Kinkkukiusaus tuoreista perunoista, kuohukermasta, palvikinkusta ja tuoreesta sipulista – ilman pakasteita, juustoa ja ruokakermaa

Minulla oli vielä joitakin kuukausia sitten itse tehtyä kinkkukiusausta pakastimessa. Sen loppuminen aikoinaan harmitti, ja kuten aiemmassa postauksessa kirjoitin, halusin sitä lisääkin valmiina annoksina pakkaseen. Tänään sitten vihdoin sain aikaiseksi. Hyvää tuli niin kuin ennenkin. Kiusausruokiahan voi tehdä muustakin kuin vain kinkusta, mutta kaikista kiusauksista kinkkukiusaus taitaa kuitenkin olla suosikkini. Kiusaukset ovat mielestäni erittäin käteviä siihen, jos on tarvetta käyttää pois 5-6 dl kuohukermaa.

Palvikinkku, kuohukermaa, sipuli, kilo perunoita. Näistä aineksista tein kinkkukiusauksen.

Kinkkukiusaus
1 kilo kiinteitä perunoita (tai yleisperunoita – pääasia, että ei jauhoisia perunoita, koska mössööntövyys ei ole tässä ruuassa toivottavaa)
1 pala palvikinkkua (n. 400 g)
1 sipuli + 1 rkl voita + 1 tl sokeria
5 dl kuohukermaa (voi myös käyttää 6 dl, jos sen verran sattuu olemaan)
2 tl suolaa
Silppua sipuli. Kuullota se voissa läpikuultavaksi. Mausta sokerilla. Siirrä jäähtymään.
Kuori perunat. Leikkaa ne ohuiksi tulitikkumaisiksi suikaleiksi. Leikkaa kinkku suikaleiksi. Palvikinkussa olevaa tummaa reunaa ei tarvitse poistaa, vaan sekin sopii mukaan.
Voitele uunivuoka. Levitä sen pohjalle puolet perunasuikaleista. Levitä päälle kinkkusuikaleet ja sipulisilppu. Levitä päälle loput perunasuikaleista. (Halutessa voi myös vain heittää vuokaan peruna- ja kinkkusuikaleet ja sipulisilppu, sekoittaa ne keskenään, ja levittää seos tasaiseksi.)
Sekoita kermaan suola. Kaada vuokaan. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla noin 1 tunti, kunnes pinta on saanut väriä ja perunat ovat kypsiä. Anna mielellään vetäytyä vähintään 5 minuuttia.

Tällainen kinkku tähän kiusaukseen meni tällä kertaa.

Valmis kinkkukiusaus sivuprofiilista kuvattuna.

Kun kinkkukiusausta oli syöty ja loput olivat jäähtyneet jääkaapissa, pakastin osan. Leikkasin kinkkukiusauksesta pieniä paloja, jotka nostin leivinpaperoituun uunivuokaan ruskistunut puoli alaspäin sillä pyrkimyksellä, että palat eivät koske toisiinsa. Kelmutin vuoan, ja laitoin sen pakastimeen. Huomenna siirrän jäätyneet palat pakastuspussiin, jota säilytän pakastimessa.

Kinkkukiusauspaloja menossa pakkaseen leivinpaperoidussa uunivuoassa.

Kiusaus on myös yksi hyvä tapa käyttää tähteeksi jäänyttä lihaa, kanaa tai kalaa. Reseptin sellaiselle olen kirjoittanut tänne, postaukseeni Tähteiden jatkojalostus: kypsät lihat, kanat ja kalat. Tähän blogiini olen kirjoittanut aiemmin porokiusauksesta, joka oli tähteeksi jääneestä poronkäristyksestä tehty kiusaus.

Päivitys seuraavana päivänä:

Jäätyneet kinkkukiusauksen palat pakastuspussissa, joka meni pakastimeen säilytykseen.

Päivitys 21.11.2019:

Lämmitin pakastimesta annoksen kinkkukiusausta. Söin sen salaatin kanssa:

Oikein hyvää oli vielä pakastamisen jälkeenkin.

Myöhempi päivitys:

Tässä taas pakkasesta lämmitettyä kinkkukiusausta lautasella. Siihen loppui pakastetut kinkkukiusaukset, joten pitänee tehdä jossakin vaiheessa lisää. On se niin maistuva ruoka kiireisiin nälkiin. Tässä tapauksessa lisänä kaupan valmista salaattisekoitusta, jota vain kaadoin suoraan pussista lautaselle, ja pilkoin kurkkua päälle.

