Itsetehdyt kalapuikot pakastekalasta

Itsetehtyjä kalapuikkoja ensin lohkoperunoiden ja kermaviilikastikkeen kanssa, seuraavana päivänä kalapuikkohampurilaisia.

Eilen lapseni toivoi kalapuikkoja, joten teimme niitä yhdessä pakastekalasta, joka oli nyt alaskanseitiä sellainen 400 gramman neliskanttinen kalikka. Otin sen sulamaan siinä vaiheessa kun päätös kalapuikkojen tekemisestä oli tehty, ja leikkasin puikoiksi heti kun, veitsi niihin pystyi.

Hyppää reseptiin

Kalapuikkojen tekemisessä otimme lähtökohdaksi tämän ohjeen: https://www.soppa365.fi/reseptit/kala-arjen-nopeat/kalapuikot

Ohjeessa oli kalaa 600 grammaa, mutta meillä oli nyt 400 grammaa. Leikkasin kuitenkin kalat tällä kertaa niin ohuiksi puikoiksi, että leivitysaineksia tarvittiinkin kolminkertainen määrä tuohon ohjeeseen verrattuna. Mutta ei se mitään, lapsen pyytäessä kalapuikkoja tiedän sen leivityksen olevankin siinä se pointti 😀

Vehnäjauhot meillä sattuivat olemaan loppu, joten korvasin ensin vehnäjauhot maissitärkkelyksellä, kunnes nekin loppuivat. Viimeisen desilitran jauhoja korvasin perunajauhoilla. Kaikki kolme vaihtoehtoa vaikuttavat toimivan kalapuikkojen siinä sisemmässä leivityskerroksessa, paitsi että maissitärkkelys ja perunajauho tuntuvat kuivuvan sormiin kiinni tiukemmaksi sementiksi kuin vehnäjauhot 😀

Suolaa sekoitin jokaiseen desilitraan jauhoja/jauhonkorviketta 1.5 tl (alkuperäisessä ohjeessa ½ tl), eikä lopputulos maistunut meidän makuumme ollenkaan liian suolaiselta, vaan ehkä pikemminkin juuri sopivan suolaiselta. Lisäksi sekoitin jokaiseen desilitraan jauhoja tms. yhden teelusikan sipulijauhetta maunantajaksi. Ohjeessa sanottiin ”rypsi- tai oliiviöljyä paistamiseen”, mutta itse paistoin voissa. Tämä on mielestäni sellainen ruoka, johon voissapaistamisen maku sopii hyvin, kunhan ei käräytä mustaksi. Ensimmäiseen paistoerään tuli nyt enemmän mustaa kuin oli optimaalista, joten jälkimmäisten erien kohdalla en lähtenyt pannulta minnekään, ja paistoin vähemmän aikaa.

Kalapuikkojen teko lasten kanssa oli sellainen projekti, missä nyt meni aikaa ja tuli sotkua, mutta tulee silti varmasti tehtyä lasten kanssa toistekin. Lisukkeeksi tuli nyt uunissa tikkuperunoita, kermaviilikastiketta ja tomaattilohkoja. Olisin muuten tehnyt lohkoperunoita, mutta perunat sattuivat olemaan nyt niin isoja, että koinkin paremmaksi leikata tikuiksi. Laitoin voidellulle uunipellille sen verran perunatikkuja kuin mahtuu yhteen kerrokseen niin, että eivät koske toisiinsa, lisäsin 1 rkl öljyä ja 1 tl suolaa, sekoitin tasaiseksi ja laitoin 200-asteisen uunin keskitasolle. Ensin n. 20 minuuttia paistetaan siellä kunnes alapinnat ovat ruskistuneet, sitten käänsin ne ympäri ruskistuneet pinnat ylöspäin ja paisto uunissa toiset 20 min. Sitten vielä ripottelin vähän suolaa niiden päälle.

