Tummat saaristolaissämpylät – siirappisen maltaiset rouheiset ruissämpylät ilman piimää, puolukkaa ja leseitä

Tuli vastaan Valion sivuilla resepti Tummat saaristolaissämpylät: https://www.valio.fi/reseptit/tummat-saaristolaissampylat/

Innostuin ohjeesta, koska siinä neuvottiin käyttämään nesteenä joko kotikaljaa tai omenamehua. Omenamehua minulla sattui olemaan vielä omista omenoista tehtynä , joten halusin käyttää omenamehua vaihteeksi tällaiseen, mitä en ole ennen kokeillut, ja mihin en olisikaan itse keksinyt omenamehua käyttää.

Saaristolaissämpylöistä tuli mahtavan makuisia. Maistuu maltaiselta, siirappiselta, fenkoliselta ruissämpylältä, joka on sisältä pehmeä ja rouheinen ja pohjasta rapea. Oli niin hyviä, että aion tehdä toistekin. En tosin tiedä, mitä käyttäisin nesteenä, jos omenamehu olisi loppu. Ehkä puolukkamehua, juomavahvuisena ja -makeana. Saaristolaisleipien resepteissä usein on puolukkaa jossain muodossa, mutta juuri tässä reseptissä ei ollut.

Alkuperäisessä Valion ohjeessa oli leipämallasta ja ruisrouhetta, joita minulla ei ollut. Korvasin ne kaljamaltaalla ja neljän viljan hiutaleilla. Niitä minulla oli, ja minulla on hyvät kokemukset niiden käytöstä leipätaikinoissa. Googlauksen perusteella leipämaltaan ja kaljamaltaan ero on, että kaljamallas on tummempaa ja karkeampaa, eli leipämallas siis on vaaleampaa ja hienojakoisempaa. Nyt kun käytin kaljamallasta ja söin lopputuloksena tulleita sämpylöitä, pidin kaljamaltaan antamasta tummuudesta ja karkeudesta, joten en ehkä vaihtaisi kaljamallasta leipämaltaaseen, vaikka leipämallasta olisikin kaapissa.

Neljän viljan hiutaleita en nyt huomannut lopputuloksesta, mutta eivät ne siinä haitanneetkaan, eikä niitä ole hinnallakaan pilattu. Ne voisi varmaan jättää poiskin korvaamatta niitä millään, mutta jos niitä nyt sattuu olemaan niin kuin minulla yleensä, niin ihan hyvin niitä voi käyttääkin. Toisaalta niiden sijaan sopisi varmasti mikä tahansa muukin viljahiutale, mitä sattuu olemaan, kuten vaikkapa ruis- tai kaurahiutale. Alkuperäisessä ohjeessa hiutaleiden sijaan oli ruisrouhetta, jota varmaan en käyttäisi yhtä aikaa kaljamaltaan kanssa, koska kaljamaltaasta tuli jo tarpeeksi rouheisuutta.

Rouheisuutta tuli myös kokonaisista fenkolinsiemenistä. Valion ohjeessa käskettiin murskata fenkolinsiemenet kämmenessä, mutta minä en niitä onnistunut murskaamaan, vaikka yritin, joten kokonaisina menivät taikinaan. Niistä tuli hyvää makua, ja niiden kokonaisina oleminen ei häirinnyt.

Tummat saaristolaissämpylät (16 kpl – vegaaninen, maidoton, kasvisruoka)
5 dl / 500 g omenamehua (tai kotikaljaa – voi kokeilla myös juomavahvuista puolukkamehua)
25 g hiivaa (tai 1 pussi kuivahiivaa)
2 dl kaljamaltaita (tai leipämaltaita)
1 dl tummaa siirappia (140 g)
2 tl suolaa
1 tl fenkolinsiemeniä
3 dl ruisjauhoja (165 g)
2 dl / 70 g neljän viljan hiutaleita (tai muita hiutaleita esim. kaura- tai ruishiutaleita – tai ruisrouhetta, jos maltaana ei käytä kaljamallasta)
5 dl vehnäjauhoja (325 g)
Lämmitä mehu kädenlämpöiseksi (tai jos käytät kuivahiivaa, 42-asteiseksi eli kädenlämpöä kuumemmaksi mutta ei kättä polttavaksi). Liuota hiiva kädenlämpöiseen mehuun (tai sekoita kuivahiiva osaan jauhoista, esim. ruisjauhoihin). Sekoita mehuun maltaat, siirappi, suola ja fenkolinsiemenet (joita voi koittaa ensin murskata kämmenessä).
Lisää hiutaleet ja jauhot. Sekoita taikina tasaiseksi. Ei tarvitse varsinaisesti vaivata taikinaa, vaan riittää, että vain sekoittaa taikinan tasaiseksi. Anna taikinan kohota peitettynä vedottomassa paikassa kaksinkertaiseksi (noin puoli tuntia).
Nostele kohonneesta taikinasta lusikalla n. 16 kekoa kahdelle leivinpaperoidulle uunipellille. Pinnat voi halutessa taputella jauhojen avulla tasaisemmiksi, mutta se ei ole pakollista. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla noin 20 minuuttia.
Paiston jälkeen pinnat voi voidella siirappiseoksella 1 rkl siirappia + 1 rkl vettä per pellillinen. Se ei ole pakollista, mutta suosittelen sitä lämpimästi, koska siitä tulee herkullinen maku pintaan. Toisaalta siirappivoitelulla pinnasta tulee myös tahmeampi.
On hyvää sekä tuoreltaan että jäähtyneenä. Halkaistuna on erityisen hyvää voin kanssa.

