Jauhelihakeitto

Tekaisin jauhelihakeittoa porukalle ruuaksi. Yritin tehdä sen sellaiseksi, että se maistuu vauvasta vaariin, joten tein sen näin:

Jauhelihakeitto
10 perunaa
1½ litraa lihalientä
1 laakerinlehti
400 g sika-nautajauhelihaa
1 sipuli (meni lisäksi ihan pieni määrä viipaloidun punasipulin loppuja, jotka olivat jääneet edellispäivän lämppäreiden teosta)
200 g porkkanaa (voi myös korvata osan muilla juureksilla kuten lanttu, palsternakka, selleri tai pakastekeittojuurespussi, jos tykkää)
suolaa maun mukaan (liemeni oli suolatonta, joten laitoin tähän suolaa 4 tl, joka oli hyvin varovasti, ettei ole kenellekään syöjistä liian suolainen)
Tarjolle lisäsuolaa + tuoretta persiljaa (jota kasvoi vielä pihalla)
Kuori perunat. Pilko ne pieniksi kuutioiksi (helpottaa lasten pienellä lusikalla syömistä, kun samaan pikkulusikkaan mahtuu muutakin kerralla kuin vain perunaa). Laita perunat kattilaan ja lisää päälle kylmä liemi ja laakerinlehti. Kiehauta, madalla lämpöä ja keitä kannen alla kypsiksi.
Kiehumista odotellessa kuori ja pilko porkkanat. Lisää ne liemeen sitten, kun kaikki porkkanat on pilkottu. Perunoiden ja porkkanoiden kypsymistä odotellessa silppua sipuli niin hienoksi kuin pystyt, ettei lapsilla mene koko ruoka-aika näkyvien sipulipalojen poisnyppimiseen.
Ruskista jauheliha voissa (tai muussa rasvassa tai ilman). Lisää sipulisilppu ja paista sekoitellen läpikuultavaksi. Sekoita jauhelihaseos rasvoineen keiton joukkoon. Anna hautua, kunnes perunat ja porkkanat ovat kypsiä. Maista suolaisuus sopivaksi.

Itse näen perunaa sisältävissä keitoissa olennaisena sen, että laitan perunat kylmään veteen, en kuumaan. Koen, että perunan maku ja suutuntumat ovat paremmat, jos ne aloittaa kylmästä eikä kuumasta vedestä. 3-vuotias lapseni on jossain vaiheessa tullut siihen käsitykseen, että hän ei tykkää perunoista, mutta tätä keittoa maistaessaan hän totesi yllättyneenä: ”äiti, peruna ei ole pahaa, se on hyvää!”

Tätä keittoa riitti mukavasti kolmeksi päiväksi ilman, että ehdin kyllästyä. Sen kanssa syötävät leivät tosin vaihdoin joka kerta.

Tähteet minestronekeittoon

Jääkaapissani oli tähteenä muutama päivä aiemmin grillattua naudan entrecotepihviä 100 grammaa, ja 4 portobellosienen jalat. Niiden portobellojen lakit olivat aiempina päivinä käytetty pizzaan: https://ruokaideat.com/2019/08/24/portobello-aurajuustopizzaa/

… ja portobellovoileipiin: https://ruokaideat.com/2019/08/30/uunissa-paahdetut-portobellosienet-ja-portobellovoileipa/

Molemman sorttiset tähteet pilkoin ja käytin minestronekeittoon. Siitä tuli hyvää! Sienten makua en siitä erota, eivätkä erottaneet muutkaan syöjät. Sienten mukanaolon huomasin itse siitä, että liemessä oli enemmän umamia kuin normaalisti, ja tuoksu oli jotenkin syvempi ja houkuttelevampi tuoksumatta kuitenkaan juuri sieniltä. Tuntuu, että sienten jalat tekivät nyt tässä keitossa jotain spesiaali taikoja. Siitä tulikin mieleeni, että tomaattimurskassa haudutetut sienet voisi olla tosi hyvä pastakastike bolognesen tapaan.

Normaalisti käyttäisin tähän keittoon tavallista sipulia, mutta se oli loppu. Punasipulia oli, joten korvasin sillä. Se ei ollut ollenkaan huono ajatus, sillä punasipulin palaset keitossa maistuivat makeilta ja vähemmän sipulimaisilta kuin tavalliset sipulin palaset. Sipulin paloja vierastava 3-vuotiaani luuli pinkkejä neliöitä keitossa kinkun palasiksi (joita niitäkin minestronekeitossani usein on), ja yllättäen hän söikin kaiken väistelemättä mitään ja kehui vielä, että onpa hyvää! Sieniäkin hän vierastaa ja nyppi ne pois esim. taannoisesta sienipizzasta, mutta tässä keitossa nekin upposivat hyvin. Sienipalaset eivät erottuneet lihapalasista eikä sienten maku erottunut, joten siinäpä nyt meni sieniäkin sieninirsolla alas.