Kermaviilikastikkeelle vakiokaavani on tällainen: 400 grammaa kermaviiliä, 1 tl suolaa, 2 tl sokeria, 2-4 maustemittaa sipulijauhetta fiiliksen mukaan, sekä fiiliksen mukaan myös muita mausteita. Tällä kertaa ne ”muut mausteet” olivat loput limemehusta, jonka mies oli puristanut muuhun tarkoitukseen (sitä nyt sattui olemaan 8 grammaa, mikä oli sopivasti tähän määrään) ja kuivattua tilliä, ripaus mustapippuria ja ripaus valkopippuria.

Tuo ateria kalapuikot + tikkuperunat + kermaviilikastike + tomaattilohkot oli oikein toimiva. Mutta se oli eilen se. Tänään ruuaksi tuli kalapuikkohampurilaisia.

Kalapuikkohampurilaiset oli nyt helppo tehdä, koska ainekset olivat valmiina. Hampurilaissämpylöitä leivoin reilu kuukausi sitten, ja niitä oli vielä pakkasessa: https://ruokaideat.com/2019/05/16/hampurilaisateria-itse-tehden/

Hampurilaisen kastikkeena käytin nyt makeaa ja sinappista vinaigrettekastiketta, jonka tein alunperin varhaiskaalisalaatille viime viikolla ja sen kaikki loput meni nyt näihin hampurilaisiin: https://ruokaideat.com/2019/06/14/pastavuokaa-tahteista-ja-eilista-varhaiskaalisalaattia-tuunattuna/

Lisäksi halusin nyt omien hampurilaisteni väliin paprikaviipaleita, joita nyt sattui olemaan, joten laitoin niitä. Eilistä kermaviilikastiketta olisin halunnut nyt käyttää porkkanatikkujen dippinä, mutta porkkanat olivat loppu, joten dippailin sitten kurkkutikkuja. Kurkkutiput+dippiyhdistelmään olisin nyt kaivannut enemmän makeutta, mutta meni sen nyt näinkin ja joku muu kerta sitten.

Kalapuikkohampurilaiset maistuivat nyt oikein hyvin. Erityisesti se vinaigrettekastikkeen makeus ja sinappisuus tekivät siitä nyt erityisen nautinnollisen. Oli oikein kätevää, että sitä sattui nyt olemaan. Hampurilaisen sisällä mielestäni tuon kalalajin ominaismaku tuli selvemmin esille kuin eilen perunatikkujen ja kermaviilikastikkkeen kanssa syötynä, mutta ei se haitannut. Tämä on ehdottomasti idea, johon voin tarttua toistekin, jos samoja tähteitä sattuu olemaan.

Nyt on vielä samoja kalapuikkoja jonkin verran jäljellä. Olisin voinut pakastaa ylimääräiset, mutta nämä vaikuttavat olevan sellaisia, ettei niihin heti kyllästy, joten eivätköhän ne kulu jääkaapistakin lähipäivinä. Kotonani on nyt ainakin varhaisperunoita ja tortillankuoria, joista kumpi vain voisi sopia kalapuikkojen kanssa huomenna tai milloin niitä syömmekään. Kermaviilikastikettakin on vielä jäljellä, ja sekin varmaan sopisi kumpaan vain yhdistelmään, jos sille päälle satumme.

Päivitys 16.7.2020

Alla kalapuikkojen resepti pakastekalasta.