Lusikalla otettuja kekoja toisen leivinpaperin päällä toisella pellillä.

Ensimmäinen pellillinen siirappivoitelun jälkeen.

Muita tästä blogista löytyviä rukiisia leipäreseptejä:

Muita tästä blogista löytyviä sämpyläreseptejä:

Tonnikala-perunavuokaa pecorinolla, basilikalla ja tomaatilla, sekä tuoreita sämpylöitä

Leivoin tänään tuoreita sämpylöitä: https://ruokaideat.com/2019/08/16/itsetehdyt-sampylat/

Söin niitä tänään lounaalla voin kanssa. Lounasta varten lämmitin myös mikrossa pakkasesta tylsän makuista tonnikala-perunavuokaa, josta kirjoitin aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/08/02/tonnikala-perunavuokaa-ja-kirsikka-porkkanaraastetta/

Tylsän maun piristeeksi peitin tonnikala-perunavuoan raastetulla pecorinojuustolla ja tuoreella basilikalla, ja otin aina samaan haarukalliseen mukaan tuoretta tomaattia. Ihan ruualta maistui niin syötynä, eikä enää vain tylsältä ruualta. Mutta tämän aterian stara oli ehdottomasti ne tuoreet sämpylät voin kanssa <3

Itsetehdyt sämpylät

Tänään sain inspiraation leipoa sämpylöitä. Leivoin ne reseptillä, jonka olen muokannut oman makuni mukaiseksi tämän ohjeen perusteella: https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/104817/S%C3%A4mpyl%C3%A4t/

Oman makuni mukainen resepti tässä:

Sämpylät
5 dl täysmaitoa
50 g hiivaa
1 rkl sokeria
1/2 rkl suolaa
12 dl vehnäjauhoja, josta osan voi korvata hiivaleipäjauholla (minulla loppui vehnäjauho kesken, joten viimeiset 3 dl tuli hiivaleipäjauhona maun siitä kärsimättä)
50 g voita sulatettuna
Lämmitä maito kädenlämpöiseksi kattilassa levyllä miedolla lämmöllä. Liuota siihen hiiva. Sekoita joukkoon sokeri ja suola. Lisää vähitellen jauhot taikinaan sekoitellen. Lopussa sekoita taikinaan sulatettu voi sen lämpöisenä, että se on sula, mutta ei niin kuuma, että se polttaisi kädet.
Jätä taikina peitettynä kohoamaan kulhoonsa puoleksi tunniksi. Sen jälkeen vuoraa kaksi leivinpeltiä leivinpaperilla. Muotoile taikinasta leivinpaperoiduille pelleille jonkinlaisia sämpylää muistuttavia muotoja. Jätä kohoamaan pelleille vartiksi. Sillä aikaa lämmitä uuni 225 asteeseen.
Paista kohonneet sämpylät 225-asteisen uunin keskitasolla 15 minuuttia.

Nämä ovat mielestäni tosi hyviä <3

Taikina kulhossaan ennen kohoamista.
Kohonnut taikina kulhossaan. Pinta on litteä, koska peitin lautasella. Liinaakin voisi käyttää, mutta en aina tykkää lisätä pyykkimäärääni turhaan.
Pellille 1 muotoiltuja sämpylöitä ennen kohoamista.
Pellille 2 muotoiltuja sämpylöitä ennen kohoamista.
Pellille 1 muotoillut sämpylät kohoamisen jälkeen.
Pellin 1 sämpylät paistamisen jälkeen.
Pellin 2 sämpylät kohoamisen jälkeen.
Pellin 2 sämpylät paistamisen jälkeen.