Graavilohipasta – helppo ja nopea sitruunainen ja kermainen lohipasta graavilohesta

Sattui olemaan ylimääräisinä graavilohta, puoli purkkia tuorejuustoa (josta puolet meni eilen pikasämpylöihin), kermaa, sitruuna ja ruohosipulia. Niistä aineksista tuli tosi hyvä graavilohipasta. Nimestä voisi periaatteessa jättää graavi-sanan poiskin, koska lopputuloksesta en maista, oliko se lohi graavia vai ei-graavia. Joka tapauksessa, tämä oli nyt oikein mainio keino saada käytettyä ylimääräiset graavilohet. Yhtä hyvin tähän voisi käyttää muunkinlaista lohta, kunhan vain suolan maistaa sopivaksi. Tästä graavilohimäärästä liukeni nyt kastikkeeseen juuri sopivasti suolaa, kun taas alun perin liian suolaisen makuinen graavilohi ei enää tässä ruuassa maistunutkaan liian suolaiselta. Tämä nopea graavilohipasta maistui nyt ennen kaikkea ihanan sitruunaiselta ja kermaiselta lohipastalta.

Graavilohen, pastan ja kastikkeen suhdelukuja katsoin täältä: https://www.arla.fi/reseptit/graavilohipasta/ … mutta muuten poikkesin ohjeesta aika paljon.

Graavilohipasta
300 g vaaleaa spagettia tai muuta vaaleaa pastaa (tämän makuiset ruuat mielestäni eivät toimi tummilla tai täysjyväisillä pastoilla)
150-200 g graavilohta (tai muuta ruodotonta nahatonta lohta paloina – käy sekä raaka että kypsä, myös kylmä- tai lämminsavustettu, mutta valmiiksi kypsiä ei kannata kiehauttaa kastikkeessa, vaan sekoittaa mukaan vasta lopussa isoina paloina)
100 g tuorejuustoa (voi tarvittaessa korvata esim. smetanalla, creme fraichella tai kuohukermalla)
1½ dl kuohukermaa
1 sitruunan kuori raastettuna
½ sitruunan mehu
Tarjoiluun:
tuoretta ruohosipulia tai muuta tuoretta yrttiä, jos on (voidaan joko sekoittaa lopussa koko hommaan tai lisätä vasta lautasella)
Keitä pasta kypsäksi suolaisessa vedessä. Itse käytän tähän pastamäärään 2 litraa vettä, johon käytän 20 g merisuolaa eli kukkuraisen ruokalusikallisen. Ota keitinvettä muutama desilitra talteen varmuuden vuoksi, jotta sitä voidaan lisätä, jos pasta näyttää kuivalta (minulla tällä kertaa ei näyttänyt, mutta joskus näyttää).
Pastaa odotellessa sekoita toisessa kattilassa maitotuotteet ja graavilohi (tai muu raaka lohi paloina). Kiehauta. Tarvittaessa hauduta miedolla lämmöllä, kunnes kala on kypsää. Ohuet graavilohisiivut kypsyivät siinä ajassa, mikä meni kiehauttamiseen. Siirrä kattila pois levyltä, ja sekoita mukaan sitruunan kuoriraaste ja sitruunan mehu.
Sekoita keskenään pasta ja kastike. Nauti heti. Lopussa voi halutessa sekoittaa mukaan tuoreita silputtuja yrttejä tai vaihtoehtoisesti lisätä niitä vasta lautasella (niin kuin itse tein, koska osa syöjistä väistelee vihreitä). Tuoreet yrtit kruunaavat kokonaisuuden, mutta on hyvää ilmankin.

Päivitys myöhempänä päivänä:

Tältä annos näytti seuraavana päivänä mikrossa lämmitettynä:

Graavilohipastaa seuraavana päivänä mikrotettuna.

Hyvää oli vielä seuraavanakin päivänä, mutta parhaimmillaan tämä ruoka on tuoreena. Tuoreeltaan oli mehevämpi, sillä yön aikana spagetti imi kastiketta itseensä. Lohipalojenkin maku oli parhaimmillaan vastavalmistettuna, mutta kokonaisuudessaan ruoka oli silti hyvää uudelleenlämmitettynäkin.

Linkkejä muihin tekemiini hyviin pastaruokiin:

Muita tapoja käyttää graavilohta löytyy kirjoituksestani Ylijäänyt graavilohi, kylmäsavulohi ja muu suolattu kuumentamaton kala.

Riisi-kinkkuvuoka tähteistä

Riisi-kinkkuvuokaa ja pakastevihanneksia.
Riisi-kinkkuvuoka.
Riisi-kinkkuvuoka ennen uunissapaistamista.