Itsetehdyt kalapuikot pakastekalasta
pakastekalaa
vehnäjauhoja (sekoita niihin 1-1½ tl suolaa per 1 dl vehnäjauhoja – varaa 4 dl vehnäjauhoja per 400 g pakastekalaa)
kananmunia tasaiseksi sekoitettuina (varaa 2 kananmunaa per 400 g pakastekalaa)
korppujauhoja (varaa 4 dl korppujauhoja per 400 g pakastekalaa)
paistamiseen voita (tai öljyä)
(halutessa sekoita vehnäjauhoihin muitakin mausteita, esimerkiksi 1 tl sipulijauhetta per 1 dl vehnäjauhoja – erityisen suositeltavaa silloin, kun paistetaan voin sijaan öljyssä)
Ota pakastekala hyvissä ajoin sulamaan, esimerkiksi edellisenä iltana jääkaappiin. Leikkaa kala puikoiksi. Kasta kalapalat ensin vehnäjauhoihin, sitten kananmunaan ja sitten korppujauhoihin. Paista pannulla kypsäksi voissa, mieluiten miedolla lämmöllä, koska korppujauhopinta menee helposti liian mustaksi. Paista kerralla vain sen verran kuin pannulle mahtuu yhteen kerrokseen ilman, että kalapuikot koskevat toisiinsa. Käytä tarvittaessa useampaa pannua.
Vinkki: Jos kalapuikkoja jää yli, uudelleenlämmitys niin, että suutuntuma säilyy, on helpointa tehdä uunissa. Laita kylmät kalapuikot leivinpaperoidulle pellille kylmän uunin keskitasolle. Säädä uunin lämpötila 200 asteeseen. Kun uuni on lämmennyt 200 asteeseen, kalapuikotkin ovat lämmenneet ja valmiita syötäväksi.

Alla kuvia kalapuikkojen teosta kesältä 2020.

Kalapuikot on kätevä leivittämisen jälkeen siirtää leivinpaperoidulle pellille odottamaan, vaikka niitä ei kypsennetty uunissa.

Lohisalaattia kevyeksi päivälliseksi, jotta jää tilaa juustokakulle

Vieraani toivat kypsennettyä lohta, ja mieheni teki valmiiksi salaatin. Tuntui siis minulle no-brainer-jutulta, että syön päivälliseksi lohisalaattia ennen sitä juustokakkujälkiruokaa, josta kirjoitin tänne:

Gluteenitonta juustokakkua aineksista mitä oli

Nyt ei tehnyt mieli alkaa sekoittelemaan erikseen mitään kastiketta salaatille, joten keskityin vain latomaan aineksia lautaselle. Lohen päälle puristin sitruunaa siitä sitruunasta, josta kuorta jo olin raastanut siihen juustokakkuun. Ripaukset suolaa, mustapippuria ja valkopippuria lohen päälle. Koko annoksen päälle vielä loraukset oliivilöljyä, ja valmista tuli. Kaikessa yksinkertaisuudessaan kokonaisuus oli oikein maistuva, jota aion syödä toistekin. Olennaisena osana kokonaisuutta pidin päärynäpalasia, koska pääruokasalaateissa ja ehkä salaateissa yleensäkin minusta kuuluu olla jotakin makeaa raikasta salaattia, jotta salaatin syöminen olisi nautinnollista. Tähän salaattiin olisi minun puolesta riittänyt aineksiksi salaatinlehti, päärynä, lohi, sitruunamehu, öljy ja mausteet, mutta eipä nuo tomaatin palatkaan siinä huonoksi olleet.

Savusiikakeittoa ja itsetehtyä perunalimppua pakkasesta

Eilen söin savusiikasalaattia, ja kirjoitin siitä tänne: https://ruokaideat.com/2019/06/04/savusiikasalaattia-ja-itsetehtya-riisirieskaa-keitetyn-riisin-tahteista/

Siitä savusiiasta oli nyt jäljellä jonkin verran lihaa, sekä pää, ruodot, nahkat ja häntä. Päätin hyödyntää ne kaikki kalakeittoon. Motiivina kalakeiton teolle minulla oli noiden lisäksi nyt kermapurkin loput. Puoliso oli ostanut viime viikon perjantaina kaksi 5 desilitran purkkia punalaputettua kuohukermaa, joiden parasta ennen päiväys oli sunnuntaina 2.5. Toisesta purkista puoliso teki jäätelökoneella lakritsijäätelöä. Toisesta purkista minä käytin 2 dl sunnuntaina munakascurryyn, josta kirjoitin tänne: https://ruokaideat.com/2019/06/02/munakkaan-tahteista-munakascurry/