Lihamurekkeella täytettyjä sämpylöitä ja mansikka-mustaherukkasalaattia

Eilen tein ison satsin lihamureketta, koska halusin saada käytettyä johonkin kaikki possun ribsien paistoliemet: https://ruokaideat.com/2019/07/17/lihamureketta-paahdettuja-varhaisperunoita-ja-karamellisoitua-sipulia/

Tänään sitten teki mieli tehdä siitä lihamurekkeesta hampurilaisia. Pakastimessani oli jäljellä yksi hampurilaissämpylä, jonka olin leiponut kaksi kuukautta sitten: https://ruokaideat.com/2019/05/16/hampurilaisateria-itse-tehden/

Halusin kuitenkin nyt syödä kaksi hampurilaista, joten otin toiseksi hampurilaissämpyläksi pakkasesta varhaisperunasämpylän, jonka olin leiponut vajaa kuukausi sitten: https://ruokaideat.com/2019/06/24/tuoretomaattikeittoa-mozzarellan-ja-tuoreen-basilikan-kanssa-seka-varhaisperunasampyloita/

Lämmitin molemmat mikrossa, kuten myös kaksi viipaletta lihamureketta ja loput eiliseltä jääneet karamellisoidut sipulit. Lihamurekeviipaleiden päälle jauhoin mustapippuria, kun oli nyt sellainen fiilis. Sämpylät halkaisin, ja levitin majoneesia kaikille puolikkaille. Sitten lihamurekeviipaleet ja karamellisoidut sipulit alemmille puolikkaille ja ”hatut” päälle. Lisäksi tuli salaatti, jossa oli nyt tammenlehväsalaattia, kurkkua, tuoreita mansikoita ja tuoreita mustaherukoita. Mansikat ja mustaherukat tuli tänään poimittua omalta pihalta.

Mustaherukoita testasin nyt salaatissa ensimmäistä kertaa. Toimi oikein hyvin! Salaatissa niistä tuli juuri sopivasti aromikkuutta, raikkautta ja hapokkuutta. Sanoisin, että minun makuuni parasta käyttöä, mitä tuoreille mustaherukoille voin keksiä! Jälkiruuissa olen aina kokenut mustaherukat liian happamina, mutta salaatissa se hapokkuus ei haitannut ollenkaan.

Samalla tulin testanneeksi, pidänkö hampurilaissämpylänä enemmän Valion hampurilaissämpyläohjeella tehdystä hampurilaissämpylästä vai omasta päästä sävelletystä sämpyläohjeesta, jonka taikinaan on upotettu ylimääräiset keitetyt varhaisperunat. Kuvissa se kiiltäväpintaisempi on se Valion hampurilaissämpyläohjeella tehty. Kiiltävyys tulee siitä, että se voideltiin kananmunalla ohjeen mukaan.

Lopputulokseni oli, että hampurilaissämpylänä pidin enemmän varhaisperunasämpylästä kuin varsinaisesta suositulla ohjeella varta vasten hampurilaisia varten tehdystä sämpylästä. Varhaisperunasämpylä oli suutuntumaltaan paljon vähemmän kuiva. Aluksi ajattelin, että se voisi johtua siitä, että se on tuoreempi, mutta nyt kun näen tekopäivät rinnakkain (16.5. vs. 24.6.), en enää uskokaan sillä olevan tässä suurta vaikutusta. Todennäköisempi syy on yksinkertaisesti se, että keitetty peruna leivässä tunnetusti lisää leivän kosteudensitomiskykyä. Kaikista mehevimmät sämpyläni ovatkin olleet perunamuusista tehtyjä sämpylöitä, joissa perunamuusin osuus suhteessa vehnäjauhoihin on ollut niin suuri, että sämpylät jäävät aika litteiksi (mutta sitäkin herkullisemmiksi, koska vehnäjauho + perunamuusi + kypsennys = makeaa).

