Avainsana: keitto

Rieska sekalaisista tähteistä ja amerikkalaistyylistä jauhelihakeittoa pakkasesta

Jääkaappiini oli viikon varrella kertynyt sekalaisia tähteitä:

Kuvassa ylhäällä vasemmalla kaurapuuroa (tehty mikrossa täysmaitoon) ja oikealla mukissa yksi keitetty kuorittu peruna. Kuvassa alhaalla vasemmalla keitettyä pikariisiä ja oikealla perunamuusia.

Kun ottaa huomioon sen, että vehnäjauhot olivat loppu (kaikki olivat menneet pizzapohjaan: https://ruokaideat.com/2019/06/13/pizzaa-ja-varhaiskaalisalaattia/), mutta hiivaleipäjauhoja vielä oli, en keksinyt muuta itseäni miellyttävää perunamuusin käyttötarkoitusta kuin perunarieskat. Kaikkiin muihin minun mielestäni hyviin perunamuusin jatkojalostuksiin tarvitaan vehnäjauhoja eikä maku ole hyvä hiivaleipäjauhoilla, mutta perunarieskat olen aina tehnyt hiivaleipäjauhoilla ja hyvää on aina tullut. Nyt kun perunamuusin lisäksi tähteenä oli keitetty peruna, kaurapuuroa ja kypsää riisiä, päätin kokeilla jatkojalostaa ne kaikki tähteet kerralla samaan rieskaan. Lopputulos oli oikein onnistunut. Niin onnistunut, että haluan kirjata koko reseptin ylös:

Rieska sekalaisista tähteistä (2 pellillistä)

noin 6 dl perunamuusia

3 dl kaurapuuroa (täysmaitoon tehtyä)

1 keitetty kuorittu peruna

1.5 dl keitettyä pikariisiä

6 dl hiivaleipäjauhoja

2 tl suolaa

2 kananmunaa

2-3 dl täysmaitoa niin, että kaikki jauhot kastuvat

Lämmitä uuni 250 asteeseen. Raasta keitetty peruna hienolla terällä (ja muusaa ne, jotka ovat liian pieniä raastettavaksi). Vispaa kananmunien rakenne rikki erillisessä pienessä astiassa (esim. juomalasissa). Sekoita keskenään perunamuusi, raastettu peruna, riisi, kaurapuuro, suola ja vispatut kananmunat. Sekoita mukaan hiivaleipäjauhot ja sen verran maitoa, että kaikki jauhot kastuvat ja seos on helposti lusikalla levitettävää. Levitä seos kahdelle voidellulle uunipellille ja paista pelti kerrallaan 250-asteisen uunin ylätasolla noin 15 min, kunnes pinnassa on tummia pilkkuja, mutta ei ole vielä kärähtänyt. Omassa uunissani tummia pilkkuja tuppaa tulemaan enemmän siihen päätyyn, joka on kauempana uunin ovesta, joten 10 minuutin jälkeen käännän peltin niin, että tummapilkkuisempi puoli on lähempänä uunin ovea.

Yleensä teen pellillisen perunarieskaa näin: 3 dl perunamuusia, 3 dl hiivaleipäjauhoja, 1 tl suolaa, 1 kananmuna, maitoa kunnes kaikki jauhot kastuvat, levitetään voidellulle uunipellille, paisto 250-asteisen uunin ylimmällä tasolla 10-15 min, kunnes on tummapilkkuinen muttei palanut. Lopputulos on aina ollut sellainen, mistä pidän tosi paljon. Oli mielenkiintoista kokeilla lisätä nyt noihin samoihin ainesmääriin enemmän tavaraa.