Joka tapauksessa, sieniä tai ei, minestronekeitto on mielestäni hyvää ruokaa ja yleensä ottaen maistuu meillä myös nirsoille lapsilleni. Kirjoitan tähän minestronekeitolle hyväksi havaitsemani peruskaavan:

Minestronekeitto
2 dl rakettispagettia TAI 2 dl muuta raakaa pienikokoista pastaa TAI 4 dl kypsää jämäpastaa (jos pitkää pastaa, pilko ensin)
1½ litraa lihalientä tai muuta umamipitoista lientä (minulla jämälihalientä pakkasesta + 3 tl suolaa, koska liemeni on suolatonta)
400 grammaa tomaattimurskaa
1 laakerin lehti
1 valkosipulin kynsi
1 sipuli tai punasipuli
kuullottamiseen n. 1 rkl voita tai öljyä (itse käytin voita)
200-300 grammaa pilkottuja kasviksia ja lihatuotteita mitä sattuu olemaan (minulla nyt 2 pientä porkkanaa eli noin 75 g, 4 portobellon jalat eli 50 g ja 100 g grillattua pihviä)
lopussa tuoreita yrttejä jos on, muutoin kuivattuja yrttejä
Kuullota rasvassa sipuli- ja valkosipulisilppu. Lisää muut aineet paitsi pasta ja yrtit. Kiehauta. Jos käytät raakaa pastaa, lisää se tässä vaiheessa ja keitä kypsäksi. Jos käytät kypsää jämäpastaa, lisää se sitten, kun muut ainekset ovat pehmeitä (eli haarukka menee helposti läpi). Kun pasta on lisätty, keitto on valmis sitten, kun kaikki ainekset ovat pehmeitä. (Tässä minun tapauksessani kaikki ainekset olivat pehmeitä silloin, kun rakettispagetti oli kypsää.)
Valmiiseen keittoon voi lisätä hienonnettuja yrttejä tuoreena tai kuivattuina, joko koko keittoon tai haluttaessa vasta lautasella. Sopivia yrttejä tähän ovat ainakin persilja, basilika, oregano ja timjami (tuoreena sopiva annos on kourallinen, kuivattuna esim. 1 tl). Keittoannoksen päälle sopii hyvin myös raastettu parmesaani-/pecorino-/grada padano -juusto tai pesto, mutta on hyvää myös ilman niitä.
Tämä keitto on hyvää myös uudelleenlämmitettynä seuraavina päivinä. Silloin pasta on turvonneempaa ja maku tyypillisesti syvempi.

Tämä muuten on niitä pastaruokia, joihin kelpuutan myös täysjyväpastan. Tällä kertaa minulla oli tässä täysjyvärakettispagettia. Monessa pastaruuassa vierastan täysjyvän tai tumman pastan makua, mutta tässä minestronekeitossa en vierasta enkä edes huomaa sitä täysjyväistä makua, joten tähän voin käyttää niin täysjyvää, tummaa kuin vaaleaakin pastaa.

Minestronekeittoa tuoreen persiljan kanssa ja näkkileipää voin kanssa.

Minestronekeitto on mielestäni nerokas, koska siihen voi laittaa niin monenlaista ja aina maistuu hyvältä. Päiväyskinkut ja -pekonit sopivat minestronekeittoon loistavasti. Tähteeksi jääneet lihat, lihapullat, kanat, chili con carnet, bolognesekastikkeet, pizzakastikkeet sopivat siihen. Tai lihatuotteet voi jättää kokonaan poiskin, ja käyttää tilalla enemmän sieniä.

Kesäkeitto, ryynirieska kaurahiutaleista ja munavoi

Siirry reseptiin: Ryynirieska kaurahiutaleista, Munavoi, Kesäkeitto

Nyt kun oli aineksia tehdä tällainen ateria, teki mieli sellainen tehdä. Aloitin laittamalla ryynirieskan tulemaan. Olen tehnyt aiemmin ryynirieskaa ohraryyneistä ja tattariryyneistä, mutta nyt halusin tehdä kaurahiutaleista, kun kerran löysin sellaisen ohjeen ja kaurahiutaleita minulla oli.

Otin lähtökohdaksi tämän ohjeen: https://www.soppa365.fi/reseptit/suolainen-leivonta-gluteeniton/gluteeniton-ryynirieska

Tuolla sivulla lukee ”tattarihiutaleita”, mutta saman sivuston toisella sivulla lukee, että sen voi korvata kaura-, ruis- tai neljän viljan hiutaleilla: https://www.is.fi/ruokala/ajankohtaista/art-2000005862247.html

Ohjeessa lukee myös purkki kermaviiliä, mutta korvasin sen maidolla. Olen käyttänyt hapanmaitotuotteita rieskoissa sen verran paljon, että tiedän, että en niiden makua nyt rieskaan halunnut. Lisäksi halusin käyttää tähän eilen tähteeksi jääneet keitetyt varhaisperunat ( https://ruokaideat.com/2019/07/20/varhaisperunoita-voikastiketta-ja-savustettu-lohiperhonen/ ), joita oli 4 kpl:

Muita muutoksia en sitten enää alkuperäiseen ohjeeseen tehnyt. Kuitenkin sen verran monta muutosta tein, että minua itseäni varten tarvitsee kirjoittaa ohje tähän auki jatkoa ajatellen:

Ryynirieska kaurahiutaleista
5 dl kaurahiutaleita eli 175 grammaa
7 dl täysmaitoa eli 700 grammaa
2 kananmunaa
25 grammaa voita
1 ½ tl suolaa
(lisäksi n. 100 grammaa tähteitä jos on ja haluaa tähän niitä käyttää, esimerkiksi 100 grammaa keitettyä kuorittua varhaisperunaa eli n. 4 muusattuna)
Sekoita kulhossa maito ja kaurahiutaleet. Sekoita tässä vaiheessa mukaan myös mahdolliset tähteet, jos käytät niitä. Anna turvota puoli tuntia.
Kuumenna uuni 225 asteeseen. Sulata voi pikkukupissa mikrossa tai kattilassa hellan levyllä.
Vispaa taikinan sekaan kananmunat ja suola. Vispaa mukaan sulatettu voi ja vispilöi taikina tasaiseksi.
Levitä taikina tasaisesti leivinpaperoidulle uunipellille. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla 25-30 minuuttia, kunnes näyttää nätisti ruskistuneelta. Tarjoile mielellään lämpimänä munavoin kanssa.

Ylläolevat kuvat: Ensimmäisessä kuvassa keitetyt, kuoritut varhaisperunat muusattuna sormilla, kun nyt teki mieli tehdä se sormilla, vaikka muitakin välineitä olisi voinut käyttää. Toisessa kuvassa turpoamassa kaurahiutale-maito-muusattuperunaseos. Kolmannessa kuvassa mukaan on rikottu kaksi kananmunaa, jotka vispasin hyvin joukkoon käsivispilällä. Neljännessä kuvassa mukaan on kaadettu voisula, jota viidennessä kuvassa vispaan sekaan, kunnes taikina on tasainen. Kuudennessa kuvassa taikina levitettynä leivinpaperoidulle uunipellille. Seitsemännessä kuvassa valmis rieska uunistaoton jälkeen. Se oli uunissa 30 minuuttia. Sen jälkeen leikkasin rieskan paloiksi, joista osa ehti mennä parempiin suihin ennen kuin ehdin leikata kaikki palat loppuun. Kahdeksannessa kuvassa ne rieskapalaset, jotka ovat syönnin jälkeen jäljellä. Yhdeksännessä kuvassa samat rieskapalaset käännettyinä ylösalaisin, koska halusin nähdä, miltä alapuoli näyttää. Hyvin oli ruskistunut.

Munavoin tekemiseen käytin Valion ohjetta: https://www.valio.fi/reseptit/munavoi/

Tuoreet yrtit jätin pois, vaikka minulla olisi niitä ollut, koska mielestäni kesäkeitto oli jo tarpeeksi yrttinen. Eila-voin sijaan käytin tavallista voita. Jäähtyneiden kananmunien sijaan hienonsin lämpimät kananmunat voin kanssa heti, kun ne olivat jäähtyneet sellaisiksi, että niihin voi koskea. Muuten taisin mennä ohjeen mukaan. Siltä varalta, että tuo linkki joskus ei enää toimikaan, kirjoitan ohjeen tänne itselleni muistiin:

Munavoi
3 kananmunaa
1/4 tl suolaa
100 g voita
Kiehauta pienessä kattilassa vettä sen verran, kuin tarvitaan kolmen kananmunan peittymiseen. Laske kananmunat lusikan avulla varovasti yksitellen kiehuvaan veteen niin, että ne eivät hajoa. Käännä lämpö keskilämmölle ja keitä 10 minuuttia. Kun 10 minuuttia on kulunut, kaada vesi pois ja kaada kylmää vettä tilalle. Kaada kylmäkin vesi pois ja kaada heti uusi kylmä vesi tilalle. Näin varmistetaan, että munat eivät ylikypsy, ja ne myös jäähtyvät nopeammin sellaisiksi, että niihin voi koskea.
Leikkaa syvälle lautaselle 100 grammaa voita kuutioiksi. Kuori keitetyt kananmunat, jos ja kun niihin voi jo koskea. Laita kananmunat voikuutioiden päälle ja ripottele suola kananmunien päälle. Leikkaa kananmunat ensin veitsellä viipaleiksi, ja sitten hienonna kananmunat haarukalla voin sekaan. Jatka haarukalla hienontamista ja sekoittamista, kunnes olet tyytyväinen lopputulokseen. Säilytä jääkaapissa, mutta jos tarjoat pian, voit jättää sen pöydälle. Parasta huoneenlämpöisenä. Hyvää ainakin karjalanpiirakoiden ja ryynirieskan kanssa.