Lopuille kolmelle desilitralle kermaa näin sopivaksi käyttökohteeksi tämän kalakeiton. Kokemus on osoittanut, että jääkaapissa säilytetty kuohukerma on yleensä käyttökelpoista vielä useamman päivän parasta ennen -päiväyksen jälkeenkin, ja oli sitä nytkin. Tähän mennessä vain kerran olen nähnyt kuohukerman pilaantuvan jääkaapissa. Siinä vaiheessa parasta ennen -päiväyksestä oli jo parisen viikkoa, ja oli ollut avattuna useamman päivän. Haju alkoi silloin muistuttaa muistaakseni valkohomejuustoa, joten kaadoin pois, mitä harvoin ruuille teen. Kerman tapauksessa joskus pakastan ylimääräiset, vaikka pakastettuna ja sulatettuna kerma ei enää olekaan entisensä, vaan tarvitsee kipeästi kuumennusta ja suurustusta.

Mutta takaisin tämän päivän kalakeittoon. Laitoin ensin liemen tulemaan päästä (ilman kiduksia), ruodoista, nahkoista ja hännästä:

Liemeen tuli nyt niiden lisäksi 1 litra kylmää vettä, 1 sipuli lohkottuna, 8 maustepippuria, 2 laakerinlehteä ja 1 tl suolaa. Kiehautin, keitin miedolla lämmöllä 20 minuuttia ja siivilöin. Pilkoin liemeen perunoita ja porkkanoita, lisäsin ne vähän jäähtyneeseen liemeen, kiehautin ja keitin miedolla lämmöllä 10 min. Sitten lisäsin kerman ja kuumensin. Suolaa lisäsin maun mukaan, mikä tällä kertaa oli tähän määrään 2.5 tl. Normaalisti voisin laittaa enemmänkin, mutta savusiian perkeistä itsestään taisi irrota liemeen suolaa.

Itse savusiian lihoja en sekoittanut koko määrään kuumaa keittoa, vaan laitoin sen tarjolle kylmänä niin, että jokainen voi annostella sitä annoksensa päälle haluamansa määrän. Minusta niin on parempi, koska kypsä kala kuumaan keittoon sekoitettuna hajoaa mielestäni liiaksi. Tuore tilli olisi ollut tähän kiva, mutta sitä ei sattunut olemaan, eikä se yleensäkään ole meillä sellainen, mitä koskaan vain sattuisi olemaan. En osaa käyttää tilliä muualla kuin kalaruuissa, joten tilliä ei tule ostetuksi sellaiseksi yleiskäyttöiseksi yrtiksi niin kuin vaikkapa persiljaa, rucolaa ja basilikaa. Näistä tällä kertaa oli jääkaapissamme persiljaa, joten laitoin sitä annoksen päälle. Näin tuli annokseen väriä, jota se tuntui kaipaavan. Tänään pihalla ollessani tulin katsoneeksi myös voikukan lehtiä ja mietin, pitäisikö koittaa niitäkin käyttää ruuaksi. Mutta en uskaltanut vielä tällä kertaa.

Tämän keiton lisäksi olisin halunnut pakastimesta itseleivottua ruisleipää, mutta puoliso olikin jo syönyt ne kaikki. Otinkin sitten pakastimesta itse leivottua perunalimppua, ja lämmitin ne paahtimessa. Nämä leivät näköjään eivät olleetkaan niitä paahtimessa paranevia leipiä, ja mieleeni tuli, että kaupan perunalimppu taitaa olla paremman makuista kuin tämä itse leipomani. Muistaakseni kaupassa myydään nimellä Pälkäneen perunalimppu sellaista makeaa imeltyneen perunan ja siirapin makuista ruislimppua, josta pidän paljon. Tässä omatekemässäni makeuden kokemusta vie ehkä nyt liiaksi pois se, että nesteenä on käytetty piimää, joka sekin takuulla oli päiväysvanhaa eikä varmasti edes vain vähän. Kyseisestä perunalimpusta kirjoitin jotain aiemmin tähän postaukseen: https://ruokaideat.com/2019/05/13/amerikkalaista-jauhelihakeittoa-ja-suomalaista-perunalimppua/