Nyt lopputulos oli mielestäni maultaan vielä parempaa kuin perunarieska. Perunarieskan suutuntumaan ja makuun yhdistyi nyt kauran ruskistumispintaa ja ryynimäistä suutuntumaa, josta tuli mieleen karjalanpiirakoiden suutuntuma ja maku. Koska tavaraa per pelti oli nyt enemmän kuin perunarieskaa tehdessäni, rieska oli nyt vähän paksumpaa, mutta se oli nyt vain hyvä asia. Hyvää makua ja suutuntumaa oli paljon myös siinä pehmeässä keskustassa, eikä vain paahtuneissa ala- ja yläpinnoissa. Tämä kaiken mahdollisen tärkkelystuotejämän lisääminen perunarieskataikinaan on ehdottomasti sellainen idea, mitä aion hyödyntää toistekin, mikäli sama tähdetilanne sattuu tulemaan toistekin.

Alaolevissa kuvissa kahdessa ensimmäisessä on taikina levitettynä uunipelleille ennen paistoa. Kahdessa seuraavassa kuvassa on rieskat paiston jälkeen. Kahdessa seuraavassa kuvassa on rieskat leikattuna paloiksi (ensimmäisestä pellillisestä ehti kadota osa suihin kesken leikkaamisen). Seuraavissa kuvissa näkyy rieskojen korkeus ja pakastepussit, joissa siirsin pakkaseen osan rieskoista myöhempää käyttöä varten. Pakastuspusseista näkyy, kuinka paljon alapinta ruskistui, eli osa paloista jonkin verran ja osa ei ollenkaan.

Tuoreen leivän kanssa tykkään syödä keittoa, mutta en jaksanut sitäkin ahkeroida samalle aterialle. Apuun tuli pakastettu amerikkalaistyylinen jauhelihakeitto, josta kirjoitin aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/05/13/amerikkalaista-jauhelihakeittoa-ja-suomalaista-perunalimppua/

Mikrossa lämmitetty syvä lautasellinen jäistä keittoa nyt yllättäen ruskistui reunoilta ennen kuin oli keskeltä lämmin, mutta se ei haitannut. Nyt jäi harmittamaan se, että keitot pakastimesta loppuivat tähän kertaan. Olisi hyvä varmaan jossakin vaiheessa tehdä uusi satsi keittoa pakkaseen, koska keittoja välillä tekee mieli syödä tuoreen leivän kanssa ilman, että jaksaa juuri sinä päivänä nähdä keiton tekemisen vaivaa. Saapas nähdä, milloin inspiroidun.

Jääkaapintyhjennyspäivä: Tähteet minestronekeittoon ja perunateeleipään

Siirry reseptiin: Perunateeleivät, Minestronekeitto

Lounaalta jäi tänään perunamuusia reilu yksi desilitra: https://ruokaideat.com/2019/06/10/perunamuusia-itsetehtyja-jauhelihapihveja-pakkasesta-eilista-salaattia-ja-eilista-pestoa/

Mieleeni muistui sitten, että tuosta määrästä perunamuusia on aiemmin tullut hyvät perunateeleivät. Olen käyttänyt tähän mennessä perunamuusia moniin eri juttuihin, joista kaikkiin mainitsemisen arvoisiin tarvitaan perunamuusia vähintään 2 dl: perunamuffinssit ja perunalätyt (2 dl), perunarieskat (3 dl), perunasämpylät (3-4 dl), perunatassut (5 dl) ja perunapannukakku (5 dl). Tämä perunateeleipäresepti on ainoa, johon perunamuusia tarvitaan vain niin vähän mitä minulla nyt oli, ja perunateeleipiä tuntui nyt tekevän mieli, joten kävin tuumasta toimeen.