Tälle aterialle käyttämäni kananmunat olivat muuten parasta ennen 15.7. eli 6 päivää aiemmin. Kellutin kaikki käyttämäni kananmunat. Kaksi kellui, joten jouduin heittämään ne pois. Paketista löytyi kuitenkin tarvittava määrä eli 5 kananmunaa, jotka tälle aterialle tarvitsin, sellaisia kananmunia, jotka eivät kelluneet vaan upposivat vesilasin pohjaan, eli olivat vielä käyttökelpoisia.

Kesäkeitto
600 grammaa uusia perunoita
400 grammaa kukkakaalia
2 kesäsipulia
100 grammaa herneitä (eli osta herneitä palkoineen ainakin 300-400 grammaa)
3 kesäporkkanaa
1.5 litraa umamipitoista lientä (tällä kertaa käytin 1.5 litraa vettä + itsetehtyä lihaliemitiivistettä pakkasesta)
2 dl kermaa
2 rkl voita
4 tl suolaa (jos liemi ei ole suolaista)
1 tl sokeria
Pese ja pilko kasvikset sormenpään (peukalonpään, jos pienet sormet niin kuin minulla) kokoisiksi paloiksi. Ota kesäsipuleista erikseen sivuun vaaleat osat ja vihreät osat.
Kuumenna kattilassa voi. Paista siinä kesäsipulien vaaleat osat. Lisää liemi, perunat ja porkkanat. Keitä 10 minuuttia. Lisää kukkakaali ja kerma. Keitä vielä 5 min hiljalleen.
Sekoita mukaan herneet ja kesäsipulien vihreät osat. Kiehauta. Sekoita mukaan suola ja sokeri. Maista, ja lisää jompaa kumpaa tai molempia tarvittaessa. Lautasella lisää halutessasi annokseen tuoretta tilliä.

Kesäkeitto oli maultaan ihan kiva – varmaan niin hyvä, kuin tällainen simppeli kesäkeitto herkkine tuoreine makuineen voi olla. Mutta se ryynirieska munavoin kanssa oli aivan MAHTAVA, WAU! Se oli tämän aterian todellinen stara, jota haluan syödä vielä vaikka kuinka paljon toistekin! Ryynirieskassa oli jännä kauraisuus, joka sopi sekä maultaan että suutuntumaltaan täydellisesti yhteen juuri munavoin kanssa. Tavallisen voin kanssa ei varmaan olisi ollut niin tajunnanräjäyttävä kokemus, mutta munavoin kanssa täysi WAU! JES!

Meksikolaistyylistä papukeittoa eilisen tomaattikeiton jämistä ja jämätortillat rapeina keiton päälle

Eilen tein tuoretomaattikeittoa: https://ruokaideat.com/2019/06/24/tuoretomaattikeittoa-mozzarellan-ja-tuoreen-basilikan-kanssa-seka-varhaisperunasampyloita/

Se oli mozzarellan kanssa syötynä aivan mahtavaa, mutta nyt mozzarella oli loppu. Koska pöydällä lojui viikonlopulta jääneitä nyt kuivia ja rapeita tortillankuoria ( https://ruokaideat.com/2019/06/22/tortilla/ ), tuli mieleeni jalostaa tomaattikeitto meksikolaistyyliseksi papukeitoksi, jonka päälle laitetaan niitä rapeita tortillankuoria revittyinä. Tämä sopi kuvioon senkin takia, että pakastimessani oli jo viime vuoden maaliskuusta lähtien ollut pussillinen keitettyjä suomalaisia luomuhärkäpapuja, jotka oli hyvä jo käyttää pois, koska kuulemma mikään ei säily pakastimessa yli vuotta.

Allaolevista kuvissa ensimmäisessä on ne kuivatut tortillan kuoret, jotka olivat jäljellä. Käytännössä siis yksi tortillan kuori. Viikonloppuna mies halusi syödä tortillansa rapeakuorisena, joten hän kuivasi osan tortilloista uunissa rapeiksi tacon muotoisiksi kirjahyllyssämme olevan kirjan ”The DIY Pantry: 30 Minutes to Healthy, Homemade Food” (kirjoittanut: Kresha Faber) ohjeen mukaan. Kuvassa oleva tortilla on aterian jälkeen katkaistu kahtia, jotta se menee pienempään tilaan, ja sen jälkeen peitetty toisella lautasella ja jätetty pöydälle odottamaan, että joku sille jotain tekisi.

Toisessa kuvassa on pakastepussillinen jäisiä keitettyjä härkäpapuja (n. 200 g), jotka olen ostanut ehkä jotain kolme vuotta sitten ja keittänyt kypsiksi n. 1 vuosi 3 kk sitten. Keittämisvaiheessa parasta ennen -päiväys oli jo mennyt, mutta silti pehmenivät keittäessä hyvin ja ehtivät kypsyä jo vähän hajoaviksikin. Kuulemma liian vanhat pavut eivät välttämättä pehmene täysin keitettäessä. Kolmannessa kuvassa on se eiliseltä jäänyt tuoretomaattikeitto.

