Punaherukkapiirakka aineksista mitä oli

Eilen tuli vieraita, ja teki mieli leipoa heidän kanssaan syötäväksi jotain, missä on tuoreita punaherukoita pihalta. Tuli sitten mieleen tehdä sellainen punaherukkapiirakka, missä pohja on sama kuin mitä käytin viimeksi mansikkapiirakkaan: https://ruokaideat.com/2019/07/20/mansikkapiirakka-tuoreista-oman-pihan-mansikoista/

… ja täytteenä pakastetut kermavaahdot: https://ruokaideat.com/2019/06/30/gluteenitonta-mustikkapiirakkaa-ja-kermavaahtoa/

… ja päälle tuoreita punaherukoita vain sen verran, ettei maistu liian kirpeältä. Niin sitten tein, ja olen todella tyytyväinen lopputuloksen makuun.

Ylläolevat kuvat: Kuva 1: pohjataikina paineltuna voideltuun lasivuokaan. Kuva 2: Pohja paistamisen jälkeen. Reunojen ei tarvitsisi noin rumasti tummua, mutta niin nyt kuitenkin tapahtui ennen kuin keskusta sai väriä. Johtuu ehkä vääränlaisesta vuoasta. Kuva 3: jäiset kermavaahtomöykyt laitettuna jäähtyneen pohjan päälle sulamaan.

Vastaisuuden varalle kirjoitan ohjeen tähän ylös:

Punaherukkapiirakka tuoreista punaherukoista
Pohja:
100 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
2½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
Täyte:
n. 200 grammaa kermavaahtoa, joka maustettu yhdellä ruokalusikallisella sokeria per 100g/1dl vatkaamatonta kermaa ja lorauksella vaniljauutetta (n. 200 grammaa kermavaahtoa tulee n. 100 grammasta eli n. 1 desilitrasta kuohukermaa)
Päälle:
tuoreita punaherukoita maun mukaan (oma makuni: ei paljon, vaan vain yhteen kerrokseen niin, että kermavaahtoa näkyy punaherukoiden välistä)
Tee ensin pohja. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Vatkaa sähkövatkaimella tasaiseksi vaahdoksi 100 grammaa voita ja 1 dl sokeria. Se on helpompaa, jos voi on leikattu kuutioiksi ja lämmennyt huoneenlämpöiseksi. Lisää voi-sokerivaahtoon 1 kananmuna ja vatkaa sähkövatkaimella tasaiseksi. Sekoita eri astiassa keskenään vehnäjauho ja leivinjauhe. Sekoita vehnäjauho-leivinjauheseos voi-sokeri-kananmunavaahtoon nuolijalla, ei sähkövatkaimella. Painele seos voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Käytin nyt lasivuokaa, mutta seuraavalla kerralla käyttäisin mieluummin leivinpaperoitua irtopohjavuokaa, jotta ehjien nättien palasten irrottaminen olisi helpompaa, ja piirakan voisi siirtää kokonaisena nätimpään tarjoiluastiaan.
Paista piirakkapohjaa 200-asteisen uunin keskitasolla n. 10-12 minuuttia, kunnes pohja on saanut vähän väriä, mutta reunat eivät vielä mustia. Anna pohjan jäähtyä kädenlämpöä kylmemmäksi, jotta se ei sulata kermavaahtotäytettä.
Jos käytät pakastettuja kermavaahtomöykkyjä, ota jäiset kermavaahtomöykyt suoraan pakastimesta jäähtyneen piirakkapohjan päälle, ja jätä sulamaan. Minulla kesti nyt niiden sulamisessa tunti. Kun ovat sulaneet sellaisiksi, että niitä voi lusikalla levittää, levitä kermavaahto tasaisesti piirakkapohjalle. Laita päälle tuoreita punaherukoita. Tarjoile.