Perunateeleipiin olen käyttänyt tätä ohjetta: http://soppakellari.blogspot.com/2008/05/perunaiset.html

Tuota ohjetta olen oman makuni mukaiseksi muuttanut sen verran, että korvaan grahamjauhot vehnäjauhoilla. En pidä grahamjauhon tympeän siemenmäisestä kitkerähköstä mausta, enkä siksi vapaaehtoisesti osta enkä käytä grahamjauhoja. Suolaa ohjeessa neuvotaan laittamaan 1-2 tl, joten itse laitan sen maksimimäärän eli 2 tl, koska paahtunut pinta maistuu mielestäni kivemmalta selkeästi suolaisena. Voita ohjeessa on 50 g ja sanotaan, että sitä voi reilusti vähentääkin, mutta itse en vähennä, koska en halua tarkoituksella huonontaa sellaisten leipomusten makua, joiden eteen itse ahkeroin. Samasta syystä en siis myöskään käytä sitä grahamjauhoa. Ohjeessa neuvotaan muotoilemaan jauhojen avulla taikinasta neljä somaa kakkaraista, mutta itse en välitä sotkea käsiäni, jos ei ole pakko, joten levitän vain lusikalla neljä epäsomaa kasaa. Olen muokannut siis ohjeen tällaiseksi:

Perunateeleivät

reilu 1 dl perunamuusia

3.5 dl vehnäjauhoja (tai hiivaleipäjauhoja, jos ei haittaa vähän kuivempi suutuntuma)

2 dl täysmaitoa

2 tl suolaa (tai 1-2 tl suolaa – 2 tl:lla tulee voimakassuolaista)

2 tl leivinjauhetta

50 g sulatettua voita

Lämmitä uuni 250 asteeseen. Vispaa perunamuusin sekaan maito ja voisula (esim. siinä perunamuusikattilassa, jolloin säästyy tiskiä). Sekoita eri astiassa vehnäjauhoihin leivinjauhe ja suola. Sekoita keskenään kuivat aineet ja perunamuusiseos (mutta älä sekoita liikaa, jottei muodostu sitkoa). Voitele uunipelti ja levitä lusikalla sen voidellun uunipellin päälle neljä jonkinlaista pyöreähköä kakkaraa muistuttavaa juttua. Uunissa kakkarat leviävät joka tapauksessa. Paista 250-asteisen uunin keskitasolla 12 min.

Päivitys 8.5.2020: Perunateeleivät voi tehdä myös ylijääneistä keitetyistä perunoista.

Yllä olevissa kuvissa ensimmäisessä vasemmalta on perunateeleivät suoraan uunistaoton jälkeen. Toisessa kuvassa perunateeleivät uunistaoton jälkeen nurinpäin käännettyinä, jolloin näkyy ruskistuneempi alapinta. Kolmannessa kuvassa paloiksi leikattuna ja neljännessä kuvassa minun annokseni lautasella voideltuna. Maku oli niin hyvä kun muistankin, ja suutuntumassa ja maussa tuntuu se perunamuusi hyvällä tavalla: pehmeän kosteahko suutuntuma, ja makeahko perunaleivonnaisen maku.

Noiden perunateeleipien lisäksi tein siis minestronekeittoa. Idea siihen tuli ennen kaikkea kahdesta asiasta: 1) jääkaapissani oli vajaa kinkkupaketti, jonka viimeinen käyttöpäivä oli tänään. 2) jääkaapissani oli eiliseltä jäänyttä keitettyä spagettia. Lisäksi jääkaapissani oli muita juttuja, joille oli hyvä tehdä jotakin: toissapäivänä paistetun entrecotepihvin jämät, toissapäiväisiä uunitomaatteja, vihanneslokeron pohjalle unohtunut porkkanapussi, jossa oli kolme nahistunutta porkkanaa… Ja ehkä puolikas isosta lantusta, joka ei ollut unohtunut, mutta ei vaan ollut tehnyt mieli käyttää sitä mihinkään sen jälkeen, kun sain sen mausta tarpeekseni lähes kaksi kuukautta sitten: https://ruokaideat.com/2019/05/19/nakki-makaronilaatikkoa-ja-kurkkuviipaleita/

Tuo sama, ainakin kaksi kuukautta jääkaapissani ollut lanttu on siis vieläkin jääkaapissani. Hyvin siitä toimi ottaa pieni palanen tämänpäiväiseen keittoon, mutta saapas nähdä, montako kuukautta kestää, ennen kuin saan käytettyä sen loppuun asti. Oli ehkä liian iso lanttu. Joskus ne ovat tosi pieniä, mutta tämä oli kai jotain kilon painoinen.