En jaksanut nyt alkaa reseptejä tutkimaan ollenkaan, vaan menin fiiliksellä. Silppusin yhden sipulin ja yhden valkosipulin kynnen. Pöydällä sattui lojumaan yksi punainen suomalainen paprika, joten pilkoin senkin mukaan. Mausteita mittasin nyt kippoon kokemusperäisesti. Ensin jauhoin kippoon 1 teelusikallisen jeeran eli juustokuminan siemeniä käsikäyttöisellä pippurimyllyllä, sitten lisäsin kippoon ½ tl kanelia ja 1 tl oreganoa. Kuullotin ensin 3 litran kattilan pohjalla sipulisilpun läpikuultavaksi, sitten lisäsin paprikan palat ja valkosipulisilpun, ja kuullotin vielä yhden minuutin. Sitten lisäsin kipossa olevat mausteet, sekoitin ja kuullotin vielä hetken, kunnes olivat tasaisesti sekoittuneet ja tuoksuivat. Sitten kaadoin toisesta kattilasta ne kaikki tomaattikeitot mukaan. Yritin punnita, paljonko kattilasta väheni tomaattikeittoa, mutta IKEA:n puntari juuri silloin ei toiminutkaan, joten en tiedä, paljonko sitä tomaattikeittoa tähän meni. Arvioisin, että jotain yhden litran. Jatkossa, jos tällaista keittoa teen ja varmasti teen, laittaisin nämä maustemäärät litraan nestettä. Pakastetun härkäpapukimpaleen (200 g) lisäsin nesteeseen jäisenä ja aloin kiehauttaa. Kun vihdoin kiehui, otin kattilan pois levyltä. Sekoitin mukaan suolaa 2 maustemitallista (koska härkäpapulisäys oli 200 grammaa ja pyrin yleensä 1% suolapitoisuuteen) ja sokeria 1 teelusikallisen. Maistoin, ja totesin maun olevan juuri sopiva. Meksikolaistyylinen makumaailma maistui juuri sopivasti. Jälkimaussa maistui sitä tuoreen tomaatin raikasta makua vielä enemmän kuin eilen (itse asiassa koko eilinen tomaattikeitto kylmänä jääkaapissa tuoksui mukavan aromaattiselta ja raikkaalta, mikä muistutti minua kotitekoisten marjamehujeni tuoksusta). Maussa siis erotti hyvinkin selvästi, että nyt oli käytetty tuoreita tomaatteja eikä säilöttyjä. Silti, talvella tulen varmasti tehneeksi tämäntyyppistä keittoa säilyketomaateistakin.

Suoraan kattilasta maistaessani härkäpavun kuori tuntui suussa jotenkin sitkeämmältä kuin olisi optimaalista. Siinä samassa muistinkin, miksi härkäpavut eivät ole niin nopeasti kuluneet pakastimesta pois. Mutta sillä aikaa kun raastoin lisukkeeksi juustoa, revin tortillakuoria, annostelin lautaselle ja odotin jäähtymistä sopivaksi, kuoret kummasti ehtivätkin mureutua sellaisiksi, että minä eikä kukaan muukaan syöjä huomannut kuorten suutuntumassa mitään vikaa. Mieheni luuli syövänsä keitossa mustapapuja.

Halusin syödä tämän keiton kanssa vahvaa, murenevaa cheddarjuustoraastetta. Mutta mies olikin jo syönyt vahvat cheddarjuustot loppuun, joten jouduin olemaan nyt ilman. Sen sijaan raastoin annoksen päälle miedompaa cheddarjuustoa (Arla Tolkuton Cheddar), josta cheddarin ominaismakua hädin tuskin huomaa. Syödessäni totesin itsekseni, että joo, kyllä tämä sitä vahvempaa cheddaria kaipaisi. Olen jossakin vaiheessa elämääni oppinut rakastamaan sitä yhdistelmämakua, joka tulee, kun yhdistää tomaattisen jeeran maun vahvan cheddarin (kuten Cathedral City Extra Mature Cheddar) makuun. Sitä yhdistelmää olisin nyt halunnut syödä, ja sen kanssa tämä keitto olisi varmasti ollut täydellinen. Näin miedomman cheddarin kanssa syötynä tämä keitto oli nyt mielestäni ihan kiva, mutta sitä vahvaa cheddaria jäin kaipaamaan. Mieheni sen sijaan raastoi oman annoksensa päälle parmesaania (jota minun ei nyt vain tehnyt mieli), ja sanoi: ”Hyvän makuista. Mä otan tätä lisää” ja meni ottamaan lisää. Hän ei ole sitä tyyppiä, joka sanoisi sellaista usein, joten minun mieltäni sellainen lausahdus lämmitti.