Tämä punaherukkapiirakka oli nyt minusta oikein ihana ja helppo tehdä. Olin myös tyytyväinen siihen, että tähän sai käytettyä pakastetut kermavaahdot, jotka olivat nyt reilu kuukausi pakastamisen jälkeen vielä hyvänmakuisia. Punaherukkapiirakat ovat usein minun makuuni liian kirpeitä – varsinkin sellaiset, joissa punaherukat kypsennetään. Kirpeyttä tasapainottamaan usein punaherukkapiirakkaan laitetaan isot määrät sokeria/kinuskia/toffeeta/tomusokerikuorrutus, mutta nyt ei tehnyt mieli sellaista voimakkaan sokerista. Tämänkertainen punaherukkapiirakka oli mielestäni nyt oikein hyvä idea. Tykkäsin tästä punaherukkapiirakasta oikein paljon, kun kirpeyden kokemista vähensi useampikin seikka: 1) punaherukoiden osuus oli pieni, 2) punaherukat olivat tuoreita kypsentämättömiä ja 3) piirakassa oli paljon makeutettua kermavaahtoa taittamassa kirpeyttä. Tällaista haluan kyllä tehdä toistekin. Pohjana varmasti toimisi myös juustokakuista tuttu keksimuru-voisulasekoitus tai kaurahiutale-voi-sokeripohja, jonka tein gluteenittomaan mansikkajuustokakkuun: https://ruokaideat.com/2019/07/03/gluteeniton-mansikkajuustokakku-ja-itsetehtya-myslia/

Marjana toimisi varmasti moni muukin voimakkaan makuinen marja, kuten vaikkapa mustaherukka, joita niitäkin pihallani kasvaa.

Päivitys 2.8.2019 eli seuraavana päivänä:

Nyt on syöty nämä punaherukkapiirakat loppuun. Seuraavana päivänä tästä piirakasta olikin helppo ottaa kakkulapiolla irti ehjiä nättejä paloja, jotka pysyivät jopa kädessäkin ehjänä eikä lusikkaa tarvittukaan:

Maku oli edelleen hyvä, mutta huomasin kermavaahdossa pientä sellaista hapettuneen kermavaahtokuorrutuksen makua. Ei häiritsevästi, mutta vähän kuitenkin. Noh, täytyy myöntää että tämä kermavaahto ei pakastusvaiheessa enää tuoreimmillaan ollut, mutta hyvin upposi kuitenkin.

Gluteeniton mustikkapiirakka mantelijauheesta ja kermavaahto – ja ylijäänyt kermavaahto pakkaseen

Siirry kohtaan: Kermavaahto pakkaseen

Minulle oli eilen tulossa vieraita. Heidän ruokavalionsa on gluteeniton, joten halusin leipoa heille jotain gluteenitonta. Ensimmäinen mielihaluni oli tehdä hyväksi jo moneen kertaan havaittu parapähkinäpohjainen suklaapiirakka, jonka ohje on kirjasta Ruokasuosikit suklaa. Siihen kuitenkin olisi tarvinnut tummaa suklaata, ja ostetussa tummassa suklaassa lukikin, että se voi sisältää vehnää. Juuri näille vieraille sitä vehnää tai gluteenia ei saa muruakaan eikä minkäänlaista jäämää olla, joten aloin miettiä jotain muuta tarjottavaa. Mieleeni tuli suklaamuffinssit, joiden ohjetta katselin kirjasta Kiitos hyvää (kirjoittanut Virpi Mikkonen). Siihen ohjeeseen kuitenkin olisi tarvittu 4 dl mantelijauhetta, ja siitä olisi tullut kirjan mukaan vain 8-10 muffinssia. Mielestäni se oli tälle porukalle aivan liian pieni määrä, eikä minulla todennäköisesti ollut niin paljon manteleita, että voisin tuota ohjetta tuplatakaan. Lopulta muistin mantelipohjaisen gluteenittoman mustikkapiirakan ohjeen, johon minulla oli ainekset: https://www.is.fi/ruokala/resepti/art-2000001005193.html

