekoittele keskilämmöllä pari minuuttia. Kaada sekaan puolet kermasta. Jatka sekoittamista, kunnes sakenee (n. 1 minuutti). Kaada sekaan loput kermasta. Sekoita, kunnes paksunee (n. 3-5 minuuttia). Kun on paksuuntunut, siirrä kattila pois levyltä ja sekoita joukkoon makuaineet. Sopii lohiperhosten sekä muiden kalaruokien kanssa.

Päivitys myöhempänä päivänä:

Loput lohiperhoset ja perunat söin myöhempinä päivinä mikron kautta. Alla vasemmassa kuvassa on mikrossa lämmitetty annos perunaa, lohta ja lime-kermakastiketta. Päällä suolaa, pippuria ja lisää limemehua. Oikeanpuoleisessa kuvassa on mikrossa lämmitetty annos perunaa, lohta ja voita. Päällä suolaa, pippuria ja verigreippimehua.

Linkkejä muihin tästä blogista löytyviin kalaruokiin:

Suolainen kaurapuuro, jonka päällä voita, kinkkua ja mikrossa kypsennetty kananmuna

Tänään teki mieli syödä lounaaksi suolainen puuro kananmunalla, kinkulla ja voilla. Kokeilin kananmunan kypsentämistä mikrossa mtv.fi-sivustolta löytyvällä ohjeella: https://www.mtvuutiset.fi/makuja/artikkeli/nain-teet-munia-mukissa-kestaa-maksimissaan-90-sekuntia/3676810

Ohjeessa oli ideana, että mikron kestävä kuppi laitetaan puolilleen vettä, kuppiin rikotaan kananmuna, huolehditaan että muna peittyy vedellä, lautanen kupin kanneksi ja kuppi mikroon. Ohjeen mukaan piti kypsentää täydellä teholla 60-90 sekuntia. 60 sekunnin jälkeen oli vielä täysin raaka. 90 sekunnin jälkeen valkuainen oli hyytynyt ja keltuainen vielä täysin raaka. Halusin, että keltuainenkin kypsyisi edes vähäsen, joten kypsensin vielä 30 sekuntia, eli yhteensä 120 sekuntia eli 2 minuuttia. Tällöin keltuainenkin ehti kypsyä kokonaan. 2 minuuttia mikrossa kypsennetyn kananmunan maku ja suutuntuma olivat samat kuin kovaksikeitetyillä kananmunilla. Itse vain en pidä kovaksikeitetyistä kananmunista, joten seuraavalla kerralla taidan kuitenkin kypsentää kananmunaa vain sen 90 sekuntia, jolloin valkuainen on kypsä ja keltuainen raaka.

Itse puuronkin tein mikrossa tavalliseen tapaan. Eli 1 dl kaurahiutaleita, 2 dl vettä ja suolaa sekoitin syvässä lautasessa. Suolaa lisäsin selvästi enemmän kuin niihin puuroihin, joihin ei tule suolaisia päällisiä. Sekoitin, kuumensin mikrossa täydellä teholla 3 minuuuttia, sekoitin tasaiseksi. Sitten kypsensin mikrossa sen kananmunan, jonka kypsänä nostin lusikalla kupista puuron päälle. Munan päälle ripottelin suolaa ja jauhoin päälle pippuria. Voita laitoin keskelle puuroa sulamaan ennen kananmunan lisäämistä. Kinkut revin päälle käsin. Helppo ja nopea hellaton ateria.

Aiemmin olen kirjoittanut tässä blogissa suolaisesta kaurapuurosta kinkun, juuston, voin ja rucolan kanssa.

Isänpäivän mokkajuustokakku – kahvin ja suklaan makuinen juustokakku piparkakkupohjalla

Suklainen kahvijuustokakku isänpäiväksi.

Tällä kertaa tehtiin isänpäivän kunniaksi mokkajuustokakku tällä K-Ruoka.fi-sivuston ohjeella: https://www.k-ruoka.fi/reseptit/isanpaivan-juustokakku

Keksinä käytettiin Daniela-täytekeksien sijaan piparkakkuja, joita sattui olemaan. Liivatelehtien sijaan käytettiin liivatejauhetta, tuorejuustopurkit olivat 200-grammaisia ohjeen 180-grammaisten sijaan ja ne käytettiin kokonaan, ja koristelut jätettiin tekemättä. Muuten taisikin mennä ohjeen mukaan.