Minulla oli keitettyä riisiä, viikonlopulta jäänyt ankan paistoliemi, vajaa purkillinen päiväysvanhaa kuohukermaa (parasta ennen 2 päivää sitten) ja vajaa paketillinen melkeinvanhaa kinkkua. Tuli sitten mieleeni tehdä riisi-kinkkuvuoka. Olen tehnyt sellaista ennenkin, mutta ilman paistolientä: https://ruokaideat.com/2019/05/15/riisi-kinkkuvuokaa-ja-porkkanaviipaleita/

Sekoitin voidellun uunivuoan pohjalla keskenään kinkkupaketin loput pilkottuina ja riisiä sen verran, että näytti olevan riisiä ja kinkkua sopivassa suhteessa. Keitettyä riisiä tuli 400 grammaa ja kinkkua 60 grammaa. Ankan paistoliemi oli jääkaapissa kiinteytynyt, joten sulatin sen mikrossa. Sekoitin kupissa keskenään paistoliemen (60 g), kermapurkin loput (180 g) ja suolaa (2 maustemittaa). Kaadoin nesteseoksen riisi-kinkkuseoksen päälle. Riisi-kinkkuseos juuri ja juuri peittyi, mikä kokemukseni mukaan on juuri sopivassa suhteessa nestettä, joten ei tarvinnut lisätä muuta nestettä. Paistoin 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinnassa oli ruskistumista. Siinä kesti nyt 40 minuuttia.

Lisäksi kypsensin pakastevihanneksia mikrossa. Pakkauksen ohjeessa neuvottiin lämmittämään puoli pussillista eli 250 g mikrossa täydellä teholla 3 min, sitten sekoittamaan ja sitten täydellä teholla toiset 3 min. Voisihan niitä pakastevihanneksia hellallakin kypsentää, mutta tällaisen kermaisen uuniruuan kanssa minulle maistuu paremmin mikrokypsennetyt kuin paistetut vihannekset. Mikrokypsennetyt pakastevihannekset maistuvat mielestäni samalta kuin höyrytetyt, mikä minulle toimii erityisen hyvin sellaisten vihannessekoitusten kanssa, joissa on mukana porkkanaa, ja tässähän oli.

Riisi-kinkkuvuoka oli nyt todella maukasta! Paistoliemestä tuli nyt huomattavan paljon umamia. Ruoka oli ihana sekoitus umamia, kermaisuutta, valkoista riisiä ja savukinkkua. Vikana oli vain, että ruoka loppui kesken. Lapsi pyysi tekemään samaa lisää huomenna. Ankan paistoliemi vain on sellainen tähde, jota minulla harvoin on, eikä sitä varmaan taas pitkään aikaan ole uudestaan. Kuitenkaan lopputulos ei maistunut juuri ankalta, vaan umamiselta, joten todennäköisesti saman lopputuloksen saisi muullakin paistoliemellä tai muulla vahvalla umamisella liemellä. Aion ehdottomasti tehdä tällaista uudestaankin, joten kirjoitan reseptin tänne talteen:

Riisi-kinkkuvuoka
400 g keitettyä riisiä
60 g savukinkkua pilkottuna
60 g paistolientä tai vahvaa kana-/lihalientä
2 dl kuohukermaa (n. 200 g)
2 maustemittaa suolaa (tai vähemmän, jos liemi on voimakassuolaista)
Lämmitä uuni 200 asteeseen. Sekoita voidellun uunivuoan pohjalla riisi ja kinkkupalat. Jos liemi on kiinteytynyt, sulata se mikrossa tai hellan levyllä kattilassa. Sekoita keskenään nestemäisessä muodossa oleva liemi, kerma ja suola. Kaada nesteseos riisi-kinkkuseoksen päälle. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinta on ruskistunut (n. 40 min).

Jäätelöä sekalaisista puutarhamarjoista

Tämä jäätelö oli oikein hyvää. Se on tehty jäätelökoneella oman pihan sekalaisista puutarhamarjoista: punaherukoista, karviaisista, mustaherukoista ja kirsikoista. Rakenteeltaan ei ollut täydellisen palloutuvaa, mutta kuitenkin sellaista, että saa jäätelökauhalla otettua palasia irti. Joskus on tullut sellaistakin jäätelöä, jota ei erkkikään saa jäätelökauhalla irti pakastuneesta jäätelöstä, mutta tämän saa. Tässä resepti:

Marjajäätelö
350 g kirpeähköjä marjoja yhtä lajia tai sekoitus esim. herukat, karviaiset, kirsikat
2 dl sokeria (170 g)
2 rkl vettä
6 dl kuohukermaa
1 tl vaniljauutetta
5 kananmunan keltuaista
Laita kattilaan marjat, sokeri ja vesi. Kiehauta. Anna hautua muutama minuutti, kunnes sokeri näyttää liuenneen. Jäähdytä. Soseuta sauvasekoittimella. Laita sose tiheään siivilään, jonka alla on sopivan kokoinen astia ottamassa vastaan siivilöityä sosetta. Painele sose siivilän läpi mahdollisimman tarkkaan niin, että siivilään jää vain kuivaa nahkeaa siemen-kuorisosetta, jota ei käytetä tähän jäätelöön. Siirrä siivilän läpi mennyt sose jääkaappiin jäähtymään.
Vatkaa kuohukerma vaahdoksi. Toisessa kulhossa vatkaa kananmunan keltuaiset vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita nuolijalla keskenään kermavaahto, keltuaisvaahto, vaniljauute ja jäähtynyt marjasose. Valmista jäätelöksi jäätelökoneen ohjeiden mukaan.

