Punasipulihilloke

Kokeilin tehdä punasipulihillokkeen tällä ohjeella, paitsi tuplasin reseptin ja valkoviinietikan puuttuessa käytin omenaviinietikkaa: https://anna.fi/reseptit/helppo-punasipulihilloke Tykkään syödä kylmät punasipulihillokkeet makeina, ja tämä oli mielestäni juuri sellainen sopivan makea. Suolamäärä taas oli ohjeen mukaan tehtynä liiallinen (1 tl per 100 g punasipulia), joten jatkossa laittaisin suolaa korkeintaan 1/4 tl per 100 g punasipulia.

Punasipulihilloke
200 g kuorittua punasipulia ohuiksi viipaleiksi leikattuina (2 isohkoa punasipulia)
2 rkl sokeria
2 rkl omenaviinietikkaa (tai valkoviinietikkaa)
4 rkl neutraalin makuista öljyä
suolaa maun mukaan (tähän määrään laittaisin seuraavalla kerralla korkeintaan ½ tl suolaa)
Yhdistä kattilassa sokeri, etikka ja öljy. Kiehauta. Lisää punasipulit. Kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes punasipulit ovat muuttuneet läpikuultaviksi (minulla kesti siinä nyt 10 min).
Siirrä kattila pois levyltä. Sekoita mukaan suolaa. Siirrä punasipuli eri astiaan jäähtymään. Tarjoa jäähtyneenä esim. liharuokien lisäkkeenä.

Nyt tätä kirjoittaessani huomasin, että alkuperäisessä reseptissä etikka piti lisätä vasta lopussa samaan aikaan kuin suola. Ehkä joku toinen kerta voin testata, tuleeko parempaa, jos etikan lisää vasta lopussa. Nopeammin tulee ehkä valmista silloin.

Tänään tätä punasipulihilloketta syötiin makkarahampurilaisten välissä, jonne se sopi hyvin. Omiin annoksiini tuli tällä kertaa grillattua makkaraa, makeaa sinappia, tuorejuustoa, suolakurkkua ja tätä punasipulihilloa. Tykkäsin tosi paljon, mutta liian suolaisena tätä punasipulihilloketta ei voinut laittaa väliin paksua kerrosta.

Hyvä makea ja raikas kaalisalaatti

Olen usein ostanut kaalin, koska se on halpaa ja säilyvää. Usein olen myös yrittänyt opetella tekemään siitä hyvää kaalisalaattia. Helmikuussa vihdoinkin tajusin jujun: 1) Kaali on hyvä raastaa hienoksi raastimen pienillä koloilla, eikä vain pilkkoa veitsellä. 2) Sopiva määrä happoa ja sokeria. 3) Nestettä niin paljon, että kaaliraaste on märkää. Minun makuuni kohta 2 tarkoittaa, että paljon sokeria ja vähän happoa. Nyt kun käytin limemehua (jota sattui olemaan ja jonka raikkaasta mausta tykkään), sopiva suhdeluku minun makuuni oli, että sokeria kolme kertaa se määrä, mitä limemehua (tilavuusmitoissa). Lisäsin myös vettä kolme kertaa sen määrän, mitä limemehua, jotta kaalista tulee mehevän märkää. En oikein välitä kuivasta kaaliraasteesta, joten siksi käytän kaaliraasteeseen nestettä mieluummin paljon kuin vähän.

Makea ja raikas kaaliraaste valkokaalista, limemehusta, sokerista ja vedestä
300 g hienoksi raastettua kaalia
2 ½ rkl limemehua (37.5 ml – nyt se oli tasan 1 limen mehu)
7 ½ rkl sokeria (3 kertaa limemehun määrä tilavuusmitoissa – 112.5 ml eli reilu 1 dl)
7 ½ rkl vettä (3 kertaa limemehun määrä – 112.5 ml eli reilu 1 dl)
(Ei pakollinen: 1 appelsiini paloina tai muuta hedelmää, mieluiten värikästä)
Sekoita keskenään limemehu, sokeri ja vesi. Sekoita seos kaaliraasteen joukkoon. Kaaliraasteen on hyvä olla märkää, mutta ei keittomaista. Lime-sokeri-vesiseosta voi tarvittaessa tehdä lisää, jos kaaliraasteesta ei tullut märkää. Toisaalta jos tuli niin keittomaista, että kaaleja jo kelluu pinnalla, ylimääräistä nestettä voi kaataa pois.
Vinkki:
Jos ei pidä makeasta niin kuin minä pidän, sokeria voi vähentää. Suosittelen maistelemalla kokeilemaan ja etsimään itseä eniten miellyttävän sekoitussuhteen.