Silti, kylläpä nuokin perunalimput vielä syödyiksi tulevat, koska eivät ne pahoja ole. Kaupasta vain sattuu saamaan parempaa perunalimppua. Erikoisuus tässä perunalimpussa on jännä suutuntuma, joka ei ole leivälle tyypillinen. Imeltyneestä perunasta ehkä tulee sellaista tahmeutta. Paahdettuna tässä leivässä on erikoista se, että osa voista valahtaa pois leivän päältä, eikä imeydy leipään samalla tavalla kuin tavalliseen leipään. Kertonee varmaan siitä, että tässä leivässä tärkkelystä on ehkä vähemmän kuin tavallisessa leivässä.

Kalakeitto oli nyt aika hyvää, mutta kun edellinen ateriani oli voimakasumaminen linssikeitto, niin olihan tämä kalakeitto nyt paljon miedomman makuista. Savusiian perkeistä ei mielestäni liuennut liemeen savustuksen makua niin kuin olin toivonut, vaan enemmän sellaista geneeristä kalaliemen makua. Itse savusiikapalat maistuivat mielestäni keitossa paremmalta kuin eilen salaatissa. Perunaa ja porkkanaa tulin laittaneeksi nyt keittoon aivan liian vähän, todennäköisesti laiskuussyistä. Huomiselle jäi sitten vielä ehkä litra pitkää lientä, josta voisin ehkä sattumat syödä huomenna keiton kanssa (savusiian lihoja on erillisellä lautasella jäljellä vielä ihan pikkuisen) siivilän avulla, ja loput pitkästä liemestä voisin jatkojalostaa jotenkin.

Nyt tällä hetkellä pyörii mielessäni, että en olekaan vielä kokeillut käyttää keiton pitkää lientä suolaisen pannukakun nesteenä. Sellainen voisi tulla kysymykseen huomenna, ehkä. Yksi vaihtoehto voisi myös olla, että keitän tuossa pitkässä liemessä riisiä ja se riisi menisi joko voitaikinakuorisen levykalapiirakan täytteeksi (lopun savusiian lihan ja ehkä tonnikalan kanssa) tai tulisi jokin uunissa kypsennettävä riisi-kalaruoka, jossa pitkät liemet tiivistyisivät. Katselenpa asiaa sitten huomenna. Tai ylihuomenna. Tai milloin nyt jaksankaan. Katsotaan.

Savusiikasalaatti ja itsetehty riisirieska keitetyn riisin tähteistä

Siirry reseptiin: Riisirieska

Jääkaapissani oli kaupasta ostettu vakuumipakattu savusiika. Siihen liittyen ensimmäinen ideani oli savusiikasalaatti ja siihen oli ainekset, joten sellaista tuli. Tähteenä oli jääkaapissani vielä 2.5 dl keitettyä riisiä, jota olin syönyt jo kaksi kertaa munakascurryn kanssa ja munakascurry loppui. Savusiikasalaatin kanssa teki nyt mieli saada tuoretta leipää ja käyttää siihen loput keitetyt riisit. Ensimmäisenä tuli mieleen sämpylät, mutta tajusin, että en jaksa odottaa tällä kertaa mitään kohoamisia. Sitten tuli mieleen rieska. Aloin sitten etsimään sopivaa reseptiä Googlella.