Tuota ohjetta olen käyttänyt kerran aikaisemmin. Silloin teki mieleni tehdä gluteenittomana sellainen mustikkapiirakka, jossa on päällä kermaviili-mustikkakerros, joten silloin tein vain tuon ohjeen mukaisen pohjan, jonka päälle tein normaaliohjeella kermaviili-mustikkakerroksen. Se oli oikein hyvää se, joten siksi hyvillä mielin tartuin tähän ohjeeseen uudestaan. Nyt päätin tehdä tuon mustikkapiirakan ihan ohjeen mukaan ja tarjota kermavaahdon kanssa, sillä minulla sattui olemaan 5 dl päiväysvanhaa kuohukermaa (parasta ennen -päiväys mennyt 2 päivää aiemmin) jääkaapissani. Kuohukerman kanssa olen kokemusperäisesti todennut, että 2 päivää parasta ennen -päiväyksen jälkeen on vielä aivan hyvä.

Alkuperäisen ohjeen mukaan tähän piirakkaan tulee 120 grammaa mantelijauhoa, 100 grammaa tomusokeria, 100 grammaa voita, 3 kananmunaa ja 100 g mustikoita. Ei siis muita aineita. Minulla ei ollut mantelijauhoa, mutta oli kokonaisia kuorellisia manteleita, jotka kuorin ja jauhoin itse.

Kuorin mantelit siis näin: Kiehautetaan pieni kattilallinen vettä. Mantelit kipataan kiehuvaan veteen. Annetaan kiehua yksi minuutti. Kaadetaan siivilään ja huuhdellaan kylmällä vedellä. Tämän jälkeen puristetaan mantelit sormilla ulos kuorista niin, että ne on suunnattu alaspäin toiseen käteen.

Tämän jälkeen jauhoin mantelit tehosekoittimessa niin, että välillä pysäytin tehosekoittimen ja kaavin lusikalla reunoilta massaa keskelle:

Kun olin pyörittänyt manteleita tehosekoittimessa sen verran kuin jaksoin ja kaapinut jauhetut mantelit tehosekoittimesta lautaselle, jauhetut mantelit olivat tämän näköisiä:

Tuossa oli melkein 200 grammaa ja tarvitsin vain 120 grammaa, joten siirsin ylimääräiset purkkiin myöhempää käyttöä varten:

En vielä tiedä, mitä teen noille lopuille mantelijauheille. Viimeksi, kun minulla oli ylimääräistä jauhettua mantelia, tein siitä Daimin tapaista makeista: https://ruokaideat.com/2019/06/15/itsetehtyja-daimin-tapaisia-mantelikrokantti-suklaapaloja/

Nyt tuntuu olevan niin lyhyt aika edellisestä Daimin syömisestä, että ei huvita kovin pian tehdä uutta erää. Jossakin vaiheessa tulee varmaan mieleen näille mantelijauheille jotain muuta käyttöä.

Mutta takaisin tähän mustikkapiirakan tekemiseen. Kun mantelit oli jauhettu ja mitattu tarvittava määrä, vatkasin voin ja tomusokerin vaahdoksi, minkä jälkeen vatkasin sekaan kananmunat yksitellen ja mantelijauhon:

Sitten kaadoin koko taikinan leivinpaperoituun piirakkavuokaan ja ripottelin jäisiä mustikoita päälle:

Paistoin 175-asteisen uunin keskitasolla. Ohjeessa sanottiin 20 minuuttia, mutta niin vähän ajan jälkeen oli vielä raaka. Jatkoin paistamista, kunnes näytti kypsältä. Siinä kesti nyt 35 minuuttia. Tämän näköinen se oli, kun otin sen uunista ulos:

Tunteja myöhemmin, kun se oli jäähtynyt kokonaan ja oli ollut jääkaapissa, söin sitä kermavaahdon kanssa. Vatkasin 5 dl kuohukermaa, johon sekoitin 5 rkl sokeria ja pari lorausta vaniljauutetta:

Ensimaistamisella totesin itsekseni: tosi hyvää! Maistelin sekä kermavaahdon kanssa että ilman, ja totesin sen olevan tosi hyvää molemmilla tavoilla. Enemmän syödessäni kuitenkin huomasin, että kananmunan maku tuli paikoitellen esille voimakkaampana kuin mitä mustikkapiirakalta odottaisin. 3 kananmunaahan tähän tuli aika pieneen piirakkaan niin kuin ohjeessa luki, ja onhan se poikkeuksellisen iso kananmunan osuus mustikkapiirakaksi. Mantelin makukin on tässä aika selvä, mutta se ei ole kitkerä eikä paha, kiitos suuren tomusokerin ja voin osuuden. Itsejauhetuista manteleista, joita en jaksanut tällä kertaa siivilöidä, myös seurasi se, että välillä tulee suuhun isompi mantelin palanen, mutta se ei nyt haitannut. Kokonaisuutena kuitenkin sanoisin, että hyvän makuista, vaikka ei maistukaan juuri samalta kuin perinteinen mustikkapiirakka.

Seuraavana päivänä söin tätä mustikkapiirakkaa lisää kermavaahdon kanssa. Silloin en enää huomannut kananmunan makua, mutta mantelin maun kyllä. Luulen, että jos tätä vain sanoisi nimellä manteli-mustikkapiirakka, niin asia olisi ok. Vieraat tykkäsivät kovasti. Itse en ole varma, tulenko tätä tehneeksi uudestaan. Ehkä, jos tulisin ostaneeksi mantelijauhon valmiina kaupasta ja silloinkin tulisi hyvän makuinen, voisin tulla tehneeksi tällaisen uudestaan, koska silloin tässä olisi aktiivinen valmistusvaihe aika nopea. Nyt en ole pitkään aikaan ostanut valmista mantelijauhoa, koska ostin kerran pahanmakuisia (liiallisen kitkerän marsipaanin makuisia) mantelijauhoja, joista jäi minulle jonkinlainen kammo. Muistan kuitenkin, että silloin oli kyse rasvavähennetystä mantelijauhosta, joten jos vain ostaisin sellaisen mantelijauho/-jauhepussin, josta ei ole poistettu rasvaa, voisin olla tyytyväisempi makuun.

Kermavaahdon pakastaminen

Mustikkapiirakka meni kaikki kahdessa päivässä. Kermavaahtoa jäi vielä vieraiden lähdettyäkin enemmän, kuin mitä omalla porukalla voi kulua lähipäivinä. Kokeilin sitten pakastaa loput kermavaahdot, mikä Googlen mukaan on hyvä idea. En ole aiemmin tullut pakastaneeksi kermavaahtoa sellaisenaan, mutta olen pakastanut monia kermavaahtoa sisältäviä täytekakkuja ja ollut tyytyväinen niihin pakastamisen jälkeenkin. Nyt tuo eilinen kermavaahto oli löystynyt turhan valuvaksi yön aikana, joten vatkasin sen uudestaan kiinteämmäksi ennen pakastamista:

Sitten otin ison uunivuoan, laitoin sen päälle leivinpaperia, ja leikkasin leivinpaperin sopivan kokoiseksi. Sen leivinpaperoidun uunivuoan päälle sitten nostelin lusikalla kermavaahtonokareita ja kelmutin koko homman:

Tuon kelmutetun homman vein sitten pakastimeen. Huomenna, kun kermavaahtonokareet ovat jäätyneet kiinteiksi, irrotan ne sitten leivinpaperista ja siirrän pakastuspussiin. Sieltä voin sitten ottaa nokareen kermavaahtoa huoneenlämpöön tai jääkaappiin sulamaan aina, kun siltä tuntuu.

Jäiset kermavaahtonokareet pakastuspussissa, joka meni pakastimeen säilytykseen.

Päivitys myöhemmin:

Tämän jälkeen olen pakastanut kermavaahtoa samalla tavalla useita kertoja. On toiminut aina hyvin. Olen käyttänyt pakastetut kermavaahdot kylmiin jälkiruokiin, sillä kuumuudella on taipumus saada pakastetun kerman rasvat erottumaan.