Ensimmäisen kerran ostin, keitin ja yritin tehdä ruokaa härkäpavuista joskus ehkä 10 vuotta sitten. Sillä kertaa samainen mies totesi heti maistaessaan: ”mä en tykkää pavuista.” Silloin en vielä osannut laittaa ruokaa niin hyvin. Sittemmin olen onneksi kehittynyt ruuanlaitossa aika paljon. Kuitenkin nämä härkäpavut ovat jääneet keittiössäni varsin vähälle käytölle, ja nyt oli kiva oppia, että tällaisessa keitossa härkäpavut toimivat, vaikka eivät enää tuoreimmillaan olleetkaan. Toinen hyvä härkäpapuruoka, jonka olen onnistunut tekemään, on hunajainen härkäpapu-kasvis-nuudeliwokki. Nyt kun härkäpavut tältä erää loppuivat, voisin ostaa uuden pussin, ja kokeilla, saisinko niistä jotain muutakin hyvää ruokaa tehtyä.

Kuivat ja rapeat tortillankuoret pehmenivät keitossa heti, eli eivät säilyneet rapeina. Pehmeä tortilla tacomausteisen makuisessa keitossa juustoraasteen kanssa maistui hyvin toimivalta tortillamakumaailmaiselta, eli oli ihan toimiva keino käyttää ne loput tortillat kuivina. Kuitenkin, jos haluaisin keittooni jotain sellaista rousketta, joka pysyykin rapeana keitossa, pitäisi varmaan käyttää jotain uppopaistettuja juttuja. Tortillanpalaset voisi periaatteessa uppopaistaa itse, tai ihan käyttää tällaiseen keittoon valmiita nachoja. Siinä voisikin olla ideaa. Taidanpa ostaa nachopaketin valmiiksi kaappiin ja olettaa, että se siellä säilyy tällaisia ruuanlaittoja varten. Ja vaikkei säilyisikään, jotain iloa niistä varmasti tulisi joka tapauksessa…

On muuten mielenkiintoista se, miten se eilinen punainen tomaattikeitto muutti väriään, kun siihen lisättiin pavut. Eilinen tomaattikeitto näytti punaiselta, josta lusikoitaessa erotti selvästi punaiset tomaatinpalaset kirkkaassa liemessä. Tänään härkäpavut ilmeisesti suurustivat keiton sellaiseksi, että väri olikin tasaisen oranssi.

Vertailun vuoksi, alla vasemmassa kuvassa eilinen tomaattikeitto ja oikealla samasta tomaattikeitosta tehty papukeitto. Kuvanottohetkellä osa papukeitosta oli jo syöty, eikä pavun palasia jostakin syystä enää näy. Suuhun kuitenkin tuli sopivasti pavun palasia, mutta 200 grammaa papuja suunnilleen litraa nestettä on ehkä sellainen määrä, että enemmänkin voisi ehkä papuja laittaa, jos pakkauskoko nyt olisikin vaikkapa 300 grammaa tai 400 grammaa. Pistän jatkossa korvan taakse.

Tuoretomaattikeittoa mozzarellan ja tuoreen basilikan kanssa sekä varhaisperunasämpylöitä

Siirry reseptiin: Tuoretomaattikeitto, Varhaisperunasämpylät

Keitin kolme päivää sitten varhaisperunoita: https://ruokaideat.com/2019/06/21/uusia-perunoita-persilja-voikastiketta-paistettuja-munia-ja-salaattia-kermaviilikastikkeella/

Paistoin kyseisiä keitettyjä varhaisperunoita eilen sen verran kuin pannuun yhteen kerrokseen mahtui: https://ruokaideat.com/2019/06/23/paistettuja-varhaisperunoita-paistettuja-sienia-ja-paistettuja-munia/

Tänään niitä keitettyjä varhaisperunoita oli vieläkin jäljellä, eikä tehnyt mieli syödä niitä enempää paistettuina. Enkä itseasiassa kaivannut varhaisperunoiden makua nyt missään muussakaan muodossa. Sen sijaan teki mieli tuoreita sämpylöitä, joten laitoin ne varhaisperunat sämpylätaikinaan. Sinne isoon sämpylätaikinaan ne katosivat niin, ettei niitä lopputuloksesta huomannut, mutta eipähän tarvinnut niitä hukkaankaan heittää, ja saimme tuoreita sämpylöitä joten win-win.

Alla olevissa kuvissa vasemmalla ne jäljelläolevat keitetyt varhaisperunat. Osan viipaloin eilen, mutta ne eivät sitten mahtuneetkaan pannuun, joten jäivät paistamatta. Oikeanpuolimmaisessa kuvassa ne ovat kuorittuina. Vaikka normaalisti varhaisperunat syönkin kuorineen, sämpylätaikinaan en halunnut yhtään kuoren palasta.