Jatkossa en taidakaan enää tehdä hampurilaissämpylöitä erikseen sillä Valion ohjeella. Sillä ohjeella tekeminen onkin aika pitkä prosessi, koska sitä taikinaa pitää kohottaa 2 h kulhossa ja 2 h pellillä. Varhaisperunasämpylöitä kohotin puoli tuntia taikinassa ja 15-30 min pellillä, joten selvästikin hitaus ei nyt tehnyt minun makuuni parempaa. Pitääkin varmaan tehdä jatkossa perunasämpylöitä hampurilaissämpylöiksi, kun ne nyt olivat minun makuuni tavallisia hampurilaissämpylöitä parempia <3

Linssikeittoa, Grada Padano -juustoraastetta ja piimäsämpylä

Katselin tänään keittiötä ja huomasin paprikoita, jotka olivat alkaneet nahistua ja niihin oli tullut jo tummia pilkkuja. Helpoiten paprikat kuluisivat salaattiin, mutta salaatit olivat nyt loppu. Kun huomasin myös jääkaapissa Grada Padano -juuston kannikan, tuli mieleeni, mitä haluan: paprikaista linssikeittoa, jonka päällä raastettua Grada Padano -juustoa. Innostuin siitä ajatuksesta niin paljon, että kävin tuumasta toimeen.

Olen tehnyt linssikeittoa elämäni aikana monilla eri tavoilla. Tomaattimurskaa olen tainnut laittaa aina, mutta loppu on vaihdellut aika paljon sen mukaan, mitä tekee mieli ja mitä pitää saada käytettyä johonkin ennen pilaantumista. Tuoreita vihanneksia yleensä laitan, mitä sattuu olemaan – yleensä ainakin porkkanaa, mutta nyt se oli loppu. Viime kertoina olen tykästynyt erityisesti paprikan makuun linssikeitossa, joten ne olivat nyt se pääasia.

Joskus teen linssikeitosta mausteiden makuisen, jolloin päämausteina ovat jeera eli juustokumina ja kaneli, ja sitruunan tai muun sitrushedelmän kuori ja/tai mehu, jos on. Joskus laitan linssikeittoon lihaa jossain muodossa: esimerkiksi viimeiset ylikypsät kasslerit, kypsien broilerien loput, paistettua jauhelihaa, kinkkua tai pekonia. Erityisesti pekonista linssikeitossa minulla on erittäin hyvät muistot. Viimeksi kun tein pekoni-linssikeittoa, tein lopuista todella hyvän makuisen linssi-pastavuoan, jossa alakerroksena oli pastaa ja linssikeittoa ja yläkerroksena smetanaa, pecorino-juustoraastetta ja kananmuna. Silloin vain googlasin ”pasta bake” ja korvasin reseptissä olevat nesteet linssikeitolla, mikä toimi hyvin sekä rakenteen että maun puolesta.

Nyt kuitenkaan ei tehnyt mieli laittaa tähän linssikeittoon pekonia eikä muitakaan lihasattumia. Nyt halusin vain sellaisen paprikaisen tomaattisen umamisen linssikeiton, jonka päälle sopii raastettu Grada Padano.

Linsseinä käytän linssikeitossa yleensä punaisia linssejä, mutta ne olivat nyt loppu. Löysin sitten kaapista vihreitä linssejä, joiden parasta ennen oli mennyt jo 2017:

En ole heittänyt niitä pois, koska olen vielä tänäkin vuonna saanut niistä hyvää linssikeittoa. Silloin viime kerralla käytin punaiset linssit loppuun, ja jatkoin vihreillä linsseillä. Sekin oli ihan hauska, että keitossa oli yhtä aikaa linssejä kahta eri väriä. Mutta sen jälkeen ei ole näköjään tullut ostettua vielä uusia punaisia linssejä. No, nyt ne on laitettu ostoslistaan.

Nyt halusin tehdä linssikeitosta ei-mausteisen, pizzan makumaailmasta ammentavan, johon sopii se Grada Padano -raaste päälle. Tein sen sitten näin:

Linssikeitto
2 dl vihreitä linssejä
400 g tomaattimurskaa (Mutti Polpa)
1 litra umamipitoista lientä
2 pientä punaista paprikaa
2 pientä keltaista paprikaa
1 pieni oranssi paprika
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
2 rkl voita paistamiseen
1 laakerinlehti
1 tl savupaprikajauhetta
½ tl oreganoa
½ tl basilikaa
1/4 tl timjamia
3 tl suolaa, jos liemi ei ole suolaista. (Jos liemi on teollisesta lihaliemikuutiosta, sen mukana tulee suolaa 2 tl.)
2 tl sokeria
Silppua sipuli ja valkosipuli. Pilko paprikat. Paista 3 litran kattilan pohjalla voissa sipulit, valkosipulit ja paprikat. Lisää laakerinlehti, savupaprikajauhe ja yrtit. Paista vielä 1 minuutti, tai kunnes mausteiden tuoksut tulevat nenään. Lisää liemi ja tomaattimurska ja kiehauta. Huuhtele linssit ja sekoita ne keittoon. Keitä 20 min, tai kunnes linssit ovat kypsiä. Sekoita mukaan suola ja sokeri. Tarjoa raastetun Grada Padano -juuston ja pehmeän leivän kanssa.