Porokiusausta pakkasesta ja salaattia

Tänään ei huvittanut kokata, joten turvauduin pakastimen antimiin. Pakastimessani on useita erilaisia valmiita ruokia, joista nyt tällä kertaa tartuin porokiusaukseen.

Teen kiusaukset yleensä ottaen tällä kaavalla: 1 kilo perunaa kuoritaan ja suikaloidaan, 5 dl kuohukermaa, jotain lihaa/kalaa/kanaa jotain 200-400 grammaa fiiliksen mukaan ja lisäksi suolaa ja ehkä voissapaistettua sipulisilppuakin, jos tuntuu siltä. Suolaa olen usein laittanut 2 teelusikallista, mutta se on lopputuloksessa tuntunut vähän liian vähältä. Tähän satsiin, jonka tein siis pakkaseen joskus kuukausia sitten, kun minulla sattui olemaan tähteeksijäänyttä poronkäristyslihaa, laitoin suolaa 3 teelusikallista. Tuoreeltaan kyseinen kiusaus maistui liian suolaiselta, mutta nyt pakastimesta uudelleenlämmitettynä maistuikin sopivan suolaiselta. Silti, jatkossa laitan varmaan tällaiseen satsiin suolaa sen 2 teelusikallista tai ehkä 2½, jotta se olisi syömäkelpoista jo tuoreeltaankin. Tämän annoksen päälle tykkäsin nyt jauhaa mustapippuria, jota en laita koko hommaan, koska lapseni ei pidä mustapippurista.

Lisäksi oli nyt miehen eilen tekemiä salaatin loppuja, johon lisäsin nyt itse vain romainesalaattia ja sitten olikin salaattiannos valmis. Helpolla pääsin tällä kertaa 🙂

Gluteeniton mansikkakakku

Kesäinen mansikkakakku tuoreista mansikoista. Oi miten rakastankaan sitä. Tuoreiden mansikoiden ja kermavaahdon yhdistelmämaku on vain jotenkin niin kesän suosikkimakujani. Nyt minulle tuli gluteenittomia vieraita, joten tein mansikkakakun gluteenittomasti.

Kakkupohjan tein perunajauhoista, munista, sokerista ja leivinjauheesta tällä ohjeella: https://www.valio.fi/reseptit/gluteeniton-kakkupohja/

Ylläolevissa kuvissa ensimmäisessä vasemmalta on kakkutaikina ennen paistoa. Seuraavissa on paiston jälkeen. Käytin vuoan vuoraamiseen leivinpaperia, jotta ei tarvitse tehdä, mikä normaalisti kakulle olisi voitelu ja korppujauhotus. Gluteenittomaan kakkuunhan ei käy tavalliset korppujauhot, mutta siihen olisi käynyt vaikkapa kookoshiutaleet, joita minulla olisi ollut. En kuitenkaan pidä kookoshiutaleiden mausta kakun reunoissa – enkä itseasiassa paahtuneiden korppujauhojenkaan mausta – joten mieluiten käytän sekä gluteenittomissa että tavallisissa kakkutaikinoissa leivinpaperia varmistamaan irtoamisen ehjänä. Kuvissa näkyvät mustat pisteet ovat todennäköisesti palaneita perunajauhoklimppejä, jotka eivät häiritse minua niin paljon, että viitsisin jatkossakaan nähdä siivilöimisen vaivan.

Tämän kakun näin nyt oivana tilaisuutena käyttää pois hillopurkin loput. Viimevuotisista pakastemustikoista olin keittänyt tänä keväänä purkin hilloa, jossa oli jäljellä vielä purkin pohjat, jonka punnitsin olevan 180 grammaa. Se olikin nyt aika sopiva määrä tämän kakun väliin laitettavaksi. Mutta maullisesti mustikkahillo oli nyt tässä kakussa vain sivuseikka. Päätähti maullisesti oli ehdottomasti se tuoreet mansikat yhdistettynä kermavaahtoon. Käytin nyt tähän kakkuun kuohukermaa koko 5 desilitran purkillisen. Vatkasin sen sokerin (5 rkl) ja vaniljauutteen (pari lorausta) kanssa ja hyvä tuli. Kostutukseen käytin nyt täysmaitoa, jota kului jotain 1.5-2 dl. Tykkään kosteasta kakusta – ja usein kostutan niin, että osa kostutuksesta tulvii kakusta pois. Tällä kertaa ei käynyt niin, mutta ei myöskään tullut kuivaa. Oi kesäinen mansikkakakku, kesärakkauteni <3