En löytänyt googlella äkkiseltään sellaista sämpyläohjetta, johon menee keitettyjä perunoita kylmänä. Otin sitten vain tavallisen sämpyläohjeen, ja lisäsin vain siihen ne loput keitetyt varhaisperunat, joita oli noin neljän varhaisperunan verran ja ne painoivat 147 g. Otin lähtökohdaksi tämän ohjeen: https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/104817/S%C3%A4mpyl%C3%A4t/

Sen verran muutin tuota ohjetta, että laitoin öljyn sijaan voita. Ihan vain siksi, koska voita käyttämällä tulee kokemukseni mukaan herkullisempia sämpylöitä kuin öljyä käyttämällä. Todennäköisesti siksi, koska voissa on enemmän umamia kuin voissa. Nesteenä käytin täysmaitoa, koska ei minulla muunlaista maitoa yleensä olekaan. Hiivana käytin kuivahiivaa, koska tuorehiivaa ei ollut tullut ostettua kaupasta. Ohjeessa on 50 grammaa hiivaa, mikä kuivahiivana tarkoittaisi 2 pussia, mutta käytin vain yhden pussin. Kokemuksesta olen oppinut, että yleensä se yksi pussi riittää – ja niin riitti nytkin. Tuoretta hiivaa saattaisin kuitenkin silti laittaa sen 5o grammaa eli koko paketin, mikäli se hiiva olisi jo vanha ja pahan näköinen tai haluaisin muusta syystä saada sen käytettyä pois, mutta vastaostettua hiivaa laittaisin todennäköisesti tähän ohjeeseen vain sen puoli pakettia eli 25 grammaa.

Ensimmäinen kohotusaika minulla nyt venähti puolen tunnin sijaan yhteen ja puoleen tuntiin, koska tuli muuta tekemistä. Todennäköisesti kuitenkin se ohjeessa oleva puoli tuntiakin olisi riittänyt. Paistoaika on ohjeessa 15 minuuttia, mutta minä halusin kunnolla ruskistuneet yläpinnat, joten paistoin sämpylöitä niin kauan, että haluamani ruskistuspinta tuli. Ensimmäiselle pellilliselle se kesti nyt 25 minuuttia ja toiselle pellilliselle 19 minuuttia. Ensimmäisellä pellillisellä oli minun tekemiä isompia sämpylöitä ja pellillä korkeammat reunat, ja toisella pellillisellä lapsen tekemiä sekalaisen kokoisia, mutta enimmäkseen pieniä, ja pellillä matalat reunat.

Aukikirjoitettuna ohje menisi kokonaisuudessaan näin:

Varhaisperunasämpylät
n. 3-4 tähteeksi jäänyttä keitettyä varhaisperunaa (kuorittu paino n. 100-150 g)
5-6 dl täysmaitoa
1 pussi kuivahiivaa
1 rkl sokeria
½ rkl suolaa
12 dl vehnäjauhoja
50 grammaa voita sulatettuna
Muusaa kuoritut keitetyt varhaisperunat maitoon ja lämmitä maito kattilassa levyllä pienellä lämmöllä n. 42-asteiseksi. Lämpimänä muusaa vielä uudestaan perunasurvimella niin hyvin kuin pystyt, ettei jää isoja perunanpalasia lopputulokseen. Sekoita mukaan suola ja sokeri.
Sekoita kuivahiiva noin puoleen jauhoista. Sekoita maito-perunaseokseen jauho-kuivahiivaseos. Sekoita vähitellen mukaan loput jauhot kädellä vaivaten. Lopussa sekoita mukaan voisula sen lämpöisenä, että se on sulassa muodossa, mutta ei liian kuuma kädelle. Vaivaa tasaiseksi taikinaksi. Kohota kulhossa kaksinkertaiseksi.
Laita leivinpaperi kahdelle pellille. Ota taikinasta nokareita ja muotoile ne pellille jotenkuten sämpylöitä muistuttaviksi muodoiksi. Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Anna taikinanokareiden kohota pellillä 15 minuuttia.
Paista yksi pelti kerrallaan 225-asteisen uunin keskitasolla 15-25 minuuttia, kunnes yläpinnat ovat ruskistuneet sopivan värisiksi. 15 minuutin jälkeen kannattaa jäädä uunin luo tarkkailemaan ruskistumista.

Ylläolevat kuvat: ensimmäisessä kuvassa näkyy väline, jolla survoin perunat maitoon. Samalla välineellä teen perunamuusitkin. Kuva 2: taikina ennen kohoamista. Kuvat 3 ja 4: taikina kohoamisen jälkeen. Kuvat 5 ja 6: pelleille muotoillut sämpylät ennen kohottamista. Kuvat 7 ja 8: sämpylät kohoamisen jälkeen ennen uuniin laittamista. Kuvat 9 ja 10: sämpylät paistamisen jälkeen. Kuva 11: halkaistu valmis sämpylä voideltuna ennen syöntiä.