Tuoreeltaan vierastin tässä vähän turkkilaisen jogurtin hapanta makua, joka ei ehkä sovi niin hyvin juustokakkuun eikä yhteen kahvin maun kanssa. Turkkilaista jogurttia tuli tähän 200 grammaa niin kuin ohjeessa oli. Syömisen tai tasaantumisen myötä ehkä jossain määrin totuin siihen turkkilaisen jogurtin makuun tässä, mutta toiste en turkkilaista jogurttia juustokakkuun laittaisi. Tässä reseptissä korvaisin sen mieluiten kermavaahdolla, sillä tämä kakku ei tässä muodossaan vielä liian kermainen ollut, ja paljon kermaisempiakin juustokakkuja olen hyvällä halulla syönyt. Tämäkin juustokakku tulee kyllä hyvällä halulla syötyä, mutta mielestäni se olisi vielä parempi, jos turkkilaisen jogurtin sijaan olisi kermavaahtoa. Sokerin määrääkin voisi ehkä kasvattaa nykyisestä 3/4 desilitrasta 1 desilitraan.

Mokkajuustokakku
Pohja:
125 grammaa keksejä esim. piparkakkuja tai mitä keksejä löytyy
50 g voita
Täyte:
2½ tl liivatejauhetta
2 dl kuohukermaa (200 g)
3/4 – 1 dl sokeria (64-85 g)
200 g turkkilaista jogurttia (Tästä tulee hapanta makua. Jos ei sitä halua, korvaisin 200 grammalla kermavaahtoa, eli 100 grammaa/1 dl kuohukermaa vatkataan vaahdoksi. Yhteensä tähän kakkuun siis tarvittaisiin silloin kuohukermaa 3 dl.)
400 grammaa tuorejuustoa
200 g tummaa suklaata (55%)
1 dl vahvaa kahvia keitettynä (kahvin puruja 1 rkl per 1 dl)
Hienonna keksit. Tähän voi käyttää monitoimikonetta, sauvasekoitinta, tehosekoitinta, tai pärjää ilmankin koneita. Keksit voi esimerkiksi laittaa suljettuun pakastuspussiin ja kaulia pussia edestakaisin, kunnes keksit ovat muruina. Keksit voi myös ensin murentaa käsin, ja sitten hakata hienommiksi morttelissa.
Sulata voi. Sekoita voisula keksin muruihin. Ota noin 20 cm leveä irtopohjavuoka, ja kiinnitä leivinpaperi sen pohjan ja reunan väliin. Painele keksi-voiseos vuoan pohjalle. Siirrä vuoka jääkaappiin, jotta pohja kiinteytyy.
Sekoita liivatejauhe 2.5 ruokalusikalliseen kylmään vettä (mikronkestävässä pienessä kupissa, jos kahvi on kylmää). Anna liivatejauheen turvota 5 minuuttia.
Sillä aikaa vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita kermavaahtoon sokeri, jogurtti (jos käytät sitä) ja puolet tuorejuustosta.
Sulata suklaa kattilassa tai mikrossa miedolla teholla. Sekoita sulaan suklaaseen loput tuorejuustot. Yhdistä kermavaahtoseokseen.
Jos kahvi on kylmää, kuumenna se mikrossa. Sekoita kuumaan kahviin turvonnut liivatejauhe. Anna jäähtyä hieman. Kaada liivateseos täytteen sekaan ohuena nauhana koko ajan sekoittaen.
Kaada seos kakkuvuokaan kovettuneen pohjan päälle. Siirrä kakku jääkaappiin hyytymään vähintään neljäksi tunniksi. Makujen tasaantumisen kannalta kannattaa malttaa odottaa vähintään yön yli, mutta kaikista parhaimmillaan hyydytettävien kakkujen maut ovat yleensä vasta 2 vuorokautta valmistamisesta. Sopii pakastettavaksi.

Ylimääräiset juustokakut pakastin. Leikkasin syömättä jääneet juustokakut paloiksi, ja siirsin ne leivinpaperoituun uunivuokaan. Kelmutettuna siirsin kyseisen uunivuoan pakkaseen, ja seuraavana päivänä siirsin jäätyneet kakun palaset pakastuspussiin.

Jäätyneet juustokakun palaset pakastuspussissa, joka meni pakkaseen.

Muita tästä blogista löytyviä jälkiruokia:

Tummat saaristolaissämpylät – siirappisen maltaiset rouheiset ruissämpylät ilman piimää, puolukkaa ja leseitä

Tuli vastaan Valion sivuilla resepti Tummat saaristolaissämpylät: https://www.valio.fi/reseptit/tummat-saaristolaissampylat/

Innostuin ohjeesta, koska siinä neuvottiin käyttämään nesteenä joko kotikaljaa tai omenamehua. Omenamehua minulla sattui olemaan vielä omista omenoista tehtynä , joten halusin käyttää omenamehua vaihteeksi tällaiseen, mitä en ole ennen kokeillut, ja mihin en olisikaan itse keksinyt omenamehua käyttää.