Päiväyskermasta kotitekoista vaniljajäätelöä

Jääkaapissani oli 5 desilitran purkki kuohukermaa, jonka parasta ennen -päivämäärä on tänään. Mielestäni parasta, mitä siitä voi tehdä, on kotitekoinen vaniljajäätelö. Toki voi tehdä muitakin jäätelöitä, mutta minä olen mieltynyt kotitekoisista jäätelöistä eniten juuri vaniljajäätelöön. Eniten ehkä siksi, koska kotitekoisista jäätelöistä juuri vaniljajäätelö on se, joka kruunaa monen jälkiruuan. Esimerkiksi mustikkapiirakka, kaura-mustikkapaistos, suklaakakku, marjakiisselit, makeat marjat sellaisenaan, hedelmät sekä uunibanaanit maistuvat aivan ihanilta kotitekoisen vaniljajäätelön kanssa. Kotitekoisista jäätelöistä vaniljajäätelö on mielestäni myös helpoin tehdä, siinä helpoiten onnistuu, ja siitä helpoiten saa senrakenteista, jota on helppo kauhoa irti suoraan pakkasesta. Vaniljajäätelöksi tekeminen on mielestäni aivan loistavan nerokas tapa säilöä kuohukermaa sellaiseen muotoon, että sitä on helppo käyttää vähän aina silloin kuin siltä tuntuu ilman tarvetta nauttia koko hommaa lyhyen ajan sisällä.

Ylhäällä on kuvia jäätelömassan pyörimisestä jäätelökoneessa alusta loppuun (massa on nyt keltaisempaa kuin tavallisesti, koska munat olivat naapurista). Paras vaniljajäätelö tulee minun mielestäni tällä ohjeella: 5 dl kuohukermaa, 6 kananmunan keltuaista, 125 g sokeria, loraus vaniljauutetta. Vaniljajäätelöohjeita on monenlaisia: joissakin kuumennetaan, joissakin vain vatkataan. Tässä minun suosikkiohjeessani mitään ei kuumenneta, vaan vain vatkataan, sekoitetaan, ja pyöritetään jäätelökoneessa. Eli kermat vatkataan sokerin ja vaniljauutteen kanssa, keltuaiset vatkataan, ainekset sekoitetaan ja pyöritetään jäätelökoneessa, kunnes on valmiin jäätelön näköistä. Minun kokemukseni kuumennettavista jäätelöresepteistä on, että niistä helposti tulee kivikovia pakkasessa, joten mieluummin jätän kuumennukset väliin. Joissakin jäätelöohjeissa myös osa jäätelöstä korvataan maidolla, mutta minun kokemukseni mukaan sekin lisää riskiä sille, että jäätelö olisi pakastettuna kivikovaa. Vaniljaa voi käyttää toki muissakin muodoissa kuin uutteena, mutta minä olen tykästynyt juuri siihen makuun, mikä tulee vaniljauutteesta.

Vaniljajäätelö jäätelökoneella
5 dl kuohukermaa
6 kananmunan keltuaista
125 g sokeria
1-2 tl vaniljauutetta
Vatkaa kerma vaahdoksi sokerin ja vaniljauutteen kanssa. Vatkaa eri kulhossa keltuaiset vaaleaksi ja kuohkeaksi. Yhdistä kerma- ja keltuaisvaahdot keskenään. Kaada seos jäätelökoneeseen ja valmista jäätelöksi jäätelökoneen ohjeiden mukaan.