Mutta takaisin aiheestaeksymisestä itse aiheeseen eli minestronekeittoon. Tein sen lopulta näin:

Minestronekeitto aineksista mitä oli

320 g keitettyä spagettia (punnittu kypsänä, riittäisi vähempikin)

1 litra umamipitoista lientä (minulla kotitekoista lihalientä, joka on niin vahvaumamista, että ei varmaan pitkään aikaan lopu)

400 g tomaattimurskaa

1 laakerin lehti

1 sipuli

1 valkosipulin kynsi

2 rkl voita

Lihoja mitä sattuu olemaan: minulla nyt sattui olemaan 80 g kinkkua ja 40 g kypsää entrecotepihviä

Kasviksia mitä sattuu olemaan: minulla nyt 2 paahdettua tomaattia, 3 pientä porkkanaa ja 80 g kuorittua lanttua

Suolaa 2 tl, jos liemi ei ole valmiiksi suolaista

1 tl sokeria

Kuivattuja tai tuoreita yrttejä jos haluaa (itse en nyt halunnut, kun niitä oli jo niissä paahdetuissa tomaateissa valmiina)

Tarjoiluun haluttaessa raastettua parmesaania, pecorinoa tai grada padanoa (monesti olen halunnut, mutta tällä kertaa en halunnut)

Silppua sipuli ja valkosipuli, kuullota ne voissa kolmen litran kattilan pohjalla. Kuori ja pilko porkkanat, paista niitäkin samassa kattilassa vähän aikaa. Pilko lantut. Nyppäise uunitomaateista kuoret pois ja pilko tomaatit. Pilko myös lihat ja kinkut (jos lihassa on sitkeitä osia joita et halua pureskella, pakasta sitkeät osat seuraavaa lihaliemen keittelyä varten). Lisää kattilaan kylmä liemi, lantut, kypsät lihat, tomaatit ja laakerin lehti. Kuumenna kiehuvaksi. Laske lämpö matalimmalle ei-nollalle ja keitä, kunnes kasvikset ovat kypsiä. Pilko kypsät spagetit sen kokoisiksi, että niitä on mukava keitossa syödä. Kiehauta keitto, lisää siihen kypsät spagetit ja pilkotut kinkut. Jos liemi ei ollut suolaista, lisää suolaa (lihaliemikuutioista suolaa tulisi tähän määrään 2 tl). Lisää sokeri. Sekoita ja tarkista maku.

Minä halusin nyt laittaa tähän kaikki kypsät spagetit, mitä oli, mutta aiemmilla kerroilla spagettia on tullut vähemmän. On makuasia, haluaako minestronekeittoonsa suhteessa näin paljon spagettia vai vähemmän:

Minulle tämä spagettimäärä oli tällä kertaa sopiva, mutta spagetista pitämättömille ihmisille tuo olisi ollut aivan liikaa. Minulle tämä minestronekeitto maistui nyt oikein hyvin. Juureksiakin tuli suhteessa enemmän kuin aiemmin, ja sen huomasi maussa enempänä makeana juureksisuutena. Aiemmin en ole tainnut käyttää minestronekeitossa kypsää naudan lihaa, mutta nyt kun käytin, se sopi siihen hyvin ja sen palaset maistuivat siinä paremmalta kuin tuoreeltaan, johtuen varmaan umamista. Minestronekeitto on minusta oikein nerokas ruoka, kun siihen voi käyttää monenlaista, mitä sattuu olemaan ja muuttamaan epämääräiset jämät mukavaksi ruuaksi.