Nämä appelsiinit oli ostettu viikkoja sitten. Ne oli säilytetty jääkaapissa, ja olivat vielä aika hyvässä kunnossa.

Kaali-appelsiiniraaste sivusta kuvattuna. Tämä oli mielestäni juuri hyvä märkyysaste.

Tätä kaali-appelsiiniraastetta söin savusiika-pastavuoan lisäkkeenä. Savusiika-pastavuoka maistui minulle nyt paljon paremmin kuin alun perin, koska nyt en ollut enää kyllästynyt savusiian makuun. Savusiian maun tosiaan huomaa kyseisessä ruuassa, joten jos siitä mausta ei tykkää, suosittelen korvaaman savusiian esim. (jauhe)lihalla tai kanalla.

Päivitys 17.4.2020:

Tätä kaali-appelsiiniraastetta söin myös halloumipyttipannun kanssa:

Päivitys 17.4.2020:

Söin tätä raastetta myös lihapulla-aterialla:

Lihapullia, ruskeaa kastiketta, makaronia, kaali-appelsiiniraastetta ja pakasteherneitä.

Uunissa paahdettu kesäkurpitsa

Jääkaapissani oli 11 päivää sitten ostettu kesäkurpitsa. Nyt teki mieli paahtaa se uunissa. Tuli helpolla maukasta. Oli hyvä kasvislisäke pääruualle.

Paahdettu kesäkurpitsa
1 kesäkurpitsa
öljyä (n. 1 rkl)
suolaa
Leikkaa kesäkurpitsa noin sentin paksuisiksi kiekoiksi. Levitä ne leivinpaperoidulle pellille niin, että ne eivät koske toisiinsa. Sivele öljyä kauttaaltaan kesäkurpitsojen päälle. Öljyn voi sivellä esimerkiksi siveltimellä tai sormilla. (Itse lorautin öljyä kesäkurpitsojen päälle ympäriinsä, sitten levitin ne sormilla kesäkurpitsojen päälle.) Ripottele kesäkurpitsojen päälle suolaa. Kypsennä 225-asteisen uunin keskitasolla, kunnes on tullut väriä pintaan (minulla siinä meni nyt n. 20-25 minuuttia).

11 päivää jääkaapissa ollut kesäkurpitsa.

Öljy levitelty sormin kesäkurpitsapalojen päälle ja ripoteltu suolaa päälle.

Paahdettua kesäkurpitsaa syötiin nyt aterialla, jolla oli myös karitsan jauhelihapihvejä, valkosipuli-jogurttikastiketta ja keitettyjä perunoita.

Muita paahdettuja kasviksia:

Uunissa paahdetut jumboherkkusienet

Lounaaksi tein sieni-munavoileipiä. Loput jääkaapissa olleet jumbo herkkusienet laitoin samalla kertaa uuniin paahtumaan myöhempiä syöntejä varten. Laitoin sienet kokonaisina leivinpaperoidulle pellille. Sivelin jokaiseen sieneen öljyä sen verran, että sieni pienen hetken kauttaaltaan kiiltää ennen kuin sieni imee öljyt. Ripottelin suolaa päälle. Paistoin 200-asteisen uunin keskitasolla 40 minuuttia. Lounaan syötyäni söin näitä jälkiruuaksi muutaman. Tosi hyviä! Ihanan maukkaita ja umamisia. Parempia kuin pannulla paistetut samat sienet, jotka nekin ovat tosi hyviä.

Päivitys 2.4.2020:

Ylijääneistä paahdetuista sienistä tein tomaattisen sienikastikkeen pastalle.