Saaristolaissämpylöistä tuli mahtavan makuisia. Maistuu maltaiselta, siirappiselta, fenkoliselta ruissämpylältä, joka on sisältä pehmeä ja rouheinen ja pohjasta rapea. Oli niin hyviä, että aion tehdä toistekin. En tosin tiedä, mitä käyttäisin nesteenä, jos omenamehu olisi loppu. Ehkä puolukkamehua, juomavahvuisena ja -makeana. Saaristolaisleipien resepteissä usein on puolukkaa jossain muodossa, mutta juuri tässä reseptissä ei ollut.

Alkuperäisessä Valion ohjeessa oli leipämallasta ja ruisrouhetta, joita minulla ei ollut. Korvasin ne kaljamaltaalla ja neljän viljan hiutaleilla. Niitä minulla oli, ja minulla on hyvät kokemukset niiden käytöstä leipätaikinoissa. Googlauksen perusteella leipämaltaan ja kaljamaltaan ero on, että kaljamallas on tummempaa ja karkeampaa, eli leipämallas siis on vaaleampaa ja hienojakoisempaa. Nyt kun käytin kaljamallasta ja söin lopputuloksena tulleita sämpylöitä, pidin kaljamaltaan antamasta tummuudesta ja karkeudesta, joten en ehkä vaihtaisi kaljamallasta leipämaltaaseen, vaikka leipämallasta olisikin kaapissa.

Neljän viljan hiutaleita en nyt huomannut lopputuloksesta, mutta eivät ne siinä haitanneetkaan, eikä niitä ole hinnallakaan pilattu. Ne voisi varmaan jättää poiskin korvaamatta niitä millään, mutta jos niitä nyt sattuu olemaan niin kuin minulla yleensä, niin ihan hyvin niitä voi käyttääkin. Toisaalta niiden sijaan sopisi varmasti mikä tahansa muukin viljahiutale, mitä sattuu olemaan, kuten vaikkapa ruis- tai kaurahiutale. Alkuperäisessä ohjeessa hiutaleiden sijaan oli ruisrouhetta, jota varmaan en käyttäisi yhtä aikaa kaljamaltaan kanssa, koska kaljamaltaasta tuli jo tarpeeksi rouheisuutta.

Rouheisuutta tuli myös kokonaisista fenkolinsiemenistä. Valion ohjeessa käskettiin murskata fenkolinsiemenet kämmenessä, mutta minä en niitä onnistunut murskaamaan, vaikka yritin, joten kokonaisina menivät taikinaan. Niistä tuli hyvää makua, ja niiden kokonaisina oleminen ei häirinnyt.

Tummat saaristolaissämpylät (16 kpl – vegaaninen, maidoton, kasvisruoka)
5 dl / 500 g omenamehua (tai kotikaljaa – voi kokeilla myös juomavahvuista puolukkamehua)
25 g hiivaa (tai 1 pussi kuivahiivaa)
2 dl kaljamaltaita (tai leipämaltaita)
1 dl tummaa siirappia (140 g)
2 tl suolaa
1 tl fenkolinsiemeniä
3 dl ruisjauhoja (165 g)
2 dl / 70 g neljän viljan hiutaleita (tai muita hiutaleita esim. kaura- tai ruishiutaleita – tai ruisrouhetta, jos maltaana ei käytä kaljamallasta)
5 dl vehnäjauhoja (325 g)
Lämmitä mehu kädenlämpöiseksi (tai jos käytät kuivahiivaa, 42-asteiseksi eli kädenlämpöä kuumemmaksi mutta ei kättä polttavaksi). Liuota hiiva kädenlämpöiseen mehuun (tai sekoita kuivahiiva osaan jauhoista, esim. ruisjauhoihin). Sekoita mehuun maltaat, siirappi, suola ja fenkolinsiemenet (joita voi koittaa ensin murskata kämmenessä).
Lisää hiutaleet ja jauhot. Sekoita taikina tasaiseksi. Ei tarvitse varsinaisesti vaivata taikinaa, vaan riittää, että vain sekoittaa taikinan tasaiseksi. Anna taikinan kohota peitettynä vedottomassa paikassa kaksinkertaiseksi (noin puoli tuntia).
Nostele kohonneesta taikinasta lusikalla n. 16 kekoa kahdelle leivinpaperoidulle uunipellille. Pinnat voi halutessa taputella jauhojen avulla tasaisemmiksi, mutta se ei ole pakollista. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla noin 20 minuuttia.
Paiston jälkeen pinnat voi voidella siirappiseoksella 1 rkl siirappia + 1 rkl vettä per pellillinen. Se ei ole pakollista, mutta suosittelen sitä lämpimästi, koska siitä tulee herkullinen maku pintaan. Toisaalta siirappivoitelulla pinnasta tulee myös tahmeampi.
On hyvää sekä tuoreltaan että jäähtyneenä. Halkaistuna on erityisen hyvää voin kanssa.