Sämpylätaikinan kohotessa tehtailin tomaattikeittoa. Keittiön silmäilystä tuli sellainen fiilis, että halusin sämpylöiden kanssa syödä ruuaksi tuoretomaattikeittoa, jonka päälle revin tuoretta basilikaa ja mozzarellaa. Pöydällä oli nimittäin pussillinen viime viikolla ostettuja ylikypsiä tomaatteja, joita ei enää tehnyt mieli syödä salaatissa. Tuoretta basilikaa ja mozzarellaa sattui olemaan, koska mies oli ostanut niitä tomaatti-basilika-mozzarellasalaattia varten, mutta ei ollutkaan tullut sitä tehneeksi, kun muutakin ruokaa oli paljon ollut, ja nyt ne tomaatit olivat jo menneet ylikypsiksi, eikä hän enää halunnutkaan sitä salaattia tehdä.

Katselin pikaisesti googlella tomaattikeiton ohjeita. Sieltä ei löytynyt niin simppeliä versiota kuin mitä nyt halusin tehdä, joten menin fiilispohjalta vain. Olin kuitenkin lopputulokseen erittäin tyytyväinen, joten kirjaan tähän ylös, miten tämän simppelin tuoretomaattikeiton nyt tein:

Tuoretomaattikeitto
10 tuoretta tomaattia (n. 1,1 kg)
1 litra umamipitoista lientä (minulla 1 litra vettä + 9 grammaa kokoonkeitettyä lihalientä pakkasesta)
2 tl suolaa, jos liemi ei ole suolaista
1 tl sokeria
Tarjoiluun:
mozzarellaa
tuoretta basilikaa
Kiehauta liemi. Sillä aikaa leikkaa tomaattien päälle ristiviillot niin, että ristiinmenevä kohta on kannassa, jotta kuoret on helpompi irrottaa. Upota kiehuvaan liemeen tomaatteja kerrallaan sen verran, kuin mahtuu. Anna kiehua noin minuutti, kunnes kuoret näyttävät tulevan irti melkein itsestään. Nosta melkeinkuoriintuneet tomaatit liemestä ja laita uusia tilalle, kunnes kaikki tomaatit on käytetty. Anna tomaattien jäähtyä ja siirrä liemi levyltä jäähtymään.
Kun tomaatit ovat jäähtyneet sellaisiksi, että niihin voi koskea, irrota käsin niistä kuoret. Leikkaa veitsellä kuoritut tomaatit kuutioiksi, ja leikkaa mielellään kannat pois.
Siirrä kuoritut pilkotut tomaatit takaisin liemeen ja kiehauta. Madalla lämpöä pienimmälle ei-nollalle ja keitä, kunnes tomaatit ovat kypsiä. Lisää suola, jos liemi ei ole jo suolaista, ja sokeri. Maista, ja lisää niitä tarvittaessa.
Lautasella lisää keittoannoksen päälle revittyä mozzarellaa ja tuoretta basilikaa maun mukaan ja sen mukaan, paljonko niitä on.

Nautin tästä kokonaisuudesta nyt todella paljon. Mozzarella, tomaattikeitto ja tuore basilika olivat nyt niin nappiyhdistelmä. Joku toinen kerta saattaisin haluta laittaa tomaattikeittoon myös kuivattuja yrttejä sekä sipulia ja valkosipulia ja kenties jotain rasvaa/rasvaista, mutta nyt halusin vain tällaisen simppelin kokonaisuuden, joka nyt totaalisesti osui ja upposi. Tomaattikeitto sellaisenaan maistui mielestäni ennen kaikkea umamilta, ja jälkimaussa maistui se tuoreen tomaatin ominaisraikkaus. Yhdistettynä mozzarellaan ja tuoreen basilikaan (joista kahdesta selvästi olennaisempi nyt oli mielestäni se mozzarella) kokonaisuus oli mielestäni todella hyvä. Pelkkänä tomaattikeittona ilman mitään päällä olisi ehkä ollut liian pliisu, kevyt ja alkuruokamainen, mutta juuri mozzarellan kanssa yhdistelmä oli mielestäni yksinkertaisesti täydellinen minun tämänkertaiseen nälkääni ja ruokahimooni.

Keiton kanssa söin tosiaan niitä tuoreita varhaisperunasämpylöitä. Nekin olivat mielestäni nyt juuri täydellisiä. Syödessäni kiittelin itseäni siitä, että maltoin tällä kertaa pitää niitä uunissa niin kauan, että olivat ruskistuneet riittävästi. Monena edellisenä kertana makukokemus on jäänyt paljon vajaammaksi puutteellisen ruskistumisen takia. Joskus vuosia aiemmin olen myös vältellyt jokaikistä tähän sämpylätaikinaan tulevaa ainesosaa, joten senkään takia en ole liiaksi juuri näin ihania sämpylöitä elämäni aikana syönyt. Mutta nyt, tässä hetkessä, annan näille sämpylöille ja koko aterialle paljon yläpeukkuja ja sydämiä… paitsi että en tällä WordPressillä vielä osaa. Ehkä joskus.