Resepti on muokattu tämän ohjeen pohjalta: http://mostbestice.blogspot.com/2014/08/punaherukkajaatelon-aika.html

Tuota kirjoittaessani tajusinkin, miksi tästä jäätelöstä ei tullut sellaista palloutuvaa. Jotta sellaista tulisi, jäätelömassan pitäisi olla jääkaappikylmää jäätelökoneeseen laitettaessa. Tällä kertaa ei maltettu odottaa marjasoseen jäähtymistä kylmäksi asti, joten siinä syy. Mutta hyvän makuista silti tuli <3

Kuohkea suklaapiirakka parapähkinäpohjalla

Tämä resepti on kirjasta Ruokasuosikit suklaa (Parragon Books Ltd, suomennos Saara Toivonen 2008). Tämä on sen kirjan sivulla 22 nimellä Kuohkea suklaapirakka. Samannäköisiä näkee usein myös nimellä Suklaamoussekakku. En tiedä, mikä ero niillä on vai onko mikään. Nimestä riippumatta, tämä on mielestäni aivan mahtava herkku. Alla resepti muokattuna omaan makuuni. Muokkauksilla omaan makuuni tarkoitan tässä yhteydessä, että olen lisännyt sokerin, voin ja kerman määriä alkuperäisestä.

Kuohkea suklaapiirakka
Pohja:
225 grammaa parapähkinöitä
4 rkl sokeria
4 rkl voita sulatettuna
Täyte:
2 1/4 dl täysmaitoa (225 grammaa)
3 tl liivatejauhetta
1½ dl sokeria (128 grammaa)
2 kananmunaa keltuaiset ja valkuaiset eroteltuina
225 grammaa tummaa suklaata karkeasti pilkottuna
1 tl vaniljauutetta
2 dl kuohukermaa (200 grammaa)
Tee ensin pohja. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Jauha parapähkinät jauheeksi. Tähän voi käyttää esimerkiksi monitoimikonetta tai tehosekoitinta. Sekoita joukkoon sokeri ja sulatettu voi. Levitä seos pyöreän voidellun piirakkavuoan (halkaisija 23 cm) tai irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla 8-10 minuuttia tai kunnes pohja on ruskistunut. Siirrä jäähtymään.
Seuraavaksi tee täyte. Kaada maito sellaiseen kulhoon, joka kestää kuumuutta. Ripottele liivatejauhe pinnalle. Anna liivatejauheen turvota pari minuuttia. Siirrä kulho kiehuvan vesikattilan ylle. Sekoita joukkoon puolet sokerista, munankeltuaiset ja suklaa. Sekoittele miedolla lämmöllä 4-5 minuuttia, kunnes liivatejauhe on liuennut ja suklaa on sulanut. Ota pois vesihauteesta. Sekoita mukaan vaniljauute, ja sekoita tasaiseksi. Siirrä jääkaappiin kiinteytymään 45-60 minuutiksi.
Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi, ja sekoita se suklaaseokseen. Vatkaa munanvalkuaiset ilmaviksi puhtaassa rasvattomassa kulhossa. Lisää jäljelläolevasta sokerista 2 tl ja vatkaa kovaksi. Sekoita mukaan loput sokerista. Sekoita munanvalkuais-sokeriseos suklaaseokseen. Kaada täyte piirakkapohjalle. Siirrä jääkaappiin hyytymään. Hyytymisessä kestää 3-4 tuntia, mutta maku tasaantuu, kun malttaa odottaa vähintään yön yli.

Loput laitoin nyt pakkaseen:

Ylläolevassa kuvassa on suklaapiirakan palaset leivinpaperoidun uunivuoan päällä menossa pakkaseen. Koko homman päälle laitoin vielä kelmua. Jäätymisen jälkeen siirrän palatpakastuspussiin. Sieltä voi sitten ottaa sulamaan niin monta palaa kuin kerralla haluaa. Mikrosulatusta tämä piirakka ei kestä, vaan silloin tulee valuvaa.

Päivitys 16.8.2019:

Allaolevassa kuvassa suklaapiirakan jäätyneet palaset siirrettynä pakastuspusseihin:

Pakastuspusseihin meni yksi vähemmän kuin siihen leivinpaperoituun uunivuokaan pakastumaan. Siihen on syy 😀