Lusikalla otettuja kekoja toisen leivinpaperin päällä toisella pellillä.

Ensimmäinen pellillinen siirappivoitelun jälkeen.

Muita tästä blogista löytyviä rukiisia leipäreseptejä:

Muita tästä blogista löytyviä sämpyläreseptejä:

Kinkkukiusaus tuoreista perunoista, kuohukermasta, palvikinkusta ja tuoreesta sipulista – ilman pakasteita, juustoa ja ruokakermaa

Minulla oli vielä joitakin kuukausia sitten itse tehtyä kinkkukiusausta pakastimessa. Sen loppuminen aikoinaan harmitti, ja kuten aiemmassa postauksessa kirjoitin, halusin sitä lisääkin valmiina annoksina pakkaseen. Tänään sitten vihdoin sain aikaiseksi. Hyvää tuli niin kuin ennenkin. Kiusausruokiahan voi tehdä muustakin kuin vain kinkusta, mutta kaikista kiusauksista kinkkukiusaus taitaa kuitenkin olla suosikkini. Kiusaukset ovat mielestäni erittäin käteviä siihen, jos on tarvetta käyttää pois 5-6 dl kuohukermaa.

Palvikinkku, kuohukermaa, sipuli, kilo perunoita. Näistä aineksista tein kinkkukiusauksen.

Kinkkukiusaus
1 kilo kiinteitä perunoita (tai yleisperunoita – pääasia, että ei jauhoisia perunoita, koska mössööntövyys ei ole tässä ruuassa toivottavaa)
1 pala palvikinkkua (n. 400 g)
1 sipuli + 1 rkl voita + 1 tl sokeria
5 dl kuohukermaa (voi myös käyttää 6 dl, jos sen verran sattuu olemaan)
2 tl suolaa
Silppua sipuli. Kuullota se voissa läpikuultavaksi. Mausta sokerilla. Siirrä jäähtymään.
Kuori perunat. Leikkaa ne ohuiksi tulitikkumaisiksi suikaleiksi. Leikkaa kinkku suikaleiksi. Palvikinkussa olevaa tummaa reunaa ei tarvitse poistaa, vaan sekin sopii mukaan.
Voitele uunivuoka. Levitä sen pohjalle puolet perunasuikaleista. Levitä päälle kinkkusuikaleet ja sipulisilppu. Levitä päälle loput perunasuikaleista. (Halutessa voi myös vain heittää vuokaan peruna- ja kinkkusuikaleet ja sipulisilppu, sekoittaa ne keskenään, ja levittää seos tasaiseksi.)
Sekoita kermaan suola. Kaada vuokaan. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla noin 1 tunti, kunnes pinta on saanut väriä ja perunat ovat kypsiä. Anna mielellään vetäytyä vähintään 5 minuuttia.

Tällainen kinkku tähän kiusaukseen meni tällä kertaa.

Valmis kinkkukiusaus sivuprofiilista kuvattuna.

Kun kinkkukiusausta oli syöty ja loput olivat jäähtyneet jääkaapissa, pakastin osan. Leikkasin kinkkukiusauksesta pieniä paloja, jotka nostin leivinpaperoituun uunivuokaan ruskistunut puoli alaspäin sillä pyrkimyksellä, että palat eivät koske toisiinsa. Kelmutin vuoan, ja laitoin sen pakastimeen. Huomenna siirrän jäätyneet palat pakastuspussiin, jota säilytän pakastimessa.

Kinkkukiusauspaloja menossa pakkaseen leivinpaperoidussa uunivuoassa.

Kiusaus on myös yksi hyvä tapa käyttää tähteeksi jäänyttä lihaa, kanaa tai kalaa. Reseptin sellaiselle olen kirjoittanut tänne, postaukseeni Tähteiden jatkojalostus: kypsät lihat, kanat ja kalat. Tähän blogiini olen kirjoittanut aiemmin porokiusauksesta, joka oli tähteeksi jääneestä poronkäristyksestä tehty kiusaus.

Päivitys seuraavana päivänä:

Jäätyneet kinkkukiusauksen palat pakastuspussissa, joka meni pakastimeen säilytykseen.

Päivitys 21.11.2019:

Lämmitin pakastimesta annoksen kinkkukiusausta. Söin sen salaatin kanssa:

Oikein hyvää oli vielä pakastamisen jälkeenkin.

Myöhempi päivitys:

Tässä taas pakkasesta lämmitettyä kinkkukiusausta lautasella. Siihen loppui pakastetut kinkkukiusaukset, joten pitänee tehdä jossakin vaiheessa lisää. On se niin maistuva ruoka kiireisiin nälkiin. Tässä tapauksessa lisänä kaupan valmista salaattisekoitusta, jota vain kaadoin suoraan pussista lautaselle, ja pilkoin kurkkua päälle.