Alla vasemmassa kuvassa keittoannokseni ennen juustoraasteen ripottelua ja oikean puolimmaisessa juustoraasteen ripottelun jälkeen:

Minulla oli nyt liemenä kotitekoinen ylijäämäaineksista tehty lihaliemikuutio + 1 litra vettä, joten en tarjoaisi tätä ruokaa kasvissyöjälle, vaikka tämä ulkoisesti näyttääkin kasvissyöjälle sopivalta. Kuitenkin tuo lihaliemikuutio olisi helposti tarvittaessa korvattavissa vegetaarisella umamipitoisella liemellä, jota minulla nyt ei vain satu olemaan, koska en henkilökohtaisesti välttele lihaa, vaan välttelen vain ruokahävikkiä, joten käytän hyödyksi kaikki lihaperäisetkin liemet. Jos haluaisin umamipitoista lientä ylijäämäaineksista ilman lihaa, keittäisin liemen parmesaanin kovista kannoista. Niitä minulla onkin rasiallinen pakastimessa, mutta tähän mennessä olen nekin käyttänyt yhdessä luiden yms. lihansyönnin roippeiden kanssa lihaliemeen.

Grada Padano -juustonkaan soveltuvuudesta kasvissyöjälle en menisi vannomaan, koska jotkut italialaiset juustot sisältävät kuolleen eläimen mahasta peräisin olevaa juoksutetta. En tiedä, kuuluuko tämä Grada Padano niihin kasvissyöjälle soveltumattomiin juustoihin, eikä sillä ollut tällä kertaa väliä, koska pöydässämme ei nyt ollut kasvissyöjiä.

Paprikat minulla olivat nyt tämän näköisiä:

Ne olivat Lidlistä ostettuja ja kooltaan ehkä puolet tavallisen paprikan koosta. Siksi nämä eivät täytetyt paprikat -nimiseen ruokaan nyt soveltuneet, mutta linssikeittoon sopivat hyvin.

Nautin tällä kertaa tästä linssikeitosta todella paljon. Maistui lempeän paprikaiselta ja umamiselta, niin kuin nyt kaipasinkin. Savupaprikan ja yrttien makua en nyt lopputuloksesta erottanut, joten joku toinen kerta saattaisin laittaa niitä tuplamääränkin. Raastettu Grada Padano päällä täydensi kokonaisuuden todella hyväksi. Pakastimesta sulatettu viimeinen itseleivottu piimäsämpylä maistui nyt vielä paremmalta kuin aiemmin, johtuen varmasti keiton umameista. Piimäsämpylöistä kirjoitin aiemmin postauksen tänne: https://ruokaideat.com/2019/05/30/amerikkalaista-jauhelihakeittoa-ja-piimasampyla/

Grada Padano -juuston etsin alun perin käsiini siksi, koska jossakin sanottiin sen olevan halvempaa kuin parmesaani, mutta olevan hyvin samankaltaista. Halvin raastamaton Grada Padano maksoi kuitenkin K-kaupassa 29.95 euroa per kilo ja halvin raastamaton parmesaani K-kaupassa 30.75 euroa per kilo. Hintaero olikin siis niin pieni, että en alkaisi sitä erikseen mainitsemaan. Maun puolesta mielestäni Grada Padano ei sellaisenaan maistu aivan yhtä hyvältä kuin parmesaani, mutta tällaisessa keiton päälle ripottelemisessa se hyvinkin ajaa saman asian. Molempia voin periaatteessa jatkossa ostaa, ja molemmat varmasti tulevat käytetyiksi, jos niitä on.

Vihreät linssit olivat nyt keitossa selvästi enemmän pureskelua vaativia kuin punaiset linssit olisivat. En ollut nyt varma, vaatisivatko vihreät linssit jonkin verran vähemmän pureskelua, jos eivät olisi jo monta vuotta vanhoja. Eivät kuitenkaan kovia olleet, mutta olen jo unohtanut, millainen rakenne vihreillä linsseillä ”kuuluu” keitossa olla, koska olen ilmeisesti jo useita vuosia käyttänyt linssikeittoon vain punaisia linssejä, ja siksi vihreät linssit ovat jääneet vuosiksi kaappiin. Silti, tämä ruoka oli nyt hyvää ja aion syödä tätä hyvällä halulla huomennakin.