Aiemmin olen tehnyt riisirieskaa tällä reseptillä ja hyvää on tullut: https://sokerivaltakunta.blogspot.com/2015/06/riisirieska.html

Nyt minulla ei ollut keitettyä riisiä niin paljon kuin tuohon ohjeeseen tarvitaan, joten aloin etsiä muuta reseptiä. Nyt teki mieli sellaista, johon ei tule muuta viljaa kuin keitettyä riisiä ja vehnäjauhoja, ja nesteeksi maitoa, ei muuta. Sellaisista resepteistä ei näyttänyt olevan Googlen hakutuloksissa mitenkään tunkua, joten vaihtoehdoiksi jäi vain tämä resepti: https://www.asikaine.fi/riisirieskat/

Reseptin, kuvan ja kirjoituksen perusteella tuli mieleeni, että haluan lisätä tuohon reseptiin leivinjauhetta ja yhden kananmunan. Öljyn sijaan laitoin sulatettua voita, koska maku. Päälle en nyt ripotellut mitään, koska ei huvittanut. Uunin lämpötilaksi valitsin 250 astetta ja uunin ylimmän tason, koska olen kokemuksesta todennut, että sähköuunissa se on varmin tapa saada rieskaan murea rakenne ja maukasta ruskistuspintaa ja/tai tummia pilkkuja. Samasta syystä jätän rieskojen teossa leivinpaperin pois, ja laitan taikinan suoraan voidellulle uunipellille. Nyt olin aikonut tehdä pellillisen monta pientä rieskaa, mutta kesken kaiken huomasin taikinaa olevan niin paljon, että kaikki pienet rieskat eivät olisi mahtuneet yhdelle pellille, joten teinkin vain yhden ison. Resepti muotoutui tällaiseksi:

Riisirieska
2½ dl keitettyä riisiä
2½ dl vehnäjauhoja
2½ dl täysmaitoa
1 kananmuna
2 rkl voita sulatettuna
1 maustemitta leivinjauhetta
1 tl suolaa
Kuumenna uuni 250 asteeseen. Sekoita vehnäjauhoihin leivinjauhe ja suola. Vispaa kananmunan rakenne rikki kipossa haarukalla. Sekoita keitettyyn riisiin maito, voisula ja kananmuna. Sekoita lopuksi vehnäjauhot nopeasti taikinaan liian kauan sekoittamatta, ettei muodostu sitkoa, joka tekisi rieskasta kovan. Levitä taikina voidellulle uunipellille yhdeksi isohkoksi pyöreäksi alueeksi. Paista 250-asteisen uunin ylätasolla n. 10-15 min, tai kunnes on sopivasti ruskistumista, mutta ei liikaa palamista.

Minulla tällä kertaa rieska oli uunissa 12 min, koska en jaksanut kytätä kauempaa ja voi olla pienistä hetkistä kiinni, milloin on jo palanut. Nyt ei 12 minuutissa yläpinta ehtinyt ruskistua keskeltä asti, mutta oli kuitenkin kypsä, ja jotain ruskistumista kuitenkin jo oli, joten olin riittävän tyytyväinen ja otin uunista ulos:

Kahdeksi pienemmäksi rieskaksi jakaminen olisi ehkä tuottanut enemmän ruskistuspintaa, mutta eipä se ollut nyt niin nöpönuukaa. Leikkasin koko rieskan kolmion muotoisiksi paloiksi, koska sen muotoiset palat ovat minusta jotenkin herkullisimman näköisiä. Tämän näköisiä ne palaset olivat nurin päin eli alapuoli ylöspäin:

Kaikissa oli alapinnassa jotain ruskistumista, joten olin tyytyväinen. Lisäksi otin jääkaapista puolison valmiiksi tekemää salaattia, ja otin siitä annoksen lautaselleni. Sekoitin kipossa annoksen vinegrette-tyylistä salaatinkastiketta, johon oli tarkoitus laittaa 1 tl sitruunamehua, 1 tl sokeria, ripaukset suolaa, valkopippuria ja mustapippuria, 1 rkl oliiviöljyä ja 2 tl makeaa sinappia, mutta sinappi vain jatkui valumistaan tuubistaan, joten sitä tulikin vahingossa varmaan 3 tl. Siinä sitten tuli mieleeni, että testataanpa nyt samalla, tykkäisinkö tästä enemmästä sinappimäärästä paremmin. Enemmällä sinappimäärällä kastikkeesta tuli ainakin paksumpaa kuin aiemmin:

Sekoitin kastikkeen salaatin joukkoon ja totesin että joo, ei sen tarvitsisi näin paksua olla. Salaatin sekaan sekoittaminen oli helpompaa vähemmällä paksuudella. Savusiian revin siihen salaatin päälle ja vähän harmistuin, kun nyt salaatinlehdet eivät näyttäneet kiiltäviltä niin kuin ohuemman kastikkeen aikana. Kippoon oli vielä jäänyt vähän paksua kastiketta, jonka vielä lusikalla autoin kalapalojen päälle. Viereiselle pikkulautaselle voideltuja rieskapaloja ja syömään vain.

Rieska oli minun mielestäni nyt todella hyvää. Maistui hyvältä paahteiselta ja murealta rieskalta, jossa vähän samaa makua ja suutuntumaa kuin karjalanpiirakoiden riisipuurotäytteessä, eli hyvää hyvän kanssa. Katsoin jo alun perinkin reseptin suolamäärää ja mietin, onkohan tuo liian korkea, mutta menin silti alkuperäisen ohjeen suolamäärällä. Kyllä se nyt lopputuloksessa maistui, että suolaa on, mutta sitä tuntui silti olevan minun tämänhetkiseen makuuni sopivasti. Jonkun muun mielestä tosin tuo määrä voisi olla jo liikaa suolaa. Minun mielestäni paahteisten makujen kanssa sopiikin monesti yhteen tuollainen selvä suolaisuus.

Savusiikasalaatti oli ihan hyvää, mutta sinappimäärä hulahti nyt minun makuuni enemmäksi kuin mikä olisi paras. Tuolla sinappimäärällä tuli jo se sinapin etikan maku läpi, mistä en pitänyt, koska se vei sellaista raikkauden kokemusta pois. Niinpä edelleen olen sitä mieltä, että suosikkisalaatinkastikeohjeeni on tämä: 2 tl makeaa sinappia, 1 tl sitruunamehua tai kombuchaa, 1 tl sokeria, 1 rkl oliiviöljyä, ripaukset suolaa, mustapippuria ja valkopippuria.

Päivitys 22.3.2020:

Olen sittemmin hionut riisirieskan reseptiä eteenpäin: https://ruokaideat.com/2020/03/19/riisirieska-keitetysta-riisista-pellillinen-ja-pienet-riisirieskat/

Alla kuva maaliskuun 2020 versiosta ruuasta Savusiikasalaatti ja riisirieska. Savusiikasalaatissa nyt jääsalaattia, kurkkua, päärynää, mandariinia, savusiikaa, öljyä, sitruunamehua ja suolaa. Riisirieskat tehty tällä reseptillä.

Hasselbackan peruna, savukirjolohta, kermaviilikastiketta ja kaalisalaattia

Toissa päivänä tein uunissa kokonaisen kirjolohen ja Hasselbackan perunoita, sekä kermaviilikastiketta. Tänään lounaaksi päätin leikata viimeisen Hasselbackan perunan (olivat tosi isoja perunoita, joten yksi riittää aivan hyvin) paloiksi, lämmitin mikrossa ja annostelin päälle savukirjolohta ja loput kermaviilikastikkeesta. Lisäksi Hasselbackan perunoista erkaantunutta voita sulatin sekaan sen verran kuin tuntui sopivalta. Lisäksi sain syötyä loput kaalisalaatista, jonka tein monta päivää sitten. Ihan ok kokonaisuus, mutta ei sellaista, mitä jäisi ikävä. Hasselbackan perunassa tuntuu olevan uudelleenlämmitettynä aika tiivis perunan maku, joten perunakiintiöni alkaa olla tältä erää täynnä. Kaalisalaattikiintiöni samoin, joten seuraavalle aterialle jotain muuta sitten.