Savukirjolohikeittoa ja itsetehtyä sitkeää ruisleipää

Tänään jääkaapissani oli sellainen tilanne, että tähteinä oli kaksi desilitraa kalalientä (uunikirjolohen päistä yms) ja vähän savukirjolohta. Päätin, että haluan tehdä niistä kalakeiton. Kuorin ja pilkoin jääkaapista sen kaikista pahimman näköisen porkkanan sekä yhden ison perunan. Laitoin ne kaikki pieneen kattilaan, kaadoin liemet päälle, kiehautin ja keitin kypsäksi miedolla lämmöllä. Nestettä oli aivan liian vähän suhteessa kiinteisiin aineksiin, joten kaadoin perään lisäksi vielä maitopurkin loput, jossa oli neljä desilitraa. Sitten olikin jo nestettä sopivasti. Jääkaapissani oli vielä perjantaisista Hasselbackan perunoista jääneet perunoihin imeytymättömät voit (20 g), joten sulatin nekin tämän keiton joukkoon. Huomasin haluavani suurustaakin keiton, joten suurustin puolella ruokalusikallisella vehnäjauhoja. Suolaa lisäsin lopulta yhden teelusikallisen, joka tuntui nyt tähän määrään sopivalta. Kypsää savukirjolohta en halunnut sekoittaa koko kuuman keiton sekaan, koska se olisi hajonnut rumasti. Niinpä vain lisäsin kirjolohen palaset vasta lautasella. Jääkaapissani oli myös persiljaa, joten viimeistelin annokseni sillä.

Lopputulos oli oikein maistuva, vaikka porkkanan suhde perunaan jäikin nyt tarpeettoman korkeaksi. Savukirjolohi toimi keitossa oikein hyvin, vaikka se ei enää aivan tuoretta ollutkaan (avattu neljä päivää sitten). Oli oikein uppoava tapa saada kulumaan loput kalaliemet ja savukirjolohet, jotka nyt keitossa maistuivat paremmalta kuin sellaisenaan.

Lisäksi heitin pakkasesta paahtimeen itseleivottuja ruisleipäsiä. Kovuutta ja sitkeyttä niissä oli enemmän kuin olisi optimaalista, mutta maku oli nyt erittäin hyvä ja suutuntuma kuitenkin riittävän syötävä. Aiemmin en ole näitä kovia ruisleipäsiä uskaltanut paahtaa, mutta nyt huomasin, että niistä tulikin paahdettuina tosi hyviä, eikä se sitkeys ja kovuus pahentunut alkuperäisestä. Nyt tuntuu, että pitää jo kirjata tänne se reseptikin, jolla nämä leipäset tein joskus viimekuukausina. Ohje on Myllärin ruisjauhopussin kyljestä.

Myllärin ruisleipäset

Taikinan juuri:

5 dl kädenlämpöistä vettä

4 dl Myllärin Ruisjauhoja

30 g hiivaa

Sekoita aineet. Anna juuren tekeytyä ½ tuntia.

Taikina:

2 tl suolaa

1 rkl siirappia (tai sokeria)

3 dl Myllärin Ruisjauhoja

2 dl Myllärin Vehnäjauhoja

Alusta taikina vähitellen taikinajuureen. Leivo taikinasta pyöreitä paloja. Litistä ja pistele niihin reiät jauhotetulla pöydällä. Kohota leipäset liinan alla. Kostuta niiden pinta ja paista n. ½ tuntia 240 C.

Itse muokkasin tuota reseptiä sillä kertaa siten, että käytin tuoreen hiivan sijaan kuivahiivaa ja sokeria laitoin 4 rkl, koska sillä kertaa halusin makeaa ruisleipää. Uunin lämpötila oli alussa 240 astetta niin kuin ohjeessa, mutta laskin sitä kesken paistamisen alemmaksi ja peltiäkin alemmaksi, koska leipäset uhkasivat palaa. Silti, kaikista mustimmat kohdat maistuivat kaikista parhaimmalta näissä leivissä. Sama ruisjauhopussi ei ole taloudessani vielä kulunut loppuun, vaan sitä on näiden leipästen lisäksi kulunut tähän mennessä vain joululimppuun sekä muikkujen ja silakoiden leivittämiseen (oioi pitäisipä tehdä niitäkin taas joku päivä…)